Pihalta kuului kovaa huutoa, mutta yritin olla välittämättä metelistä ja keskittyä tilikirjoihin. Kun äänet eivät ottaneet laantuakseen ja olin kuulevinani ihmisten huutoihin sekoittuvan hevosten kiljuntaa, pudotin paperit käsistäni ja säntäsin pihalle. Näky olisi ollut koominen, mikäli tilanne ei olisi ollut niin vaarallinen. Kaksi tallin oria, Dance D'Amour ja Corazon olivat jostain syystä samassa tarhassa ja orit ottivat parhaillaan vuosisadan matsia. Lähes koko talliporukka oli kerääntynyt aidalle seuraamaan tilannetta; osa katsojista oli selvästi lumoutunut kahden orin yhteenotosta, toiset kauhusta jäykkinä ja typerä Gerberin pariskunta virnuili näylle kuin se olisi ollut hyväkin vitsi.
Kun kukaan ei saanut liikettä niveliinsä, juoksin tallin kulmalle ja nappasin vesiletkun joukkooni. Orit olisi saatava mahdollisimman pian erilleen, sillä vanhempi ori Dance antoi parhaillaan kunnon selkäsaunaa Corazon-paralle, joka ei selvästikään hämmennykseltään osannut vastata mustan orin raivoisaan hyökkäykseen. Väänsin letkun auki ja suuntasin kylmän vesisuihkun oreja päin. Dance kiljui kuin syötävä, mutta ori oli selvästi päättänyt lähteä kinasta voittajana, eikä halunnut antaa tuumaakaan periksi. Corazon yritti jo perääntyä vesisuihkun tieltä, mutta sillä oli vaikeuksia päästä Dancea pakoon.
Samaan aikaan Harry ja Brandon olivat löytäneet talikot käsiinsä ja lähestyivät hevosia. Harry lähestyi Dancea talikko ojossa ja sai raivoisan orin viimein perääntymään. Oli onni onnettomuudessa, että sillä oli edelleen riimunnaru kytkettynä, joten Dace oli helppo saada kiinni ja taluttaa kiireesti pois tilanteesta. Corazon, joka oli ollut tilanteessa selvästi ottavana osapuolena, jäi tarhaan seisomaan huohottaen ja jalat täristen. Se näytti selvästi siltä, että hyökkäys oli tullut täysin puskista. Luotin siihen, että Harry pärjäisi Dancen kanssa toisaalla ja aloin tutkia Corazonia mahdollisten vakavien vammojen varalta. Orilla oli verta vuotavia nirhaumia siellä täällä, joista selvittäisiin pienellä putsauksella, mutta suurinta huolta herätti vasemmassa takajalassa oleva syvä haava, joka vuosi verta reippaan puoleisesti. Hevosenhoitaja Mathilda tuli luokseni juoksujalkaa ensiapupakin kanssa ja aloimme yhteistuumin paketoida Corazonin jalkaa. Samalla tyttö kertoi, että Mike oli epähuomiossa laskenut Dancen samaan tarhaan Corazonin kanssa, koska ei ollut ilmeisesti huomannut ruunikon orin olevan jo tarhattuna.
Harry oli sillä välin tarkistanut Dancen kunnon. Mustassa orissa ei pahemmin näkynyt taistelun merkkejä, mutta ihmekös tuo, kun se oli käynyt niin kovalla voimalla Corazonin päälle. Ori oli kuitenkin selvästi kiihdyksissä, sillä sen pää kääntyili puolelta toiselle, sieraimet olivat levällään ja se polki levottomana tallikäytävän betonilattiaa. Pyysin Harrya laittamaan orin takaisin omaan karsinaansa, sillä en ollut varma, pysyisikö ori tuossa mielentilassa omassa tarhassaan.
Pomona Meyer 19.7.2023 (kuva: Beate Langels)"Siitä on ainakin puolitoista vuotta.." Taivastelin mielessäni, kun muistelin, milloin viimeksi olin nähnyt Abran talleilla. Nainen oli edelleen sillä samalla Espanjan reissullaan, jonne hän oli lähtenyt hermojaan lepuuttamaan ja talli sekä sen henkilökunta hevosineen oli saanut jäädä. Ja siltä tosiaan kaikki näyttikin; hilseilevät maalit rakennusten seinistä oli sentään saatu sudittua piiloon ja suursiivouksen jäljiltä paikka ei enää haissut vanhalta lannalta tai näyttänyt tunkiolta. Hevosten osalta toki huollettavaa tuntui riittävän loputtomasti.
Olin ensitöikseni soittanut kengittäjän paikalle raspaamaan hevosten hampaat, vuolemaan kaviot ja iskemään uudet monot elukoille jalkaan. Hevosenhoitajamme Mike talutti parhaillaan Beninaa kengityspisteelle ja taivastelin mielessäni pojan hajamielisyyttä kun näin tamman. Beninaa ei oltu harjattu aikoihin. Sen karvapeitteestä roikkui heinänkorsia, savipaakkuja ja kaikkea mahdollista epämääräistä. Käänsin selkäni ja irvistin näylle, sillä minua hävetti tamman olemus. Kengittäjäkin katsoi Beninaa pitkään, mutta ei onneksi sanonut mitään.
