ERJ I (08/13)

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 103 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

Rothchildin syntymää oli odotettu jo iäisyydeltä tuntuneen ajan, tai ainakin siitä asti, kun eläinlääkäri paljasti kohdussa kelluvan varsan sukupuolen oriksi. Rotan sukupuoli nimittäin oli juuri se ratkaiseva seikka, joka vaikutti päätökseemme jättää tuleva varsa omaan talliin kasvamaan. Tarvitsimme nimittäin kipeästi uutta jalostusoria talliin.

Koko tiineysaika oli ollut ennen kaikkea jännittävä, sillä Megaera oli ensinnäkin osoittautunut melkoisen hankalaksi saada tiineksi. Vasta puolenkymmenen yrityksen jälkeen eläinlääköri totesi tamman tiineksi, joilloin kuvittelimme voivamme huokaista helpotuksesta. Huonoa onnea ja pikkuhaavereita tapahtui kuitenkin koko tiineysajan ja siksi Rotchildin syntyminen terveenä ja hyväkuntoisena oli meille ensisijaisen tärkeä asia.

Rothchild on tunnettu tallissamme viilipytyn maineestaan, sillä tätä järkkymättömän rauhallista ja kaikki tilanteet hallitsevaa oria ei järkytä sitten mikään. Ori oli jo nuorella iällä todella kypsän oloinen kaveri, eikä orin kanssa ole koskaan tarvinut vääntää ja vängätä nuorelle hevoselle ominaisen rajojen kokeilun merkeissä. Rothchild on yksi suosikkihevosiani juuri siitä syystä, että orilla tuntuu olevan jotain erikoista myös pintaa syvemmällä. "Vanhaksi papaksi" kutsumme Rottaa siitä syystä, ettei tätä kaveria saa menettämään harkintakykyään edes lähistöllä pyöriskelevät tammat. Rotta on hämmästyttävän fiksu hevonen ja tuntuu olevan erikoisissakin paikoissa aina tilanteen tasalla ja käyttäytyy sen mukaisesti.

Tallissa orin käytös on aina korrektia ja asianmukaista. Rothchildin suosio tallissa hoitajien keskuudessa on räjähtää käsiin ja orin hoitovuoroista tapellaankin pitkin hampain. Valitettavasti olen itsekin haksahtanut tähän erikoislaatuiseen herrasmieheen, jota on jopa hieman vaikea kuvailla sanoin. Jos pääset viettämään pienen tuokion tämän orin kanssa, sinulle saattaa selvitä, miksi Rotta on onnistunut kietomaan lähes kaikki elämänsä aikana kohdanneet ihmiset pikkusormensa ympärille. Kiireellisestä aikataulustani huolimatta olen raivannut kalenteristani tilaa erityisesti Rothchildia varten ja aina mahdollisuuden tullen ratsastan ja hoidan orin itse.

Jykevä ori seisoo tallikäytävällä rauhallisena kuin kallio jokaikisen hoitotoimenpiteen ajan. Rotta on helppo varustaa myös karsinassa, sillä ori ei ole mikään reviiriään raivokkaasti puolustava sekopää, vaan antaa jokaisen halukkaan vierailla karsinassaan. Vaikka orille syötetäänkin hoitajien (ja omistajien) toimesta hurjat määrät herkkupaloja, ei Korkki vielä ole opetellut näykkimään hoitajakaartiaan ylimääräisten herkkujen toivossa. Ja miksipä sen tarvitsisikaan, kun nameja pursuaa karsinan joka reiästä orin turvan alle...

Rotta on ratsastaessa herkkä avuille ja ori toimii hyvin kenen tahansa ratsastajan kanssa. Fiksu ori on unelmaratsu 160cm esteradoille, sillä Rotan hypyt ovat tarkkoja, ori vetää hyvin jalat alleen, eikä tämä hevonen ole vielä koskaan kieltänyt estettä. Rothchild luottaa lähes sokeasti selässään istuvaan ratsastajaan ja sen vuoksi riskien ottaminen lähestymisissä ja nopeiden reittien valitsemisessa on tämän herran kanssa enemmän kuin mahdollista. Ratsastajan on kuitenkin pidettävä järki päässään, sillä Rotta on joskus hajottanut kokonaisen esteen ratsastajan tekemän virhearvioinnin vuoksi, sillä Rothchild hyppää kulmasta kuin kulmasta, olipa se sitten miten hullu tahansa ja miten mahdoton ylitettävä. Edelleenkin, ori on järkkymättömän rautahermoinen yksilö, eikä se kuumu esteiden välillä lainkaan.

