ERJ I
YLA 1

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 82 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Historiaa
Näpersin hermostuneesti huutokaupan esittelylehtistä. Saksan kaksivuotiaiden huutokauppa oli jo hyvässä vauhdissa, enkä ollut saanut huudettua itselleni vielä yhtään uutta hevosta. Muutama varteenotettava varsa oli jo mennyt sivu suun ja tarkistin esitteestä seuraavan ympyröimäni nimen; Romansque niminen holsteinori tulisi kehään numerolla kuusikymmentäkaksi. Orin sukupuu oli eittämättä henkeäsalpaava, erikoinen, mutta ennen kaikkea lupaava. Pelkäsin tosin, että orin hinta nousisi pilviin, sillä Romanesquen sukutaulussa esiintyvät pari huippunimeä herättäisivät epäilemättä monen hevosmiehen kiinnostuksen.

Pidätin hengitystäni, kun Romanesque asteli kehään. Kaksivuotias ori oli hyvin kehittynyt, lihaksikas ja ruunikko karvapeite kiilteli kuin pronssinen panssari. Ori esiintyi ilman muuta edukseen, sillä toisin kuin useimmat muut ikätoverinsa, ori käyttäytyi rauhallisesti ja kulki esittäjänsä rinnalla arvokkaasti. Kierros nopeasti ohi ja pudistin päätäni selvittääkseni ajatuksiani, sillä huutaminen alkoi. Arvatenkin jo kolmannella huudolla Romanesquen hinta oli noussut useampaan tuhanteen, mutta odottelin vielä vuoroani. Irvistin, sillä orin hinta oli noussut juuri niin korkealle kuin olin pelännytkin, mutta siitä huolimatta, kun muiden tarjousinto alkoi laantua, nostin käteni tarjouksen merkiksi.

Olin erittäin tyytyväinen uusimpaan hevoshankintaani Romanesqueen, sillä orin tultua talliin kaikki ovenkarmit olivat vielä viikon jälkeen paikoillaan, eikä yksistäkään sähkölangoista oltu juostu läpi. Tyytyväinen olotilani loppui kuitenkin siihen paikkaan, kun eräs tallipoika kysäisi (Romanin oltua jo viikon tallissa), milloin "se uusi" ori oikein saapuu. Hetken punaista nähtyäni nielin kuitenkin kiukkuni ja tokaisin takakireään sävyyn orin olleen meillä jo hetken aikaa. Minun olisi pitänyt olla tyytyväinen, että kerrankin talliin oli onnistuttu löytämään säädyllinen, koulutettu ja hyvätapainen hevonen. Silti mieltäni kaihersi pikkaisen se seikka, että kukaan ei tuntunut huomanneen Romanesqueta aikaisemmin.

Romanin kohdalla täytyykin todeta, että ori on niin hyvätapainen, että se jää helposti toimittamaan seinäruusun virkaa, kun tallin yksinvaltiaat ja hirviökakarat vievät tallihenkilökunnan ajasta suuren lohkareen. Joskus Romanesque löytyy illalla tallikäytävältä myllätty harjapakki viereltään, kun oria harjannut hoitaja on rynnännyt auttamaan kollegaansa jonkun kaistapään kanssa. Ori on niine hyvineen unohtunut käytävälle, eikä kukaan ole kiinnittänyt huomiota rauhallisesti paikoillaan tapittavaan ruunikkoon.

Tarhausjärjestelyitä ei onneksi tarvinut suunnitella Romanin takia uusiksi, vaan orin saattoi helposti sijoittaa hyvinkin lähelle tammalaidunta. En nyt tarkoita, etteikö Roman ymmärtäisi naiskauneuden päälle, mutta ori on tyytyväinen jo silloin, kun sen perustarpeet, kuten lepo ja ruokinta, ovat hoidossa. Romanesquen tarhasta haku ei myöskään edellytä kansalliskaartin hälyttämistä paikalle, vaan ruunikon saa helposti talutettua paikasta a pisteeseen b ilman kommervenkkejä jo pelkästä riimusta "reuhtomalla".

Kouluratsun ominaisuudet puuttuvat Romanesquesta tyystin. Ori suoriutuu toki tyydyttävästi helpoista koulukuvioista, mutta herraa saa jatkuvasti olla muistuttamassa oikeasta kulkusuunnasta ja vauhdista. Tuloksena on singerin ompelukonetta muistuttava ratsu, jonka liikkuminen eteenpäin lakkaa lähes välittömästi, kun ratsastaja lopettaa pohkeidensa nakuttamisen hevosen kylkiin. Roman ei koskaan protestoi sen kummemmin kouluratsatustreenejä vastaan, mutta toisaalta, eivätpä Skurvashin ratsuttajatkaan jaksa orilla hioa lisättyä ravia tai täydellisesti askellettua pohkeenväistöä. Tallista kun löytyy koulukuvioiden hiomiseen huomattavasti vastaanottavaisempia tapauksia kuin Romanesque.

Esteradalla Romanesque ei niin sanotusti osoita syttymisen merkkejä, mutta toisaalta rataa suorittaessa orin laukka-askel ja tempo pysyy vakiona, eikä oria tarvitse paukuttaa kylkiin niin, että päivä alkaisi paistaa karvasta läpi. Romanin kanssa pärjäävät myös kokemattomammatkin ratsastajat, sillä luonteeltaan hieman vässykkämäinen ori ei tee testiajoja ratsatajillaan tai pyri nolaamaan näitä tärkeässä paikassa. Tunnolliselle tyylilleen uskollisena Roman lisää pyydettäessä vauhtia tai vaikka ponnistaa esteelle yhtä laukka-askelta ennen ratsastajan niin halutessa.

Kisa-aamujen kiireisen tohinan keskellä ei tarvitse maalata ristiä seinään, rukoilla yläkerrasta apuja tai turvautua satulahuoneen nurkassa nojaavaan haulikkoon, jotta Romanesque saataisiin lastattua säädyllisesti koppiin. Rauhallinen ori astelee itsevarmuutta uhkuen ramppia ylös ja käyttäytyy oppikirjamaisen hyvin kuljetuksen aikana. Samaa kaavaa Roman noudattaa myös kohdatessaan eläinlääkärin tai kengittäjän. Kolmella jalalla seisoskelu tai suuret rokotusruiskut eivät saa orin henkistä puolta pois raiteiltaan, vaan Romanesque tapittaa kiltisti paikoillaan niin kauan, että se saa luvan liikkua.

