|
STRIDER GER 
Jalostuskäytössä vain omille ja yhteistyötallien tammoille!
Photo © Bagoniebos
Strider on yltiöpäisen rauhallinen kaveri, jonka kylmäpäisyys hirvittää orin omistajia joskus ihan tosissaan. Orilla ei pahemmin esiinny huonoja tapoja, sillä vaikkakaan Konkaria ei kovin sosiaaliseksi tapaukseksi voi lukea, ei orilla ole tapana käydä hoitajien kimppuun. Konkari tyytyy tavallisimmin seuraamaan tallin tapahtumia karsinansa peränurkasta, eikä ukko osallistu aamuiseen orien huutosakkiin, kun aamukauroja ollaan jakelemassa. Konkari käyttäytyy tyynesti, kun hoitaja saapuu tekemään perushoitotoimenpiteitä, tosin hoitajan on turha odottaa tämän kaverin hirnahtavan iloisesti ihmisiä nähdessään, ne hommat ori on jättänyt tallin lellikeille. Toisinaan kun Konkari on pysytellyt aloillaan pidemmän aikaa hoitajan etsiessä kirppuja herran karvapeitteestä, herää mieleen kysymys, onko orilla sittenkään kaikki kottaraiset kotona. Tähän mennessä tosin kukaan ei ole lähtenyt kärräämään Konkaria mielentilatutkimukseen, joten talliväki on tullut yksissä mielin siihen tulokseen, että orin luontoon vain yksinkertaisesti kuuluu olla pikkaisen vintistään pimeä.
Hoitaja saa kohdella Strideria hyvinkin kovakouraisesti sillä ori ei ole herkkänahkaisin kaveri, mitä tallista löytyy. Jouhien nyppiminen tai kuivuneen kuran raastaminen irti orin karvapeitteestä onnistuvat hyvin, eikä varusteita laittaessakaan tarvitse pelätä Konkarin olevan kuin posliinihevonen, joka särkyy kosketuksesta. Mutta kuten kaikilla miehillä, myös Konkarilla on alue, jonne hoitajakaan ei saa koskea. Tämä kosketukselle herkkä alue sietää jäädä koskemattomaksi, sillä aarteidensa härkkimisestä Konkari nostaa ison metakan, jonka hoitajaparat ovat muutamaan otteeseen saaneet karvaaksi kauhukseen kokea. Leppoisa Strider on kuin pakkopaidasta irti päässyt hullu ja orin viesti on tullut aikaa myöten hyvin selväksi: munaskuihin ei ole lupa koskea. Uusia tuttavuuksia kohtaan Strider käyttäytyy lähes samaan tapaan kuin sen tuntemia naamojakin kohtaan: rauhallisen asiallisesti. Tämä helpottaa huomattavasti esimerkiksi eläinlääkärin työtä, sillä Konkari ei ole varpaillaan pälyilevä ilme naamataulullaan, kun eläinlääkäri saapuu tarkistuskierrokselleen. Ori antaa myös piikitää itseään ongelmitta ja nielusta menee helposti alas kaikenlainen töhnä, oli se sitten hyvän tai pahan makuista. Aina niin kärsivällinen Strider on kengittäjän yksi suosikkipojista ja hämmästyttävää kyllä, Konkarikin tuntuu pitävän kengittäjäukosta harvinaisen paljon. Konkari saattaa jopa hieman inahtaa ukkelin nähdessään, mikä on jo tältä orilta todella iso huomionosoitus. Kun Skurvashissa on pidetty muutamaan otteeseen avoimien ovien päiviä on Konkari ilman muuta ollut se kaikkein hyvähermoisin hevonen tallissa. Jopa pikkulasten voi antaa temmeltää Konkarin jaloissa, kun se seisoo aina niin nätisti paikoillaan. Tosin syynä voi olla sekin, ettei se halua sotkea kavioitaan, vaikka ehkä haluaisikin muusata muutaman kersan alleen. Ori harvemmin välittää, mikälainen sää ulkona on, kunhan vain ulos pääsee. Striderille voisi melkein pystyttää ulos pihaton, jossa ori saisi asustella vuoden ympäri, sillä ori rakastaa ulkoilua. Toisinaan Konkari