ERJ I (02/14)
KTK II

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 67 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

Tallin jokainen ori yrittää todistella miehuuttaan päivittäin kiljumalla tammoille, nousemalla takakavioilleen tai muuten vain nöyryyttämällä kaksijalkaisia, jotka yrittävät saada ne ruotuun. Marquessin muutettua talliin, ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi, kuka on tallin uusi kunkku. Testosteronipitoisuudet tässä mustassa orissa ovat ehdottomasti koko jätkäjengin korkeimmat ja epäilenkin, että vaikka Marquessilta poistettaisiin toinen kassi, ei sitä machoilevan orin käytöksestä huomaisi.

Siinä missä muut tallin karvaturvat ovat tottuneet elämään ruokinnan, ulkoilutuksen, treenin ja kisaamisen tutussa rytmissä tavoistaan poikkeamatta ja muuta viihdykettä kaipaamatta, maistuisi Marquessille uusi tamma joka päivä. Hoitajat ovat yrittäneet hillitä pullistelevan orin yltiömaskuliinista käyttäytymistä eristämällä Marquessin kauas niin houkuttelevista tammoista kuin riitapukarikandidaattioreista, mutta aina toisinaan Marquess löydetään tamma-aidan vierustalta kuinkas muutenkaan kuin nuuhkimassa jonkin neidin takalistoa.

Marquess on tallin omistajattarien ehdoton silmäterä ja kullannuppu, jonka toisinaan oikukasta käyttäytymistä on kaikkien katsottava sormien läpi. Erään kerran, kun Marquess riistäytyi tallitytön käsistä tämän taluttaessa oria talliin liian läheltä juoksutusaitaa (jossa eräs tamma liiteli rymikkäässä ravissa), ei Marquess suinkaan saanut toruja (vaikka ennättikin astua kyseisen tamman), vaan tallityttö sai potkut siltä seisomalta. Hoitajien kesken onkin voimassa sanaton laki, joka kieltää orin kolttosten kielimisen johtoportaalle. Tai no, kuka haluaisi oman työpaikkansa kustannuksella kertoa Marquessin päättömistä edesottamuksista..

Harjan kanssa huiskiessa kannattaa joko suosiolla tehdä tarvittavat toimenpiteet orin karsinassa tai varmistaa, ettei lähistöllä varmastikaan ole muita hevosia. Marquess ottaa salamannopeasti toisen orin heittämän haasteen vastaan, eikä ori pistä pahakseen sitäkään, jos pääsee kokeilemaan perjantaipiparia. Tallikäytävälle kinnitettynä Marquess yrittää varmasti viedä palan seiniä mukanaan päästäkseen lähemmäs toista nelijalkaista, mutta karsinastaan ori tyytyy vain heittämään uhkauksia tai iskurepliikkejä kaikuvalla tenorillaan.

Markiisi-herra ei suinkaan ole kouluratojen kirkkain tähti, mutta sitä ei äkkiseltään orin liikkumisesta huomaisi. Marquess askeltaa aina täydellisesti ja askellajista riippumatta, eikä selässä istuvan ratsastajan ole vaikea olla pitämättä orista. Yksin ratsastuskentällä ollessaan Marquess on ratsu suoraan parhaimmista päiväunista: elastinen, kuuliainen, rohkea, näyttävä...Niin kauan, kunnes lähistöllä pyllyä pyörittävä tamma saa mustan orin keskittymisen herpaantumaan. Kivan tytön nähdessään Marquess ei suinkaan pure kuolaimeen tai koita singota ratsastajaansa Grönnlantiin, vaan orin liikkumiseen tulee aivan uutta särmää ja pontta. Joskus niinkin paljon, että täydellisestä liikehdinnästä muuttuu naurettavan näköinen pelletanssi.