Jo nuoresta pitäen Romanesque on tottunut julkiseen esiintymiseen, väenpaljouteen, meluun ja salamavaloihin. Tällaiset tilanteet ori osaa ottaa hyvin ja juuri siksi Roman on loistava kilpakumppani myös kokemattomammillekin ratsastajille, joiden kisajännitys uhkaa ilmetä kasvojen vihertävänä värinä ja käsien vapinana. Kaupunkilaishevosen on kuitenkin ollut verrattain vaikeaa sopeutua maaseudun kummallisuuksiin, kuten puimureihin ja suuriin valkoisiin paalirykelmiin. Maastossa Roman saattaa toisinaan pelästyä tämäntyyppisiä kummallisuuksia, mutta siinä missä moni arkajalka ottaisi jalat alleen ja painelisi suoraan päätä kotitallin turviin, Roman korkeintaan loikkaa metrin ilmaan ja kieltäytyy ohittamasta avaruusolioksi katsomaansa kylvökonetta.

i. Roman Riot on luonteeltaan piirulleen nimensä veroinen. Punaruunikon orin haastavimpiin luonteenpiirteisiin kuuluuu sen umpiniskaisuus, joka oli aikanaan vähällä pilata muutoin lahjakkaan orin esteuran. Riotin silloinen ratsastaja Duane Kettel sai kuitenkin koordinoitua hankalan orin energian oikein ja tuloksia kilparadoilla alkoi syntyä. Vaikka kaksikko loi hienon uran kansallisella tasolla menestyen 150cm luokissa, jalostuspuolella on ollut hiljaisempaa. Edelleen kiukkuinen, jo eläkeiän saavuttanut, Riot on kaikkoonnuttanut valtaosan tammakandidaateista häjyllä luonteellaan.

ii. Renegaden luonteessa on eittämättä samankaltaisia piirteitä, kuin poikansa Roman Riotin, mutta Renegade on selvästi säyseämpi tapaus. Punaruunikko ori oli kansainvälisestikin uraa luonut esteratsu, joka muistetaan hyvästä teknisestä suorittamisesta ja silloin tällöin äkäisesti heitetyistä pukkisarjoista kesken suorituksen. 168cm korkea Renegade oli suurehkosta koostaan huolimatta ketterä ja elastinen radalla liikkuja, jota monet hevoskasvattajat pitivät hyvänä piirteenä. Ori astui kaikkiaan kuutisenkymmentä tammaa ja valtaosa Renegaden jälkeläisitä perivät isänsä hyppääjän lahjojen lisäksi myös tempperamenttisen luonteen.

iii. Raade IV oli yksi Saksan valtionsiittolan parhaita jalostusoreja. Vaikka temperamenttinen Raade hyppäsi itse vain 140cm ratoja, ovat useat orin jälkeläisistä menestyneet kansainvälisillä kilparadoilla. Syynä Raaden hyvään periyttämiskykyyn on orin isän puolelta tuleva täysiveri, joka on tuonut kevyempää tyyppiä holsteinkantaan. Raadea onkin tituleerattu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi jalostusoriksi, mitä Saksassa on koskaan ollut.

iie. Queen Taraneen lupaavasti alkanut kilpaura katkesi jo tamman nuoruusvuosina vakavassa kolarissa. Pysyvän jalkavamman saanut tummanruunikko Taranee myytiin pitkän toipumisajan jälkeen yksityiselle hevosomistajalle, joka käytti paljon aikaa ja rahaa tamman kuntoutukseen. Taranee ei enää loukkaantumisensa jälkeen kyennyt kilpailemaan, mutta reipasluonteisesta tammasta tuli kuitenkin uuden omistajansa ehdoton silmäterä. 165cm korkea tamma menestyi myöhemmällä iällä näyttelykehissä, sillä rakenteeltaan Taranee oli lähes täydellinen rotunsa edustaja. Tamma varsoi kaikkiaan kuusi kertaan Saksan parhaimmista oreista. Taraneen tunnetuimpia jälkeläisiä ovat kansainvälisillä kilparadoilla menestyneet orit Renegade ja Quintus II.

ie. Saturday Fever oli ensimmäiselle omistajalleen lievä pettymys, sillä hyvästä geeniperimästä huolimatta Feveristä ei tullut pesunkestävää kilparatsua. Kotikentällä tamma väläytteli näyttäviä suorituksia hypäten metrisiä esteitä hyvällä tekniikalla. Kilpatilanteessa tummanruunikon tammat kisahermot kuitenkin pettivät poikkeuksetta ja suoritukset päättyivät kerta toisensa jälkeen kieltäytymiseen. Saturday Fever lähti kiertoon kuusi vuotiaana ja päätyi lopulliseen kotiinsa kuudennen omistajan kohdalla kaksitoistavuotiaana. Jatkuva stressi, joka aiheutui alati muuttuvasta elinympäristöstä teki Feveristä lopulta hermostuneen ja pelokkaan tamman, joka kuolikin pian ensimmäisen varsansa syntymisen jälkeen.

iei. Sands of Timen nimen mainitessa saksalaisen hevosmiehen kuullen, voi olla varma, ettei puheripulista tule loppua. Mustanruunikko piirtopäinen ori aloitti kilpauransa esteillä kuusi vuotiaana ja eteni ripeään tahtiin kisaamaan kansainväliselle tasolle. 172cm korkea Sands of Time kisasi GP-luokissa sijoittuen lähes poikkeuksetta kärkiviisikkoon kisassa kuin kisassa. Sands of Timen kilpauran huippukohtia olivat ehdottomasti orin osallistumiset olympialaisiin vuonna -95 ja -99. Lisäksi Sands of Time voitti kahtena peräkkäisenä vuonna esteratsastuksen maailman cupin. Sands of Timen ansioluettelon sepustamista voisi jatkaa loputtomiin, niin merkittävästä orista on kyse. Erityisesti suurikokoinen ori jäi esteratsastusta seuraavien mieleen rohkeana, ratsastajaansa luottavana kilparatsuna, joka pystyi aina tiukan paikan tullen venymään hieman pidemmälle kuin kilpatoverinsa. Sands of Time oli myös ilman muuta suosittu jalostusori ja sen jälkeläisiä on myyty Euroopan maiden lisäksi myös liuta meren taakse Yhdysvaltoihin.

iee. Heart to Beat tai "Beata", kuten tamman omistaja rautiasta hevostaan usein kutsuu, on alunperin lähtöisin Ranskasta. Yhä elossa oleva Heart to Beat on jo reippaasti päälle parikymppinen hevosvanhus, jolta löytyy kuitenkin yhä samaa arvokkuutta olemuksestaan, kuin nuoruusvuosinaan. Beatan omistaja Ygritte Grün on nauraen kuvaillut tammaansa "koppavaksi leidiksi, joka vetää herneet sieraimiinsa heti, mikäli se ei saa tahtoaan läpi". Heart to Beat kilpaili kymmenvuotiaasta kolmetoistavuotiaaksi saakka kansallisella tasolla, menestyen parhaiten 130-140cm esteradoilla. Oikukkaalla tammalla olisi saattanut olla rahkeita edetä vaativammallekin tasolle, mutta kuten Ygritte totesi aikanaan, ei tamman kova luonne antanut periksi.

