VIR MVA Ch
KTK I
ERJ I
YLA 1

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 69 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 2 kpl

Tämän vuoden viimeisen Saksan reissun oli tarkoitus olla rentouttava lomamatka, eikä uuden hevosen hankinnasta oltu edes keskusteltu. Minä (abyss.), joka olen viimeiset kaksi vuotta pakertanut ainoastaan tallimme kouluratsujen parissa, iskin silmäni oitis Stuttgartissa kisaavaan oriin, Crixukseen. Orin valtava energisyys kiinnitti oitis huomioni ja kisaohjelman puuttuessa jouduin lainaamaan vierustoverini lehtistä päästäkseni selville orin nimestä ja ratsastajasta. Onnekseni ori oli luokkansa toiseksi viimeinen osallistuja, joten en joutunut odottamaan kauaakaan palkintojenjakotilaisuutta. Crixus ei ollut voittajien joukossa, joten suuntasin askeleeni kohti verryttelyaluetta. Hälytyskellojeni olisi kuulunut soida erittäin kovaa sillä sekunnilla, kun näin orin teutaroivan hoitajansa kanssa. Kysyin kiroilevalta hoitajalta orin omistajan olinpaikkaa ja minut viitattiin viereisen auton ohjaamon suuntaan. Hetkeä myöhemmin seisoin kisa-alueen laitamallla Crixus riimunarun toisessa päässä. Pikainen puhelu tuttavalleni ja olin saanut orille kuljetuksen lentokentälle.

Ajankulukseni matkalla kotitilallemme selvitin läppärini avulla hieman orin taustoja. Selvisi ettei Crixus ollut mikään esteratojen kirkkain supertähti, mutta itse olin vakuuttunut siitä, että saisin orista koulattua kunnon ruusukehain. Sukunsa puolesta Crixus ei toki ollut lainkaan hullumpi hankinta ja olinkin tyytyväinen tähän seikkaan, sillä jos ori ei täyttäisi odotuksia radalla, olisi kotona maineeni hevosenostajana turvattu ainakin hyvän sukupuun ansiosta. Koko automatkan tosin sain kuunnella orin aiheuttamaa mekkalaa trailerissa. Jos Crixus ei pitänyt hirnunnallaan ja kiljahduksillaan sellaista melua mikä olisi herättänyt kuolleetkin, ori paukutti kavioillaan trailerin takaluukkua siihen malliin, että pelkäsin kapistuksen olevan entinen kotipihaan saapuessamme.

Luonteeltaan Crixus on loppumattoman energinen. Tämän huomasin jo ensitapaamisella ja kieltämättä se onkin suosikkipiirteeni tässä orissa, vaikka se toisinaan aiheuttaa hieman hankaluuksia käytännössä. Crixus on onnistunut hankkimaan itselleen vankan fanijoukon tallimme hoitohenkilökunnasta ja vaikka ori on toisinaan enemmän kuin rasittava hoidokki, eivät vapaaehtoiset hoitajaehdokkaat ole toistaiseksi loppuneet kesken. Crixus on ulkoisesti erittäin komea yksilö. Upean ulkokuoren lisäksi orilla on karismaa, joka saa sen näyttämään entistäkin hohdokkaammalta. Taluttaessa ori kävelee varmoin ja sulavin liikkein, mutta taluttajan on syytä olla hurmaantumatta oriin liikaa, sillä Crixus saattaa koska tahansa alkaa venkoilla narun nokassa, erityisesti jos lähettyvillä on tammoja. Tilanne on kuitenkin hallittavissa niin kauan, kun näyttämöllä ei Crixuksen ja vieraan tamman lisäksi ole muita oreja. Olemme kotipuolessa todistaneet ikävää tapausta, kun Crixus pääsi hetkeksi pöllyyttämään tallimme vanhempaa oria Rufusta. Tilanteesta selvittiin onneksi säikähdyksellä, mutta kukaan tuskin on tapauksen jälkeen luottanut Crixuksen käytöstapoihin tammaseurassa.

Yönmustan Crixuksen ensimmäisestä kengityskerrasta viisastuneena olemme pyytäneet kengittäjäämme olemaan työssään joko salamannopea tai ottamaan vai kaksi kaviota kerrallaan käsittelyynsä. Paikoillaan seisomiseen nopeasti kyllästyvä Crixus steppaa paikallaan niin rauhattomasti, että naulojen iskeminen kengän läpi on lähes mahdoton työ. Yleensä tarjoilemmekin kengittäjällemme ensimmäisen vaiheen jälkeen kahvit ja Crixus saa joko tyytyä karsinassa seisomiseen tai ori viedään pihalle teutaroimaan hetkeksi, jotta se jaksaa olla paikoillaan loppukengityksen ajan. Turhaa on kai mainita, ettei eläinlääkärinkään sovi hautoa pitkään asioidensa hoitamista Crixuksen kanssa. Positiivista on kuitenkin se, että tumma ori nauttii näiden kahden ammattiryhmän jäsenistä, eikä hevosta tarvitse pumpata täyteen rauhoittavia esimerkiksi rokotusten ajaksi.