Rotta on yllättänyt omistajansa myös kouluratsun lahjoillaan. Orin kiireisen kisa-aikataulun vuoksi emme juuri kisaa Rothchildilla kouluratsastusta, mutta ori taipuu tästä huolimatta Va B radoille tuosta vain. Uskoisin Rotalla olevan kapasiteettia myös Intermediate luokkiin, mutta oikeanlaisen treenin puutteessa Rotta menee tällä hetkellä "vain" Va B tasoisia ratoja. Ori työskentelee aina rehdisti, eikä se turhaan testaile ratsastajiaan tai riehu sen kummemmin, vaikka vapaapäiviä kertyisikin plakkariin useampia putkeen. Ori nauttii suunnattomasti päästessään revittelemään maastoon ja tällöin ratsastajalle voikin vain sanoa, että pidähän hatustasi kiinni.

Kisoissa Rotta käyttäytyy samalla tavoin kuin kotonakin, vaikka orin kanssa paljon tekemisissä oleva voikin huomata hieman enemmän pilkettä silmäkulmassa kuin normaalisti. Orin esitykset esteradoilla ovat poikkeuksitta energisiä ja ori kiihdyttää räjähtävän nopeasti esteiden välillä. Rothchildissa onkin oikeanlaista show-hevosen vikaa ja orimme saakin lähes poikkeuksetta poistua radalta raikuvien aplodien saattelemana, vaikka rata ei aina puhdas olisikaan.

ii. Roman Riot on luonteeltaan piirulleen nimensä veroinen. Punaruunikon orin haastavimpiin luonteenpiirteisiin kuuluuu sen umpiniskaisuus, joka oli aikanaan vähällä pilata muutoin lahjakkaan orin esteuran. Riotin silloinen ratsastaja Duane Kettel sai kuitenkin koordinoitua hankalan orin energian oikein ja tuloksia kilparadoilla alkoi syntyä. Vaikka kaksikko loi hienon uran kansallisella tasolla menestyen 150cm luokissa, jalostuspuolella on ollut hiljaisempaa. Edelleen kiukkuinen, jo eläkeiän saavuttanut, Riot on kaikkoonnuttanut valtaosan tammakandidaateista häjyllä luonteellaan.

iii. Renegaden luonteessa on eittämättä samankaltaisia piirteitä, kuin poikansa Roman Riotin, mutta Renegade on selvästi säyseämpi tapaus. Punaruunikko ori oli kansainvälisestikin uraa luonut esteratsu, joka muistetaan hyvästä teknisestä suorittamisesta ja silloin tällöin äkäisesti heitetyistä pukkisarjoista kesken suorituksen. 168cm korkea Renegade oli suurehkosta koostaan huolimatta ketterä ja elastinen radalla liikkuja, jota monet hevoskasvattajat pitivät hyvänä piirteenä. Ori astui kaikkiaan kuutisenkymmentä tammaa ja valtaosa Renegaden jälkeläisitä perivät isänsä hyppääjän lahjojen lisäksi myös tempperamenttisen luonteen.

iie. Saturday Fever oli ensimmäiselle omistajalleen lievä pettymys, sillä hyvästä geeniperimästä huolimatta Feveristä ei tullut pesunkestävää kilparatsua. Kotikentällä tamma väläytteli näyttäviä suorituksia hypäten metrisiä esteitä hyvällä tekniikalla. Kilpatilanteessa tummanruunikon tammat kisahermot kuitenkin pettivät poikkeuksetta ja suoritukset päättyivät kerta toisensa jälkeen kieltäytymiseen. Saturday Fever lähti kiertoon kuusi vuotiaana ja päätyi lopulliseen kotiinsa kuudennen omistajan kohdalla kaksitoistavuotiaana. Jatkuva stressi, joka aiheutui alati muuttuvasta elinympäristöstä teki Feveristä lopulta hermostuneen ja pelokkaan tamman, joka kuolikin pian ensimmäisen varsansa syntymisen jälkeen.

