Nimi	Valhalla	Syntymäaika	19.03.2014, 9-vuotias (VARL)
Rotu	Holstein	Säkäkorkeus	170 cm
Painotuslaji	Esteratsastus	Koulutustaso	Re: 160cm
Sukupuoli	Ori	Rekisterinumero	VH15-044-0359
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja	Mike Turgon

Valhalla ostettiin Redwalliin suoraan sen kasvattajalta heti, kun orin ratsukoulutus oli saatu päätökseen. Hienosta estesuvusta tuleva ori maksoi maltaita ja juuri Valhallan hintavuudesta johtuen jouduin perumaan aikaisemmin tekemäni tarjouksen eräästä toisesta hannoverilaisesta orista. Kauppa kuitenkin kannatti, sillä Valhalla on antanut hienoja näyttöjä kilpakentillä, vaikkakaan orin luonne ei ole aina kaikkein miellyttävin...

Tallissa Valhalla tapaa pompottaa hoitajiaan minkä ennättää ja ori ilman muuta odotaa, että sille tehdään kaikki valmiiksi tarkoin laadittuja rituaaleja noudattaen. Valhalla on tallin oreista se, joka viedään ensimmäisenä ja tarhaan ja tuodaan sieltä viimeisena pois. Ori ilmeisesti haluaa näin varmistaa, että sen "lauma" pääsee turvallisesti ulkoilemaan ja takaisin sisätiloihin. Jos joku hoitajista erehtyy poikkeamaan järjestyksestä, syntyy siitä ilman muuta sota ja kaikki Redwallin työntekijät ovat jo leipiintyneet noudattamaan raudikon sääntöjä, jotta jokainen pääsisi työnteossaan mahdollisimman helpolla.

Läsipäinen ori on varmasti yksi eläinlääkärin ja kengittäjän eniten inhoamista otuksista, jota maa päällään kantaa. Vaikka Valhalla muutoin on melko mukiinmenevä hoidettava, ei ori voisi vähempää innostua rokotteista tai uusista kesäkengistä. Valhallan venkoilu etenkin kengittäessä on johtanut siihen pisteeseen, että nykyään ori rauhoitetaan muitta mutkitta, kun uudet kengät ovat tulossa.

Ratsastaessa ori on energinen ja liikkuu hyvin eteen. Orin tavaramerkki on rytmikäs, lyhyt laukka, joka ei yllättäen olekaan niin paha istua, kuin maasta käsin näyttää. Vaikka Valhalla onkin eteenpäinpyrkivää sorttia, saa orin kuriin helposti perus nivelkuolaimen turvin, sillä herra on suustaan hyvin herkkä. Esteillä Valhalla on varma suorittaja, mutta ratsastajan on oltava sataprosenttisesti hommassa mukana ja vahdittava orin jokaista laukka-askelta. Akilleen kantapäänä Valhallalla on kisatilanteessa orimainen machoilu, sillä se nauttii saadessaan esiintyä etenkin, jos lähistöllä on lauma tammoja. Orin keskittyminen onkin saatava pysymään ainoastaan suoritettavassa esteradassa, mikäli tämän herran kanssa mielii saada tulosta syntymään. Toisinaan Valhallaan kuriin saaminen on osoittautunut vaikeaksi, kun vahvatahtoinen ori on vienyt ratsastajaansa kisaradalla kuin märkää rättiä. Tästä johtuen etenkin orin ensimmäisissä kisatuloksissa on selvää heittoa aina palkintosijoilta hännänhuipuksi asti.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Vicious Circle evm punarautias, 169 cm	ii. Valhalla Rising tummanrautias, 173 cm	iii. Victoire
		iie. Magnolian
	ie. Gersemi punaruunikko, 165 cm	iei. Jailbreak
		iee. Geraldine
e. Saga II evm tummanrautias, 164 cm	ei. Salamandastron tummanruunikko, 168 cm	eii. Santa Cruz
		eie. Havanna IV
	ee. Beloved Beth rautias, 161 cm	eei. Inglorious Bastil
		eee. Cinnamon Like

i. Vicious Circle on luonteensa puolesta täysin nimensä veroinen hevonen, sillä se on kuuma, arvaamaton ja hankala ratsastettava. Näiden piirteiden vuoksi Vicious Circle ei koskaan lyönyt täysin kilparadoilla läpi, vaikkakin ori on kilpaillut kohtuullisella menestyksellä kansallisella tasolla rataesteillä. Kapasitettiinsa puolesta Vicious Circlestä olisi ilman muuta ollut kansainvälisen tason huippuratsuksi, mutta orille ei koskaan onnistuttu löytämään täysin sopivaa ratsastajaa. Tällä hetkellä Prescosa Studissa asuva ori toimii jalostustehtävissä. Epäilemättä Vicious Circlen suosio jalostusorina ei olisi ollut niin hyvä, ellei sen isä Valhalla Rising olisi ollut niin menestynyt kisahevonen.