Varustaessa ori ei ole sen hankalampi nakki kuin mikään muukaan normaalisti käyttäytyvä hevonen. Crixus on ainoastaan hieman kärsimätön, sillä orin liikunnan tarve on lähes loputon. Ratsailla orin energisyyden voi tuntea lähes aaltoilevan ilmassa. Mustan hevosen liikehdintä näyttää kevyeltä ja vaivattomalta missä tahansa askellajissa, mutta erityisesti laukassa Crixus näyttää lähes liitävän hiekan päällä. Kun ori viedään esteradalle, tarvitaan selkään ratsastaja, joka ei pelkää ylittää esteitä kovassakaan vauhdissa. Crixuksella on lähes ilmiömäinen taito osata ponnistaa oikeasta kohdasta ja ylitys onnistuu monesti huimastakin vauhdista. Uusintaradalla ori on pelottava vastus kenelle tahansa, sillä nopeuden ja tarkkojen hyppyjen lisäksi Crixus ylittää esteen mistä tahansa kulmasta, josta ratsastaja sitä ikinä keksiikään pyytää.

Toisinaan orin räjähtävä energisyys on hieman haitaksi. Ulkokentillä Crixus menestyy yleensä hyvin, sillä tilaa rellestää on enemmän kuin ahtaassa hallissa. Mikäli ratsastaja on halukas pääsemään hallikisoissa mitaleille, on Crixus pidettävä joka sekunti hallinnassa. Orin tarkkaavaisuutta on pyritty lisäämään koulutreenien muodossa. Opit ovat meneet jokseenkin perille, vaikka Crixukselle ominaista "räjähdysherkkyyttä" ei olekaan täysin pystytty kitkemään pois. Kyseinen ominaisuus tosin tekee orin omasta mielestäni mielenkiintoiseksi ratsastettavaksi ja näyttävät esteiden ylitykset tekevät siitä todellisen show-ratsun.

Crixuksen kuljettaminen paikasta A paikkaan B ei ole kenenkään omaa kuuloaan arvostavan ihmisen lempipuuhaa. Ori jaksaa tasaisen varmasti reuhkata kopissa koko kuljetuksen ajan ja migreeniherkkä henkilö saakin varautua popsimaan särkylääkkeitä kuin makeisia konsanaan. Yllättävää kyllä, orin pakkaaminen traileriin ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Crixus astelee ramppia pitkin traileriin varmoin askelin joka ikinen kerta. Mikäli matkustajat haluavat hiljentää orin kiljumisen on koppiin hyvä nakata hieman evästä. Heinää mutustava Crixus on astetta verran siedettävämpi matkakumppani, kun matkustamon ei tarvitse jatkuvan paukkeen lisäksi kuunnella orin serenaadeja.

i. Lux Noctis on kuin ilmetty Crixuksemme, sillä orit muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Suurikokoinen musta ori omaa ihanteellisen rakenteen, sekä kapasiteettia 160cm esteradoille. Ori kisaa yhä kansallisella tasolla, vaikka sen huippuvuodet ovatkin jo ehkä enemmän takanapäin. Lux Noctiksen luonne vaatii ratsastajalta raudanlujaa ammattilaisuutta ja usein myös fyysisyyttä, joten oria ovat pääsääntöisesti ratsastaneet miehet. Saksassa vaikuttava Noctis on astunut tähän mennessä kuusikymmentä tammaa, mutta vielä ei ole varmaa, millainen periyttäjä ori on, koska jälkikasvu on vielä verrattain nuorta.

ii. Rhaskos on ruumiinrakenteeltaan jykevähkö tummanruunikko ori, joka toimi elämänsä aikana pääsääntöisesti siitosorina. Hieman kömpelönäkin pidetty ori kisasi muutaman kauden 120cm ulkoradoilla menestyen kohtalaisesti. Vaikka ori itse ei menestynytkään mainittavasti, ovat sen jälkeläiset menestyneet sen itsensäkin edestä. Johan Bergmannin omistuksessa oleva Rhaskos viettää tätänykyä eläkepäiviä astuen silloin tällöin tilan omia tammoja.

iii. Kerza on yksi syy siihen, miksi Crixuskin seisoo tallissamme. 171cm korkea mustanruunikko ori on niittänyt kotimaassaan Saksassa enemmän mainetta, kuin yksikään muu hevonen saman vuosikymmenen aikana. Kerzan ratsastajana tunnettu Axel Kastner teki uransa läpimurron ratsastaessaan Kerzalla useiden nimekkäiden kilpailuiden voittoon. Orilla on vaatimattomat sukujuuret, josta johtuen se olikin alunperin Axelin "harrasteratsu". Alunperin Kerzan oli tarkoitus siirtyä syrjään, kun nuoren pojan taidot esteratsastajana karttuisivat. Vuosien saatossa parivaljakko nousi koko kansan tietoisuuteen ja Kerza on epäilemättä tunnettu ori myös Saksan rajojen ulkopuolella.

