Ch
KTK III
ERJ II

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 63 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

Rhea Silvia saapui Skyen saarelle Skuvashiin yhtenä koko talven kylmimpänä pakkaspäivänä. Karulla saarella, jossa puiden antamaa suojaa ei juuri ole, tuulen hyytävä vaikutus kalvaa luita ja ytimiä. Kun uuden tulokkaan kaviot koskettivat ensimmäisen kerran saaren maaperää, mahtoi tamman kokema järkytys olla suuri. Kummakos tuo, sillä tamman viimeiset näkymät ennen traileriin astelemista olivat läntisen Saksan miltei lumettomat maisemat ja leuto talvinen ilmasto. Uusi järkyttynyt asukkaamme kiikutettiin pikapuolin tallin suojiin, sillä kukaan ei ollut halukas ihastelemaan uutta tulokastamme näin jäätävässä säässä ilman sisätilojen suomaa lämpöä.

Syyläksi ristimämme tamma kotiutui nopeasti uuteen asuinpaikkaansa. Perusluonteeltaan rehti ja reipas tamma on raivannut tiensä hoitajien sydämiin, ja siksi onkin erittäin vaikea uskoa korviaan, kun väki huutelee kuvankaunista tammaa Syylä -nimellä. Näinkin herttainen luontokappale kuin Rhea Silvia on saanut lempinimekseen vähemmän elegantin Syylän. Kieltämättä nimi kyllä alkaa kuulostaa omassa suussanikin pienen maistelun jälkeen melko hauskalta ja niinhän se vanha hokemakin menee, ettei nimi miestä pahenna...

Syylän yksi suurimmista vahvuuksista on sen helppo käsiteltävyys. Tamma on joko melkoinen vässykkä tai sitten sen sydän on silkkaa kultaa, sillä Silvialle ei tulisi mieleenkään uhitella hoitajalleen, oli tämä sitten kuinka epävarma tahansa. Rhean rauhallinen luonne tekee siitä uskomattoman varman käsiteltävän. Tamman pystyy hoitamaan ja varustamaan missä tahansa. Kisamatkat tämän tamman kanssa ovat rentouttava kokemus, sillä hoitajien ei tarvitse olla joka sekunti varpaillaan sen vuoksi, sattuisiko hoidokki yhtäkkiä hullaantumaan ja laittamaan puolet kisa-alueesta tuhannen p*llun päreiksi. Tamma matkustaa trailerissa mielellään, eikä se ole kertaakaan noussut ramppiin epäröiden.

Ratsastaessa tammalta kyllä löytyy paukkuja, mutta ne on osattava houkutella oikealla tavalla esiin. Selästä käsin tamma on varma käsiteltävä, aivan kuten maastakin. Syylä ei ole esteratsuna nopeimmasta päästä, vaan tammalla on hieman verkkainen ja laiskahko tyyli hypätä esteitä, vaikkakin se ylittää ne todella tarkasti. Mikäli ratsastajan silmissä kiiluvat mitalisijat on uusintaradalla valittava mahdollisimman lyhyt reitti tavoitteen saavuttamiseen. Tamma on uskomattoman notkea kääntymään, eikä sellaista paikkaa radalla olekaan, jossa tamma ei pystyisi kääntymään vaikka (lähes) takakavioidensa varassa ympäri ja vaihtamaan suuntaa.

Rhea Silvialla olisi jonkin verran taipumuksia myös kouluratsuksi, mutta aloitettuaan kisauransa Saksassa esteillä, on tamma jäänyt sille tielle. Syylää treenataan kuitenkin säännöllisesti myös piruetin pyöräyttäjien käsikirjan mukaan ja ehkä tamma siksi onkin pysynyt erityisen herkkänä ja vastaanottavaisena ratsastajansa avuille. Tammalla on ikävähkö tapana unohtua toisinaan nojaamaan ohjiin. Olemme pyrkineet kitkemään tätä raivostuttavaa tapaa, melko hyvin tuloksin. Toisinaan neitokaista saa silti muistuttaa löysäämällä rajusti ohjaa, jos Syylä unohtuu roikkumaan ohjissa.