ii. Valhalla Rising aloitti jalostusorin tehtävissä jo nuorella iällä, sillä kantakirjauksen jälkeen viisivuotiasta oria käytettiin siitoksessa siihen saakka, kunnes se ruunattiin vajaan seitsemän vuoden iässä. Valhalla ei ollut tuolloin jalostuksessa suosittu valinta ja ori löi itsensä läpi kilparadoilla vasta ruunauksen jälkeen. Uransa rataesteillä Valhalla on tehnyt Yhdysvalloissa, jonne se myytiin kymmenvuotiaana. Muun muassa kaksi Valtojen mestaruutta voittanut Valhalla on tänä päivänä haluttu nimi estehevosten sukutauluissa ja tästä syystä esimerkiksi sen jälkeläinen Vicious Circle on saanut paljon anteeksi luonteensa puolesta, kun oria on käytetty siitoksessa.

ie. Gersemi polveutuu menestyksekkäästä holsteinsuvusta, mutta tamma itse toiminut lähinnä siitoshevosen tehtävissä koko ikänsä. Luonteeltaan säyseä Gersemi on varsonut kaikkiaan kahdeksan kertaa. Gestut Arrangissa syntynyt ja kasvanut Gersemi on tuottanut laadukkaita jälkeläisiä, joista tunnetuimmat ovat epäilemättä kansainvälisillä kilpakentillä nähdyt Gemelda ja Farguso.

e. Saga II on hevoskauppias Mike Turgonin omistama tummanrautias holsteintamma. Saga on takavuosina kilpaillut Daniel Hausserin kanssa Grand Prix tasolla, vaikka pienikokoisesta ja hentorakenteisesta Sagasta ei koskaan suurta tähteä tullutkaan, onnistui se silti kahmimaan muutaman pistesijan näinkin vaativalla tasolla. Hausser on kuvaillut Sagaa kuuliaiseksi ratsuksi, jolta kuitenkin valitettavasti puuttuu luontainen lahjakkuus esteille. Taitavan ja tamman heikkoudet tuntevan ratsastajan kanssa Saga on kuitenkin yllättänyt muutamaan kertaan positiivisesti kilparadoilla.

ei. Salamandastron nousi Saksassa suureen suosioon aikanaan Heinrich Steinin ratsuna. Nuori Stein nousi juuri Salamandastronin kanssa kansalliseen valokeilaan, sillä nuori ratsukko eteni nopeasti kansalliselle tasolle ja oli kova vastus monelle kokeneemmallekin ratsukolle. Salamandastron on vaatimattomasta ns. maatiaissuvusta lähtöisin oleva holsteininhevonen, jonka Stein osti viisivuotiaana hevoshuutokaupasta pilkkahintaan. Steinin sanojen mukaan Salamandastronissa hän kiinnitti huomiota orin temperamenttiin sekä pelottomaan olemukseen ja kaksikon uraa katsottaessa Stein teki Salamandastronin kohdalla loistavan ostoksen.

ee. Beloved Beth on hieno sukuinen holsteintamma, joka ostettiin nuorelle Marie Hansenille kovaan hintaan kilparatsuksi. Hansen ja Beth kilpailivat kohtalaisella menestyksellä kenttäratsastuksessa. Parin vuoden yhteisen taipaleen jälkeen raha vaihtoi jälleen omistajaa ja tuolloin kaksitoistavuotias Beth myytiin siitostammaksi Wallbugin puoliverisiittolaan. Beth on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti hyvää luonnettaan.

14.09.2014 - Valhalla oli tallin uusin holsteinhankintani vähään aikaan. Komea ori ei ollut vielä startannut Redwallin värien alla, mutta Saksassa ori oli jo näyttänyt osaamistaan kisakentillä. Tästä syystä uskalsinkin astuttaa Absinthianan Valhallalla, sillä uskoin vahvasti, että tuleva varsa olisi ainakin verenperintönsä puolesta loistava tulevaisuuden estetykki. Varsa oli tarkoitus jättää sukupuolesta riippumatta Redwalliin, sillä halusin ehdottomasti pitää Valhallan esikoisen itselläni. Salaa toivoin, että syntyvä varsa perisi isänsä estelahjojen lisäksi myös komean värityksen.

Toisin kuitenkin kävi, sillä syyskuun puolivälin paikkeilla aamuyön hämärinä tunteina Absinthiana varsoi ruunikon orivarsan. Ei voi mitään tuumailin itsekseni kun näin varsan värityksen. Orivarsa näytti kuitenkin vahvalta ja elinvoimaiselta, mikä oli tottakai hyvä merkki. Eläinlääkäri saisi tottakai tarkastaa vielä tallin uusimman tulokkaan, mutta se saisi odottaa aamuun.