iie. Lady Sadness kuuluu niin ikään Kerzan tavoin Axelin kisaratsuihin. Pienikokoinen punarautias tamma kisasi kouluratsastusta Va B tasolla ja esteitä 140cm luokissa. Tamman kisauran päättyessä Axel astutti tammansa omalla huippuoriillaan Kerzalla toivoen jälkikasvusta seuraajaa kuululle orilleen. Lady Sadnessin jälkeläinen Rhaskos oli kuitenkin pettymys Axelille, joten ori myytiin myöhemmällä iällä Johan Bergmannille. Lady Sadness menehtyi pahanlaatuiseen ähkyyn 20 vuoden ikäisenä. Jälkeläisiä tamma sai kolme kappaletta.

ie. Autumn's Dreamin lupaavasti alkaneelta kisauralta katkesi siivet alkuunsa, kun tamma teloi jalkansa pahanlaatuisesti kotikentällään. Autumn's Dream astutettiin heti tamman toivuttua siihen kuntoon, että rikkinäinen jalka kestäisi kantavana olevan tamman painon. Tamman laittaminen kantavaksi oli kuitenkin virhearvio, sillä Autumnin tila meni nopeasti huonompaan suuntaan ja tiineyden loppumetreillä tammalle annettiin runsaasti kipulääkitystä. Pian varsan syntymän jälkeen Autumn päästettiin laukkaamaan vihreämmille laitumille, sillä telottu jalka ei olisi koskaan toipunut ennalleen.

iei. Sergeant Scream eli "Kilju" on alunperin Saksasta lähtöisin oleva ori, joka kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen Heikki Peltolanmäen ratsastettavaksi. Ori on saanut osuvan lempinimensä oman käytöksensä johdosta, sillä Kilju on jokseenkin keskivertoa äänekkäämpi hevonen. Kisapaikoilla orin tunnistaa jo ennen lähtölistan näkemistä, sillä Sergeantilla on tapana hirnua kimeästi useita kertoja peräkkäin. Erityisesti tammojen perään huuteleva rautias, 168cm korkea ori, on menestynyt kohtalaisesti kansallisella tasolla ja Suomen maaperällä orilla on muutamia maansa mestaruuksia plakkarissaan.

iee. Piranha on yhtä pahansisuinen neitokainen, kuin tamman nimikin antaa ymmärtää. Tämä musta tamma on enemmän kuin perso ihmislihan perään, eikä tälle yksilölle kannata kääntää selkäänsä hetkeksikään. Piranhan nykyinen asuinpaikka on Ruotsissa Lilleborgin siitostilalla, mutta tamma ei ole kovinkaan suosittu siitostammana. Periyttäjänä Piranha on ollut laadukas, sillä sen jälkeläiset ovat olleet järkiään hyvärakenteisia ja kisanneet kovallakin tasolla esteitä ja kouluratsastusta. Tamman jälkeläisten epäsuosioon on epäilemättä syynä se seikka, että korkealaatuisen kisahevosen ominaisuuksia periyttävä tamma on onnistunut siirtämään jälkeläisilleen myös "hurmaavan" luonteensa.

e. Amaranthine on Julia Sommerin omistama ja ratsastama tamma, joka kisaa edelleen satunnaisesti. Kenttäratsastuksen saralla kunnostautunut tamma on jättänyt jälkeensä toistaiseksi vain yhden jälkeläisen, Crixuksen. Amaranthinen paras kausi on ehdottomasti vuonna 2007-2008, jolloin tamma sijoittui kärkijoukkoon muutamissa merkittävissä kisoissa. Mikään megamenestyjä tämä hevonen ei kuitenkaan ole ollut. Luonteeltaan Amaranthine on kipakka, mutta tarpeeksi osaavan ratsastajan käsissä kuuliainen ja luotettava ratsu.

ei. Ariakan aloitti kisauransa 150cm esteradoilla menestyen lähes ilmiömäisesti. Nuori lupaus myytiin nopeasti päätähuimaavalla hinnalla Ranskaan yhdelle maan kärkiratsastajista. Félix Parshall ei kuitenkaan jostain syystä saavuttanut Ariakanin kanssa samanlaista menestystä, vaan orin kilpailutulokset lähtivät nopeasti laskuun. Orin aikaisempi omistaja on mahtanut hykerrellä mielissään, kun pääsi orista viime hetkellä eroon ja teki vielä sievoisen summan rahaa myymällä sen. Ariakanista ei ole pahemmin kuultu sen tekemän flopin jälkeen, mutta Parshall on jatkanut maansa johtavana esteratsastajana. Orin muutamat jälkeläiset ovat kisanneet eri lajeissa menestyen kohtalaisesti.

eii. Dragonbane ei loistanut este- tai kouluradoilla, mutta näyttelykehistä tämä punarautias ori on nyhtänyt jos jonkinlaista ruusuketta. Ulkomuodoltaan erityisen komea 170cm korkea ori on saanut satojen tammanomistajien päät pyörälle, mistä kielivät myös orin hurjat jälkeläismäärät. Dragonbane on yksi hannoverien suurimmista vaikuttajista, eikä orin nimeen törmääminen saksalaisten puoliveristen sukupuissa ole ollenkaan tavatonta.