i. Triston III ostettiin Yhdysvalloista saksalaisen Nora Elkin kilparatsuksi orin ollessa kahdeksanivuotias. Jo tuolloin Tristonilla oli plakkarissaan muutama GP-luokan voitto meren takaa hankittuna, joten oria pidettiin erittäin lupaavana kilparatsuna. Nora ja Triston aloittivat yhteisen taipaleensa kansalliselta tasolta ja pian kaksikko oli raivannut tiensä Saksan parhaimpien ratsukoiden joukkoon. Eritoten parivaljakko säväytti Saksan mestaruuscupissa kesällä 2005, jolloin he voittivat koko sarjan ylivoimaisesti. Tristonin rohkea, periksiantamaton ja kuuliainen luonne sekä hienot suoritukset kilparadoilla tekivät vaikutuksen useisiin merkittäviin hevossijoittajiin ja lopulta neljätoistavuotiaana Triston myytiin Wallhemmingin siittolaan Etelä-Saksaan. Tuolloin 171cm korkea rautiaan senioriorin kilpaura katkesi sairastumiseen ja hienoilla saavutuksilla merkitty Triston siirtyi jalostusorin tehtäviin. Saksan lisäksi Triston hyväksyttiin jalostukseen myös Belgiassa ja Hollannissa, mikä on vaikuttanut paljolti siihen, että Tristonin jälkeläisiä esiintyy ympäri Eurooppaa.

ii. Braxton syntyi etelä-saksalaisella piensiittolalla, josta rautias ori myytiin kaksivuotiaana Italiaan. Quilemontin kilpatallissa 169cm korkeasta Braxtonista koulutettiin pesunkestävä esteratsu ja ensimmäisissä kilpailuissaan ori nähtiin viisivuotiaana. Luonteeltaan aulis ja rohkea Braxton kehittyi ratsuna nopeasti ja jo seitsemänvuotiaana oria pidettiin vakavana haastajana Italian parhaimmille kilparatsuille. Eritoten ulkoradoilla menestynyt Braxton kilpaili GP-tason esteillä kaikkiaan kahdeksan vuotta, menestyen tasaisen varmasti ja luoden tavamerkikseen nopeat ja näyttävät esiintymiset rataesteillä.

iii. Garettin suku on vaatimatonta hannoverjuurta, mutta salskean punaruunikon orin onnistui kuitenkin ponnistaa korkeammalle, kuin sen sukupuu oli antanut ymmärtää. Garett oli vuosia saksalaisen harrasteratsatajan Edward Wallenin omistuksessa ja kaksikko kilpaili Etelä-Saksassa menestyen hyvin omalla tasollaan. Tekniikaltaan hyvin hypännyt Garett kiersi vuosia Wallenin kanssa aluetason kilpailuita ja kaksikon kapasiteetti riitti aina 130cm tasoisille esteradoille saakka. Wallenin loukkaantuessa auto-onnettomuudessa, joka lopetti miehen hevosharrastuksen, päätyi Garett kolmetoistavuotiaana myyntiin. Eräs pientilallinen hevoskasvattaja kiinnostuikin rautiaasta orista jalostushevosen ominaisuudessa ja Garett vaihtoi omistajaansa. Suolistobakteeriin kuusitoistavuotiaana kuolleelle Garettille jäi jälkeläisiä kymmenisen kappaletta.

