ERJ I

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 64 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Vahvaluustoinen, ryhdikäs ja erittäin hyväluonteinen Cape Myrtle on tyypillinen holsteininhevonen. Tammasta oltiin laajalti kiinnostuneita sen tultua myyntiin, eikä pelkästään aatelisen sukulinjansa vuoksi, vaan myös tamman väläyttämät lahjat esteratsuna kiinnittivät ostajien huomion. Siksi olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Myrtti sai kodin juuri Skurvashista.

Tallitavoiltaan moitteeton rautias on tervetullut tuulahdus Skurvashin tammatalliin, missä naishormonien humalluttavat tammat kilpailevat hoitajien huomiosta alituiseen. Myrtti tosin kerää hellyydenosoituksia jo hurmaavalla luonteellaan eikä ihme. Tamman kanssa on kiva puuhastella juuri siitä syystä, ettei tarvitse pelätä sormien tai varpaiden turvallisuudesta, eikä tarvitse käyttää vippaskonsteja perushoitotoimenpiteitä suorittaessa. Hyvin koulutettu Myrtti tottelee hyvin hoitajaansa, nostaa kiltisti kaviot, siirtyy pois hoitajansa tieltä eikä ole koskaan raahannut perässään taluttajaansa, kun sitä on viety laitumelle.

Myrtin ratsuominaisuuksien parhaana puolena voi ehdottomasti pitää tamman nöyryyttä. Hyvin peruskoulutettu Cape Myrtle on tasapainoisesti liikkuva, pitkäaskelinen tamma, jonka satulassa voisi istua loputtomiin. Kevyisiin apuihin hyvin vastaava Myrtti ei kapinoi ratsastajaansa vastaan, vaan pyrkii tekemään kaikkensa, että miellyttäisi ratsastajaansa parhaan osaamisensa mukaan. Juuri alistuvan luonteensa vuoksi Myrtti sopii niin kokeneille, kun raaemmillekin ratsastajille ja rautiaasta tammasta tulisikin aivan loistava opetushevonen. Toisinaan, kun suu vaahdossa treenaaminen alkaa tökkiä, on mukava ottaa juuri Myrtti tallista ja lähteä pitkälle ja rentouttavalle maastoretkelle. Rautias tamma on yksi varmimmista maastohevosista, joka ei pelkää edes syksyn vesikeleillä vastaan tulevaa hirvieläintä.

Varovainen ja hienoisesti etäänpäinpyrkivä Myrtti on jokaisen esteratsastajan unelmaratsu. Tamma pysyy hyvin kuolaimella ja vaikka se tapaakin esteradalla mieluummin pyytää lisää ohjaa kuin jumittaa paikallaan, on sen tempo kuitenkin helposti hallittavissa. Hypätessä Myrtin jalkatyöskentely on ensiluokkaista ja voin vain kiittää kaikesta tamman kouluttajaa ja kasvattajaa Alix Baueria, joka ei ole turhaan hosunut ja kiirehtinyt tamman kanssa kokeilemaan sen omien kykyjen ylittäviä estekorkeuksia. Tästä syystä Myrtti luottaa todella paljon ratsastajaansa ja hyppää jokaisen pyydetyn esteen yli ensiluokkaisella tyylissä.

i. Cape North kuuluu ehdottomasti kotimaansa Saksan menestyksekkäimpiin esteratsuihin kautta aikojen. Kansainvälisen tason kilpatykkinä yleisöä taidoillaan hätkähdyttänyt tummanrautias 170cm korkea ori sijoittui huimalla prosentilla lähes jokaisessa kilpailuissa kärkikahinoihin. Cape Northista täytyy kuitenkin todeta, että ori kypsyi kilpahevoseksi varsin myöhään ja suurilla kilpa-areenoilla raudikko debytoi ensimmäisen kerran kaksitoistavuotiaana. Kivuttuaan maailman parhaimpien ratsujen joukkoon Cape Northin tarina on kuitenkin kuin suoraan satukirjasta ja menestystä on tullut enemmän kuin kukaan osasi arvata. Viime aikoina Cape Northin jälkikasvusta on alettu saamaan näyttöjä ja vaikuttaa siltä, että ainakin osa suuresta joukkiosta näyttää perineen niin isänsä järkevän luonteen kuin hyvät hyppääjänlahjat.