heittäytyy hankalaksi, kun sen ulkoiluaika on jäänyt vähiin, eikä anna hakijalleen kiinni, vaan näyttää protestiksi rumempaa päätään. Olkoonkin hyvätapainen ori, mutta Konkari kyllä potkaisee, ellei tulijalla ole herkkupaloja mukanaan, joita ilman se ei anna kiinni, jos pihalla oloon ei ole annettu tarpeeksi aikaa. Näin käy usein syksyllä kuravellikelien aikaan, kun kukaan ei jaksa puhdistaa kurassa onnellisena piehtaroineen Konkarin ennen valkeaa karvapeitettä. Ja kun vielä tämä herra osaa repiä selästään alas joka ikisen tallin loimen, ei hurraahuutoja satele, kun kuralla kuorrutettu Konkari talutetaan talliin. Konkari ei pahemmin ruumiinkoollaan hetkauta, sillä talli on pullollaan toinen toistaan kookkaampia lihaskimppuja. Rimppakintuksikaan oria ei voi nimitellä ja siksi Konkaria talutellessa on hyvä muistaa, että narun päässä todellakin tallustelee viisisataakiloinen testosteronipakkaus. Tammat ovat tietysti myös Striderin mieleen ja oikeastaan vain tyttösten ollessa näköpiirissä orissa voi huomata varsinaisia elonmerkkejä. Jollei hoitaja halua harrastaa vesihiihtoa ilman suksia ja vettä kuraisella tallipihalla, on Konkari syytä taluttaa huomattavan välimatkan päästä tammoista. Toisille oreille Konkari ei pahemmin huutele, sillä mies on tottakai suuntautunut seksuaalisesti luonnolliseen suuntaan. Toisen körilään osuessa turvan eteen en kyllä yllättyisi, vaikka Strider ottaisi ja pistäisi kilpaveljensä ojennukseen: kyllä tästä kaverista aina sen verran miestä löytyy. Ulkoilemisesta nauttiva ori lähtee aina mielellään happihyppelylle ja siksi Konkarin varustaminen ratsastuskuntoon sujuu yleensä kuin tanssi. Ori on miellyttävä ratsastaa, jos ratsastaja vain osaa muutaman niksin, joilla Konkarista saa todellakin kaiken irti täydellistä piaffea myöten. Ori on kuitenkin loppupeleissä hyvin itsenäinen, joten ratsastajankin on osattava osoittaa tiettyä kunnioitusta tätä yksilöä kohtaan. Strider toimiikin parhaiten ratsastajalla, joka osaa pyytää asioita, eikä vain diktaattorimaisesti käskeä. Perusilmeeltään pirteä ja energinen Konkari on aivan toista luokkaa kouluradalla, kuin tallin pimennossa. Jos herran on nähnyt ensimmäistä kertaa karsinassaan, tulee hevosesta välittömästi mieleen passiivinen ja tahmeasti liikkuva elikko, mutta totuus on kuitenkin toista luokkaa. Niin mieleltään kuin liikkeiltäänkin vakaa ratsu on ihanteellinen kilparatsu, jolta löytyy tarvittava määrä munaa viemään koko potti muiden ratsukoiden nenän edestä. Orilla on harvemmin huonoja päiviä, sillä Konkari on ratsu, joka tapaa liikkua pirteästi heti alkutunnista alkaen. Pyytää tai käskeä ei pahemmin tarvitse, kun ori jo tanssahtelee taiturimaisesti. Huonolla tuulella ollessaan Strider ei taas haluaisi liikahtaa senttiäkään, jolloin ratsastajan on annettava sille kunnolla keppiä. Kurittamista vihaava ori protestoi heti voimakkaasti vastaan vetäen kentällä rallia kuin paraskin rodeohevonen. Harva ratsastaja pysyy tässä kyydissä mukana ja jos satulasta onnistuu tipahtamaan, takaisin sinne ei pääse, Konkari pitää siitä kyllä huolen. Jos ratsastaja onnistuu roikkumaan Konkarin kyydissä tarpeeksi pitkään ja antamaan ohjaa, jotta ori saa kiukutella ja pyytää hetken kuluttua nätisti tätä