Tasaiset laukka-askeleet ennen hiljaisuutta, puomin päälle ropisevat hiekanjyvät ja kevyt tömähdys esteen toisella puolella kertovat Marquessin ylittäneen esteen puhtaasti. Markiisi saa usein kehuja "kouluratsumaisuudestaan", mutta nähtyään orin kerran esteiden kimpussa, ei tarvita kahta sanaa. Orin ehdoton ykköslaji on rataesteet. Marquessin työskennellessä esteillä kentän laidalla on aina suuri joukko väkeä seuraamassa orin tekemistä. Osa joukosta on kypärä kädessä toiveikkaasti odottamassa, josko saisi luvan istua orin satulaan, vaikka tietävätkin haaveen olevan turha. Marquess on niin ylivoimainen esteratsu, että orin omistajattaret pitävät tiukasti kiinni oikeudestaan olla ainoat orilla ratsastavat henkilöt.

Orin pakkaaminen traileriin ja kuljetus kisapaikalle on helppoa kuin tanssi, mutta iisi osuus päättyykin siihen, kun ori otetaan taas ulos trailerista. Paikalla olevat hevoset saavat Marquessin testosteronituntosarvet värisemään ja taustajoukot saavat tehdä kaikkensa, jotta suuri ori pysyy aisoissa. Marquess osaa sentään jonkin verran käyttäytyä julkisilla paikoilla, sillä se on saanut muutaman opettavaisen selkäsaunan reuhdottuaan tammojen perässä ja haastaessaan toisia uroita tappeluun. Pelkkä raipan vilauttaminen Markiisin näkökentässä on orille selvä vihje ja se sysää sivuun ajatuksen pullukan ponin painamisesta.

Nopea, notkeasti liikkuva ja jalkatyöskentelystään piirun tarkka ori tekee kisaradoilla tappavan varmaa jälkeä. Kilpatilanne luo kuitenkin Marquessillekin haasteita verrattuna kotikentällä työskentelyyn. Väkeä katsomossa on moninkerroin enemmän kuin kotona, salamavalot ja valonheittimet häikäisevät, puhumattakaan niistä kaikista oria kiinnostavista tuoksuista. Markiisi etenee radalla tunnollisesti kuin työmyyrä, mutta toisinaan lahjakas orikin tarvitsee muistutuksen siitä, että sen paikka on esteen ja ratsastajan piiskan välissä. Muutoin radalla saattaa esiintyä loistavan esteratsun sijaan lihaksiaan pullisteleva hormoonihuuruissa kaahava luupää.

i. Marquise syntyi Nordsternin puoliverisiittolassa vuonna 2001. 169cm korkea mustanruunikko ori myytiin kovaan hintaan neljä vuotiaana saksalaiselle kilparatsastajalle Frank Baumerille. Luonteeltaan kuuma ja oikukas Marquise osoitti estehevosen kykyjään kipuamalla kahdeksanvuotiaana kansainväliselle tasolle, mutta haasteellisena ratsuna lupaava, vaikkakin kinkkinen ratsu lähti kiertoon. Puolentusinaa ratsastajaa läpi käytyään Marquise päätyi viimein hollantilaisen Bette Morgenin ratsuksi. Beten kanssa Marquisen kyvyt pääsivät viimein oikeuksiinsa ja orin kymmenenvuotiskaudella kaksikko piti maailmancupissa sijaa seitsemän. Nyt kaksitoistavuotiaalla orilla on jo muutama jälkeläinen, mutta Marquisen periyttäjän kyvyistä ei ole vielä varmuutta. Epäilemättä ainakin osa sen jälkikasvusta tulee perimään isänsä hankalan luonteen.

ii. Marchionessin nimen mainittaessa saksalaisille hevosihmisille tulee ensimmäisenä mieleen 90-luvun yksi menestyksekkäimmistä estehevosista. Vuonna -93 syntynyt suurikokoinen musta ori osoitti paremmuuttaan jo nuorella iällä, sillä neljävuotiaana se päihitti muut ikätoverinsa kolmenkymmenenpäivän testissä saaden lisäksi ylivoimaisesti parhaat pisteet estekokeesta. Olemukseltaan vakaa, varma ja tunnollinen Marchioness nähtiin kansainvälisillä kilparadoilla ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Jo tuolloin ori pärjäsi hyvin sitä huomattavasti kokeneemmille ratsuille. Marchionessin parhaana saavutuksena voidaan pitää sen viiden kilpailun mittaista voittoputkea maailman cupin osakilpailuissa. Valitettavasti 173cm korkea jättiläinen menehtyi vuonna 2001 suolistokierteeseen. Marhionessin manttelinperijöiksi jäi vain kolme tammavarsaa ja yksi orijälkeläinen.

