|
VENOM GER 
Photos © Gál Ildikó
Toisinaan kun katselee etäämpää Venomin menoa tarhassa muiden Skurvashin tyttösten kanssa, sitä alkaa väkisinkin miettimään, onko tammalla sittenkin jotain jalkojen välissä. Venom on nopeasti haastanut tarhassa porukan vanhimmat tammat johtajuudesta, vaikkakaan tamma itse ei vielä pitkään aikaan ansaitsisi titteliä lauman johtajana. Koska Venomilla on kuitenkin tammalle poikkeuksellisen vahva runko, se jää harvemmin hopealle aloitettuaan nahistelun toisen tamman kanssa. Turpaan on kuitenkin tullut muutamia kertoja, sillä tallin erottamaton tammakaksikko Shadegrown ja Nephritic (jotka taitavatkin olla vanhimmasta päästä Skurvashin hevosvalikoimaa) on pistänyt jauhot suuhun Venomille pariin otteeseen ja tamma alkaa itsekin jo tajuta, että näitä kahta ei kannata lähteä härnäämään. Pienempiään Venom kuitenkin rakastaa höykkyyttää ympäri aitausta ja muutamaan otteeseen Venom on siirretty oritarhaan rauhoittumaan (tarhassa ei tietenkään ole ollut miehiä kyseisellä hetkellä).
Tallissa Venom käyttäytyy varsin mallikelpoisesti, mutta tamma on ainakin omassa boksissaan ennätysellisen kömpelö kapistus. Hoitajien varpaat ovat aivan liian usein liiskausuhan alla, kun Venom päättää yhtäkkiä kierähtää karsinassaan ympäri, eikä tajua katsoa, minne kaviotaan tunkee. Hoitajiin tammassa kuitenkin vetää puoleensa tamman kokonaisuudessaan hellyyttävä olemus, sillä sydäntenmurskaajien käsikirjan läpi lukenut tamma saa helposti hoitajat pauloihinsa. Syynä tosin saattaa hyvinkin olla Venomin piilevä maskuliininen olemus, joka viehättää etenkin Skurvashin naispuolisia työntekijöitä, mutta pitkäjänteisestä salapoliisintyöstä huolimatta asiaan ei ole vielä saatu täyttä varmuutta. Venom kerää pisteet kotiin myös siinä suhteessa, että se muistuttaa käytöseltään varsin vähän muita tallin naispuolisia asukkeja. Venomin mielialan vaihtelut ovat hyvin vähäisiä ja tamma sopiikin huomattavasti paremmin tasaisen varman ruunanrupsukan muottiin, kuin hormonihuurujen vaikutuksen alaisena riehuvan tamman kuvaukseen. Taluttaeesa hoitjan on kuitenkin syytä muistaa, että narun toisessa päässä tepsuttaa varsin suurikokoinen ja voimakas tyttö, joka saadessaan jonkun vähäjärkisen päähänpistoksen vie kyllä taluttajaansa ympäri kartanoa kuin riepua. Osa hoitajista suosii Venomia taluttaessaan jopa orikuolainta, joka menee kyllä jo vähän liian pitkälle. Toisaalta kyseiset hoitajat ovat ruumiinrakenteeltaan enemmänkin hobitteja kuin ihmisiä, mutta jopa Venom itse vaikuttaa varsin huvittuneelta saadessaan orikuolaimesta. Vaativien luokkien kouluratsuksi syntynyt ja koulutettu Venom on osaava ratsu, joka vaatii veroisensa ratsastajan. Tamma vie mielellään jos sille ei aseta selviä rajoja ja tässäkin tapauksessa se muistuttaa vastakkaista sukupuolta hämäävän paljon. Jos toinen tallin omistajista ei jostain syystä pääse treenaamaan Venomia, tamman selästä tavataan useimmiten joku miespuolinen tallityöntekijä. Venom tulee muutenkin paremmin juttuun juuri miesten kanssa, sillä tamma on tottunut miesten kovakouraiseen käsittelyyn asuessaan Saksassa. Venom ei jaksa päivästä toiseen olla kuin aurinkokuningas ja säteillä kaikelle kansalle. Näinä päivinä tamma liikkuu kuin täi tervassa ja ratsastaja saa paukutella tamman kylkiä tosissaan saadakseen edes välttävää liikettä irti. Venom toimii muutenkin huomattasti paremmin, kun pohjeavut ovat rivakat ja terävät, sillä Venom ei ole loppujen lopuksi hirvittävän herkkä kyljistään. Vaikka tämä nyt saattaakin kuulostaa siltä, että ratsastajan on potkittava tammaa eteenpäin kuin puolikuollutta muulia, näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole, vaan taitava ratsastaja osaa kyllä antaa tarpeeksi määrätietoiset avut myös huomaamattomasti. Tästä johtuen sivustakatsojat erehtyvät yleensä luulemaan Venomia kuuliaiseksi ja herkäsksi kilparatsuksi, vaikka todellisuudessa ratsastaja hikoileekin Niagaran putousten tavoin satulassa.
i. Grayscale tuotiin Saksaan orin ollessa kuusi vuotias, kun se myytiin eräälle tunnetulle saksalaiselle kilparatsastajalle. Graysta suunniteltiin kovan luokan kilparatsua aina kansallisen tason radoille saakka, mutta toisin kävi. Hyvistä vanhemmista polveutuva rautias järkäle ei hienoista kouluratsun liikkeistään huolimatta soveltunut kouluradoille. Oriin kyllästyttyään saksalainen myi Grayscalen Bauerin lähistöllä sijaitsevaan puoliverisiittolaan. Grayscale on periyttänyt hienoja liikkeitään jälkipolvilleen, mutta valitettavasti kaikki vesat eivät ole isänsä tavoin loistaneet kouluradoilla. ii. Gray Singer on Tanskassa majaa pitävä ori, joka on kilpaillut hyvällä menestyksellä kotimaassaan vaativia koululuokkia. Oriksi melko pienikokoinen kaveri on periyttänyt hyvin pitkälle jälkipolvilleen rautiasta väritystään, mutta muutoin jalostuspuolella ori on ollut pettymys. Vaikka Gray Singer ei olekaan GP tason kouluratsu, tai edes lähelle sitä, on orin rauhallinen luonne ollut päätekijä, miksi erityisesti tanskalaiskasvattajat ovat suosineet Singeriä. Toisaalta taas Singerin varsat eivät ole olleet pääosin edes keskitason kilpahevosia, jonka vuoksi monet orista kiinnostuneet ulkomaalaiset kasvattajat, ovat muuttaneet mieltään Singerin käyttämisestä heidän omille tammoilleen. ie. Faust In Exile, joka tunnetaan tutummin pelkästään Faustiksi, on räväkkäluonteinen ruunikko tamma. Faust on paljon maailmaa nähnyt konkari, joka ei kuitenkaan ole toiminut kilparatsuna, vaan kyseisten kilparatsujen seurahevosena. Faust ei kuitenkaan ole niin kutsuttu pullaponi, vaan tamma on toiminut treenikaverina ja "henkisenä tukena" useille hermostuneille ja seuraa vaativille kilparatsuille. Harry Wurstin omistuksessa tälläkin hetkellä oleva Faust on nyttemmin siirtynyt eläkkeelle, mutta Furst on tajunnut tammassa olevan hyviä mahdollisuuksia ajatellen tulevaisuuden kilparatsuja, joten tämä täysin näytt&aouml;jä vailla oleva seurahevonen on näinä päivinä Wurstin yksi arvostetuimpia jalostushevosia.
KRJ Kisat (56 sijoitusta)
|