e. Chinatownin ykköslajiksi muodostustui nopeasti kenttäratsastus, kun punaruunikko tamma osoitti lahjansa tähän ratsastuksen kuninkuuslajiin. Päättäväinen ja rohkea tamma aloitti kilpauransa Saksassa, jossa se eteni kisaamaan kansallisella tasolla. Chinatownista myytiin puolet ruotsalaiselle omistajalle tamman ollessa kahdeksanvuotias, joten Chinatown siirtyi kilpailemaan pohjoismaihin uransa loppupuolella. Menestys ei ollut kuitenkaan aivan niin hyvää, kuin se Saksassa oli ollut, joten neljätoistavuotiaana tamma jätti kenttäratsastuksen ja siirtyi täysipainoisesti kisaamaan rataesteille. Rataesteillä Chinatown löysi taas todellisen kisavireensä ja tammasta tuli vaarallinen haastaja Ruotsin johtaville esteratsuille. Kuusitoistavuotiaan Chinatownin ura päätettiin tamman sijoittuessa Ruotsin mestaruuskisoissa pronssille. Kisauran lopettamisen jälkeen Chinatown varsoi kertaalleen ruotsalaisesta oriista ja tämän jälkeen tamma palasi takaisin Saksaan jatkamaan siitostamman uraansa.

ei. Chapter Three on punarautias, 165cm korkea, holstein ori. Luonteeltaan räiskyvä, oikukas ja lapselliseksikin tituleerattu Chapter Three oli teknisesti taitava esteratsu, mutta valitettavasti orin luonne asetti usein odottamattomia haasteita. Chapter saattoi nimittäin heittää homman leikiksi kesken tärkeiden estekisojen, jolloin suoritus meni auttamatta pipariksi. Parhaillaan 150cm esteluokissa kisannut Chapter lopetti kilpahevosuransa jo yksitoistavuotiaana. Takana oli perusvahva, joskin vailla merkittäviä saavutuksia ollut kilpaura. Rakenteeltaan oikeaoppinen holsteinori hyväksyttiin kuitenkin rotunsa kantakirjaan, joka taas edesauttoi orin uraa jalostushevosena. Vaikka Chapterin saavutukset kilparadoilla olivatkin olleet vaihtelevia, sai ori kuitenkin kaikkiaan kuusikymmentäseitsemän jälkeläistä.

eii. Lumberjack syntyi Belgiassa, josta rautias 167cm korkea ori myytiin kolmivuotiaana Ranskaan. Luonteeltaan lupsakka ja toisinaan flegmaattiseksikin haukuttu Lumberjack oli kuuliainen ratsu, jolla aloitteleva ratsastaja pystyi harjaannuttamaan taitojaan. Ranskassa ori kilpaili vaatimattomasti vain 120cm esteluokissa, osaksi siksi, että orin silloiset kilparatsastajat olivat niin nuoria ja kokemattomia. Lumberjackin kapasiteetti esteratsuna huomattiin kuitenkin nopeasti ja kahdeksanvuotiaana Lumberjack myytiin Saksaan. Saksassa ori eteni kilpailemaan aluetasolta kansalliselle tasolle. Myöhemmin siitoskäytössä ollut Lumberjack on periyttänyt jälkeläisilleen ennen kaikkea rauhallista luonnettaan, esteradoille menestyjiä on tullut vaihtelevasti.

eie. Relentless syntyi 80-luvun lopulla pieneen, parikymmenpäiseen saksalaissiittolaan. Punaruunikko tamma nimettiin luonteensa mukaisesti "periksiantamattomaksi", sillä 166cm korkea tamma osoitti jo nuorella iällä poikkeuksellista luonteenlujuutta ja myös tietynlaista kovapäisyyttä. Relentless eli koko ikänsä synnyinkodissaan Jillburgin piensiittolassa, vaikkakin tammasta tajottiin tasaisin väliajoin varteenotettavia myyntisummia. Hyvän estesuvun vesana Relentlessillä oli painoarvoa siitospuolella, joten tammaa ei koskaan viety kilparadoille, vaan ensimmäisen varsansa Relentless varsoi jo viisivuotiaana. Relentlessin kahdeksasta jälkeläisestä kolme on yltänyt kisaamaan rataesteitä kansallisella tasolla.

ee. Runaway Allison ei omilta saavutuksiltaan ollut huippuluokan kilparatsu, mutta tamma muistetaan hyvin maailmankuulun saksalaisen kilparatsastajan Millie Clarkin ensimmäisenä kisaratsuna. Musta, sukkajalkainen Allison tuli Clarkin kisaratsuksi tamman ollessa kymmenenvuotias. Kaksikko kilpaili niin koulu- kuin esteratsastuskilpailuissakin, edeten molemmissa lajeissa aluetason huipulle. Kun kaksikko olisi ollut valmis siirtymään kansalliselle tasolle, oli Allisonilla ikää jo viisitoista vuotta, joten Clark siirsi luottevan kisakumppaninsa syrjään kilparadoilta. Clark halusi kuitenkin omistukseensa Allisonin manttelinperijän, joten tamma astutettiin kaksi kertaa eri oreista. Chinatown-varsa myytiin kolmenvuotiiana pois, mutta orivarsa Boston jäi Clarkin omistukseen. Molemmat varsat perivät emänsä rohkean ja auliin luonteen.

eei. Shaquestin nimen mainittaessa kenelle tahansa eurooppalaiselle kenttäratsastusfanaatikolle, ei voi jäädä paitsi kaiken kattavasta tietopaketista koskien tätä hiilenmustaa jättiläisoria. Shaquestin ura alkoi vaatimattomasti, sillä ori kilpaili niin este- kuin kouluratsastuksessa, erottumatta kuitenkaan lajien kovatasoisista joukoista. 174cm korkean orin osti kenttäratsastuksesta kiinnostunut ranskalaisratsastaja, joka oli jo pidempään seurannut Shaquestin otteita kilparadoilla ja ihastunut orin autenttiseen ja seesteiseen olemukseen. Omistajan vaihdoksen jälkeen kului pari vuotta, jonka jälkeen Shaquestin nimi ponnahti kaikkien tietoisuuteen kenttäratsastuspiireissä. Ranskan väreissä kilpaileva Shaquest hilasi itsensä välittömästi kansallisiin kisoihin ja siitä lähes yhtä nopeasti kansainvälisille kilparadoille. Shaquestin merkittävimpiin saavutuksiin lukeutuvat kenttäratsastuksen henkilökohtainen Olympiakulta sekä joukkuekisan pronssi vuodelta 1995.