iie. Eleventh Hour oli pieni ja sirokokoinen hannovertamma, joka eli suurimman osan elämästään Hattan -nimisellä piensiittolalla. Tummanruunikko Eleventh Hour oli sähäkkä ratsu, joka useimmiten pudotti ratsastajan selästään kuin hyppäsi esteen yli. Persoonallisella tammalla oli kaikki edellytykset kehittyä hyväksi esteratsuksi, mutta sopivan ratsastajan puuttessa Eleventh Hour toimi kotitallillaan vain hupiratsuna ja päänsäätöisenä leipätyönään tamma varsoi jälkikasvua. 154cm korkea Elevent Hour varsoikin kaikkiaan yhdeksän kertaa ja jälkikasvu oli poikkeuksetta luonteeltaan emänsä kaltaisia riiviöitä. Poikkeuksena olivat tosin Garett-orista syntyneet varsat, jotka olivat luonteeltaan huomattavasti rauhallisempia, kuin Eleventh Hourin muu jälkikasvu.

ie. Amethyst kilpaili vuosina 1992-1999 esteratsastuksessa voittaen useita kansainvälisen tason kilpailuja Herman Frambaumin ratsastamana. Ennen kilpauraansa Sammbergin siittolassa vuonna -82 syntynyt tamma oli jo ennättänyt varsoa kaksi kertaa, ennen kuin siitä leivottiin kansainvälisen tason kilparatsu. 166cm ruunikko Amethyst oli luonteeltaan tasainen ja miellyttämisenhaluinen, mikä osaltaan edesauttoi tamman nopeaa kehittymistä huippuluokan esteratsuksi. Toisaalta Amethyst oli hyppääjänä omaa luokkaansa, sillä tamma oli erityisen tarkka jalkatyöskentelystään ja pudotti puomeja harvoin. Lopetettuaan kilparansa Amethyst varsoi vielä kaikkiaan kuusi kertaa ennen kuin se menehtyi vakavaan suolikierteeseen ja siitä aiheutuneeseen kipushokkiiin vuonna 2009. Tamman kahdeksasta jälkeläisestä viisi on menestynyt rataesteillä kansainvälisellä tasolla.

iei. Prince Dorian oli yksi oman aikansa menestyneimmistä hannoveroreista. Kilpaurallaan mustanruunikko 170cm korkea Dorian saavutti lähes kaiken mahdollisen. Orin palkintokaappia koristavat useiden Saksanmestaruuskisojen voittojen lisäksi myös palkintoja maailman cup -osakilpailuista ja Olympialaisista. Prince Dorianin odotettiin menestyvän myös jalostuspuolella, mutta ori oli melkoinen pettymys, sillä omista saavutuksistaan huolimatta orin yli kahdestasadasta jälkeläisestä vain kourallisen onnistui luoda kansainvälistä kilpauraa esteillä.

iee. Bee Orchid oli yksi Sammbergin siittolan valiotammoista. Ennen siirtymistään jalostuspuolelle Bee kilpaili niin koulu-, kenttä- kuin estekilpailuissakin helpolla tasolla. Kaunis, elastinen ja kevytliikkeinen Bee oli ratsuna varma, tosin kehittyäkseen todelliseksi kilpahevoseksi tamma olisi tarvinut ammattilaisen koulutusta ja kokeneen ratsastajan. Bee varsoi kuitenkin ensimmäisen kerran jo kuusivuotiaana, mistä lähtien punaruunikko tamma ei enää kilparadoille päässyt. Näyttelyissä menestynyt Bee sai aikanaan useita tunnustuksia ja palkintoja hyvästä rakenteestaan ja luonteestaan. Tamman jälkeläiset ovat olleet menestyneitä kilparatsuja, joista osa on löytänyt tähtensä esteradoilta, kun taas toisille koulukiemuroiden taitaminen on ollut tie menestykseen.