liikkumaan kiukuttelu loppuu kuin seinään ja Konkari suostuu yhteistyöhön pahasta päivästä huolimatta. Kouluratsuksi luotu Konkari opetteli kasvattajansa luona itsenäisesti hyppäämisen alkeet, kun ori karkaili tarhasta saadakseen enemmän aikaa olla ulkosalla. Skurvashissa ori ei tätä ole tehnyt ja hyvä niin, sillä muuten orin tarhan aitoja olisi pitänyt korottaa ja paljon. Esteet luonnituvat Konkarilta harvinaisen hyvin ottaen huomioon, että kyseessä on kouluratsu, eikä jousipupu. Ratana Strider hyppää 130cm esteitä, mutta sitä suuremmista puomihirviöistä Konkarin ymmärrys ei riitä, jotta niistä päästäisiin kunnialla yli. Vaikka Strider on notkea ja reipas ratsu, esterata mennään aina etanavauhdilla ja mahdollisimman helppoja teitä käyttäen. Orista ei siis ole haastamaan todellisia hyppääjiä missään tilanteessa ja Konkarilla hypätään vain vaihtelun vuoksi ja aina kotikentällä. Eikä orin ego pahemmin kestäisi tulla nolatuksi estekilpailuissa, kun se on tottunut loistamaan kärkijoukossa kouluradoilla. Konkari ei myöskään pelkää pikkulintuja, joten ratsastajan ei tarvitse istua satulaan kiinni naulattuna ja kiikarit silmillä, peläten orin saavan ensimmäisen pusikon kohdalla hepulin ja ottavan koivet alleen. Maastossa Konkari on osoittautunut varmajalkaiseksi tapaukseksi ja toisinaan ori itse tuntuu olevan ihmeissään, kun ratsastaja on hevosen itsensä sijaan sävähtänyt puskasta kuuluvaa rapinaa. Striderin koikkakoipien juuressa voisi yhtä hyvin leikkiä ydinfyysikkoa pommeja pamautellen, sillä ori viis veisaa metsän elikoista, liikenteestä tai sen melusta, saatikka sitten niistä pommeista. Reissuun lähtöön aina valmiina oleva oleva Konkari on kuin mikäkin nuuskamuikkunen. Ori käy levottomaksi, jos se joutuu viettämään liian kauan aikaa kotipihassa ja joskus hermoromahduksen partaalle ajautunutta Konkaria on ollut pakko lähteä ajeluttamaan trailerilla ympäri pitäjää, jotta ori on saanut järkensä takaisin. Ei ole siis vaikea arvata, ettei Konkari tässäkään suhteessa ole ongelmahevonen, jota saa pakolla sulloa kuljetuskoppiin maanittelujen ja tappouhkauksien saattelemana. Tilanne on pikemminkin niin, että hoitaja saa olla varuillaan oria taluttaessaan, sillä jos herra näkee tarilerin luukkuu laskettuna, se on takuulla vaunussa, ennen kuin hoitaja ehtii edes huomata jääneensä orin jalkoihin. Aina vauhdilla trailerin ramppia kiipeävä Konkari on rauhallinen matkustaja, joka saa huonompihermoisenkin kilparatsun rauhoittumaan vakaalla olemuksellaan. Koska Konkari on niin rakastunut matkustamiseen, otetaan ori joskus kisamatkoille mukaan vain siitä syystä, että matkakammoinen hevonen saataisiin yhtenä palana kisapaikalle. Kisojen ajan Konkari viihtyy kyllä kuljetuskopissa, jossa se viihtyy huomattavasti paremmin kuin kotikarsinassaan. Tottuneena ja kokeeneena kilparatsuna Konkari käyttäytyy siivosti ja imagolleen sopivasti, kun ollaan julkisella paikalla. Ori on tottunut kisa-alueen melskeeseen ja eikä siitä pahemmin välitä. Hoitajankaan ei tarvitse roikkua orin pääpuolessa sitä rauhoittelemassa tai pelätä, että Konkari ottaa hatkat taluttaessa. Muihin hevosiin, edes tammoihin, Strider ei kiinnitä huomiota kun ollaan tultu kisailemaan, sillä ori haluaa itsekin