Nimi	Absinthiana	Syntymäaika	03.03.2014, 12-vuotias (VARL)
Rotu	Holstein	Säkäkorkeus	164 cm
Painotuslaji	Esteratsastus	Koulutustaso	Re: 160cm
Sukupuoli	Tamma	Rekisterinumero	VH15-044-0361
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja

Absinthiana tai tuttavallisemmin Abby, on luonteeltaan kärsimätön ja toisinaan melko hermoheikkokin tapaus. Kärsivällisyys ei kuulu tämän tamman hyveisiin ja Abbylla pitäisikin olla jatkuvasti jotain virikkeitä, etteivät tamman huonot käytöstavat puskisi esiin. Aamukauroja odotellessa tämä neitokainen on yksi tallin äänekkäimmistä elikoista. Tallimestari onkin hommannut itselleen kasan korvatulppia sen jälkeen, kun Absinthiana liittyi tallin hevoskaartiin. Kimeästi kiljahteleva tamma onkin kieltämättä melko rasittavaa kuunneltavaa. Abby ei onneksi ole hoitaessa mitenkään vaativa pakkaus, vaan harjaus, kavioiden putsaus, varusteiden laitto ym. normaalit askareet hoituvat neitokaisen kanssa tuosta vain.

Taluttaessa tammalla on toisinaan tapana kokeilla, onko narun päässä roikkuva hoitaja tehtävän tasalla. Abby saattaa tehdä äkkiarvaamatta nopean kykäisyn, tai peruuttaa rajusti muutamia askeleita testaten näin, kuinka hoitaja reagoi sen tempauksiin. Tamman saa takaisin aisoihin antamalla samalla mitalla takaisin, joten terävä kiskaisu riimunarusta saa tämän temppuilijan yleensä takaisin ruotuun. Absinthiana ei ole maatalouskoneiden suurin ystävä, joten luonnollisesti tamman on järjestettävä jonkin sortin kohtaus sen saadessa näkökenttäänsä jokin kyseisen kategorian vekottimista.

Ratsastaessa Abbyn hölmöilyt tuntuvat kaikkoavan kokonaan. Kun satulaan istutetaan itsevarma ja kokenut ratsastaja, ei Absinthianan kanssa ole mitään hätää. Tamma liikkuu kauniisti ja on vastaanottavainen ratsastajansa avuille. Absinthianalla on tapana innostua esteistä joskus hieman liikaakin, joten ratsastajan tehtävänä on rauhoitella toisinaan hieman ylikierroksilla käyvää tammaa. Mikäli Abby antaa paahtaa oman päänsä mukaan, muuttuu tamman muuten tarkka hyppytyyli huolimattomaksi kohellukseksi. Etenkin kisatilanteissa on erityisen tärkeää, että radalla etenemisestä päättää nimenomaan ratsastaja, eikä Absinthiana. Varmin kikka menestykseen onkin pitää tamma tiukasti kurissa, jotta helposti kuumuva tamma ei pääse hallitsemattomasti ylittämään esteitä. Hyvässä kontrollissa radalla etenä Absinthiana on takuuvarma ruusukehai ja uusintaradalla tammalta löytyy myös tarvittava lisävaihde.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Absinthor evm musta, 173 cm	ii. Absinthium II mustanruunikko, 170 cm	iii. Abandoned
		iie. Night in Paris
	ie. Opalque punaruunikko, 160 cm	iei. Winter Moon
		iee. Volga CN
e. Mistyfate evm tummanruunikko, 165 cm	ei. Karat's Malevolentia punarautias, 167 cm	eii. Teheran Dream
		eie. Lady Pride
	ee. Lorien V rautias, 168 cm	eei. Lord Kaos
		eee. Iceheart