eie. Sibiria on tammasta näkemieni kuvien perusteella yksi kauneimmista hevosista, joita olen nähnyt. Papereiden mukaan 167cm korkea kimo tamma ei rakenteensa puolesta ollut mikään erikoinen tapaus, mutta ei tätä kaunokaista romuluiseksi aasiksikaan voine haukkua. Sibiria kisasi Mila Kunstlerin ratsastamana kouluradoilla Intermediate tasolla useita vuosia. Tamma nukkui pois marraskuussa 2006 jättäen jälkeensä 3 ori- ja 2 tammajälkeläistä.

ee. Starbreeze pitää majaa eräässä pienessä saksalaisessa syrjäkylässä, Falyse nimisellä maatilalla. Star ei ole astunut kaviollaan kuuna päivänä sen paremmin koulu- kuin esteradoillekaan kamppailemaan pokaaleista ja ruusukkeista. Vaatimattomissa oloissa elelevä tamma pulskistuu tätänykyä suurikokoisella laitumella, jossa se saa rauhassa laiduntaa vanhan puoliveriruuna Bronnin kanssa. Nuoremmalla iällä Starbreeze on ottanut osaa kylässä järjestettäviin laukkakisoihin ja tamman karsinan ovea koristaakin kunniamaininta kolminkertaisena ja ylivoimaisena kisojen voittajana. Tamman ainut jälkeläinen on Amaranthine niminen tamma, joka on kunnostautunut kouluratsastuksen saralla.

eei. Riverwind on kuvankaunis ori, joka hurmasi ihmiset ennemmin ulkokuorellaan kuin sisäisellä kauneudella. 173cm korkea, kiiltävän mustan karvapeitteen omaava sirorakenteinen ori oli luonteensa puolesta täydellinen fiasko. Riverwindillä olisi mahdollisesti ollut kapasiteettia jopa 150cm esteradoille, mutta orin vaikea käsiteltävyys teki siitä lähes mahdottoman ratsastettavan jo tasaisella kentälläkin. Muutamista vähän isommistakin luonnevioistaan huolimatta ori oli jokseenkin haluttu jalostuseläin. Sukunsa puolesta Riverwind ei toki ole lainkaan pöllömpi tapaus ja kisatulosten puute toki teki orista edullisen vaihtoehdon hieman vähävaraisemmallekin tammanomistajalle.

eee. Onysablet ei rakenteensa puolesta ollut mikään huippuyksilö, mutta "romuluinen" 166cm korkea ruunikko tamma oli oikea peto esteradoilla. Tamma menestyi etenkin ulkoradoilla loistavasti ja piskuinen tamma oli nopea suorittamaan ratoja. Onysablet muistetaan eriskummallisesta hyppytyylistään, joka ei ehkä ollut aivan oppikirjan mukainen, mutta väliäkös tyylillä, kun tamman kapasiteetti riitti hyvin 160cm radoille.

20.12.2011 - Olin hetkeä aiemmin lyönyt kaupat lukkoon Crixuksen entisen omistajan Dieter Brandtin kanssa ja nyt trailerini perukoilla matkusti uusin orihankintani Crixus. Ori tuntui olevan hermostunut matkustamisesta, tai sitten se piti muuten vain omaksi ilokseen trailerin perukoilla sellaista mekkalaa, joka olisi saanut kuolleetkin kääntymään haudoissaan. En ole koskaan erityisemmin nauttinut pitkistä ajomatkoista ja trailerista kantautuva jatkuva mekkala sai jo ennestään kireän pinnani hipomaan katkeamispistettä. Pysäytin autoni hetkeksi tienlaitaan hieroakseni ohimojani sormenpäilläni ja tunsin migreenin tekevän tuloaan. Nakkasin oitis särkylääkkeen naamariin ja painoin jälleen kaasupoljinta. Loppu hyvin kaikki hyvin. Saavuin upouuden kisatykkini kanssa tallipihaan ja käskin paikalla olleita hoitajatyttöjä purkamaan orin trailerista ja kiikuttamaan sen omaan karsinaansa. Itse suuntasin oikopäätä tallin perukoilla sijaitsevaan toimistoon ja paiskasin oven tiiviisti kiinni perässäni. Päätin ottaa pienet nokoset toimiston perälle ahdetussa pienellä, mutta mukavalla sohvalla. Pitkä ajomatka oli uuvuttanut minut täysin ja tunsin ansaitsevani pienen hetken pelkästään itselleni, ennekuin olisi taas aika mennä hoitamaan tallin tuomia velvollisuuksia.