iii. Marchese II oli nimestään huolimatta "maatiaissukuinen" hannoverilainen, joka päätyi erinäisten vaiheiden jälkeen saksalaiselle hevoskauppiaalle kuusivuotiaana. Mustanruunikon tähtipäisen Marchesen aikaisemmista vaiheista ei ole tietoa, mutta määrätietoinen ja toisaalta myös kovapäinen ori herätti uuden omistajan mielenkiinnon. Toisin kuin tavallisesti uusia hevosia hankkiessaan hevoskauppias ei myynytkään tummaa oria parissa kuukaudessa, vaan alkoi kouluttaa Marchesea esteratsuksi. Usean kuukauden raatamisen jälkeen Marchese starttasi ensimmäisen kerran kisaradoilla. Ori eteni vuosien saatossa kisaamaan aina kansallisella tasolla saakka, tosin taistelu voitoista maan kovimpien ratsukoiden joukossa jäi lopulta lyhyeksi. Marchese ei pahemmin erottunut taitojensa tai ulkomuotonsa puolesta Saksan hannoverilaisten kermasta, mutta oikealla myyntitaktiikalla ja hippusella onnea Marchese myytiin hyvään hintaan lopulliseen kotiinsa jalostusorin tehtäviä hoitamaan.

iie. Haylion ostettiin Dritterin ratsastuskoululle tamman ollessa seitsemänvuotias. Hyvästä suvusta tullut ruunikko Haylion ei ollut hankinta siitä halvimmasta päästä, sillä tamman isänisä Holden I oli kansainvälisesti kuuluisa esteratsu. Herasilmäinen Haylion oli luonteeltaan tammamaisen kipakka ja hieman arvaamaton, mutta tamman osaamisesta ratsastuskentällä ei kuitenkaan voinut kiistellä sen oikuista huolimatta. Huonoimpina päivinään Haylion saattoi viedä ratsastajaansa kuusi nolla kentällä, mutta huolimatta Haylionin hieman kenkun ratsun maineesta, se oli siitä huolimatta ratsastastuskoulun suosituin hevonen. Tamman täytettyä kymmenen vuotta sen käyttöä tuntiratsuna vähennettiin entisestään ja se astutettiin ensimmäisen kerran. Dritterissä Haylion varsoi kaikkiaan kolme kertaa, ennen kuin tamma jouduttiin lopettamaan 14-vuotiaana.

ie. Temestasta oli aikanaan tarkoitus leipoa uusi kiintotähti rataesteille, mutta toisin kävi. Nelivuotiaana jalkansa rammaksi telonut tamma päätyi vuotta myöhemmin siitostammaksi Javardan siittolaan, jossa tamma varsoi kuusi kertaa. Alkujaan ystävällisestä ja rauhallisesta tammasta muuttui vuosien saatossa ilkeä ja jopa vaarallinen eläin, joka hyökkäili niin toisten hevosten kuin hoitajiensakin kimppuun. Asiantuntijat epäilivät, että nuoruudessa vammautuneessa jalassa oli kroonisia kipuja ja jatkuva varsominen ja ylimääräinen painon kannatteleminen vain lisäsi Temestan tuskaa. Viimeisimmän varsansa, Marquisen, jälkeen Temesta viimein päästettiin vihreämmille laitumille.

iei. Tudor Rosen sukujuuret ovat peräisin Brittein saarilta, kuinkapa muutenkaan ori olisi saanut näinkin kuninkaaliselta kalskahtavan nimen. Punarautias ori syntyi Walesissa Whitefencen siittolassa, josta se myytiin kolmevuotiaana Hollantiin ja pian sieltä Saksaan. Hyväsukuinen, vahvasti esteille painottuva Tudor Rose oli loppujen lopuksi kaikkea muuta, kuin sen uusi omistaja toivoi. 166cm korkea ori pärjäsi kisaradoilla hädin tuskin 130cm radoilla, vaikka sitä oltiin myynnin yhteydessä mainostettu kansainvälisen tason kilparatsuksi. Tudor Rosen huono kilpamenestys vaikutti lopulta myös sen siitosorin uraan ja punainen ori astui vaivaiset kolmekymmentäkaksi tammaa.