Yleensä moitteettomasti käyttäytyvä Benina ei ollut lainkaan mielissään, että se oli karhattu laitumelta ja tuotu toimenpiteeseen. Tamman hampaat olivat onneksi kohtalaisen hyvässä kunnossa, jonka kengittäjäkin totesi ääneen viilatessaan palikoita tamman suun perällä. Kaviot olivatkin sitten toinen juttu. Ne olivat auttamatta liian pitkät ja Benina nosteli jalkojaan kuin koulutettu sirkushevonen konsanaan, sillä se ei selvästikään halunnut, että sen jalkoihin kosketaan. Tamman kinttuja katsellessani ihmettelin, kuinka Benina ei ollut jo kiivennyt puuhun, niin kamalat sen kaviot kerta kaikkiaan olivat.
Kun steppaavaan, purevan ja potkivan tamman kanssa oli taisteltu vartin verran ilman mainittavaa tulosta, kipaisin hakemaan toimistosta kevyen rauhoittavan, jonka tuikkasin muitta mutkitta Beninan takalistoon. Aine vaikutti nopeasti ja jo muutamassa minuutissa hullunkiilto alkoi hälvetä Beninan silmistä, se rauhoittui aloilleen ja lopetti kiljumisen. Taputtelin ja silittelin tammaa samalla, kun kengittäjä vuoli kaviot riuskasti ja iski samalla uudet kengät hevosen jalkoihin. Operaatio Benina oli ollut kerta kaikkiaan niin uuvuttava, että kun tamma oli valmis, vein sen karsinaansa rauhoittumaan ja laahustin kohti toimistoa. Olin totisesti viskilasillisen tarpeessa.
Pomona Meyer 28.6.2023 (kuva: Steven Lilley CC BY-SA 2.0)
"Kotona ollaan!" huusin oven raosta, mutta olisin yhtä hyvin voinut puhua tallikäytävän pölyisille mukulakiville. Tallissa ei ollut ristin sielua, lukuun ottamatta vanhaa Morphe Noiria, joka kurkisteli ärtyneesti karsinan puolioven yli. Ilmeisesti kukaan ei ollut onnistunut ottamaan oria karsinastaan ja viemään pihalle menettämättä tärkeitä ruumiinosia. Lähestyin oria, joka väänsi turpansa rumaan irveeseen ja näytti hieman kellastuneita hampaitaan. Väistin tottuneesti Morfin ensimmäisen hyökkäyksen ja manasin napakasti, jolloin ori lopetti temppuilunsa. Vaikka olin ollut pitkään poissa, Morfi tunnisti minut selvästi, sillä se luopui ajatuksesta lyhentää sormieni mittaa.
Siliteltyäni hetken vanhaa oria sujautin riimun sen päähän, avasin karsinan oven ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Kävellessämme hiljakseen kohti ulko-ovea panin merkille kuinka hämähäkinseitit olivat ottaneet vallan lähes joka puolella. Ulko-oven viereinen ikkuna oli niin törkyinen, että auringonsäteet hädin tuskin läpäisivät ikivanhaa kupruilevaa lasia. Morfi seurasi minua säyseästi ulos. Kiersimme tallin kulman taakse ja päästin Morfin omaan tarhaansa. Ori jäi hieman hölmistyneenä seisomaan tarhan portille, joten nakkasin sille erittäin nahistuneen porkkanan taskustani, joka olemuksesta päätellen oli salamatkustanut taskussani jo hyvän aikaa. Jätin Morfin jaloittelemaan ja suuntasin askeleeni kohti tallin toimistoa.
Toimisto ei näyttänyt yhtään sen paremmalta kuin tallikaan. Tavaroita lojui hujan hajan, pöytä oli hukkumaisillaan paperimassan alle ja siellä täällä lojui tyhjiä viskipulloja. Näystä päätellen Abra oli ennen lähtöään mieltynyt selvästi enemmän irlantilaiseen viskiin, kuin hoitamaan tallin talouspuolta (tai mitä tahansa osa-aluetta tallinpitoon liittyen ylipäätään). Kun toimiston kaaosta tarkasteli lähemmin, olikin ison tammipöydän takana komeileva lasivitriini alkoholivirvokkeineen ainoa paikka, joka oli juuri niin siistissä kunnossa kuin muistelinkin.
Olin raivannut toimistoa lähes puolitoista tuntia, kun kuulin laahustavien askeleiden lähestyvän. Suoristin selkäni ja käännyin kohti ovea, jonka varjoissa hieman nöyristelevän oloisesti seisoi tallimestarimme Jorge. Yleensä äreän oloinen mies tuntui itsekin ymmärtävän, ettei talli ollut siinä kunnossa, johon olin sen jättänyt seitsemän vuotta sitten. "Täällä on saastaista" tokaisin ja seurasin miehen reaktiota. Ilmeisesti hän ei uskaltanut avata suutaan, koska tiesi itsekin, että raivokohtaus oli tekemässä tuloaan. Sen sijaan mies mumisi lähinnä itsekseen jotain maalipöntöistä, luudanvarsista ja painepesurista portugalin ja englannin sekakielellä. Taputin ivallisesti käsiä yhteen ja käskin Jorgen koota koko Skurvashin miehistö valmiiksi, sillä paikka kaipasi pikaisesti "pientä pintaremonttia".
Pomona Meyer 20.6.2023 (kuva: frank:olivier CC BY-SA 2.0)