28.12.2011 - Orin ensimmäinen viikko Skurvashissa on takanapäin. Crixus on kotiutunut hyvin ja onpa se päässyt muutaman kerran jo pyörähtämään maneesissamme kevyen treenin merkeissä. Olemme kartoittaneet orin kuntoa ja tulleet siihen tulokseen, että vaikka nuori hevonen pursuaakin energiaa, ei se ole vielä valmis kisakentille. Olen alkanut pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että Crixuksen ei-niin-loistavat kilpailutulokset saattavat johtua yksinkertaisesti puolikuntoisen hevosen kilpailuttamisesta. Uteliaisuuttani päätin googlettaa Crixuksen ja yllätyksekseni löysinkin orista muutaman videopätkän youtuben ihmeellisestä maailmasta. Arvailuni alkoivat saada todenperäistä pohjaa katsottuani klipin Crixuksesta estekentällä. Arviolta 130cm korkea rata alkoi selvästi ottaa orin kunnon päälle, sillä radan loppupäässä pudotukset lisääntyivät huimalla prosentilla. Crixuksen energinen olemus oli ilmeisesti tehnyt entiselle omistajalle tepposet, mutta silti en voinut olla ihmettelemättä, miten ammatti-ihminen oli erehtynyt kisauttamaan rapakuntoista hevosta noinkin korkeassa luokassa. Päätin siltä istumalta siirtää orin estekauden avausta tallimme väreissä myöhempään ajankohtaan. Luvassa olisi yksinkertaisesti liikunnan lisäämistä, jotta Crixus saataisiin hiottua huippukuntoon alkavaa kisakautta varten.

30.12.2011 - Päiväni oli sujunut rauhallisesti paperitöiden parissa. Pitäessäni kahvitaukoa ja lepuuttaessani laskujen puuduttamia aivojani katseeni kiinnittyi tarhoille, jonne pari hoitajaa oli parhaillaan suunnistamassa. Uudet tallityttömme Stina ja Carolyn nappasivat mukaansa oreista Crixuksen ja Rufuksen. Olin jo palaamassa takaisin suurehkon paperinivaskan ääreen, kun ulkoa alkoi kuulua korviahuumaavaa metelöintiä. Katsoessani ulos ikkunasta jähmetyin muutamaksi sekunniksi paikoilleni silkasta kauhusta. Tallimestarimme Axel oli parahiksi saapunut paikalle trakehner tammamme Druellan kanssa, mikä aiheutti uudessa orissamme Crixuksessa selvää kiihtymistä. Tallityttö näytti saaneen jo orin hallintaan, kun se arvaamatta riuhtaisi itsensä vapaaksi ja syöksyi vanhan Rufus-paran kimppuun. Carolynin ei auttanut muu kuin päästää irti Rufuksen riimusta ja syöksyä itse turvaan orikaksikon ottaessa yhteen. Viimein sain omat järkytyksen lamaannuttamat jalkani toimimaan ja säntäsin sydän kurkussa pamppaillen ulos tallipihalle. Axel oli viisaasti poistunut tilanteesta tamman kanssa syrjemmälle. Kaikkien osapuolien onneksi Rufus ei ollut kiinnostunut ottamaan yhteen Crixuksen kanssa, joten vanha orimme otti nopeasti jalat alleen saatuaan muutaman terävän näykkäisyn lautasilleen. Omasta turvallisuudestani välittämättä syöksähdin oitis nappaamaan kiinni Crixuksen ja raahasin orin perässäni oitis sisälle talliin. Onni onnettomuudessa, sillä ainut vaarallisesta tilanteesta kärsinyt oli orimme Rufus, joka sekin oli selvinnyt yhteenotosta pelkin pintanaarmuin.

01.01.2012 - Edellistä iltaa muistellessani en voinut kuin manata typeryyttäni lupautuessani hoitamaan Crixuksen liikutuksen. Orin vakiratsastaja oli ilmoittanut muutama päivä aikaisemmin sairastuneensa, eikä poikaparasta oltu sen koommin kuultu halaistua sanaa. Pääkopassani jyskytti ikävästi noustessani hitaasti istuma-asentoon. Olin selvästi nauttinut pari glögilasillista liikaa uuden vuoden kuunniaksi, sillä tajusin itsekin, etten ollut vielä pariin tuntiin kykeneväinen nousemaan hevosen selkään. Vaivalloisesti laahustin keittiöön juomaan lasillisen vettä ja nauttimaan annoksen särkylääkettä. Sitten takaisin höyhensaarille.

Kun viimein raahauduin puolenpäivän jälkeen talliin (pää yhä jyskyttäen) oli ratsuni selvästi ratkeamispisteessä. Ori ei ollut päässyt koko päivänä tarhaan, sillä suunnitelmissani oli ollut liikuttaa Crixus heti aamutuimaan, mistä johtuen olin kieltänyt orin tarhauksen tältä aamua. Nikkaroin mustalle orille sukkelasti varusteet ylle ja hyppäsin ratsuni satulaan. Työmotivaationi ei ollut kohentunut pätkän vertaa sitten ensimmäisen herätyksen, joten päätin jättää hikitreenit välistä ja suunnata Crixuksen kanssa maastoon. Puolisen tuntia kestäneen löntystelyn jälkeen (ja kun Crixus alkoi ilmentää lopullisia turhautumisen merkkejä) päätin antaa orin revitellä sielunsa kyllyydestä. Annoin sen painella täyttä päätä lievään ylämäkeen ja nautin itsekin täysin rinnoin vauhdin tuomasta hurmasta. Pikaiseksi tarkoitettu maastoreissu venyi lopulta kahden tunnin mittaiseksi lenkiksi.