eee. Nervous Nelly huutokaupattiin Saksan holsteinpäivillä, josta tummanruunikon kolmivuotiaan osti berliiniläistä yksityistallia pitävä Kelly Fischer. Nervous Nelly osoittautui loistavaksi ratsuksi, jolla oli hyvä tasapaino ja koordinaatiokyky ja lisäksi tamma vastasi erinomaisesti ratsastajansa vaatimuksiin. Sirorakenteinen, 159cm korkea, Nelly osoittautui kuitenkin myöhemmässä vaiheessa täydelliseksi pannukakuksi kilparatsuna. Kotonaan tutussa ja rauhallisessa ympäristössä Nelly hyppäsi ongelmitta 130cm ratoja ja suoriutui vaativaa b:tä vastaavista kouluratsastusohjelmista moitteitta. Nellyn täydellinen romahtaminen hektisessä kisaympäristössä aiheutti kuitenkin sen, ettei tamma kyenny suoriutumaan edes helpoimmista koulu- tai esteluokista. Nellyn pettynyt omistaja alkoi käyttää tammaa yksityistuntien pitämiseen, sillä taitava tamma toimi hyvänä opetusratsuna niin aloitteleville kuin kokeneemmillekin ratsastajille. Kypsemmällä iällä Nelly astutettiin kaikkiaan viisi kertaa, mutta tamma varsoi ainostaan kolme elävää ja tervettä jälkeläistä.

25.02.2013 - En olisi voinut toivoa parempaa alkua uudelle holsteintuonnillemme Romanesquelle. Ori aloitti vasta muutama päivä sitten kisauransa, mutta jo nyt Romanilla on kolme hienoa jälkeläistä. Orin esikoinen, ruunikko holsteinori Rothchild PB jäi omaan talliin, kun taas Rotan puoliveli Roquefort PB matkasi vieroituksen jälkeen Navelina Sporthorsesiin. Romanin tähän asti ainut tammajälkeläinen Romance Woods on hyvän tuttavamme, S.S. Sporthorsesin ylläpitäjän, Senin kasvatti ja tammavarsa tulee luultavimmin jäämään synnyintalliinsa kasvamaan.

Nyt on kuitenkin aika keskittyä Romanin kanssa kilpauran luomiseen, joten oria tarjotaan jalostukseen seuraavan kerran luultavasti sitten, kun se on käväissyt ERJ:n laatuarvostelussa. Matka laatuarvosteluun on kuitenkin pitkä, sillä nuori Roman on vasta aloittanut esteratsun uransa, eivätkä jälkeläisetkään ole vielä debytoineet kisaradoilla. Romanin kanssa tähdätään 160cm esteradoille ja kotona annetut näytöt kyvyistä ovat orin kohdalta kiitettäviä. Ostaessani Romanin epäilin, ettei ori herättäisi lainkaan kiinnostusta holsteinien huonon menekin vuoksi, mutta ilmeisesti olen ollut väärässä. Tällä hetkellä minulla on hyvä kutina siitä, että Roman on seuraava Skurvashin huippuori, joka tulee olemaan erittäin suosittu jalostusori sitten, kun aika koittaa. Ensin Romanin tosin täytyy todistaa kykynsä ja taitonsa muillekin, kuin oman tallin henkilökunnalle.

06.03.2013 - Edellisenä päivänä Romanesque oli puunattu ja tuunattu ehkä vieläkin tarkemmin kuin normaalisti kisoihin valmistautuessa. Kyseessä olivat nimittäin Romanin ensimmäiset kotikisat, joten halusin orin olevan ehdottoman parhaassa edustuskunnossa. 160cm luokkaan oli osallistunut vain kaksitoista ratsukkoa, joten luokassa ei olisi lainkaan uusintaan, vaan ensimmäinen suoritus radalla ratkaisisi kaiken. Roman vaikutti tavalleen uskollisen rauhalliselta, mikä taas helpotti omaa vatsassa vellovaa tunnettani. Ainakaan suorituksemme onnistuminen ei olisi orista kiinni.

Merkin saatuamme napautin pohkeet orin kylkiin. Roman ampaisi liikkelle nostaen tutun matkaavoittavan laukkansa. Ensimmäinen este oli okseri, jonka Roman ylitti tyylipuhtaasti hiekanjyvien sataessa puomien päälle. Kaarsimme seuraavalle esteelle ja vaihdon matkalla orin laukan vasempaan, koska toisen esteen jälkeen joutuisimme tekemään tiukan käännöksen kaksoisesteelle. Roman teki työtä käskettyä ja pian olimmekin jo ylittäneet kaksoisesteen onnistuneesti. Pian jäljellä oli enää radan loppuhuipennus, vaativa kolmoissarja, joka oli koitunut muutaman ratsukon kohtaloksi. Kiristin vauhtiamme, sillä olimme hieman jäljessä johtavan ratsukon aikaa. Tiesin, että menisimme sarjalle riskillä, mutta halusin niin kovasti voittoa, että olin valmis riskeeraaman jo satavarman palkintosijan. Romanesque tuntui ajattelevan samoin ja ori harppoi viimeiset askeleet sarjan ensimmäiselle osalle. Ylitys oli puhdas, jonka jälkeen mahdutin kaksi lyhyttä laukka-askelta toiselle osalle. Jälleen puhdas ylitys. Viimeiselle esteelle ponnistuspaikkamme oli hieman huono, mutta Roman venyi kuin venyikin esteen yli, vaikkakin puomi keinahteli uhkaavasti paikallaan. Vilkaisin kellotauluun ja sen jälkeen yleisöä, jossa talliväkemme pomppi ja huiskutteli voiton merkiksi. Aikamme oli riittänyt voittoon.

16.03.2013 - Olimme olleet koko viikon Saksassa, sillä Romanesque osallistui täällä useampiin paikallisiin kisoihin. Muunmuassa London Trakehnersin kilpailuista jäi parhaana saavutuksena käteen toinen sija 160cm luokassa, kun taas Dark Siden kisoissa Romanesque räjäytti pankin voittaen tiistaina kilpailuiden pääluokan, pokaten tottakai mukavan palkintosumman. Sunnuntain hieman huono-onnisten kisojen jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä kisaviikko oli ohi ja suuntaisimme taas takaisin kotiin.

