Jalostuskäytössä vain omille ja yhteistyötallien tammoille!
Photos © Klosterhof-Medingen The real horse in the picture is La Luna Filthy Nails on juuri Itävallasta meille Skurvashiin saapunut neitokainen. Nilla on ennättänyt synnyinmaassaan kiertää useammissa koululpailussa, lähinnä tosin helpoissa luokissa. Tamma on kuitenkin osoittautunut poikkeuksellisen lahjakkaaksi tapaukseksi, sillä se on kahminut voittoja lähes naurettavan helposti. Kasvattajat olivatkin aluksi haluttomia luopumaan tammasta vaikkakaan sen suku ei mitenkään laadultaan hetkeauttanut, olivat Nillan omat taidot jo ennättäneet tehdä vaikutuksen.
Diavolina Warmbloods on pieni, noin kaksikymmentä päätä kattava hannoversiittola, joka on saanut nimeä aikanaan huippuhevosistaan Corvinius II ja Daniela Espri. Siittola on erittäin hyvin hoidettu ja pienen hevosmääränsä vuoksi jokainen asukki saa arvoistansa kohtelua. Filthy Nails oli saavuttanut jo suosikkikasvatin aseman, joten helpolla tamma ei mukaani lähtenyt. Mainitessani muutamia Skurvashin menestyjänimiä ääni kellossa muuttui kuitenkin siinä määrin, että saatoin alkaa hieroa kauppoja. Harmikseni jouduin kuitenkin maksamaan itseni kipeäksi Filthy Nailsin tähden, sillä kasvattajat eivät halvemmasta hinnasta olisi edes keskustelleet tamman myymisestä. Nilla on tallin ehdoton diiva. Tamma on ehdottoman tarkka siitä, kuka sitä milloinkin hoitaa ja miten. Nilla menee joskus jopa niinkin pitkälle, että kieltäytyy yksinkertaisesti tulemaan pois karsinastaan tai päästämään ketään sisälle. Hoitajan onkin oltava melkoisen kärsivällinen Nillan kanssa, jotta yhteistyö tämän joskus kenkuksi ryhtyvän tamman kanssa tulisi luistamaan. Nillan hankaluus ilmenee myös syksyisin, kun tarhat ovat yhtä kuravelliä ja vettä sataa tauotta. Tamma inhoaa likaa ja märkää siinä määrin, että sen ulos tarhaaminen loimitettunakin on täysi mahdottomuus. Nailsin kanssa onkin jouduttu tekemään aikamoisia kompromisseja, eikä sen syksyinen maneesitarhailu ole suinkaan ainoaa laatuaan. Vaikka Nilla onkin melko rasittava tallissa, kentällä sen kanssa tulee toimeen kuka tahansa. Tamma osaa selvästi asiansa ja yrittää aina parhaansa: huonoja päiviä tammalla ei olekaan. Ratsastajaa Nilla kuuntelee aina sataprosenttisella keskittymisellä, mikään ei saa tamman keskittymistä herpaantumaan. Nilla on innokas oppimaan uusia asioita ja kehittämään taitojaan. Tamma myös oppii uusia asioita nopeaan tahtiin ja imee itseensä tiedon kuin pesusieni veden. Nilla on ilman muuta luotu kouluratoja valloittamaan, sillä esteillä se on toivottoman kömpelö. Myönnettäköön, että tamma hyppää puhtaasti reilun metrin korkuisia ratoja, mutta taidot eivät vain yksinkertaisesti riitä kovemmalle tasolle. Esteitä nähdessään Nilla muuttuu tahkeaksi ja tamman kylkiä saakin naputella tuon tuota vauhdin lisäämiseksi. Laiskasta hyppytyylistään johtuen leveiden oksereiden kanssa ilmenee melkoisia ongelmia, vaikka este olisikin kohtuullisen pienikokoinen. Tamma hyppää hyvin ylöspäin, mutta kantavuutta liitoradalla ei ole pätkääkään ja Nilla romahtaa usein esteen takapuomien päälle, kun hyppykaari ei riitä esteen puhtaaseen ylittämiseen. Kun esteitä ei ole näkyvissä, tamma liikkuu yleisesti ottaen reippaasti. Tamman ehdottomiin tavamerkkeihin koulukentillä kuuluvat sirot ja keijumaiset liikkeet, lennokas askellus ja ratsastajan varma kuunteleminen. Nilla on jatkuvasti valppaana ratsastajan ohjeiden varalta, mikä näkyy tamman täsmällisinä askellajinvaihtamisena tai koululiikkeiden suorittamisena. Harva hevonen kykenee niin nopeasti reagoimaan ratsastajan apuihin kuin Nilla, joten tämä piirre on selviä valttikortteja koulukilpailuissa. Radalla suoritettavat tehtävät tehdään täsmällisesti, tässä asiassa homman sujuminen on selvästi enemmän kiinni ratsastajasta kuin ratsusta. Muualla kuin tutussa ympäristössä rauhallisesta Nillasta muuttuu melko epävarma ja lievästi säikky tapaus. Tamma ei tahallaan liikehdi rauhattomasti tai loikkele sinne tänne päästessään trailerista ulos ja huomatessaan olevansa vieraassa ympäristössä. Nilla pelkää niin lajikumppaneitaan kuin kaksijalkaisiakin, joten tamman kanssa saa harjoittaa erityistä kärsivällisyyttä kilpa-alueella. Vaikka Nail on arvaamaton maasta käsin käsiteltynä, kun se ratsastajan selkäänsä, homma muuttuu melko tavalla. Nilla hakee vieraassa ympäristössä turvaa ratsastajaltaan, joten tällä on oltava varma ja rauhallinen ote hevoseen. Hyvin valmisteltu lämmittely auttaa Nillaan rentoutumaan, jolloin tammalta totutusti nähdään kilpatilanteessa yhtä hyviä suorituksia kuin kotonakin.