ie. Chinatownin ykköslajiksi muodostustui nopeasti kenttäratsastus, kun punaruunikko tamma osoitti lahjansa tähän ratsastuksen kuninkuuslajiin. Päättäväinen ja rohkea tamma aloitti kilpauransa Saksassa, jossa se eteni kisaamaan kansallisella tasolla. Chinatownista myytiin puolet ruotsalaiselle omistajalle tamman ollessa kahdeksanvuotias, joten Chinatown siirtyi kilpailemaan pohjoismaihin uransa loppupuolella. Menestys ei ollut kuitenkaan aivan niin hyvää, kuin se Saksassa oli ollut, joten neljätoistavuotiaana tamma jätti kenttäratsastuksen ja siirtyi täysipainoisesti kisaamaan rataesteille. Rataesteillä Chinatown löysi taas todellisen kisavireensä ja tammasta tuli vaarallinen haastaja Ruotsin johtaville esteratsuille. Kuusitoistavuotiaan Chinatownin ura päätettiin tamman sijoittuessa Ruotsin mestaruuskisoissa pronssille. Kisauran lopettamisen jälkeen Chinatown varsoi kertaalleen ruotsalaisesta oriista ja tämän jälkeen tamma palasi takaisin Saksaan jatkamaan siitostamman uraansa.

iei. Chapter Three on punarautias, 165cm korkea, holstein ori. Luonteeltaan räiskyvä, oikukas ja lapselliseksikin tituleerattu Chapter Three oli teknisesti taitava esteratsu, mutta valitettavasti orin luonne asetti usein odottamattomia haasteita. Chapter saattoi nimittäin heittää homman leikiksi kesken tärkeiden estekisojen, jolloin suoritus meni auttamatta pipariksi. Parhaillaan 150cm esteluokissa kisannut Chapter lopetti kilpahevosuransa jo yksitoistavuotiaana. Takana oli perusvahva, joskin vailla merkittäviä saavutuksia ollut kilpaura. Rakenteeltaan oikeaoppinen holsteinori hyväksyttiin kuitenkin rotunsa kantakirjaan, joka taas edesauttoi orin uraa jalostushevosena. Vaikka Chapterin saavutukset kilparadoilla olivatkin olleet vaihtelevia, sai ori kuitenkin kaikkiaan kuusikymmentäseitsemän jälkeläistä.

iee. Runaway Allison ei omilta saavutuksiltaan ollut huippuluokan kilparatsu, mutta tamma muistetaan hyvin maailmankuulun saksalaisen kilparatsastajan Millie Clarkin ensimmäisenä kisaratsuna. Musta, sukkajalkainen Allison tuli Clarkin kisaratsuksi tamman ollessa kymmenenvuotias. Kaksikko kilpaili niin koulu- kuin esteratsastuskilpailuissakin, edeten molemmissa lajeissa aluetason huipulle. Kun kaksikko olisi ollut valmis siirtymään kansalliselle tasolle, oli Allisonilla ikää jo viisitoista vuotta, joten Clark siirsi luottevan kisakumppaninsa syrjään kilparadoilta. Clark halusi kuitenkin omistukseensa Allisonin manttelinperijän, joten tamma astutettiin kaksi kertaa eri oreista. Chinatown-varsa myytiin kolmenvuotiiana pois, mutta orivarsa Boston jäi Clarkin omistukseen. Molemmat varsat perivät emänsä rohkean ja auliin luonteen.