keskittyä tulevaan koitokseensa, eikä haahuilla ympäriinsä. Lämmittelyalueella Konkarin keskittymiskyky on loistoluokkaa ja orilla voi vaivatta puikkelehtia muiden ratsukoiden seassa sen kummempaa kaaosta aiheuttamatta. Toki Strider itse on melkoinen vetonaula, jota etenkin pienet hevosharrastajat haluavat valokuvata, onhan Strider kuin suoraan satukirjan sivuilta, "se valkoinen hevonen" kun sattuu olemaan. Mannekiinina olo ei ole orin juttu, mutta kuuliaisena ratsuna Konkari osaa odottaa kärsivällisesti aloillaan, että pieni heppatyttö saa orin ikuistettua kamerallaan. Rautahermoinen Konkari osaa asiansa, kun kilpasuoritus alkaa, oikeastaan ainut huolenaihe on se, pysyykö ori ratsastajan täydessä hallinnassa. Painoavuille herkkä ori on räjähdyspisteessä päästessään valkoisten aitojen sisäpuolelle ja siksi ori reagoi kaikkiin apuihin vielä normaaliakin herkemmin, mikä saattaa tulla ratsastajalle yllätyksenä. Persettään ei siis kannatta hinkkailla satulassa vaikka kuinka satiaiset kutittelisivat pöksyissä, sillä Konkari saattaa muussa tapauksessa nostaa laukan kesken kootun ravin. Jos peppu pysyy tiukasti paikkallaan ja orille antaa tilaa liikkua minkä se tarvitsee, satulassa paistattelevan ei tarvitse muuta kuin huolehtia, että ohjelma suoritetaan juuri niin kuin paperilla lukee ja Konkari hoitaa loput.
i. Frozen North on näyttävän näköinen ja kokoinen kimo ori Saksasta. Dresdenin liepeillä sijaisevassa kilpatallissa majaileva ori on yksi tulevaisuuden huippunimistä, sillä orin kilpaura kouluradoilla on alkanut lupaavasti. Seitemän vuotias North on kisannut hyvällä menestyksellä vaativissa koululuokissa ja orilla tähdätään muutaman vuoden kuluttua kansainvälisiin kilpailuihin. Ori on astunut vasta muutaman hassun tamman, mutta Northille ennustetaan menestystä kouluratojen ohella myös jalostuspuolella. ii. Autumn Winds muistetaan hevospiireissä surullisen kuuluisana tapauksena. Kauniista ja tasapainoisista liikkeistään tunnetuksi tullut ori joutui luopumaan lupaavasta kouluratsun urastaan vaikean jännevamman takia. Jäädessään vain talliin seisomaan orista tuli loppujen lopuksi niin pahansisuinen, että se jouduttiin ruunamaan. Tämäkään ei pahemmin orin käytöstä tasannuttanut ja erään ikävän tapaturman seurauksena Autumn Winds lopetettiin kymmenen vuoden iässä. Orilla on puolentusinaa jälkeläistä, jotka kaikki perivät isänsä värityksen, kouluratsun lahjat eivät sitten aivan yhtä hyvin. iii. Morning Crimson ei saavutuksillaan juurikaan hetkauta. Tummanrautias ori on toki hienosta saksalaissuvusta, mutta ori itse ei ole kisannut kuin harvakseltaan helppoja koululuokkia. Luonteeltaan ori on sähäkkä ja itsenäinen, joka tekee siitä harvinaisen vaikean ratsastettavan. Naisratsastajat ovat olleet suoraan sanottuna kusessa Crimsonin kanssa, eivätkä miespuoliset ratsastajat ole päässeet paljoakaan helpommalla. Jalostuksessa ori on myynyt itsensä läpi juuri harvinaisen hienon sukutaulunsa johdosta, eikä ilman sitä Crimsonilla olisikaan ollut kummoisesti tammoja astuttavanaan. iie. Aurora Borealisista tehtiin siitostamma heti, kun se muutti kasvattajaltaan uudelle omistajalle Gottemar Warmbloodsiin. Pienikokoinen ja ruumiinrakenteeltaan pönäkkä tamma varsoi huimat