29.02.2012 - Arki Crixuksen kanssa on sujunut moitteettomasti. Tänään orilla on näytönpaikka, sillä olen ilmoittanut sen K Gårdissa järjestettäviin näyttelyihin. Pakkasin edustuskuntoon puunatun orin traileriin ja suuntasin auton nokan kohti näyttelypaikkaa. Onnekseni Crixus käyttäytyi enemmän kuin edukseen ja ori saavutti hienosti BIS1 sijan ja ansaitsi samalla itselleen MVA-sertin! Mielessäni hykertelin jo orin loistavaa tulevaisuutta, sillä Crixus on myös aloittanut kilpailu-uransa 160cm esteradoilla erittäin lupaavasti.

23.09.2012 (ERJ Cup tarinaluokka) - Hyvin alkanut päiväni kääntyi päälaelleen, kun vastaanotin erittäin epätoivotun puhelun. Silminnähden hermostunut tallityttö kiikutti minulle toimiston puhelimen ja liukeni erittäin nopsaan paikalta ojennettuaan luurin kouraani. Langan toisessa päässä oli kukas muukaan, kuin tallimme vakiovalmentaja Frank Schwimmer. Mies oli soittanut peruakseen iltapäivällä järjestettävän estevalmennuksen, sillä kertomansa mukaan Frank oli napannut itselleen flunssapöpön kuumeen kera, mistä johtuen hän ei antaisi valmennusta lähipäivinä muille kuin nenäliinalleen. Vaikka mies todellakin kuulosti siltä, ettei ilma kulkenut muun kuin peräreiän kautta, sain vain vaivoin nieltyä terävät sanani, jotka olisin halunnut rakkaalle Frankille kivahtaa.

Eipä kulunut aikaakaan, kun pihamaalta alkoi kuulua korviavihlovaa elämöintiä. Olin juuri pyydystänyt mutaisen hevosenkuvatuksen Crixuksen tarhasta sisälle talliin, eikä muutenkaan räjähdysaltis ori näyttänyt nauttivan epätavallisen suuresta desibelimäärästä sen enempää kuin ratsastajansakaan. Juuri kun olin saanut armaaseen mutapallooni kiillotettua satulanmentävän puhtaan läikän talliin pelmahti minulle täysin tuntematon miekkonen kannoillaan äänekäs kanalauma, jota myös hoitajiksi kutsutaan. Hetken tallissa suristuaan tyttölaumasta erottautui hieman rohkeampi yksilö, joka sipsutti viereeni kuiskaten erittäin kuuluvalla äänellä "Se on Tom Chaplin!". Kasvoiltani pystyi epäilemättä lukemaan lauseet Never heard ja What the fuck, mistä johtuen Tomppa itse otti haparoivan askeleen suuntaani esittäytyäkseen virallisesti, pysytellen kuitenkin visusti Crixuksen ulottumattomissa.

Siihen mennessä kun olin saanut Crixuksen lähtövalmiiksi treenejä varten minulle oli selvinnyt, että lievästi oreganolta tuoksahtava uusi tuttavuuteni oli jonkin sortin kuuluisa muusikko, jonka Frank oli lähettänyt paikalle eräänlaisena anteeksipyynnön eleenä. Olinkin aina epäillyt miehen omaavan huonon huumorintajun ja päivän tähänastiset tapahtumat vain vahvistivat epäilykseni todeksi. Vieraanvaraisena tallinomistajana kehotin kuitenki herra Chaplinia liittymään seuraani treenien ajaksi (tallityttöjen annoin sanattomalla viestinnälläni ymmärtää, ettei heidän seuransa ollut suinkaan kaivattua).

Alkuverryttelyjen edetessä minulle kävi yhä selvemmäksi, kuinka kipeästi olisin tarvinut raudanlujan ammattilaisen sivaltavia ohjeita ja komentoja. Huonotuulisuuteni oli selvästi tarttunut herkkään treenikumppaniini, sillä sain orin liikkumaan tuskin kymmentä askelta täysin suorassa kaverin ottaessa sivuaskelia tuon tuosta. Melkein maani myyneenä päätin kuitenkin hauskuuttaa vierastamme antamalla tälle ainakin ikimuistoisen surkean esityksen "huippuluokan esteratsastuksesta", sillä en uskonut näiden treenien ainakaan kovin valoisasti päättyvän. Tomppa oli henkilökohtaisesti tarjoutunut avustajakseni ja herra saikin ensimmäisen puolituntisen aikana treenata toden teolla kömpelöä taktiikkaansa puomien nostelussa. Vaikka kaveri tuskin tunnisti hevosen etupäätä sen takalistosta, saivat miehen rohkaisevat kommentit ja railokkaat aplodit jokaisen onnistuneen suorituksen päätteeksi minutkin jo hieman paremmalle tuulelle. Kun viimein onnistuimme Crixuksen kanssa suoriutumaan 150cm korkeasta miniradasta edes jotenkuten kunniakkaasti, päätin maailmankaikkeuden surkeimpien treenieni olevan ohitse. Kiitin mielessäni luojaa, ettei vierailevalla supertähdellämme ollut aavistustakaan siitä, kuinka tämän tasoisen ratsukon perustreenien olisi kuulunut sujua. Tomppakin tunsi itsensä jo selvästi hieman enemmän hevosmieheksi, sillä kaveri uskaltautui taputtamaan Crixusta varovasti kylkeen, väistäen kuitenkin nopeasti takavasemmalle orin vaihtaessa painoaan jalalta toiselle.