ii. Cape Nanon sukujuuret ovat puhtaasti saksalaiset, jota maanmiehet jaksavat kerta toisensa jälkeen toistella, kun tulee kyse tästä eliittiorista. Cape Nano menestyi hyvin Grand Prix tason esteradoilla, kilpakumppaninaan ennen yhteistyötä Cape Nanon kanssa koko maailmalle tuntematon nimi Matt Weinberg. Kaksikon saumaton yhteistyö näkyi selvästi hyvinä tuloksina ja parivaljakko niitti menestystä lyhyen ajan sisällä myös kotimaansa ulkopuolella muun muassa Tanskassa ja Belgiassa. Nykyään jo viimeisiä elinvuosiaan viettävä ori asuu Dresdenin lähellä sijaitsevassa yksityistallissa, erään tunnetun saksalaiskasvattajan omistuksessa. Ennen melko vilkasluonteisen Nanon sanotaan rauhoittuneen vanhoilla päivillään, vaikka toisinaan ori jaksaa yhä yllättää tallihenkilökunnan keulimalla tallin pääovien edessä. Matt ja Gregorian puolestaan ovat edelleen kuin paita ja peppu, sillä kaksikon voi vielä toisinaan nähdä lönköttelemässä rauhalliseen tahtiin tallin lähimaastossa.

ie. Lady Shameless tuotiin Ruotsista kilpahevoseksi saksalaiselle Matilda Carlille tamman ollessa kahdeksan vuotias. Lupaavasti Ruotsissa kilpauraansa aloittanut Shame kuitenkin taantui, eikä tammasta tullut koskaan kummoista kilparatsua. Räväkkäluonteinen ja ennen kaikkea eloisa tamma päätyi harrastehevoseksi, Matildan ottaessa itselleen uuden ja kyvykkäämmän kilparatsun. Punaruunikon Shamen ainoaksi varsaksi jäänyt Cape North herätti kuitenkin melkoista kiinnostusta saksalaisten keskuudessa, kun yhdistelmään oli koottu hienoja saksalaisnimiä isäori Nanon puolelta ja tuntemattomampia ruotsalaisnimiä Lady Shamelessin kautta.

e. Traian Red on alkujaan Ranskasta tuotu tamma, joka myytiin kaksivuotiaiden huutokauppa kohtuullisen hyvään hintaan eräälle saksalaiselle hevoskasvattajalle. Punarautiaasta tammasta koulutettiin muutamassa vuodessa käypä kilparatsu, joka menestyi hyvin uudessa kotimaassaan 130cm esteluokissa. Traian Redin poikkeuksellisen kevyt rakenne mahdollisti sen, että tamma ylitti esteitä helpon oloisesti ja suoriutui hyvin teknisesti vaativissa ja ahtaissa tiloissa. Hyvin alkaneen kisauran katkaisi kuitenkin Traian Redin omistajan päätös tehdä seitsenvuotiaasta kilparatsusta siitostamma. Moni oli ihmeissään tästä päätöksestä, sillä rohkeana ja tarkkana hyppääjänä tunnettu Traian Red olisi monien mielestä yltänyt helposti kamppailemaan kansallisen tason luokissa. Päätös siirtää Traian Red siitostammaksi ei ollut kuitenkaan huono, sillä kaikki tamman neljä jälkeläistä on myyty kovaan hintaan, mihin osaltaan on vaikuttanut myös hyvät isäorivalinnat.

ei. Azor oli yksi Ranskan tunnetuimpia hyppääjiä kymmenisen vuotta sitten. Ori kilpaili 160cm esteradoilla hyvin tuloksin, joukosta löytyy myös useita merkittäviä sijoituksia maan tärkeimmistä estekilpailuista. Mustanruunikkoa Azoria on kehuttu rohkeaksi hyppääjäksi, jolla on tahtoa ja taitoa ylittää este kuin este. Lähes 170cm korkealla massiivisella orilla on ollut kuitenkin kompastuskivenään suuri koko, joka tei orista jokseenkin kömpelömmän hallikisoissa, kuin kanssakilpailijansa. Isolaukkainen ori onkin muutamaan otteeseen juossut sarjan läpi, kun tila on yksinkertaisesti loppunut hevoselta kesken. Kesäkausilla Azor osoitti useaan otteeseen olevansa parhaimmillaan ja juuri orin merkittävimmät voitot ovatkin ulkokisoista. Jalostuspuolella Azor on vielä melko tuntematon nimi etenkin Saksassa, kotimaassaan Ranskassa orilla on kuitenkin useampi kymmen jälkeläinen.