kaksitoista kertaa, eikä luonut yhtäkään varsaa, vaan kaikki sen jälkeläiset syntyivät täysin terveinä. On sanomattakin selvää, ettei Auroran fysiikka lopulta enää kestänyt kovaa varsottamista ja tamma jouduttiin lopettaan, kun se oli vasta eläkehevosen ikään päässyt. ie. Shadeweaver on Itävallasta lähtöisin oleva pirtsakkaluonteinen tamma. Koulu- ja esteradoilla amatööritasolla harvakseltaan kilpaillut tamma on yksityisomistuksessa eräällä nuorella saksattarella. Omistajansa talousongelmien takia Shade matkasi vuokraajansa kanssa Ruotsiin, jossa tamma toimi lähinnä puskaratsuna. Ruotsissa asuessaan Shade varsoi kaksi kertaa, josta toinen kerta päätyi varsan luomiseen. Nyt jo ikääntynyt tamma toimii seurahevosena. Jälkeläisiä Shadelle kertyi ennen totaalista eläkkeelle siirtymistä viisi kappaletta. iei. Blackmension on yksi tunnetun itävaltalaissuvun vesa. Kyseisen suvun edustajat eivät kuitenkaan ole Grand Prix tason este- tai kouluhevosia, vaan ne ovat olleet aina luonteeltaan mitä oivallisimpia käyttöhevosia. Niin on myös Blackmension, jolla on oriksi poikkeuksellisen sävyisä luonne ja ori on todella helppo käsitellä niin maasta kuin satulastakin. Itävaltalaiset ovat hulluina juuri näihin yksilöihin, mikä selittää myös Blackmensionin suosion jalostuspuolella. Shadeweaverin tullessa Saksaan tamman suvulle naureskeltiin kovasti kun sitä oli mainstettu huippuhyvänä, mikä saksalaisten mielestä tarkoittaa tietysti menestyneitä suoritushevosia, luonteesta viis. iee. Capricorn on punaruunikko holsteinilainen, jolla on tavallinen harrastehevosen sukupuu. Capricorn itse on kuitenkin rakenteeltaan sulavaa urheiluhevostyyppiä ja tamma kisailikin mukavalla menestyksellä puskakisoissa esteitä ja koulua. Tamman ainoaksi varsaksi on jäänyt Shadeweaver. Capricorn on yksityisomistuksessa, eikä sillä enää vanhuudenpäivinään ole muuta tarkoiusta, kuin olla omistajiensa pihamaisemaa kaunistamassa. e. Eskhata tunnetaan saksalaiskasvattajien keskuudessa taitavana, mutta järkeä vailla olevana tammana. Eskhatan kapinointi ratsastajaansa vastaan on jotain käsittämätöntä, sillä muutoin niin lahjakas ja tallitavoiltaan sopuisan tamman käytös muuttuu heti, kun sille laitetaan satula selkään. Muutaman kisakokeilun jälkeen Eskhata on siirretty pois kisaavien hevosten listalta. Tamman käytös on muuttunut silmiinpistävän paljon sen jälkeen, kun sen ei ole tarvinut mennä punnertamaan ratsastuskentälle. Hyväksi seurahevoseksi osoittautunut Eskhata on pitänyt erinomaista huolta myös jälkikasvustaan, joten äidinvaisto sillä ainakin ollut paikallaan. ei. Hollowburn on vaikuttavan näköinen, rungoltaan massiivinen punaruunikko ori. Hollow omaa puhtaat ja irtonaiset liikkeet, jotka ovat olleet omiaan siivittämään orin kilpauraa kouluradoilla. Intermediate tason kouluratsu on kilpaillut niin kotimaassaan Saksassa kuin muutamissa muissa Euroopan valtioissa. Hollow on tällä hetkellä yksityisomistuksessa, mutta on huhuttu, että tämä huippuarvoks ori myytäisiin ainakin osittain sen kilparatsastajalle Edward Wintonille. Hollow on ollut suosittu jalostushevonen, sillä sen oma suku on varsin harvinainen, juurikin siitä syystä, ettei Hollowburnin lähisukulaisissa ole menestyneitä kilparatsuja. Orin