e. Robinian kasvattaja ja omistaja Lars Grunwald on tunnettu saksalainen hevoskasvattaja, jonka omistuksessa on yksi Saksan johtavista valtionsiittoloista Landgestut Waldhof. Vaaleanrautias Robinia on syntynyt Waldhofissa ja odotetusti tamma on juuriltaan Saksan parhainta hannoverkantaa. Luonteeltaan 165cm korkea Robinia on säyseä ja ihmisystävällinen, mikä on tehnyt siitä helpon käsiteltävän. Vaikkakin Robinian sukujuuret ovat vahvasti menestynyttä estehevoslinjaa, ei Robinia ole koskaan päässyt esittelemään mahdollisia hyppääjän lahjojaan, vaan tamman tehtävänä on ollut tuottaa tulevaisuuden esteratsastuksen huippunimiä. Kuuden varsan emä on palkittu kantakirjauksen lisäksi muunmuassa Reserve Champion tittelillä ja sijoittunut toiseksi Saksan kansallisessa tammanäyttelyssä Warendorfissa.

ei. Jubilant Jaggerin esteratsun ura oli lupaava ja nousujohteinen aina siihen saakka, kunnes musta ori loukkaantui vakavasti yhdeksän vuoden iässä. Ennen uran katkeamista Jagger oli menestynyt hyvin kansallisella tasolla, etenkin nuorten ratsujen luokissa ratsastajansa Mikkel Kevanin kanssa. Vaikka Jagger olikin ollut lahjakas esteratsu, eivät kovinkaan monet hevoskasvattajat innostuneet jalkavammaisen oriin siirtymisestä jalostuspuolelle. Luonteeltaan Jagger oli nimittäin aggressiivinen, päällekäyvä ja dominoiva ja ainoastaan Kevan oli onnistunut saamaan oriin yhteyden ja pärjäsi kilparadoilla voimakastahtoisen riitapukarin kanssa. Jagger astui lopulta muutaman kymmenen tammaa ja valitettavasti rotevarakenteisen Jaggerin luonteenpiirteet ovat periytyneet etenkin sen orijälkeläisiin.

eii. Pyrotechnic kiersi aikanaan puolenkymmentä eri omistajaa läpi, sillä orin vähintäänkin hankala luonne ei miellyttänyt sen omistajia. Mustanruunikko piirtopää tuli tunnetuksi kisa-alueiden häirikkönä, joka haastoi riitaa muiden hevosten kanssa, pomppi pystyyn ja teutaroi ratsastajansa ohjeita vastaan alituiseen. Lopulta Pyro päätyi kaksitoistavuotiaana Daryl Nibbin omistukseen ja mies löysi viimein oikean tavan käsitellä hankalaa oria. Kaksikko menestyi hyvin pikkukilpailuissa metrisissä luokissa, mutta aikaisemmasta käytöksestään johtuen Pyrolla ei ollut asiaa suuremman luokan kilpailuihin. Muutama hevosomistaja näki piilevän potentiaalin 168cm korkeassa tummanpuhuvassa orissa ja Pyro pääsi astumaan kaikkiaan kahdeksan tammaa.

eie. Lunarian omistaja Marielle Sten hankki tamman suoraan sen kasvattajalta viiden vuoden ikäisenä. Mustanruunikosta sukkajalasta tuli Mariellen todellinen silmäterä ja kaksikko kisasi useassa eri lajissa harrastemielessä. Vuosien saatossa kenttäratsastuksesta muodostui parivaljakon ykköslaji ja he pärjäsivätkin kohtuullisen hyvin pienemmissä kenttäkilpailuissa. Lunarian vahvuutena oli erityisesti sen hyvä, elastinen liike ja tammalle tullessa ikää Mariella siirtyi kisaamaan tamman kanssa kouluradoille. Parhaillaan Lunaria suoriutuikin vaativien luokkien kouluratsastusohjelmista. Mariella astutti Lunarian kaikkiaan kolme kertaa eri oreista.