Olin riisumassa Romanin varusteita varikkoalueella, kun luokseni käveli täysin tuntematon mieshenkilö. Alkuun en jaksanut vanhaan ukkeliin kiinnittää huomiota, sillä minulla oli kiire saada Roman lastauskuntoon ja päästä takaisin kotimatkalle. Hetken kuluttua käännyin ärsyyntyneenä mieheen päin, joka ojensi välittömästi kätensä ja esittäytyi Ted Schillingeriksi. Leukani taisi loksahtaa pois paikoiltaan ja järkytykseeni oli tosiaankin hyvä syy. Edessäni seisoi kukapa muukaan, kuin Romanesquen kasvattaja herra Schillinger, joka tunnettiin Saksassa huippuhevosistaan ja oli ratsupiireissä erittäin arvostettu henkilö. Mies kertoi seuranneensa Romanesquen tämän viikkoisia esiintymisiä tarkasti ja halusi tulla vielä tarkastelemaan kasvattiaan lähempää, kun siihen tällainen tilaisuus oli siunaantunut. Huonosta alusta huolimatta saimme kuitenkin viritettyä oikean keskustelun aikaiseksi ja pian sepustin juurta jaksain Romanin tarinaa herra Schillingerille.

20.03.2013 - Muutama päivä sitten käyty keskustelu Ted Schillingerin kanssa oli lopulta johtanut siihen, että istuin nyt miehen palviljongissa viinilasi kädessäni. Olin tehnyt muutamia viime hetken muutoksia Romanesquen kisakalenteriin ja jälki-ilmoittanut oria Saksan kisoihin. Herra Schillinger oli tarjonnut avokätisesti vieraanvaraisuuttaan ja minulla sekä Romanilla oli kaikki ylellisyydet käytettävissämme. Tiesin kuitenkin, että miehellä oli taka-ajatuksia, jotka selvisivätkin minulle tuota pikaa.

Schillinger oli kiinnostunut mainostamaan Romania saksalaisilla markkinoilla orin tulevaa jalostusuraa ajatellen. Kuuntelin keskittyneesti miehen hahmottelemia suunnitelmia, jotka kieltämättä vaikuttivat hyviltä. Schillinger lupasi mainostaa Romania tuttavilleen, jotka laittaisivat sanan kiertämään ja ennen pitkään puhelimeeni tulvisi astutuskyselyjä koskien Romanesqueta. Kaiken hintana olisi tosin kaksi ilmaista astutusta Schillingerin omille tammoille sekä etuosto-oikeus oriin, mikäli joskus päättäisin myydä Romanin. Olin kuvitellut, että mies pyytäisi osaomistajuutta Romaniin kaiken sen vieraanvaraisuuden jälkeen, mutta olin ollut väärässä. Ilmeisesti Schillinger tajusi itsekin, etten koskaan myisi edes turpakarvaa orista kenellekään. Hyötyisi mies järjestelyistä tosin muutenkin, sillä Romanesquen saavutukset pönkittäisivät hänen kasvattajan imagoaan entisestään ja nostaisivat Romanin emän, Chinatownin, siitosarvoa. Miehen tarjous kuulosti niin hyvältä, että päätin tarttua siihen.

25.05.2013 - Useiden kuukausien valmistelu ERJ:n laatuarvostelua varten oli vähällä mennä täysin hukkaan, aamuisten tapahtumien vuoksi. Olimme jo aikaisemmin ilmoittaneet toukokuun tilaisuuteen mukaan kaksi hevosistamme: Romanesquen ja Groweiran. Romanin kanssa aamutoimet ja tavallisuudesta poikkeavat valmistelut sujuivat tavanomaiseen tapaan kuin vettä vaan ja ori oli kuljetustamineet niskassa aikataulun mukaisesti. Ongelmat alkoivat, kun aloimme lastata hevosia traileriin. Groweira oli osoittanut olevansa huonolla huumorilla, mutta siinä vaiheessa, kun tamman olisi pitänyt kopistella ramppia ylös koppiin, se sekosi totaalisesti. Aikamme taisteltuamme saimme riehuvan tamman Romanin seuraksi traileriin, mutta levoton Groweira onnistui ennätysajassa sekoittamaan myös yleensä niin rauhallisen Romaninkin pasmat.

Lastaukseen oli tuhraantunut jo aivan liikaa aikaa, mutta nahistelevaa kaksikkoa ei millään voisi kuljettaa samassa trailerissa. Nopean hätäkokouksen jälkeen Romanesque otettiin ulos autosta ja lastattiin vanhaan, yhdenhevosen traileriin. Onneksi tallityöntekijöistä useammallakin sattui olemaan ajokortti sekä sen verran ajotaitoa, että satojentuhansieneurojen arvoinen lasti uskallettiin luottaa yhden heistä vastuulle. Ajomatka ei onneksi ollut kovinkaan pitkä, mutta siitä huolimatta kuljettajat saivat käyttää kaiken osaamisensa, että ennätimme ajoissa perille.

Roman oli rauhoittunut siinä samassa, kun hullusti käyttätytyvä tamma oli kadonnut sen näköpiiristä. Olinkin tyytyväinen siitä, että juuri Romanesque sattui joutumaan Groweiran kanssa samaan aikaan laatuarvosteluun. Esiintymiseen tottunut ori ei tuntunut enää edes muistavan, että vajaa tunti sitten se oli keskellä epämiellyttävää episodia. Myös laatuarvostelun tuomarit kiinnittivät huomiota Roman positiiviseen ilmeeseen ja varmaan esiintymiseen kehässä. Muutama tuomareista kävi jopa tilaisuuden päätyttyä tutustumaan Romaniin lähemminkin.

15.09.2013 - Kisaeläkkeelle siirtyneen Romanesquen olisi pitänyt olla virtaa täynnä, uudestaan "nuoruutensa kukkaan" puhjennut ori, mutta tilanne olikin aivan päinvastainen. Koko kesän laitumella viettänyt ruunikko ori tuntui sen sijaan stressaantuneelta ja väsyneeltä. Aluksi olin laittanut Romanin kummallisen käytöksen eläkepäivien aiheuttaman masennuksen piikkiin, mutta useita kuukausia jatkunut nuutuneisuus sai jo hälytyskellot soimaan päässäni. Kun eräänä yönä vietin unettoman yön pähkäillen Romanin käytöstä ja keksien orille mitä kummallisimpia diagnooseja aina aivokasvaimesta rikkaruohomyrkytykseen saakka, päätin viimein varata ajan eläinlääkäriltä ja tutkituttaa orin jokaisen solun.

Muutamia päiviä ennen aikaa klinikalle selvisi kuitenkin syy Romanin outoon käytökseen. Ori oli juuri päästetty laiduntamaan uuden tyttöystävänsä, Silverloden fwb-tamma Miss Milliganin, seurassa, sillä tarkoituksena oli saattaa tamma kantavaksi luonnollisen astutuksen kautta. Lemmenparia oli kuitenkin häirinnyt teinikaksikko, joka jostain syystä oli eksynyt Romanin laitumelle ja saanut orilta tuntuvan häädön omalta reviiriltään sillä seurauksella, että kaksikko juostessaan kookasta oria karkuun huusi apua minkä äänijänteistään vain sai irti.