saavutukset kilparadoilla ovat taas olleet omiaan herättämään saksalaisten holsteinkasvattajien huomion. eii. Cromlechissa on paljolti samaa näköä, kuin sen pojassa Hollowburnissa. Vahva runko ja punaruunikon karvapeitteen väri ovat olleet niitä ominaisuuksia, joita Cromlech on siirtänyt useimmille jälkeläisistään. Orin oudolta kalskahtava nimi taas juontaa juurensa orin itä-eurooppalaisiin sukujuuriin. Cromlech on toki syntynyt ja elänyt Saksassa, mutta orin vanhemmat on tuotu kyseiseen maahan seitsemänkymmentäluvun loppupuolella. Näyttelykehissä ori on pärjännyt hyvin, sillä on irtonaiset ja näyttävät liikkeet, mutta kilparatsuksi asti siitä ei ole ollut heikkojen kisahermojen takia. eie. Watchtower on vastavuoroisesti täysin toista maata kuin Cromlech. Tamma on luiseva ja kantikas, liikkeet puolestaan nykivät ja epävarmat. Watchtowerista ei ole ollut kilpahevoseksi, mutta tammalla on muutoin ihailtavan rohkea luonne, joka on yksi sen arvostetuimpia piirteitä. Konkarilla tuntuu myös olevan jonkun verran Watchtowerilta perittyä rohkeutta, muttei onneksi tamman karmeaa ulkomuotoa. Pienikokoinen tamma on sitäpaitsi tummanruunikko, joten näitä kahta hevosta ei tunnistaisi sukulaisiksi muutoin, kuin sukupapereita tarkasteltaessa. ee. Neptune Towers on perushevonen, joka ei pahemmin ole kilpaillut. Tamma asuu tällä hetkellä Rocho Warmbloodsin tiluksilla, jossa Neptunea käytetään nuorten koulutettavien hevosten seuraratsuna. Tamma on yleensä nuorikkojen mukana maastossa, missä vanhan ja kokeneen tamman rauhallisuus rauhoittaa nuoria ja vilkkaita ratsuja. Muutamaan otteeseen varsonut Neptune on taas tallitavoiltaan ikävä tapaus, eikä vanhaa ja kärttyistä Neptunea kukaan haluaisi vapaaehtoisesti hoidella. Siinä missä Neptunen varsa Eskhata on perinyt isältään karvapeitteen värin ja hyvän kouluratsun ominaisuudet, nurinkuriset tavat ovat taasen peruja äidin puolelta. eei. Archipelago kuuluu saksalaisten eliittihevosten joukkoon. Ori on kilpaillut menestyksekkäästi Grand Prix kouluradoilla ja orin ura kestikin huomattavan pitkään, sillä tämä mustanruunikko ori siirtyi täydelliselle kisaeläkkeelle vasta kahdeksantoistavuotiaana. Archipelago on erittäin tunnettu nimi saksalaisten puoliveristen sukutauluissa, sillä ori on ollut tarjolla jalostukseen kaikille, joilla on ollut varaa maksaa tammansa vierailuttaminen Archipelagon luona. Tästä syystä koulutaiturin jälkeläisetkin ovat hyvin kirjavaa sakkia, eikä ole ollenkaan varmaa, onko orin periyttämiskyky edes tyydyttävä, kun ajattelee sen kouluratsun lahjoja. eee. Pagan Winter on varsansa Neptune Towersin tapaan tavallinen puskaratsu. Epäselväksi on jäänyt, voittivatko tamman omistajat lotossa, kun heillä oli varaa viedä Pagan Archipelagon luo astuttavaksi, mutta kyseinen ori onkin ainut merkittävä tekijä, joka Paganin sitten on astunut. Pagan on rakenteellisesti peruskamaa, virheitä toki löytyy, mutta kaiken kaikkiaan tamma kestää kyllä lähemmänkin tarkastelun. Luonne taas on lähes prikulleen samaa sorttia kuin Neptune Towersilla, nurja, äkkipikainen ja yleisesti ottaen kärtyinen. Pagan on periyttänyt juuri luonnetaan ja mustaa väritystään jopa harmittavan hyvin viidelle olemassaolevalle jälkeläiselleen.