i. Absinthor polveutuu tunnetusta ja paljon arvostusta saaneesta holsteinlinjasta. Mustan orin syntyessä se nimettiin kuuluisan esi-isänsä Absinthoruksen mukaan, jonka toivottiin ilmeisesti tuovan varsalle onnea. Valitettavasti vuosien aikana Absinthorista kehittyi arvaamaton, suurikokoinen ori, jota pelkäsivät niin orin hoitajat, omistaja kuin ratsastajakin. Huolimatta aggressiivisesta luonteestaan Absinthor oli kuitenkin taitava esteratsu, jonka parhaimpiin tuloksiin voidaan laskea Saksan kansallisten kisojen mestaruudet vuosilta 2008 ja 2009. Jalostuspuolella Absinthor ei sen sijaan ole menestynyt, vaikkakin suurin osa orin tämänhetkisistä jälkeläisistä onkin kyvykkäitä esteratsuja.

ii. Absinthium II menestyi aikanaan kansainvälisillä kilparadoilla keräten omistajalleen sievoisen voittosumman, vaikkakin siltä jäivätkin uransa merkittävimmät kilpailut voittamatta. Luonteeltaan mustanruunikko piirtopäinen ori oli energinen, mutta tasainen, eikä se muistuttanut lainkaan huonotapaista jälkeläistään Absinthoria. 170cm korkea Absinthium hyväksyttiin holsteinien kantakirjaan vasta yhdeksänvuotiaana, mistä johtuen orin jälkeläismäärä on jäänyt suhteellisen pieneksi.

ie. Opalque varsoi ensimmäisen kerran neljävuotiaana, jonka jälkeen tamma myytin taloudellisista syistä Heatroadin siittolasta nuorelle kilparatsastajalle Katrine Blutille. Punaruunikko tamma starttasi ensimmäisissä kilpailuissaan kuusivuotiaana ja kisasi Katrinen kanssa kolmisen vuotta 120cm esteillä, ennen kuin kaksikko siirtyi kansalliselle tasolle. Pirteä, 160cm korkea, Opalque oli nopea ratojen suorittaja ja Katrinen omien sanojen mukaan helppolukuisin hevonen, jolla hän oli ratsastanut. Valitettavasti Saksan mestaruuskisoissa uusintaradalla Opalque tuli kolmoissarjan viimeiseltä esteeltä huonosti alas, jolloin tamman vasemman etusen sääriluu napsahti poikki. Opalque jouduttiin lopettamaan samantien ja myöhemmin selvisi, että etenkin tamman emälinjassa oli ollut vastaavanlaisia tapauksia ja ilmeisesti suvussa oli paljon luustovikoja. Opalquen kohtaloksi koituikin suurempiin estekorkeuksiin siirtyminen, sillä hento luusto ei kestänyt niin valtavaa rasitusta.

e. Mistyfate on yksi Vermeil Warmbloodsin kasvattamista ja omistamista siitostammoista. Luonteeltaan tummanruunikko tamma on hätäinen ja herkkä, minkä vuoksi se ei alkujaan soveltunutkaan kilpahevoseksi niin kuin alunperin oli suunniteltu. Muutaman epäonnisen kisakokemuksen jälkeen, jotka päättyivät hylkäämisiin Mistyfaten kieltäydyttyä hyppäämästä haaveet kisahevosen urasta haudattiin. Rakenteeltaan sulavalinjainen "Misty" menestyi kuitenkin näyttelykehissä ja se on muunmuassa valittu vuoden tammaksi ja useissa kovatasoisissa näyttelyissä saanut näyttelyiden parhaan hevosen tittelin. 165cm korkean tamman viidestä jälkeläisestä parhaiten on menestynyt kenttäratsastuksessa kunnostautunut tamma Mistyfae, joka sijoittui viime vuonna toiseksi Saksan kenttäratsastuscupin rankingissa.