Lähistöllä ollut tallimestari sai pelastettua nuoret pellavapäät kiukkuisen Romanin hampaista (ja kavioista), mutta viisaana miehenä hän otti tyttöset puhutteluun laitumella luvatta oleilusta. Ei mennyt kauankaan kun selvisi, että tytöt olivat kesästä lähtien salaratsastaneet Romanilla. Tytöt olivat tavanneet ratsastaa orilla laitumen perällä, josta ei näkynyt tallialueelle ja alkuyöstä he olivat uskaltautuneet toisinaan jopa laitumen ulkopuolelle läheiseen metsikköön. Romanin oudosta käytöksestä päätellen ratsastus ei ollut ollut mitenkään kevyttä, vaan epäilen, että tytöt olivat juoksuttaneet oria usein tuntikaupalla. Kuherteleva hevoskaksikko ja tunkeilijoiden herättämä reaktio Romanissa oli kuitenkin lopulta paljastanut salaratsastajakaksikon.

23.02.2014 - Puiden oksat olivat painuneet uhkaavan alas niitä painavan lumikuorrutteen voimasta ja tuttu maastopolkukin oli muurautunut umpeen. Roman nosteli jalkojaan korkealle kahlatessaan eteenpäin tuttua reittiä kohti joen rantaa. Minulla oli pitkästä aikaa sunnuntaina vapaapäivä ja olin päättänyt viettää sen tekemällä pitkän ja rentouttavan maastolenkin Romanin kanssa. Ori oli jäänyt vähemmälle huomiolle sen jäätyä kisaeläkkeelle ja viimeiset tammansakin se oli astunut viime syksynä. Pitkät päivät tarhassa eivät kuitenkaan tuntuneet turhauttaneet ruunikkoa oria, joka käyttäytyi samaan tapaan kuin se olisi vieläkin parhaassa iskussa. Todellisuudessa orin ulkomuoto oli päässyt hieman lässähtämään ja vatsanseudulle oli kerääntynyt muutama ylimääräinen kilo. Siitä olinkin saanut intoa lähteä sulattelemaan Romanin ylimääräistä painolastia umpihankeen.

Tunnin hikisen urakan jälkeen saavuimme viimen jäätyneen joen rantaan. Siellä täällä näkyi pienten nisäkkäiden ja lintujen jälkiä, joita Roman jäi innokkaasti tutkimaan. Löysäsin ohjaa ja annoin Romanin hetken kulkea haluamaansa suuntaan. En tiedä kumpi meistä koki suuremman järkytyksen, kun Roman pysähtyi haistelemaan lumisen mättään takaa löytämäänsä kikkarekasaa. Minulla meni hetki tajuta, että vielä lämmöstä höyryävä kasa kuului hirvelle. Kiskaisin nopeasti Romanin pään ylös ja temmoin ohjat taas kunnolla kouraani. Hirvi ei voinut olla kaukana ja kauhistelin mielessäni Romanin reaktiota, mikäli kohtaisimme sarvipään.

Kauaa en ennättänyt pyöritellä kauhuskenaariota pääkopassani, kun pahamaineinen elukka oli jo näköpiirissämme. Roman jähmettyi paikoilleen siinä samassa, kun hirven kirpeä löyhkä tuulahti sen sieraimiin. Omalta järkytykseltäni en huomioinut sen kummemmin Romanin järkevää reaktiota vaan sen sijaan minä itse menin täydelliseen paniikkiin, käänsin ruunikon kohti tulosuuntaa ja painoin pohkeet sen talvikarvanpörröisiin kylkiin. Saatuaan käskyn liikkua Roman oli samalla aaltopituudella kanssani ja ori loikki täyttä laukkaa lumihangessa pakoon kammottavaa otusta. Vasta reilun kilometrin kiidettyämme metsäpolulla uskalsin viimein hidastaa Romanin vauhtia hidastempoiseen raviin. Vilkaisin vielä olkani yli ja tarkistin, ettei rumilus ollut lähtenyt peräämme ja hidastin Romanin vauhdin käyntiin.

Neljän ratsukon ryhmä oli parhaillaan tekemässä alkuverryyttelyitä, kun saavuin maneesiin. Ratsut olivat iältään noin 3-5-vuotiaita kisaratsujen alkuja, joiden kanssa oli tänään tarkoitus keskittyä perustaitojen kartoittamiseen ja hiomiseen. Samalla yrittäisimme löytää kullekin ratsukolle parhaan tavan kommunikoida keskenään ja sitä kautta parantaa niiden suoritusta.

Alkulämmittelyiden jälkeen pyysin ratsukoita siirtymään harjoitusraviin ja tekemään jokaiseen kulmaan täydellisen pyöreät ympyrät. Tehtävä ilmeisesti kuulosti monista helpolta, mutta käytäntö olikin aivan toinen juttu. Useamman ratsastajan hevonen tuntui oikaisevan kesken ympyrän, jolloin tulos muistutti enemmänkin soikion muotoista kiemurtelua kuin oikeaa ympyrää. Maneesin takaosassa ravaava Romanesque puolestaan tuntui kiinnostuneen enemmänkin edellään peppuaan keinuttelevasta tammasta, kuin ympyrällä pyörimisestä. Meinasin jo huomauttaa asiasta, mutta samassa orin ratsastaja teki terävän pysäytyksen ja kiepautti ruunikkoa pari kertaa ympäri. Temppu tuntui toimivan ja orin keskittyminen työhön palautui.

Vartin ympyräharjoittelun jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään, koska kaikki ratsukot olivat onnistuneet viimein tekemään tydellisyyttä hipovia kulmaympyröitä. Pyysin ratsukot keskelle ja oheistin kutakin vuorollaan nostamaan hevosellaan käynnistä laukan, kaartamaan oikeaan kierrokseen ja vaihtamaan pitkällä sivulla laukan vasempaan. Romanesque oli ensimmäisenä vuorossa ja ori nosti kolmen askeleen jälkeen ratsastajansa pyynnöstä laukan. Pitkälle sivulle päästyään Romanesque totteli jälleen hyvällä ajoituksella ratsastajaansa. Muut ratsukot eivät suoriutuneet tehtävästä sen huonommin.