Treenien päätteeksi päätin lievittää tulevasta ERJ Cupista johtuvaa stressiäni lasillisella viskiä. Päivän perässäni kipittänyt Tom Chaplin porhalsi pian paikalle, joten tarjosin miekkoselle samaa helpotusta kuin itsellenikin. Parin lasillisen jälkeen huomasin jo opettelevani Tompan bändin hittibiisejä ja lupauduinpa vielä päästämään muutamat innokkaimmat tallitytöt kuuntelemaan miekkosen lurituksia toimiston puolelle. Aamuun mennessä olin tosin jo unohtanut kaikki oppimani lyriikat, eikä jäljellä ollut enää kuin takaraivossa jyskyttävä päänsärky sekä huoli selviytymisestäni tulevista ERJ Cup kisoista.

25.04.2013 - Herätyskelloni pärähti soimaan aamun vasta sarastaessa. Käänsin unisena kylkeä ja räpsäytin kellon torkulle. Vielä hetki höyhensaarilla. Seuraavan pirinän rikkoessa hiljaisuuden kurottauduin sulkemaan kellon ja suunnistin keittiöön aamusumppien keittoon.

Saapuessani tuntia myöhemmin talliin oli sielä jo täysi tohina päällä. Crixus oli jo revitty karsinastaan keskelle tallikäytävää ja hieman uniselta vaikuttava ori olikin jo viimeistä puunausta vaille valmiina lähtöön. Muutama vartti myöhemmin pakkasimmekin jo orin trailerin perukoille ja suuntasimme auton nokan kohti Suprantia.

Suprantin parkkialue kuhisi kuin muurahaispesä saapuessamme viimein puolen päivän aikoihin paikalle. Saatuamme auton trailereineen jotenkuten parkkeerattua, oli aika päästää kärsimättömän kuuloinen Crixus trailerin perukoilta oikomaan koipiaan. Crixus tuntui selvästi olevan tietoinen siitä, ettei tännä oltu lähdetty kisaamaan puomimeressä vaan, että se pääsis keikistelemään tuomareiden edessä näyttelykehässä. Aivan tavallisesta esiintymisestä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Crixus tavoittelisi tänään kantakirjauspalkintoa.

Ori esiintyi kehässä selvästi edukseen ja tuomareiden hyväksyvistä katseista tiesin, että tänään voisimme odottaa hyviä pisteitä. Paikalle oli tosin saapunut paljon tasokkaita hevosia, joten arvailujen varaan jäi, miten tiukkaa linjaa tuomarit vetäisivät. Saatuani sanalliset arviot käteeni tiesin kuitenkin mitä tulemaan pitää. Crixusta kehuttiin sopusuhtaiseksi ja näyttäväksi ja muutkin arviot olivat pääosin pelkkää positiivista sanahelinää. Ainoa asia, josta Crixus sai hieman noottia oli orin lievästi sapelissa olevat etujalat. Virhe katsottiin kuitekin sen verran pieneksi, että orin yhteispisteet riittivät KTK I palkintoon.

15.07.2014 - Palasin kaksi viikkoa kestäneeltä kesälomaltani rentoutuneena ja levänneenä, mutta nämä tunteet haihtuivat kuin savuna ilmaan, kun minulle selvisi, millainen paperityö tallin toimistossa odotti. Paperitöistä olisin vielä selvinnyt, mutta olin pudottaa silmät päästäni, kun näin oritallin viereisessä tarhassa laiduntavan mustan oriin. Minulta meni hetki tajuta, että kyseessä oli minun KTK ja ERJ I palkittu silmäteräni, jonka virtaviivainen runko oli paisunut liian suuresta määrästä vihreää ja aivan liian vähästä määrästä liikuntaa. Crixus oli kisannut viimeksi talvella kenttää ja koulua, mutta näin radikaali muodonmuutos kisaeläkkeestä huolimatta oli jo liikaa. Päätin hylätä toimistossa odottavan paperivuoren ja sen sijaan suunnitella Crixukselle uuden diettiohjelman ja lisäksi lähteä liikuttamaan pulleaa hevosta. Liekö enää vanha satulavyökään sopisi tynnymäisen vatsan ympäri..

10.09.2014 - Olin pitkästä aikaa perehtymässä Crixuksen papereihin. Koko homma oli lähtenyt liikkeelle uteliaisuudestani orin varsoja kohtaan ja nyt selailinkin innokkaasti läpi orin jälkikasvun tietoja. Crixuksen esikoinen, Suprantissa asunut Chilin Chili, menehtyi valitettavasti toissa talvena, mutta tamman ansiolista on kuitenkin vakuuttava: KRJ-IV, YLA3 ja KERJ-III. Lisäksi Chili on vaikuttanut etenkin fwb-jalostuksessa ja tamman jälkeläisistä etenkin Suprantin kasvatit Super Chili ja Medusa ovat osoittautuneet isoisänsä tavoin menestystarinoiksi.