ee. Traian Delgada on syntynyt, kasvanut ja koulutettu Traian nimisessä ranskalaissiittolassa. Delgadan sukulinjat ovat ainakin ranskalaisten mieleen, sillä tammalta löytyy kolmannesta polvesta parikin ranskalaista hyppääjälegendaa ja tämän lisäksi tammaan on linjattuna kuuluisaa Varco-oria kolmanteen ja viidenteen polveen. Delgada on reipasluontoinen tamma, jonka on todettu oppivan nopeasti ja tämä hevonen todellakin haluaa miellyttää ratsastajaansa. Delgada on esteillä laskelmoiva, josta on ollut kilpakentillä sekä hyötyä että haittaa lyhyen kilpahevosuran aikana, kun tamma ei aina suostunut hyppäämään estettä, jonka se arvioi itselleen olevan liian haasteellinen. Ennen siitostamman uraa Delgada kisasi 120cm esteillä ja kouluradoilla tamma suoriutui kohtuullisin tuloksin aina helppo a luokissa saakka. Jalostuspuolella Delgada on varsonut esteratsastuspuolelle selvästi lupaavampia yksilöitä kuin koulukentille, osasyynä saattaa tietysti olla tamman esteille vankasti painottuva orivalikoima.

10.10.2013 - Olin pari viikkoa aikaisemmin ottanut yhteyttä saksalaiseen Alix Baueriin, tunnettuun puoliverikasvattajaan, jolta tiesin olevan tulossa myyntiin lupaava holsteintamma. Alix oli kuitenkin jo päättänyt myydä hevosen Berliinin hevoshuutokaupassa, eikä paksunkaan rahanimpun tarjoaminen miehelle muuttanut asiaa. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lähteä kilpailemaan tammasta huutokaupassa.

Tiesin jo paikalle tultuani, että Cape Myrtle herättäisi monen muunkin asiantuntevan hevosihmisen kiinnostuksen, mutta olin vakaasti päättänyt napata tämän hienosukuisen nuoren yksilön mukaani. Sillä välin, kun kehässä esiteltiin yksi- ja kaksivuotiaat etsin youtube-videopalvelusta pätkiä Cape Myrtlestä. Onnistuinkin löytämään videon, jossa tammalla hypättiin lähes metrin kokoisia esteitä ja panin tyytyväisenä merkille, että nuori tamma hyppäsi videolla rohkeasti ja innokkaasti. Muutama virhe ei minua haitannut, sillä ne saataisiin korjattua helposti, kunhan tamma vain saisi lisää koulutusta ja kokemusta esteillä.

Viimein oltiin siirrytty ratsuikäisiin hevosiin. Cape Myrtle oli vuorossa numerolla kaksitoista ja pian raudikko tanssahteli kehässä herättäen harmikseni monen muunkin huomion. Huutamisesta muodostui melkoinen tahtojen taistelu, sillä alun kuuden huutajan jälkeen olin jäänyt kamppailemaan tammasta erään vanhemman puoleisen mieshenkilön kanssa. Kun summat kohosivat viisinumeroisiksi, mies luovutti viimein ja Cape Myrtle oli minun, hyvin hunajaiseen hintaan tosin. Olin kuitenkin tyytyväinen hankintaani, sillä uskoin tammasta tulevan hyvä siitoshevonen, mikäli se jostain syystä sattuisi floppaamaan esteradoilla. Tyytyväinen saatoin olla myös siihen seikkaan, että tamma oli lopulta irronnut halvemmalla huutokaupasta, kuin Alixilta suoraan. Mahtoi miestä kismittää, kun hän hylkäsi avokätisen tarjoukseni, jonka jätin ennen huutokauppaa ja tamma päätyi siitä huolimatta hoteisiini.