Vaikeutin tehtävää asteella ja pyysin ratsukkoja laukkaamaan kierroksen ja vaihtamaan laukan joka toisen kirjaimen kohdalla. Tehtävä osoittautui todella haasteelliseksi. Jälleen ensimmäisenä aloittanut Romanesque suoriutui kahdesta ensimmäisestä laukanvaihdsta, mutta sen jälkeen olin havaitsevinani jälleen sen keskittymiskyvyn heikkenevän. Pyysin ratsukkoa toistamaan harjoituksen, mutta tällä kertaa ohjeistin ratsastajaa ennakoimaan laukan vaihtoa noin kolmea askelta ennen. Korviaan hämmentyneenä pyörittelevä Romanesque vaihteli nyt laukkaansa niin kuin pitikin ja olin tyytyväinen ratsukon tapaan esiintyä. Kaksikko selvästi luotti toisiinsa, mutta yhteisen taipaleen lyhyys heijastui vielä valmennuksessa. Laukkaharjoitusten onnistuttua pyysiin valmennettaviani ravailemaan muutaman kierroksen, ennen loppukäyntejä.

Olin saanut puhelinsoiton, jossa noose kertoi oriinsa Romanesquen "haluttomuudesta" koulutreeniin, joten olin ehdottanut, että valmeintaisin heitä pienillä esteillä ennen kisakauden alkua. Koulutreeni olisi nuorelle hevoselle elintärkeää, mutta uskon, että monipuolisella puomiharjoittelulla saisimme korvattua ainakin osan puuduttavasta koulukiemuroiden vääntämisestä.

Romanesque laukkasi hallitusti maneesissa Noosen istuessa hyvässä asennossa syvällä satulassa. Vaikka kaksikko oli ilmeisesti jo lämmitellyt, pyysin heitä silti siirtymään raviin ja tekemään vielä herättelytehtäviä ennen jumppasarjalle siirtymistä. Temponvaihteluita seuratessani huomasin, että Noose ennakoi apujen annossa, sillä ori tuntui miettivän aina hetken ennen, kuin se totteli apuja. Kehuin kaksikkoa tästä ja pyysin tekemään pysäytysharjoituksia ja joka pysäytyksen jälkeen Noosen olisi saatava orinsa siirtymään suoraan raviin.

Alku oli ilmeisen hankala ja vasta useamman yrityksen jälkeen Romanesque sai jutun juonesta kiinni. Huomautin Nooselle, että terävämmät avut tekisivät jatkossa varmasti tehtävänsä ja pyysin häntä sitten ohjaamaan hevosensa jumppasarjalle. Sarjan juonena oli, että alkupään puomeille ratsun tulisi venyttää askeltaan, jonka jälkeen sen tulisi ylittää lyhyemmällä askeleella loppusarjan kavaletit. Jo pelkistä puomeista innostunut ori yritti ensin tarjota ratsastajalleen laukkaa, mutta huusin Nooselle laskemaan sen alas ja aloittamaan alusta. Tällä kertaa Roman tyytyi raviin ja hieman ohjaa saatuaan se venytti juuri oikeaoppisesti askeltaan puomeille. Kavaleitelle siirtyminen ei puolestaan tapahtunut aivan niin sulavasti, mutta siitä huolimatta Roman suoritti sarjan helposti. Toistimme harjoituksen eri suunnista vielä pariin kertaan, ennen kuin vaihdoimme ravin laukkaan.

Parinkymmenen minuutin jälkeen Romanesque ylitti sarjaa laukassa juuri niin kuin halusinkin. Noose noudatti hyvin ohjeitani, milloin tekemällä puolipidätteitä, antamalla ronskisti pohkeita tai vain istumalla itse satulassa oikeaoppisesti. Koska valmennusaikaa oli vielä hieman jäljellä, rakensin kaksikolle n. 60cm esteen, jota heidän tulisi ylittää laukaten koko ajan suurta ympyrää. Romanesquen hyvästä hyppytekniikasta ei jäänyt epäilyksen sijaa, mutta sen sijaan huomasin, että pienemmällä ympyrällä ori ei toiminut aivan niin kuin piti. Lisäksi vasen laukka ja pienempi kaarre tuntuivat aiheuttavan haastetta, vaikka puomi ei kertaakaan hypätessä pudonnut. Lopetettuamme valmennuksen kehotinkin Noosea kiinnittämään harjoittelussaan huomiota siihen, että Romania taivuteltaisiin joka kerta hyvin ja etenkin vasempaan puoleen kiinnitettäisiin huomiota.

Romanesque ja Noose olivat jo hyvässä vauhdissa alkulämmittelyissään, kun saavuin maneesiin. Pyysin ratsukkoa siirtymään käynnissä kaviouralle siksi aikaa, että saisin kasattua muutaman kavaletin päivän harjoituksia varten. Valmennuksen tarkoituksena oli treenata etäisyyksiä ja laukka-askeleen sovittamista esteelle. Olin asettanut kaksi kavalettia ympyrän vastakkaisille sivuille ja ratsukon olisi tarkoitus sovittaa laukkansa niin, että esteiden ylittäminen tapahtuisi ilman, että ympyrällä tarvitsisi lyhentää tai pidentää laukka-askelta.

Noose nosti laukan ja ohjasi oriinsa suurelle ympyrälle. Esteet olivat matalia, joten Romanille ei tulisi missään nimessä hankaluuksia niiden ylittämisessä, mutta haasteena olikin saada säädettyä laukka sopivaksi ympyrälle. Roman vastasi hyvin Noosen apuihin ja noin viidennellä yrittämällä esteet ylittyivät ympyrällä ilman askeleen lyhentämistä. Pyysin Noosea toistamaan saman vielä vastakkaisesta kierroksesta, jotta saisimme taivuteltua oria tasaisesti molemmista kyljistä. Tämän jälkeen ratsukkoa sai pienen hengähsydtauon ja siirtelin jälleen pikkuesteitä kentällä.

Valmennuksen toisessa osiossa kaksi estettä oli asetettu kahdeksikon molempiin päihin. Tehtävänanto pysyi samana kuin edellisessä harjoituksessa, mutta nyt haastetta lisäsi kahdeksikosta johtuen tehtävä laukanvaihto ympyröiden liittymäkohdassa. Valitsin kahdeksikon valmennukseen juuri siksi, että edellisen kerran kun olin valmentanut kaksikkoa, laukanvaihdoissa oli ollut harjoiteltavaa. Käskin Noosea istumaan syvälle satulaan, sillä hän tuntui nojaavan hieman eteen, kun hän antoi Romanille luvan siirtyä taas laukkaan. Kuten olin arvellutkin, laukanvaihto tapahtui taas viiveellä ja ratsukko oli jo pahasti kaartamassa väärällä laukalla kohti toisen ympyrän estettä. Askel pysyi kuitenkin tasaisena. Uudella yrittämällä ohjeistin Noosea ennakoimaan laukanvaihtoa kolmella askeleella ja samalla muistutin keskittymään rauhallisiin laukanvaihtoapuihin. Laukka vaihtuikin nyt ajallaan, mutta Noose joutui lyhentämään Romanin askelta toiselle esteelle. Noin kuudennen yrittämän jälkeen ratsukko laukkasi kahdeksikkoa täydellisessä askelrytmissä ja laukanvaihdot tapahtuivat ajallaan. Kiittelin Noosea hyvästä ohjeiden noudattamisesta ja annoin luvan siirtää orin raviin ja aloittaa loppujäähdyttelyt.