19.10.2017 - Hukkapuron lokakuinen ERJ Cup läheni kovaa vauhtia, mutta olin luottavainen Valhallan suhteen. Oria oli treenattu ahkerasti kisoja varten ja valmentautuminen oli tuottanut selvää tulosta. Valhalla suoritti esteitä varmasti ja olimme löytäneet orin kanssa selvästi yhteisen sävelen.

Hyvällä mielellä suuntasin vihellellen kohti oritallia, kun matkani katkaisi eräs uusimmista hoitajista. Tyttö näytti pelästyneeltä ja pian tytön huoli tulikin selväksi. Valhalla oli ilmeisesti loukannut vasenta etustaan tarhassa, sillä ori tullut likkaa vastaan linkuttaen. Manasin raskaasti ja pyörsin tallin ovilta kohti tarhaa, jonne Valhalla oli aamulla viety.

Silmiini osunut näky ei luvannut hyvää. Valhalla roikotti tarhan portilla päätään ja loukkaantunutta etujalkaa rautias ori kannatteli ilmassa. Äreissäni tiuskaisin hoitajalle, että hakisi samantien kylmäpussia ja hauteita samalla, kun näppäilin tutun eläinlääkärin numeroa puhelimeeni. Kisoihin oli enää parisen viikkoa aikaa, enkä uskonut, että Valhalla tuossa kunnossa olisi kykenevä starttaamaan GP-luokassa.

Noin puolen tunnin odottelun jälkeen tuttu eläinläkäri kaarsi tallin pihaan. Harmaantuva mies tutki Valhallan jalkaan tarkasti ja tuomio tuli samantien. ERJ Cupin voisi siltä seisomalta unohtaa, mikäli ei halunnut pilata orin jalkaa lopullisesti. Positiivista oli kuitenkin se, että vamma ei ollut vakava ja muutaman viikon levolla ja sen jälkeen varovaisella liikutuksella Valhalla olisi taas kisakunnossa. Näillä näkymin kullanhohtoinen ori nähtäisiin siis seuraavan kerran kisaradoilla vasta marraskuun puolella.

15.09.2017 - Valhallan kanssa ollaan valmistautumassa lokakuun ERJ Cupiin, joten ori luonnollisesti tarvitsee treenausta. Valmentauduimme tuttuun tapaan kotitallin rauhassa, tällä kertaa valmentajana toimi Skurvashin toinen omistaja Abyss. Aloitimme valmennuksen keskittyen ensimmäiset puolituntia sileällä työskentelyyn, jossa herättelimme Valhallan herkkyyttä apujen kuuntelemiseen. Tottahan ori on herkkä, mutta se puolituntia, minkä käytimme pysäytyksiin, liikkeellelähtöihin ja askellajien muutoksiin sai totisesti orin terästäytymään.

Abyss oli kyhännyt kasaan 150cm esteradan, joka sisälsi laajan valikoiman erilaisia estekokonaisuuksia ja luonnollisesti rata päättyi kolmoissarjaan, jonka tarkoitus oli testata ratsukon tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä aina radan viime metreille saakka. Valhalla oli päässyt hieman kuumumaan ja minulla oli pienimuotoisia hankaluuksia saada ori pysymään nahoissaan. Ensimmäisellä yrittämällä tulikin pari pudotusta ja toinen niistä tottakai sarjaesteellä. Suoritukseen tyytymätön Abyss ajoi minut ja Valhallan kentältä ja käski rauhoitella oria pihan puolella sillä välin, kun hän kokoaisi radan uudelleen. Samalla sain palautetta omasta istunnastani ja pidätteiden käytöstä. Tiesimme molemmat, ettei Valhalla pahemmin tykännyt liiallisesta ohjien kiskomisesta ja siksi suoritus olikin mennyt lievästi penkin alle.

Rauhoittumisen jälkeen, toisella yrittämällä, Valhalla teki puhtaan radan ja kellotuksesta huolehtinut Abyss hihkui innosta. Suoritus oli ilmeisesti mennyt nappiin. Loppujäähdyttelyt mentiin löysin ohjin Valhallan venytellessä kaulaansa hidastempoisen ravin kautta käyntiin. Palaveerasimme Abyssin kanssa vielä hetken taktiikasta, jota olisi hyvä käyttää Cupissa Valhallan suhteen ja tulimme yhteistuumin tulokseen, että herkkää oria ei saisi kisoissa hermostuttaa liiallisella ohjissa roikkumisella. Helpommin ehkä sanottu kuin tehty, sillä minulla oli ikävä kyllä kokemusta siitä, kuinka kisasuoritus pilattiin orin kanssa juuri edellä mainitulla syyllä.