iee. Rhine VI oli yksi harvoista seitsemänkymmentäluvulla vaikuttaneista tammoista, jotka pystyivät ponnistamaan puoliverikasvattajien tietoisuuteen vaatimattomista oloista. Verrattain tuntemattomasta suvusta polveutuva tummanruunikko, 158cm korkea, tamma kisasi aluetasolla niin kenttää, koulua kuin esteitäkin, menestyen parhaiten juuri viimeksi mainitussa. Pienen ja hyväluonteisen tamman kisaura ei ollut hätkähdyttävän hyvä, mutta pienellä onnenkantamoisella Rhine päätyi kolmetoistavuotiaana Saksan valtionsiittolaan, jossa se varsoi kuusi kertaa. Rhinen jälkeläiset olivat kaikkien yllätyksesti hyvälaatuisia ja peräti viisi näistä hyväksyttiin hannoverien kantakirjaan ensi yrittämällä. Rhine on saavuttanut tähän päivään mennessä kasvattajien keskuudessa arvostusta hyvänä periyttäjänä.

e. Germaine on yksi kasvattajansa, Jona Bellzerin, tärkeimmistä siitostammoista. Parikymmenpäisellä pikkusiittolalla asuva punaruunikko 167cm korkea Germaine hyväksyttiin hannoverien pääkantakirjaan vuonna 2005. Hyvästä tammalinjasta polveutuva Germaine ratsutettiin kasvattajansa toimesta neljävuotiaana ja tamma osoittautui selväpäiseksi ja isosti liikkuvaksi. Irtohypityksessä Germainen tekniikkaa on kehuttu laajasti. Germainen päätehtävänä on ilman muuta varsoa hyviä jälkeläisiä ja ratsastamisen osalta tamma onkin vain kevyessä harrastekäytössä. Tähän mennessä Germainen vanhin jälkeläinen, Cor Creole, on säväyttänyt mm. kyvyt esiin estefinaalissa v. 2009.

ei. Gerontinos syntyi saksalaiseen Volgenin siittolaan, josta se myytiin 1-vuotiaiden hevoshuutokaupan kautta Tanskaan. Uudessa kotimassaan 167cm korkea punarautias ori aloitti kisauransa viisivuotiaana. Isolaukkainen, rohkea ja hyvällä tekniikalla hypännyt Gerontinos debytoi seitsemänvuotiaana kansallisella tasolla ja orista tuli nopeasti yksi Tanskan menestyneimpiä ratsuja. Kolme kisakautta kansallisissa hypännyt Gerontinos myytiin kuitenkin yllättäen takaisin Saksaan, jossa sen oli tarkoitus jatkaa hyvin sujunutta uraansa rataesteillä. Jokin meni kuitenkin vikaan ja Gerontinosin suoritukset kilpailuissa huononivat huononemistaan, kunnes lopulta oriilla oli pitkä jono hylättyjä suorituksia allaan. Orin yllättävä romahtaminen vaikutti lopulta myös sen suosioon jalostushevona.

eii. Growanth oli italialaislähtöinen ori, joka muutti Saksaan kaksitoistavuotiaana. Tätä ennen punarautias, rakenteeltaan massiivinen ori oli kilpaillut metrisissä esteluokissa ja vaativan tason kouluratsastusluokissa. Luonteeltaan Gronwanth oli ystävällinen, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, eli toisinsanoen oriksi hyvin ruunamainen. Hyvästä sukulinjastaan huolimatta Gronwanth ei Saksaan muutettuaan onnistunut kohentamaan asemiaan kilparatsuna ja muutaman tamman astuttuaan Credalschin siittolassa, Gronwanth ruunattiin ja myytiin nuorelle junioriratsatajalle ensimmäiseksi kilpahevoseksi.