Noose ja Roman saapuivat juuri maneesiin, kun olin saanut esteet pystytettyä. Ratsukko oli ollut ulkokentällä lämmittelemässä, sillä tämän päivän valmennuksen aiheena olivat erikoisesteet ja olin halunnut, ettei Romanesque ennättäisi tutustua esteisiin ennen kuin aloittaisimme. Kentälle kokoamani esteet koostuivat "maatilamateriaalista", sillä Noose oli kertonut minulle orin kammoksuvan mm. pyöröpaaleja. Esteet olivat korkeudeltaan 100-120cm, sillä valmennuksen ideana oli nimenomaan opettaa Romania luottamaan ratsastajaansa oli esteet sitten millaisia hyvänsä.

Pyysin Noosea nostamaan laukan ja ohjaamaan Romanin ensimmäiselle esteelle, joka koostui tavallisista heinäpaaleista. Roman vaikutti melko kireältä ja ori pureskeli hermostuneena kuolainta, mutta hyppäsi esteen ongelmitta. Käskystäni Noose pyöräytti Romanin kentän takaosassa ympäri, vaihtoi oikeaoppisesti laukkaa ja ohjasi orin seuraavalle esteelle, joka oli rakennettu vesitynnyreistä ja värikkäistä puomeista. Jo kaukaa näki, miten Romanin pingottunut olemus tarttui ratsastajaan ja kuten olin olettanutkin, ori kieltäytyi. Pyysin Noosea laukkaamaan kentän kertaalleen ympäri, rauhoittamaan mielensä, ottamaan tiukemmat ohjat ja ajamaan Roman päättäväisesti uudelleen esteelle. Tehtävä oli tottakai helpommin sanottu kuin tehty ja normaalisti kuuliainen ruunikko protestoi nyt selvästi saamiaan ohjeitaan vastaan. Noose nojasi hypyn alkaessa liiotellusti eteen ja huomautin hänelle asiasta. Mikäli ratsukko olisi ollut oikeissa kilpailuissa, kyseisen kaltaisesta kardinaalimaunauksesta olisivat puomit kolisseet alas.

Tunnin kovan harjoittelun jälkeen Roman oli lopulta alkanut rentoutua ja ori hyppäsi vaivatta kaikki kentälle kootut esteet vastaan panematta. Osasyy rentouteen saattoi olla esteisiin tottuminen, mutta osaltaan myös Noosen rauhoittavalla olemuksella oli vaikutusta asiaan. Alussa molemmat olivat olleet hermostuneita, Roman pelkäämistään esteistä ja Noose orinsa reaktioista johtuen. Viimeisen onnistuneen hypyn jälkeen pyysin Noosea siirtymään raviin ja antamaan orilleen ohjaa. Kotitehtäväksi kaksikko sai tutustua Romanin kammoksuviin asioihin ja erikoisesteiden kanssa harjoittelua.

Kentälle oli koottu joukko erilaisia esteitä aina oksereista pystyesteisiin ja tottakai kentän perukoilla komeili kammottava kolmoiseste. Roman oli lämmittelyjen aikaan vastannut hyvin apuihini ja olin melko luottavaisella mielellä, vaikkakin valmentajanani olikin tänään Frank. Mies näytti yhtä happamalta kuin aina ja kun pysähdyimme häneen eteensä, hän selosti nopeasti valmennuksen kulun.

Otin varman päälle ja kaarsin esteelle pystyn takaa, jotta Roman sai mahdutettua kaksi ylimääräistä laukka-askelta ja hypättyä esteen lähes suorassa. Laukanvaihto onnistui juuri oikea-aikaisesti, josta Frank kehui meitä, mutta samaan syssyyn mies käski ylittää esteen uudestaan ja tällä kertaa emme saaneet kiertää pystyesteen takaa. Oikeastaan koko hypyn onnistuminen oli hevoseni ansiota, joka kokeneesti hyppäsi puoliaskelta taaempaa, kuin olin ajatellut. Jos Roman olisi ollut nuorempi ja kokemattomampi, olisimme ajautuneet liikaa esteelle ja takapuomit olisivat pudonneet. Sain tästä melko kiperää palautetta kun taas Roman ansaitsi hienolla suorituksellaan porkkananpalan Frankin taskusta. Sanomattakin oli selvää, että valmennuksen jälkeen tuntui siltä, kuin olisi ensimmäistä kertaa istunut satulaan.

Alkulämmittelyiden jälkeen Kathy käski meidän ylittää 80cm este kokeeksi Romanin kuuliaisuudesta ja valppaudesta. Ori pinkaisikin matkaan kuin tykin suusta ja sain tosissani pidätellä rynnivää oria, joka ylitti esteen puhtaasti, mutta tyyli oli sitäkin karmeampi. Päätään pudisteleva Kathy antoi minun kuulla kunniani siitä, miten olin antanut Romanin määrätä esteelle menon ja hän passitti meidät takaisin kaviouralle tekemään perus kouluratsastusliikkeitä seuraavan vartin ajaksi. Romanin venkuilua kesti yllättävän pitkään, ja sain hammasta purren taistella orin kanssa aikani, ennen kuin ori alkoi olla säädyllisesti ohjalla. Orin huono käytös oli harvinaista, jonka kerroin myös valmentajalleni. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pitkä tauko treenaamisesta oli kerrytänyt hevoselle ylimääräisiä paineita, jotka se nyt innolla purki.

Kärsittyämme langetetun tuomion, josta minä tai Roman kumpikaan emme suuresti nauttineet, saimme luvan suunnata n. 100cm korkeita esteitä sisältävälle radalle. Tällä kertaa Romanesque malttoikin minun olla johdossa ja rata suoritettiin rauhallisesti ja tyylipuhtaasti. Vaikka suorituksemme oli ollut hyvä, Kathy halusi, että hyppäisimme radan vielä kerran ja tällä kertaa täydellisen kontrolloidussa temmossa. Tehtävä oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta Roman oli ilmeisesti saanut pahimmat paineensa purettua ja kuunteli minua nyt jo lähes totutulla tarkkuudellaan. Jälkimmäiseen tulokseen tyytyväinen Kathy ilmoitti valmennuksen olevan siltä erää paketissa, sillä treenien oli alun alkaenkin tarkoitus olla vain kevyt harjoitus.