Esteradoilla menestynyt tammajälkeläinen ja oma kasvattimme Anor Rána PB palkittiin lokakuussa 2013 ERJ I palkinnolla, samoin kuin omassa tallissa asuva Centurion PB, joka tämän lisäksi kantakirjattiin elokuussa 2013 II-palkinnolle. Näistä kahdesta Centurion on ollut aavistuksen menestyksekkäämpi siitoshevonen, sillä Sepen jälkeläiset ovat selvästi olleet menestyneempiä esteratsuja. Crixuksen muut jälkeläiset eivät ole ainakaan vielä näyttäneet kynsiään laatuarvosteluissa, mutta lähes jokainen on jo aloittanut vahvalta vaikuttavan kilpauran.

Nuori Crixus liikkui kentällä häntä piiskaten ilmaa. Ratsastaja istui tiukasti satulassa harjoitusravissa tehden ohjeideni mukaisesti pysäytyksiä joka toisenkirjaimen kohdalla ja nostaen ravin uudelleen suoraan pysäytyksestä. Ori näytti selvästi turhautuneelta ja yritti jatkuvasti lisätä vauhtiaan purkaakseen ylimääräistä energiaansa. Hetken kuluttua käskin ratsastajaa hidastamaan käyntiin ja tekemään pohkeenväistöjä molempiin suuntiin pitkän sivun alusta keskijakajalle ja siitä takaisin kaviouralle. Crixus hallitsi pohkeenväistöt, mutta pyysin ratsastajaa ottamaan vielä aavistuksen tiukemman otteen hevosen suusta, sillä pohkeenväistö tahtoi vasemmalle mentäessä taivuttaa hevosta liikaa.

Kun pohkeenväistöjä oli harjoiteltu sekä käynnissä että ravissa onnistuneesti, aloitettiin laukkaharjoitukset. Tänään ohjelmassa oli helpot laukanvaihdot, eli laukka vaihdettiin kerran pitkällä sivulla, lyhyet sivut ravattiin ja taas nostettiin laukka. Nuoresta iästään huolimatta Crixus kokosi itsensä hyvin laukassa ja orin liike oli puhdasta. Laukanvaihdossa olin havaitsevinani pientä kärsimättömyyttä ja hevonen selvästi painoi ohjille koko ajan. Käskin ratsastajaa kolmannella laukannostolla päästämään ohjat hetkeksi täysin löysälle, jotta näkisimme, nojaisiko Crixus kuolaimeen. Ori ei horjunut tasapainossa ohjien löystyttyä, mutta sen sijaan se kiihdytti vauhtiaan saman tien, kun se sai ohjaa. Ratsastajan puolipidätteet kuitenkin rauhoittivat mustan orin vauhdin samassa säädyllisiin lukemiin. Laukkaharjoituksen jälkeen annoin ratsukolle kotiläksyksi harjoitella kuuliaisuutta lisääviä tehtäviä aina treenien aluksi.

Valmennuksen alettua komensin Abyssia nostamaan oikean laukan ja asettamaan laukkaympyränsä sopivan kokoiseksi niin, että hevonen ylittäisi ympyrän vastakkaisilla sivuilla olevat puomit ilman, että sen tarvitsisi lyhentää tai pidentää askeltaan. Sama toistettiin vasempaan kierrokseen, kunnes Abyss sai Crixuksen suoriutumaan tehtävästä täydellisesti. Jumppasarjalle siirtyessämme havaitsin orissa kuumumisen merkkejä. Ensimmäinen jumppasarja oli kuitenkin tarkoitettu raville, joten Abyss saisi tehdä tosissaan töitä saadakseen hevosensa kuumumisesta huolimatta ylittämään kavaletit ja puomit oikeassa askellajissa. Latelin ohjeita sitä mukaan, kun ratsukko eteni jumppasarjalla. Maapuomeilla Crixus venytti hyvin askeltaan, mutta tiheän jumppasarjan kanssa tekeminen muuttui liian sipsuttavaksi. Uusi yritys ja nyt Abyssin pohje ja ohjasavut olivat sovussa keskenään.

Pienen hengähdystauon jälkeen siirryttiin laukattavalle jumppasarjalle. Crixus poukkoili amatööromäisesti ja huusin Abysille, jotta tämä laittaisi hevosensa kuriin. Ori suoriutui kuitenkin jumppasarjasta hyvin ja Abyss lyhensi ja pidensi hevosensa askelta juuri oikea-aikaisesti. Crixuksen energsyydestä johtuen pohjeapuja ei selvästikään tarvittu, eikä hevosen kanssa tarvinut pelätä laukan putoamista raviin hitaassakaan vauhdissa. Crixus vaikuttikin selvästi hyvin peruskoulutetulta ratsulta, joka tarpeen vaatiessa kykenisi laukkamaan vaikka paikallaan, jos selässä istuva ratsastaja sitä vaatisi.