eie. Countess Mara ostettiin Volgenin siittolaan tamman ollessa kymmenenvuotias. Sitä ennen pienikokoinen ja sirorakenteinen kimo tamma kisasi hyvällä menestyksellä ratsastajansa Maike Weisserin kanssa Va A tason kouluratsastusluokissa. Mara kehuttiin erityisesti sen liidokkaasta, tasapainoisesta askelluksesta hyvistä ajoituksista. Weisserin mukaan Mara olikin yksi hänen parhaita ratsujaan, sillä tammalla olo lempeä luonne ja se kuunteli hyvin ratsastajaansa. Volgenissa Mara varsoi yhdeksän kertaa ja lisäksi kaksi yritystä saada tamma kantavaksi päätyi sikiön luomiseen. Maran jälkeläiset ovat menestyneet erityisesti rataesteillä, vaikka tamma itse oli huomattavasti lahjakkaampi kouluratsu. Mara lopetettiin iän tuomien vaivojen vuoksi vuonna -87.

ee. Loraine Bay on Dortmundilaisen hannoversiittolan, Bay Hanoveriansin, yksi tuottoisimpia kasvatteja. Luonteeltaan varovainen, korrekti ja ystävällinen Loraine on hyväksytty hannoverien pääkantakirjaan ja tamma on osoittautunut loistavaksi periyttäjäksi. Kaikki tämän mustan 166cm korkean tamman yhdeksän jälkeläistä on hyväksytty kantakirjaan ja lisäksi sen vanhimmat orijälkeläiset, Orchestra Bay ja German Pride Bay, ovat menestyneet rataesteillä kansainvälisesti.

eei. Lotharing kilpaili aktiivisesti koulu- ja esteratsastuksessa 80-luvun taitteessa. Raskasrakenteinen ja suurikokoinen musta ori aloitti kilpauransa esteillä, sillä sukunsa puolesta Lotharingilla oli siihen paremmat edellytykset. 120cm luokissa hyvin menestynyt ori ei kuitenkaan pystynyt suoriutumaan suuremmista radoista, joilla olisi vaadittu parempaa tekniikkaa esteiden välissä, kuten nopeita ja tiukkoja käännöksiä. Lotharingilla ilmeni myös ongelmia ahtailla sarjoilla, joiden väliin raskasrakenteinen, suurikokoinen ori mahtui huonosti. Ratsuna hyvin toiminut, ratsastajaansa kuunteleva ori siirtyi 10-vuotiaana kisaamaan kouluratsastusta, kun sen ura esteillä ei enää edennyt. Kouluradoilla Lotharingin pärjäsi aina vaativalla tasolla saakka. Orin jälkekäisistä esteillä ovat menestyivät parhaimmin ne yksilöt, joita oli risteytetty kevyempirakenteisten tammojen kanssa.

eee. Eldergoldin elämän alkutaipale oli rankka, sillä tamma syntyi ennen aikojaan ja lisäksi sen emä kuoli varsomisen yhteydessä. Hitaasti kehittynyt mustanruunikko tamma oli vielä neljävuotiaana hontelo ja kehittymätön, minkä vuoksi sitä ei voitu ottaa täysipainoiseen ratsastuskäyttöön muiden ikäistensä tavoin. Piirtopäinen Eldergold myytiin viisivuotiaana pilkkahintaan Bay Hanoveriansin siittolaan, josta tulikin tamman lopullinen koti. Luonteeltaan miellyttämisenhaluinen tamma saatiin ulkoisilta puitteiltaan kuntoon ravinteikkaan ruokavalion ja oikeanlaisen treenin avulla. Seitsemänvuotiaana Eldergoldia ei olisi tunnistanut samaksihevoseksi, sillä muodonmuutos oli niin radikaali. Tamma hyväksyttiin nippanappa kantakirjaan, jonka jälkeen tamman ura siitoshevosena alkoi. Eldergold ei ratsuna ollut koskaan säväyttänyt, mutta yllättäen se onnistui siitoshevosena. Kaksi tamman orijälkeläisistä on menestynyt kansainvälisillä kilparadoilla ja sen tammajälkeläiset ovat olleet erinomaisia siitoshevosia hyvän periyttämiskykynsä ansiosta.

28.02.2013 - Lunta tuprutti taivaalta niin sankasti, että auton tuulilasin läpi oli lähes mahdotonta nähdä mitään. Olin matkalla saksalaisen Jona Bellzerin siittolaan, joka sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä Hampurista. Tarkoituksenani oli ostaa mieheltä vieroitusikäinen hannovertamma, joka sukunsa puolesta sopisi ainakin siitokseen, mikäli hevonen osoittautuisi myöhemmällä iällä pannukakuksi kisaratoja ajatellen.