ee. Lonicera syntyi ja eli koko elämänsä Waldhofin valtionsiittolassa. Rautias Lonicera loukkaantui jo nuorena, joten se toimi ainoastaan siitostammana. Luonteeltaan Lonicera oli miellyttävä, yhteistyöhaluinen ja nöyrä. Tamman kaikki askellajit olivat puhtaat ja liikkeet elastiset ja näitä ominaisuuksia tamma on periyttänyt jälkikasvulleen hyvän luonteensa lisäksi. Lonicera on yksi Waldhofin tunnetuimpia ja arvostetuimpia siitostammoja, sillä tamman kymmenestä jälkeläisestä yhdeksän on hyväksytty kantakirjaan ja kaikki varsat ovat yltäneet kilpailemaan vähintään kansallisella tasolla. Osa Loniceran jälkeläisistä on menestynyt esteiden ohella myös kouluratsastuksessa, näistä esimerkkinä EM-pronssia joukkuekisassa pokannut Londonheat. Lonicera kuoli muutama vuosi sitten kahdenkymmenenyhden vuoden iässä.

eei. Sawyer on jalo vaaleanrautias hannoverori, joka on palkittu muunmuassa vuoden oriksi, kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle ja lisäksi ori oli aikanaan erittäin menestynyt esteratsu. Luonteeltaan Sawyer on sävyisä ja iän tuoma kokemus on rauhoittanut ennen aavistuksen ilkikurista luonnetta. Jo kaksikymmentäkuusivuotias Sawyer asuu nykyisin pienellä ja rauhallisella yksityistallilla, jonne se sijoitettiin kaksikymmentävuotiaana. Yli kolmesataa jälkeläistä siittänyt ori ei enää astu tammoja, mutta sen jälkeläiset ovat olleet erittäin suosittuja hevosmarkkinoilla. Sawyer on ollut erinomainen periyttäjä ja etenkin orin astumien täysiveritammojen varsat ovat olleet poikkeuksellisen kyvykkäitä kilparatsuja.

eee. Dampiera ostettiin Waldhofiin tamman ollessa yhdeksän vuotias. Ennen tätä tummanruunikko 165cm korkea tamma oli menestynyt erinomaisesti nuorten hevosten kilpailuissa sijoittuen lähes joka kilpailuissa kärkisijoille. Kahdeksanvuotiaana Dampiera teki lopullisen läpimurtonsa silloisen ratsastajansa Jan Meyerin kanssa ja kaksikko debytoi kansainvälisellä tasolla sijoittuen ensimmäisessä maailmancupin osakilpailuissaan toiseksi. Vuoden päästä Dampiera oli kuitenkin jo myyty Waldhofiin ja kilpaura esteillä katkesi siihen. Siitostammana Dampiera oli toisaalta pettymys, sillä kuudesta varsasta ainoastaan kolme selvisi hengissä aikuisikään saakka.

10.12.2011 - Tutustuin Rhea Silviaan ensimmäisen kerran ollessani Saksassa seuraamassa nuorten hevosten vuosittaisia mestaruuskisoja. Tamma teki minuun radalla suuren vaikutuksen, sillä kaunis rautias tamma hyppäsi harmonisesti ja teknisesti täysin virheettömästi. Jututettuani ratsastajaa kisojen jälkeen minulle selvisi, että tamma oli paraikaa myynnissä. En ollut uskoa korviani, sillä olin mennyt juttelemaan miesratsastajan kanssa siinä toivossa, että saisin selvitettyä tamman sukupuun ja mahdollisesti hankittua hevosen samasta linjasta. Silvian ollessa vapailla markkinoilla pyysin omistajan yhteystiedot ennen kuin lähdin kisapaikalta kohti hotellia, jonne olin majoittunut.

Seuraavana päivänä matkasin junalla kahdeksankymmenen kilometrin matkan sisämaahan päin, missä Lars Grunwaldin talli sijaitsi. Päästyäni kauniille maalaistallille huomasin, että paikka oli täynnä elämää ja tilalla keskityttiin selvästi kilpahevoskasvatukseen. Laitumella näin niin kantavia tammoja kuin nuoria, vasta vieroitettuja varsojakin. Silviaa en tosin joukossa havainnut, joten suunnistin kohti tallia.