Jälkeläiset
Itävaltalaisori Spunkslide edustaa tunnettua itäeurooppalaista Stricas -linjaa. Nykyisellään tämä sukulinja on jokseenkin harvinainen, mutta sitäkin upeampi. Spunksliden isänisä Stinkface polveutuu suoraan tästä kuuluisasta Stricas orista, joka kilpaili aikoinaan kouluratsastuksessa Grand Prix tasolla, menestyi loistavasti näyttelykehissä ja jätti jälkeensä huiman jälkeläismäärän. Valitettavasti tämän huippuoriin lahjat eivät ole ainakaan Spunkslidelle liiemmin periytyneet, sillä ori on kilpaillut harvakseen ja jalostuspuolellakin on ollut hiljaista. Aina silloin tällöin jokunen kasvattaja kuitenkin kiinnostuu orin sukulinjoista siinä määrin, että haluaa astuttaa tammansa. Mustanruunikko läsipää Sullen Sulcus on Diavolina Warmbloodsissa syntynyt ja kuollut hannover tamma. Sullen kilpaili jokseenkin aktiivisesti muutaman vuoden ajan menestyen aina Va A tasolla saakka. Hyväliikkeinen tamma ei kuitenkaan liiemmin nauttinut kisa-alueiden vilinästä ja tulokset kilpailuissa olivatkin keskinkertaisia. Jalostuspuolella kunnostautunut Sullen varsoi kaikkiaan kymmenen kertaa, vain isältään rautiaan karvapeitteen perinyt Spunkslide sai jäädä Diavolinaan asumaan jalostusorin hommia hoitamaan. Saksassa syntynyt, punarautias 164cm korkea, Lothra myytiin Itävaltaan marraskuussa 2005. Tamma oli jo silloisen kilpauransa päättänyt, kilpaillen erittäin vaihtelevalla menestyksellä kansallisella tasolla. Moni onkin ihmetellyt tamman kilpailuttamista niinkin vaativissa koululuokissa, sillä Lothra oli vuoroin kärkikolmikossa ja toisinaan keikkui tuloslistan häntäpäässä. Kapasiteetin puutteesta Lothran tapauksessa ei ollut kyse, vaan pikemminkin umppiniskaisesta ja omapäisestä luonteesta. Kilpauransa loppupuoliskolla tamma kyllä kärsi jalkavaivoista, jonka vuoksi se loppettelinkin kaikessa hiljaisuudessa kilpailemisen ja myytiin Itävaltaan. Useassa Euroopan valtiossa vieraillut massiivinen ori Megilloth syntyi Itävallassa, vietiin ratsukoulutukseen Belgiaan, kilpaili Briteissä, Tanskassa ja Ruotsissa ja siitosoriksi siirryttyään palasi takaisin Itävaltaan. Aluetasolla koulua kilpaillut ori menestyi loppujen lopuksi paremmin rataesteillä, kuin kouluaitojen sisäpuolella, kapasiteettia esteille riitti aina 140cm tasolle. Megillothin nimi esiintyy etenkin itävaltalaisissa hannoversuvuissa enemmän este- kuin kouluhevosten sukutauluissa, syynä lienee orin hyvä menestys esteradoilla. Saksalaisen piensiittolan asukki Daywalker astutettiin keväällä 2000 Megillothilla, toivomuksena oli saada vedenkestävä kilparatsu kenttäratsastukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Lothra niminen varsa päätyi isovanhempiensa tavoin kouluratoja koluamaan. Lothran emänemä Yenebarum on monien Filthy Nailsin sukulaisten tavoin väritykseltään rautias. Pienikokoinen, alle 155cm korkea, tamma osoitti kuitenkin huomattavaa lahjakkuutta kouluradoilla, koosta viis. Intermediaire tasolla kilpaillut tamma omasi puhtaat liikkeet, ja monien mieleen Yene jäi personnallisen korkea-askelisen laukkansa ansiosta. KRJ Kisat (63 sijoitusta)
|