Vaaleahiuksinen mies odotti minua tallin edustalla, kun viimein kaarsin punaisella vuokrapösöllä siittolan pihaan. Pikaisen tervehtimisen jälkeen pujahdimme lumisateelta ja purevalta viimalta turvaan tallin lämpöön. Emme kuitenkaan päässeet koskaan katsomaan tammavarsaa, joka minun oli tarkoitus ostaa, kun huomioni kiinnittyi obsidiaanin väriseen oriin, joka seisoi tallikäytävällä.

"Ai, tuo on meidän Marquess." Jona totesi hieman huvittuneeseen sävyyn, kun jäin suu ammollani tuijottamaan uskomattoman komeaa oria. "Tuosta naistenmiehestä on tullut niin paljon kyselyitä, että tuskin haluat edes kuulla, mikä on tähän mennessä paras tarjous, jonka olen siitä saanut", mies jatkoi huolettomaan sävyyn. Vatsanpohjassani muljahti siihen tapaan, kuin osa sisuskaluistani olisi vaihtanut yhtäkkiä paikkaa. Unohdin, miksi olin alunperin tullut Jonan siittolaan ja pyysin saada kokeilla Marquessia pikaisesti.

Taitaa olla turha edes sanoa, että olin päättänyt ostaa orin jo ennen kuin kipusin sen satulaan. Ori oli jokaista jouhta ja pullistelevaa lihasta myöten täydellinen pakkaus, enkä koskaan toipuisi järkytyksestä, mikäli en saisi ostettua kiiltävän mustaa oria Jonalta. Marquess liikkui allani kuin ajatus, mikä vain pahensi tilannetta. Varmasti jokainen, joka oli nähnyt orin saatikka päässyt sen satulaan, halusi sen hinnasta viis. Parinkymmenenminuutin päiväunen jälkeen ohjasin Marquessin keskelle kenttää ja hyppäsin alas satulasta. Pyysin vaaleahipiäistä miestä sanomaan hinnan, jolla saisin suoraan lunastettua orin itselleni. Myöhemmin samana päivänä nieleskelin palaa kurkustani, kun kirjoitin šekkiin summaa, jolla moni olisi myynyt sukulaisensa.

08.04.2013 - Nakkelin kauppatavarat kiireesti kaappiin välittämättä siitä, särkyivät kananmunat kennossa vai eivät. Minulla oli vielä liuta hevosia ratsutettavana, ennen kuin pääsisin irti tallihommista. Manasin kaupassa ollutta ruuhkaa, joka oli aiheuttanut sen, että työt tallissa venähtäisivät muutamalla tunnilla yli aiotun.

Olin juuri saapastelemassa oritalliin, kun kuulin laitumien puolelta epämääräisiä ääniä. En kuitenkaan välittänyt niistä sen enempää, vaan marssin Marquessin karsinalle, sillä aikomuksenani oli ratsastaa ori ensimmäiseksi. Mustaa oria ei kuitenkaan näkynyt tallissa ja samalla mieleeni nousi elävän tuntuinen kauhukuva oriista pahanteossa. Juoksin ulos tallissa ja suunnistin kohti ääniä, jotka olin hetkeä aikaisemmin kuullut tarhoilta.

Pahimmat painajaiseni näyttivät käyneet toteen, kun silmäni rekisteröivät tarhan tapahtumia. Tarhan kulmalla seisoskeli uusi tallityttö käsiään väännellen riimunnaru maahan pudonneena. Tarhassa olivat Marquess, joka ei todellakaan kuulunut tammatarhaan, ja holsteintammamme Magia täydessä työn tohussa. En jäänyt kyselemään, miten tähän oltiin tultu, sillä arvasin itsekin mitä oli tapahtunut. Marquess oli tarhattu liian lähelle kiimassa olevaa Magiaa, eikä ori ollut voinut vastustaa kiusausta, kun tamma tuotiin sille kuin tarjottimella.