Lars odotteli minua Silvian karsinan edessä. Tammaa ei näkynyt, mutta Lars selitti rautiaan olevan paraikaa maneesissa kevyellä jaloittelulla eilisten kisojen jälkeen. Suunnistimme maneesille ja samalla kyselin Larsilta kaiken mahdollisen Silviasta. Tammasta oli ilmeisesti muitakin kiinnostuneita ostajaehdokkaita, jota harmittelin hiljaa mielessäni. Halusin tamman todella kovasti itselleni.

13.12.2011 - Muutama päivä sitten olin vieraillut Larsin hevostilalla ja nyt käsissäni olivat Rhea Silvian omistuspaperit. Olin lopulta onnistunut puhumaan Larsin ympäri, luvaten Silvialle hyvän kodin, jossa sen kanssa tähdättäisiin kiaskentillä korkealle. Lisäksi olin luvannut Larsille sopimusatutuksen Silviasta tamman kisakauden oltua ohi, mikäli mies myisi tamman minulle. Lars tuntui silti epäilevän myyntiä ja keskustelumme kääntyi pian omistamiini hevosiin. Miehen kuultua, että olin aikoinani omistanut Michael Wolfin kasvattaman Tristanin ja muutaman muun saksalaista alkuperää olevan huippuhevosen, kaupat Silviasta syntyivät kuin itsestään.

Ennen lopullista kaupantekoa halusin kuitenkin koeratsastaa tamman, vaikka uskoinkin sen olevan yhtä helppo käsitellä, kuin miltä se kentän laidalta seurattuna näytti. Olettamukseni osuikin oikeaan, sillä Silvia oli hyvä kuuntelemaan, nopea reagoimaan ja uskomattoman notkea. Ainoan miinuspuolen havaitsin tammassa hypätessäni kokeeksi pari estettä. Tamma liikkui hieman laiskanpuoleisesti, mistä huomautinkin Larsille, mutta samaan hengenvetoon tokaisin, että heikkous olisi aina korjattavissa. Hyvällä koulutuksella ja ahkeralla harjoittelulla Silviasta tulisi varmasti todellinen ruusukehai.

14.02.2012 - Jo kaksi varsaa aikaisemmin maailmaan saattanut Syylä oli viimeisillään kantavana ja arvelimme, että tamma varsoisi tänä yönä. Aikaisemmat tiineydet olivat sujuneet hyvin, eikä varsomisessakaan ollut ollut ongelmia. Molemmilla aikaisemmilla kerroilla Syylän varsominen oli tapahtunut rauhallisesti ja nopeaan tahtiin. Tällä kertaa jännitin kuitenkin enemmän kuin edellisillä kerroilla, sillä tulevan varsan olisi tarkoitus jäädä omaan talliin kasvamaan. Syylä oli toistamiseen kantavana mustasta hannoveroristamme Crixuksesta ja kun aikaisempi orivarsa Necros oli myyty Pyrr Warmbloodsiin, olisi pian syntyvän uuden elämän tarkoitus kukoistaa Skurvashissa.

Mielessäni harmittelin hieman Necros -varsan kohtaloa, sillä komea, isänsä näköinen musta ori ei ollut saanut Pyrristä niin pitkäaikaista kotia, kuin olimme toivoneet. Ennen kuin Necros hädin tuskin oli ennättänyt debytoida kisakentillä, ilmoitti orin omistaja luopuvansa kaikista hevosistaan, myös Necrosista. Onneksi Syylän esikoinen, ruunikko Soundgarden -tamma oli löytänyt hyvän kodin Undergroundista. Tamma tosin olikin tilaustyönä tehty, sillä sen nykyinen omistaja oli halunnut astuttaa Syylän omalla oriillaan Aftershockilla ja pitää syntyvän varsan itsellään. Syntymättömän varsan jälkeen olimme suunnitelleen pitävämme varsottamisesta taukoa ja Silvian kanssa keskityttäisiin vielä kilpailemaan esteillä. Yhden varsan huono onni oli saanut myös meidät varuillemme, emmekä halunneet Silvian seuraavan myyntiin menevän jälkeläisen lähtevän heti ensimmäisten elinvuosiensa aikana kiertoon.