ei. Karat's Malevolentia syntyi Yhdysvalloissa, jossa massiivinen punarautias kilpaili hyvällä menestyksellä 150cm esteluokissa. Kansainvälisen tason kilparatsua Malevolentiasta ei koskaan tullut, mutta orin parhaana tuloksena voitaneen pitää Kentuckyn osavaltion mestaruuskilpailuiden viidettä sijaa. Luonteeltaan rehti ja yhteistyöhaluinen Malevolentia herätti paljon huomiota kilpailuissa, niin komean ulkomuotonsa kuin taistelijaluonteensakin ansiosta. Malevolentian kilpauran päätyttyä jännevammaan kolmetoistavuotiaana ori tuli myyntiin ja ostajaksi valikoitui lopulta saksalainen hevoskasvattaja Anton Hummer. Saksassa Malevolentia astui kolmisenkymmentä tammaa ja orilla on muutamia jälkeläisiä myös meren takana Jenkeissä.

ee. Lorien V on niin kutsuttu maatiassukuinen holsteintamma, joka oli pitkään hevosia harrastaneen nuoren saksalaisnaisen omistuksessa. Lorien kilpaili satunnaisesti helpoissa koulu- ja esteluokissa ja Vermeil Warmbloodsin tallimestari kiinnitti siihen ensimmäistä kertaa huomiota tamman kisatessa 100cm luokassa Vermeilin läheisyydessä sijaitsevalla ratsastuskoululla. Lorienin hyvä liike ja harmoninen suorittaminen tekivät tallimestariin vaikutuksen ja myöhemmin rautias tamma myytiin Vermeiliin soveliaaseen hintaan. Uudessa kodissaan Lorien pääsi jatkamaan sukuaan ja hyvän luonteensa ansiosta tammaa käytettiin varsattomina vuosinaan treenikaverina nuorille, kilpaileville hevosille.

10.06.2014 - Holsteintamma Absinthiana ei varsinaisesti ollut suunniteltu ostos, sillä olin Saksassa katsastamassa omakätisesti uusinta hankintaani Euphoreonia, jonka halusin nähdä omin silmin ennen lopullista ostopäätöstä. Absinthiana puolestaan osui tielleni, kun olin jo poistumassa sakemannien maaperältä. Tummanpuhuva tamma pisti erityisen kovasti hanttiin, kun sitä oltiin lastaamassa lyhyen tauon jälkeen takaisin traileriin erään huoltoaseman pihassa. Auttavaisena hevosmiehenä menin tietysti tarjoamaan apuani hankalan elikon kanssa ja samalla, kun yritimme saada tammaa takaisin koppiin jutustelimme Absinthianaa kuljettaneen naisen kanssa tamman historiasta.

Hetken rupattelun jälkeen Absinthianasta alkoi paljastua yhtä sun toista, muunmuassa se, että tamma oli kilpaillut rataesteillä, mutta nyt se oli matkalla uuteen kotiin äkillisesti ilmeneen jalkavamman vuoksi. Absinthiana oli nyt siis menossa seurahevoseksi nuorelle juoksijalle ja minuun iski välittömästi valtaisa säälin tunne, kun ajattelin nuorta hevosta laiduntamassa päivästä toiseen ilman kunnon virikkeitä. Lisäksi vaiva Absinthianan jalassa ei ollut vakava, mutta ilmeisesti rahan tulo oli naiselle tärkeämpää, joten toipilas oli saatava nopeasti pois omista jaloista. Sain kalasteltua puheliaalta naiselta selville yhtä sun toista tammasta, muunmuassa sen myyntihinnan, joten saatuamme tamman takaisin traileriin ja juotuamme kahvit huoltoasemalla, tarjosin Absinthianasta tuplahinnan. Sain tamman paperit välittömästi kouraani. Pientä päänvaivaa aiheuti tosin se, että olimme jo saaneet tukittua vastaan hangoittelevan tamman naisen kuljetuskopin perälle. Koska kumpikaan meistä ei liiemmin halunnut ottaa uutta matsia Absinthianin kanssa, vuokrasin kuljetuskopin ja siirsimme ainoastaan oman autoni vetämään Absinthiania kohti uutta kotitallia.