ei. Mercurio on jo kisaeläkkeelle siirtynyt ori, jonka omistaa H&L Sporthorses niminen kisa- ja siitostalli. Ori menestyi keskinkertaisesti 140cm esterasoilla, paremmin ulkokentillä, kuin ahtaissa hallikisoissa. Mercurion tavaramerkkinä oli sen erityisen matkaavoittava laukka-askel, jonka turvin se yleensä pesi vastustajansa uusintaradoilla. Suuresta askeleestaan johtuen Mercurio viihtyi paremmin ulkokentillä, josta se napsikin kiitettävästi hyviä kilpatuloksia, toisin kuin hallikisoista. Tummanruunikko ori ei siitosorina herättänyt kovinkaan suurta liikehdintää, mutta siitä huolimatta Mercurio astui viitisenkymmentä tammaa.

eii. Mercure Noir on kimo saksalaisori, jolta säkäkorkeutta löytyy peräti 172cm. Esteitä ja kenttää kotimaasaan kilpaillut ori ruunattiin sen ollessa kuusi vuotias, joten sen jälkeläismäärä ei ole kovin suuri. Ruunaamisen syynä oli mikäpäs muukaan, kuin hankala luonne ja ruunaaminen totisesti tasoitti Mercuren temperamenttia. Juuri hankalan luonteensa vuoksi Mercure sai lisänimen musta, vaikka nimi todellisuudessa ei kuvannut milläänlailla oria ulkoisesti. Mercure kilpaili esteillä 120-130cm ratoja saavuttaen kohtalaista menestystä.

eie. Cometes muistetaan erittäin hyvin pohjoismaissa, sillä ruunikko tamma teki Ruotsissa ja Tanskassa vaikuttavan kilpauran rataesteillä 150cm luokissa. Erityisen Cometesista teki nimenomaan sen ratsastaja, englantilainen Emily Swan, joka nousi yllättäen hevostyttöjen ikoniksi. Ratsastajansa nauttiman suuren suosion ansiosta myös Cometes sai uralleen näkyvyyttä ja vaikka sillä onkin vain muutama merkittävä arvokisa takanaan, on se luultavimmin tulevaisuudessa suosittu jalostushevonen.

ee. Soleila on rautias 164cm korkea holsteinilainen. Tamma asuu tällä hetkellä Michael Wolf hoivissa ja nuorehko tamma on aloitellut myöhäiselle iälle jäänyttä kilpauraan lupaavasti. Seitsemän vuotias Soleila on startaillut pääasiassa 120-130cm luokkia kotitallinsa lähialuella, noin 100km säteellä. Säpäkkäluonteisesta Soleilasta Michael on kaavaillut itselleen jalostushevosta, joita miehellä ei tällä hetkellä pahemmin ole. Tällä hetkellä Soleilan ainoaksi jälkeläiseksi on jäänyt Skurvashissa asuva Megaera, mutta tulevaisuudessa Meganilla tulee varmasti olemaan enemmän sisaruksia.

eei. Sorentos Aqua on punarautias piirtopää ori, jonka korkeudeksi on mitattu 165cm. Aqua on kilpaillut Etelä-Saksassa kansallisella tasolla esteitä ja menestynyt 150cm luokissa kohtuullisen hyvin. Aquaa on tituleerattu esteradalla ketteräksi oriksi, jonka bravuureita ovat nopeat ja henkeäsalpaavan jännittävät uusintaradat. Kotimaansa Saksan lisäksi ori on käynyt kokeilemassa siipiään Ranskanmaalla, mutta hyvistä kilpatuloksistaan huolimatta ori ei onnistunut vakuuttamaan ranskalaisyleisöä, vaan Aqua on luonut uransa jalostuspuolellakin Saksassa.

eee. Jaqui's Last to Stand on yksityisomistuksessa ollut tamma, jolla ei ole meriittejä tai mainitsemisen arvoisia suorituksia kilpakentiltä. Mustaaa tammaa on kuvailtu luonteeltaan pehmeäksi ja helposti johdateltavaksi. Stellaksi kutsutun tamman omistajalla ei olisi ikipäivänä ollut varaa astuttaa tammaansa naapuritallin huippuoriilla, Sorentos Aqualla, mutta kiimassa olleen tamman karattua kesäyönä orin tarhaan, se tuli kuin tuli tiineeksi. Melkein vuotta myöhemmin syntyi Soleila, jonka isäksi toddettiin myöhemmässä vaiheessa Sorentos Aqua.