05.01.2013 - Olimme tienneet jo Silvian ostamisesta asti, että tammalla oli poikkeuksellinen kaunis rakenne, joten päätimme käyttää tammaa näyttelyissä aina, kun kisareissujen ohella ennättäisimme. Näyttelykehässä Syylä olikin ensimmäistä kertaa al Qadirissa järjestetyissä näytteilyissä, jotka olivat avoinna kaikille hevosroduille. Tiesimme näyttelyiden tason olevan kova, mutta samalla ajattelimme koittaa kepillä jäätä. Mikäli tamma menestyisi näissä karkeloissa, voisimme jatkossakin ilmoittaa sitä mukaan näyttelyihin. Yllätykseksemme Silvia sijoittui omassa luokassaan toiseksi, häviten ainoastaan trakehnertamma Dark Serafinille. Lopullisten tulosten tultua Syylällä oli kotiin tuomisiksi sen ensimmäinen irtosert.

Valitettavasti saimme kuitenkin huomata, että hyvin alkanut näyttelyura hiipui nopeasti. Alkuhuuman jälkeen Syylä tiputettiin useiden tuomarien toimesta ulos serteiltä ja usko tamman menestymiseen alkoi järkkyä. Lähes vuoden kestäneen yrittämisen jälkeen Syylä sai viimein Rimeyardin näyttelyistä ensimmäisen mva-sertinsä, joka oli samalla kolmas tarvittava serti arvonimen anomiseen. Rimeyardin tulosten tultua julki lähetinkin heti champion -arvonimianomuksen vetämään. Jouduimme tosin odottamaan arvonimen myöntämistä toista kuukautta, kunnes vuoden vaihteen jälkeen sähköpostiin oli tullut ilmoitus, että Silvialle oli myönnetty champion.

01.07.2013 - Syylän kohdalla epäonni tuntui jatkuvan jatkumistaan. Aikaisemmin keväällä olin ilmoittanut Silvian mukaan hevoskantakirjan tilaisuuteen, mutta tammaa ei oltu edes hyväksytty mukaan tilaisuuteen, kun kesäkuulla kävi ilmi, että koko tilaisuus peruuntui. Lisäksi olin kaavaillut tamman viemistä ERJ:n laatuarvosteluun, koska sen jälkeläisnäytöt alkoivat viimein olla tarpeeksi vakuuttavia. Valitettavasti omat alkukesän kiireeni johtivat siihen, että yksikään Skurvashin hevosista ei ennättänyt tilaisuuteen mukaan. Silvian kohdalla minua tietenkin harmitti eritoten se, että olimme joutuneet kokemaan kaksi isoa pettymystä kesän alkuun.

Mielialaani nosti kuitenkin nopeasti uusi hevoskantakirjan tilaisuus, jonka ilmoittautuminen aukesi tänään. Keskustelimme Abyssin kanssa pitkään siitä, mitkä hevoset ilmoittaisimme mukaan heinäkuulla pidettävään kantakirjaustilaisuuteen. Toukokuulla olimme ilmoittaneet mukaan Silvian ja fwb ori Targaryenin. Gary sai kuitenkin luovuttaa viimein paikkansa uudelle hannoverhankinnallemme Marquessille ja se ilmoitettiin Silvian kanssa uuteen tilaisuuteen. Kun postiluukusta kolahti vielä mainos uudesta ERJ:n laatuarvostelutilaisuudesta, uskoin onnen viimein kääntyneen. Tällä kertaa normaalista käytännöstä poiketen tilaisuuteen sai ilmoittaa jopa neljä hevosta per omistaja. Hevosistamme Ramada MSC ja Rhea Silvia olivat varmoja valintoja mukaan, mutta kahdelle hevoselle olisi paikka tarjolla kuun puolivälissä Saksaan lähtevästä edustuskoneesta.