18.07.2014 - Absinthianan ollessa vielä toipilaana loukkaantuneen jalkansa takia, yritin kovasti keksiä tammalle kaikenlaisia virikkeitä. Tiesin, että Abby oli haastava saada traileriin, joten pyysin muutamaa tallityöntekijää avukseni harjoittelemaan traileriin nousua. Absinthiana aavisti heti kopin nähtyään, mitä olimme suunnitelleet sen pään menoksi ja kieltäytyi liikahtamastakaan. Ensimmäinen kymmenminuuttinen tuhraantuikin siihen, kun yritimme saada kovapäistä tammaa astumaan edes yhden askeleen lähemmäs traileria. Lopulta, kun Absinthiana suostui liikkumaan, se kiemurteli kuin mikäkin rantakäärme kivikossa yrittäen parhaansa mukaan väistellä trailerin ramppia. Tunnin kestäneen taistelun jälkeen saimme viimein Abbyn ensimmäistä kertaa kävelemään ramppia ylös. Olimme jättäneet trailerin sivuoven auki, jottei koppiin käveleminen tuntuisi tammasta niin ahdistavalta, kun edes pieni kaistale kopin etuosaa olisi avoinna. Palkitsin Abbyn hyvästä käytöksestä muutamalla omenan palalla ja hetken seisotuamme paikoillamme annoin Abbylle luvan peruuttaa ramppia alas. Tamma tuli ramppia alas lähes puolijuoksua, kuten aina, mutta nyt en jaksanut kiinnittää siihen huomiota. Tamma olisi saatava kävelemään traileriin vielä pari kertaa uudestaan, ennen kuin voisimme lopettaa harjoittelut tältä päivää.

30.10.2014 - Yritin parhaani mukaan saada harjattua tallikäytävällä puolelta toiselle heiluvaa hermostunutta tammaa. Absinthiana osasi olla todella raivostuttava sille päälle sattuessaan ja aavistelin, että tänään neidillä olisi tosiaan "yksi niistä päivistä". Syyskuussa varsonut Absinthiana tuntui olevan jälleen kiimassa ja epäilykseni vahvistuivatkin, kun hetken päästä alkava tamma aloitti kimakan kitinänsä. Ilmeisesti Abby oli kuullut ulkona talutettavan Rubicanten äänet, joihin tamma kiihkeästi yritti vastata. Huiskin pölyharjalla puolelta toiselle ja kirosin raskaasti, kun Absinthiana pyörähtäessään tallassi jalalleni. Rusahduksesta päätelleen tamma oli onnistunut murtamaan ainakin kaksi varvastani.

Saatuani Abbyn viimein huolitellun näköiseksi, nakkasin tammalle varusteet niskaan /mikä oli Abbyn mielentila huomioiden helpommin sanottu kuin tehty) ja suunnistin sen kanssa pihalle. Ulkona oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kylmä ja lämpömittarin lukema oli painunut miinus kuuten celsiusasteeseen. Absinthiana kenkkuili minkä ennätti ja emme olleet päässeet kuin vasta puoleenväliin matkalla ratsastuskentälle, kun tamma oli jo hiestä läpimärkä. Minäkin hikoilin yrittäessäni pidellä riuhtovaa sekopäätä ohjaksista ja luovutin lopulta, kun voimakas tamma kiskaisi minut perässään lähimmälle pakkasessa nuutuneelle ruohotuppaalle. Abbyn mutustaessa jäätynyttä heinää kipusin nopeasti satulaan ja kiittelin itseäni järkevästä ratkaisusta, kun olin tajunnut säätää jalustinhihnat oikean pituisiksi jo tallissa. Terävä nykäisy ohjista ja napakat pohkeet Abbyn kylkiin saivat tamman pingahtamaan pois heinän ääreltä. Tänään tamma saisi tosissaan tehdä töitä ansaitakseen iltakauransa.