07.01.2013 - Olin juuri muutama päivä sitten lähettänyt uusimman varsamme Rothchildin paperit eteenpäin, kun olimme päässet orivarsan nimestä yhteisymmärrykseen. Enää orille tarvittaisiin vain lempinimi, sillä Rothchild oli liian pitkä nimi lausuttavaksi jokapäiväisessä keskustelussa. Hoitajat olivat ehdotelleet uusimmalle tulokkaallemme jos jonkinmoisia lempinimiä: Ropelli, Romppu, Chili, Kersa. Yksikään niistä ei tosin tuntunut omaan suuhuni hyvältä, joten kutsuimme viikon vanhaa orivarsaa edelleen Rothchildiksi.

Nimiogelman ratkaisi lopulta eräs uusin ratsuttajamme, joka oli hakemassa Rothchildia ja sen emää Megaeraa tarhasta. Ruunikko varsa poukkoili sinne tänne ja luikerteli jopa aitauksen ali, kun se tiesi pääsevänsä paukkupakkasesta emänsä kanssa takaisin talliin. Ratsuttajamme sanoi, että orivarsa oli kuin mikäkin viemärirotta, joka kiemurteli ahtaista väleistä aina, mikäli se sai ensin päänsä mahtumaan kolosta läpi. Ei mennyt kauaa, kun jo kaikki tallissa nimittivät Rothchildia Rotaksi ja vaikka en liiemmin pitänytkään uusimman lupauksemme saamasta hieman kyseenalaisesta lempinimestä, nimittelin pian itsekin ruunikkoa varsaa Rotaksi. Itsekseni tosin tuumin, ettei Rotta kuvastanut Meganin varsaa kovinkaan paljon, sillä käytökseltään varsa oli kympin luokkaa. Tämän hetkinen, varsamaisen hontelo ulkomuoto tosin puhui puolestaan, joten kasvettuaan täyteen mittaansa Rothchild tottelee edelleen Rotta-nimeään.

15.02.2013 - Säädin Rotan satulan jalustinhihnoja sopivaksi, orin seisoessa rauhallisesti aloillaan ja odottaen, että kipuaisin sen selkään. En olisi voinut olla yhtään tyytyväisempi Rotan käytökseen, sillä ori oli ensiluokkaisen hyvätapainen ja sen koulutus oli sujunut kuin tanssi. Nopeasti oppiva Rotta oli lyönyt laudalta kaikki tallin muut "alokkaat" oppimalla uudet asiat nopeiten ja käyttäytymällä kuin jo elämänsä ehtoopuolella oleva kokenut ratsu. Päästyäni satulaan keräsin ohjat ja annoin Rothchildille luvan lähteä liikkeelle. Ori lähti välittömästi reippaaseen rytmikkääseen käyntiinsä ja kaarsi vasempaan kierrokseen, juuri niin kuin aina treenien aluksi. Muille näin nuorille otuksille täytyi joka käänteessä antaa kurinpalautusta, mutta Rotta puolestaan askelsi rytmikkäästi hyvässä ryhdissä korviaan heilutellen. Ori vastasi joka kerta salamannopeasti annettuihin apuihin ja mikä parasta, esteille koulutettu ori taisi myös kohtuullisen hyvin kouluratsastuskuviot.

Alkulämmöt saatuamme nostin Rotalla ravin. Orin pehmeä askellus oli mukava istua, joten päätin nauttia siitä ja olla turhaan haaskaamatta energiaani keventämiseen. Tehdessämme pääty-ympyrää maneesin ovi kävi ja muutama tallityöntekijä hiippaili katsomoon. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rotan treeneissä oli yleisöä, sillä lihaksikas ja kauniisti liikkuva tähtipää keräsi yleisöä jokaisiin treeneihinsä. Temponvaihteluharjoitusten jälkeen hidastin Rotan taas käyntiin. En ollut aikonut hypätä orilla, mutta yleisön vinkumisen tuloksena pyysin paria tyttöä kokoamaan kentän keskelle pienen esteen. Kaikki tuntuivat nauttivan saadessaan katsella Rothchildin työskentelyä ja minä puolestani nautin siitä, että sain ratsastaa orilla. Tytöt saivat esteen valmiiksi ja niimpä nostin kulmasta laukan ja ohjasin innokkaan orin näytösmäiseen tyyliiin harjoitusesteelle.