Kouraisin käteeni tallin nurkalle unohdetun puutarhaletkun ja käänsin hanan kaakkoon. Kylmä vesiryöppy nuoren parin päälle erotti ne tehokkaasti toisistaan ja vaikkakaan teko ei ollut siitä eettisimmästä päästä olin tyytyväinen siitä, että olin saanut erotettua hevoset toisistaan.

25.07.2013 - Edellisenä iltana Marquess oli kokenut ehkä elämänsäperusteellisimmat huoltotoimenpiteet, kun ori oli pesty kahteen kertaan, kaviot huollettu ainakin kolmesti ja jouhia setvitty kolmen hoitajan toimesta koko päivän ajan. Syynä koko hullutukseen oli tietenkin kantakirjatilaisuus, johon Marquess oli ilmoitettu mukaan. Orin huolletulla ulkomuodolla yritimme tottakai vaikuttaa positiivisesti tuomareihin, mutta loppuviimein menestymisen kantakirjaustilaisuudessa ratkaisisi orin rakenne.

Suprantin tallialue kuhisi niin tilaisuuteen osallistuvia hevosia, kuin paikalle tilaisuutta seuraamaan tullutta yleisöä. Marquess pyörähteli otteessani hermostuneesti ja ori yritti mitä ilmeisimmin päästä jyvälle jokaisesta vieraasta tuoksusta, joka sen sieraimiin tuulahti. Lähdin taluttamaan mustaa oria kauemmas väenpaljoudesta, sillä en halunnut aiheuttaa ongelmia ja rauhallisemmassa ympäristössä saisin Marquessinkin rauhoittumaan ennen omaa vuoroamme.

Kovaäänisistä kajahti vuoronumeromme, joka oli merkki siitä, että sain viedä Marquessin kehään tarkasteltavaksi. Pienen juoksutuksen jälkeen pysäytin orin tuomareiden eteen arviointia varten. Marquess otti muutaman dramaattisen steppausliikkeen, ennen kuin se asettui paikoilleen. Muutama tuomari nyökkäili hyväksyvästi Marquessille, mutta muutaman tuomarin ilmeistä ei voinut päätellä lainkaan, mitä he orista ajattelivat.

Tuloksia ei tarvinut odottaa kovinkaan kauan sen jälkeen, kun kaikki hevoset olivat käyneet tuomareiden edessä. Kovaäänisistä kuulutettiin hevosten nimet ja palkinnot parhausjärjestyksessä. Jo ensimmäisen nimen kajahdettua tiesin, ettei Marquess ollut saavuttanut KTK I palkintoa, mutta kakkospalkinto oli lopulta tosiasia. Hiilenmusta ori oli saanut tuomareilta kehuja ryhdikkyydestään, sopusuhtaisesta rungostaan, hyvästä ja vahvasta kaulastaan ja selväpiirteisestä säästään. Moitteita tuli vennohkoista vuohisista. Marquessin lopulliseksi pistemääräksi tuli 73 pistettä.

31.07.2013 - Dark Side Trakehnerissa järjestettävä ERJ Cup oli kerännyt lähes ennätyksellisen paljon katsojia. Lämmittelyalueellakin oli tungosta ja yritin pujotella Marquessin kanssa kauemmas tammoista, ettei ori saisi mitään typerää päähänsä. Lämmittelyssä ori tuntui hyvältä, se vastasi lähes täydellisesti apuihin ja pysyi kuolaimella hyvin kevyellä ohjastuntumalla. Lämmittelyalueen harjoitusesteet oli nostettu 120cm korkeuteen ja muutaman onnistuneen esteen ylityksen jälkeen tuumasin, että ori oli valmis omaan koitokseensa.

Olin ilmoittanut Marquessin 150cm luokkaan ja starttasimme kisaan numerolla kolmekymmentäkaksi. Ratamestari oli tehnyt radasta teknisesti haastavan, mutta uskoin siihen, että Marquessin kanssa taistelisimme kärkisijoista. Tullessamme radalle Marquess tepasteli allani kuin nuori, kevätlaitumelle ensikertaa päässyt ori. Purin hammasta ja toivoin, että musta orini olisi mukana juonessa, eikä sortuisi machoiluun. Lähtömerkin saatuamme annoin Marquessille luvan nostaa laukan.