25.10.2013 - Cape Myrtle, tai tutummin Myrtti, on asunut Skurvashissa nyt noin reilun viikon verran. Olen täysin hullaantunut tammaan, sillä sen hyvät käytöstavat tallissa ja osaaminen ratsastuskentällä (nuoresta iästä huolimatta!) ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Eilen innostuin kokeilemaan esteitä ensimmäisen kerran Myrtillä ja pyysin talliapulaisia kasaamaan maneesiin kaksi harjoitusestettä, sekä kuuden esteen helpohkon radan, joka olisi noin metrin luokkaa.

Myrtti liikkui lämmittelyissä täydellisessä sopusoinnussa kanssani, eikä esteistä innostunut tamma pullikoinut lainkaan vastaan saatikka yrittänyt karata altani, vaikka se oli selvästi innoissaan puomeista. Puolituntisen perusteellisen lämmittelyn jälkeen ohjasin Myrtin lopulta ensimmäiselle harjoitusesteelle, joka oli korkeudeltaan noin 60cm. Tottakai Myrtti ylitti esteen leikiten ja minun oli pakko nauraa ääneen, kun tamma hyppäsi esteen niin kuin se olisi ollut kaksikertaa isompi. Pyöräytin tamman maneesin perällä ympäri, vaihdoin laukan (tyytyväisenä huomasin, että Myrtti vaihtoi laukan oppikirjamaisesti) ja ohjasin tamman toiselle harjoitusesteelle, jonka korkeus oli 80cm. Myrtti kuunteli ohjeitani hyvin ja tamma ponkaisi juuri oikeasta kohtaa ylittäen toisen harjoitusesteen yhtä helposti kuin ensimmäisenkin.

Hidastin Myrtin raviin ja istuin satulaan, kun tamma kaarsi kaviouralle. Pyysin talliapulaista selostamaan kuuden esteen radan kulkujärjestyksen ja samalla annoin Myrtille mahdollisuuden hieman rauhoittua. Esterata oli tosiaan vain metrin kokoluokkaa, mutta nyt saisin hyvän kuvan siitä, miten tamma suoriutuisi, kun ratsastajalta tulisi ohjeita joka käänteessä ja lisäksi piti keskittyä jokaisen esteen ylitykseen. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun Myrtti lisäsi ja vähensi tempoa välittömästi pyynnöstäni, vaihtoi laukan ja ponnisti esteelle noudattaen lähes piirun tarkasti ohjeitani. Tottahan Myrtin vihreys paistoi vielä ylisuorittamisena, mutta kokemuksen myötä uskon tamman rauhoittuvan.

04.02.2014 - Myrtti vaappui minua vastaan tarhan portille valtavan vauvavatsansa kanssa. Tamma oli astutettu aikaisemmin fwb-ori Targaryenilla ja laskettu aika oli käsillä. Viimeisen viikon aikana Myrtti oli päässyt vain nopeille jalottelureissuille tammatallin viereiseen pikkutarhaan, sillä en uskaltanut viedä hetkenä minä hyvänsä varsovaa tammaa kauemmas. Itseasiassa Myrtin laskettu aika oli mennyt jo usealla päivällä yli ja mikäli pian ei alkaisi tapahtua, eläinlääkärin olisi käynnistettävä varsominen.

Viime viikot varsakarsinassa asunut Myrtti näytti aavistuksen levottommalta kuin tavallisesti ja ristin sormeni selkäni takana siinä toivossa, että tänään alkaisi tapahtua. Pari tuntia iltatallin jälkeen Myrtti alkoi viimein pyöriä karsinassaan siihen malliin, että varsominen oli käynnistynyt.

Reilun tunnin kuluttua ihailimme joukolla Myrttiä ja tämän uunituoretta ruunikkoa tamma esikoista. Varsominen oli kaikeksi onneksi sujunut ongelmitta ja varsin nopeaan tahtiin. Olin erityisen tyytyväinen siihen, että Myrtin esikoinen oli tamma, sillä nyt saatoin soittaa puhelun yhteistyötallillemme Suprantiin ja kertoa uusimmat varsauutiset. Olimme nimittäin sopineet jo kuukausia sitten Suprantin omistajien Pulmun ja Miljan kanssa, että mikäli Myrtin ja Targaryenin varsa olisi tamma, muuttaisi se Suprantiin heti vieroituksen jälkeen.