01.04.2013 - Kisaviikonloppu Suomessa Mulberry Poniesin tiluksilla sujui paremmin kuin kuvittelinkaan. Olin ilmoittanut Rothchildin mukaan lauantain ja sunnuntain 150cm luokkiin, jonne molempiin otettiin kaikkiaan neljäkymmentä ratsukkoa mukaan. Kisasimme harvoin Suomessa, joten siksi olimme tulleet maahan jo paria päivää ennn kisoja. Normaalisti tähän aikaan vuodesta kilpailimme Saksassa, jossa sääolosuhteet olivat huomattavasti suotuisammat, kuin lumisessa Suomessa.

Rothchild sopeutui nopeasti viileämpään ilmanalaan ja palautui hyvin pitkästä lennosta. Lauantain kisoissa olin tosin hyvin hermostunut, sillä luokkaan oli ilmoittautunut monta kovaa ratsukkoa, joille olimme aikaisemmin menettäneet sijoituksia. Rotta tuntui kuitenkin olevan tilanteen tasalla ja orin rauhallinen rauhoittui minunkin pingottuneita kisahermojani.

Lauantaina kaikki menikin nappiin ja voitimme komealla tuloksella oman luokkamme. Sunnuntaina olin havaitsevinani Rothchildissa pientä alavireisyyttä, joka lopulta kostautuikin meille uusintaradalla. Pudotus sarjan viimeisellä esteellä ratkaisi loppusijoituksemme ja putosimme palkinnoilta neljännelle sijalle. Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen Rotan suoriutumiseen, sillä se hävisi todella kokeneille ratsukoille.

20.07.2013 - Aina silloin tällöibn tulee seurattua omien jalostusoriensa jälkeläisten menestystä. Rothchildin kohdalla en voi olla muuta kuin ylpeä, sillä kolmikko on menestynyt hienosti rataesteillä ja tulevaisuudessa näiltä jälkeläisiltä voidaan odottaa vain hyvää menestystä. Rotan ensimmäinen jälkeläinen Imladris syntyi jo ennen kuin Rothchild itse ennätti edes nähdä kisaratoja. Halusimme omaan talliin ehdottomasti yhden Rotan jälkeläisen ja kun siitostammamme Isilya varsoi terveen ja hyväkuntoisen tammavarsan, oli se pakko jättää omaan talliin kasvamaan. Imladris on menestynyt hienosti rataesteillä ja viime huhtikuussa tamma varsoi esikoisensa Faustus -oristamme.

Lähes samoihin aikoihin Imladrisin kanssa syntynyt orivarsa Ringlord on jäänyt Skurvashiin asumaan, mutta orille etsitään jatkuvasti uutta kotia. Ringlordista ja Imladrisista käytiin aikanaan kiivasta keskustelua, sillä emme voineet jättää molempia Rotchildin varsoja omaan talliin. Lopulta luonnekysymys ratkaisi asian, sillä huolimatta ilmiömäisistä hyppääjänlahjoistaan, Ringlord on selvästi perinyt emältään melko kiivaanpuoleisen luonteen. Siksi Ringlord on (Skurvashissa asumisesta huolimatta) myynnissä.

Rothchildin varsoista tämänhetkinen kuopus on Kingsvalleyn kasvatti Rothill SWA. Ruunikolla orilla on hieno suorittajasuku, sillä sen emä Bottoms Up! PB polveutuu yhdestä huippuoriistamme Tristanista. Rothillin suorituksen rataesteillä ovat olleet vakuuttavia ja luulenkin, että tulevaisuudessa ori tulee olemaan yksi suosituimmista jalostusoreista. Ainakin sen näytöt kilparadoilla ja erinomainen hyppääjäsuku antavat sille hyvät edellytykset menestyä myös jalostuspuolella.