Ensimmäiset viisi estettä sujuivat kuin vettä vaan. Marquess ylitti esteen toisensa jälkeen teknisesti täydellisellä suorituksella ja olin erittäin tyytyväinen orin tekemiseen. Kun lähestyimme kolmoissarjaan, tein kuitenkin pahan virheen ja ponnistus ensimmäiselle esteelle tapahtui liian lähestä. Marquess sai kuin saikin ylitettyä pystyesteen puhtaasti ja sarjan toinenkin osa päästiin yli. Viimeinä sarjalla ollut okseri oli kuitenkin kompastuskivemme ja orin pieni kontakti takapuomiin sai sen putoamaan takanamme. Aikamme radalla oli hyvä, mutta valitettavasti neljä virhepistettä pudottivat meidät palkintosijoilta. Lopulta sijoituksemme kisassa oli neljästoista.

31.01.2014 - Uudenvuodenaattona kuuluisi juhlia ystävien kanssa nauttien joulukinkun rippeistä, ampua raketteja, juoda itsensä hervottomaan humalaan ja antaa lupauksia uudelle vuodelle, joita ei koskaan tulisi pitämään. Minä olin kuitenkin onnistunut juuri ennen h-hetkeä liukastumaan jäisellä tallipihalla, karvaisen kaverini Marquessin suosiollisella avustuksella niin pahoin, että vuoden viimeinen päivä hurahti ensiavussa kipsinpölyisissä tunnelmissa. Nyt vasemmassa jalassani oli reiteen asti ulottuva betonilohkaretta muistuttava suojakuori, joka esti jokseenkin tehokkaasti liikkumiseni yhtään minnekään. Uudenvuodenaaton suunnitelmat menivät kertaheitolla uusiin puihin, kun lääkäriltä tuli kaiken päälle vielä määräys pysyä lasaretissa lievän aivotärähdyksen takia.

Ystävien lähtiessä hilpeinä juhlimaan minä suunnistin tarvikkeideni kera oritarhalle könkäten uusien apujalkojeni avulla. Marquess, joka oli pilannut illan suunnitelmani vetämällä minua perässään pitkin tallipihaa niin, että sääreni rusahti poikki, saisi nyt maistaa omaa lääkettään ja toimia seuraneitinäni, kunnes kellon viisarit osoittaisivat uuden vuoden vaihtuneeksi.

Pienellä ystävien avustuksella olin saanut tallin läheiseen tarhaan kasattua nuotion, jossa voisin valaa mustan, hieman tukevaksi päässeen orin kanssa tinaa. Marquess odotti portilla pää pingahdellen joka suuntaan, kun se hölmö yritti reagoida jokaiseen taivaalla räjähtävään väripalloon muka pelokkaasti. Marquess oli luultavasti koko tallin ainoa nelijalkainen, joka ei pelännyt kovaan ääneen räjähtäviä raketteja, joten orin kanssa tinan valamisesta tulisi tuskin ongelmaa.

Ensimmäisen tinan valaessani Marquess seurasi tekemisiäni etäämpää, pysytellen hyvän matkan päässä hiilloksella olevasta nuotiosta. Tinamöhkäleen sihahdettua kylmään veteen tokaisin orille toisen tinakengän kuuluvan sille. Tuskin Marquess tajusi mitä tarkoitin, mutta siitä huolimatta musta ori alkoi pikkuhiljaa hivuttautua lähemmäs. Toisaalta, oria saattoi myös kiinnostaa esiin ottamani melassiämpäri, jonka herkullinen tuoksu hulmahti voimakkaasti sen sieraimiin.

Marquess nuoli ahnaasti ämpärin pohjaa toisen tinan tehdessä seuraa ensimmäiselle. Ori ei edes hätkähtänyt kuullessaan kuuman tinan ottavan muotonsa kylmässä vedessä. Nostin orille valamani tinan silmieni korkeudelle ja tutkailin sitä hetken. Jos tulkintani osui oikeaan, tinamöhkäle lupasi orille onnea, menestystä ja nautintoa. Olin hieman skeptinen ennustuksen suhteen, mutta Marquessin puheenlahjojen vähäisyydestä johtuen tein sen puolesta yhden uuden vuoden lupauksen: orin pömpöttävä vatsa saisi uuden vuoden myötä kyytiä.