KRJ Kisat (77 sijoitusta)
30.09.2008 - Strider GER saapui talliin vasta pari päivää sitten, mutta ori on tunut kotiutuvan hyvin Skurvashiin. Saksassa asuessaan oria kutsuttiin yksinkertaisesti Strideriksi, mutta näin suomalaisittain orista vääntäytyi loppujen lopuksi Konkari. Ori sai karsinapaikan Gloomyn vierusboksista, mutta olen jo ruvennut harkitsemaan Konkarin siirtämistä johonkin toisaalle. Gloomy ei untunut pahemmin pitävän uudesta naapuristaan ja kestikin hyvän tovin, ennen kuin ori lakkasi huutelemasta uudelle tuttavuudelle törkeyksiä. Konkari ei tuntunut asiasta pahemmin välittävän, mutta epäilen kyllä, että jos orit olisivat vapaina taivaan alla, saattaisi näiden kahden välille kehkeytyä pienimuotoinen kahakka. Konkari tuntuu kuitenkin ottavan uudet asiat rauhallisesti ja täytyy todeta, että tämä kaveri osaa kyllä ottaa lunkisti. 02.10.2008 - Aamun valjetessa houkuttelevan loskaisena lämpömittarin näyttäessä hienosti nollaa, päätin, että tänään voisi ensimmäistä kerta koeajaa uutta hevosta. Striderin varustaminen sujui sukkelaan ja panin tyytyväisenä merkille, että tuli ostettua kerrankin sellainen hevonen, jonka varustamiseen ratsastuskelpoiseksi ei kulu aikaa useita tunteja. Kentän muistuttaessa suurta mutalammikkoa tuumin, että Konkari on parempi viedä maneesiin. Toisaalta nyt olisi ollut hyvä tilaisuus testata oria extreme olosuhteissa, mutta ajatus mahdollisesta mutakylvystä ei kuitenkaan lämmittänyt mieltäni siinä määrin, että olisin lähtenyt yrittämään. Olin jotenkin kuvitellut mielessäni, että Konkari saataisi olla hieman laiska mies liikkumaan ja siksi olin varustautunut vauhdituskepakolla. Tämän heitin tosin jo alkutunnista nurkkaan, kun tajusin orin liikkuvan mukavasti eteenpäin. Samalla tuli todettua, että liikaa käskyttämällä Konkari alkoi harata kovasti vastaan, joten tällä äijänkörilästä tulee ratsastaa silkkihansikkain. Ainakin kuvainnollisesti. 20.11.2008 - Mukavasti vaativissa koululuokissa tähän asti menestynyt Konkari tuli sitten ilmoitettua jokin aika sitten pidettyyn KRJ Cupiin. Orilla oli kilpailtu Suomessa melko vähän, joten en ollut ihan vakuuttunut Konkarin pärjäämisestä niinkin kovatasoisessa kilpailussa. No, tehty mikä tehty. Konkari oli jo mukana Intermediate I luokassa, joten kisa-aamun koittaessa Strider oli lastattava muiden kisaavien kanssa traileriin ja lähdettävä kilpailemaan. Konkari oli tapansa mukaan rauhallinen kisapaikalle päästyään ja sama jatkui myös oman vuoron koittaessa. Vaikka oma epävarmuuteni paistoi varmasti koko katsomolle, ei Konkari ollut moksiskaan vaan suoritti ohjelman ja sillä siisti. Tuloksena yhdeksäs sija, mikä ei ole uudelta kisaratsulta ollenkaan hullummin. 01.12.2008 - Orin ensimmäinen jälkeläinen syntyi tänään aamuyöstä. Konkari oli astunut taannoin Skurvashin uuden tuontitamman Venomin ja nyt tamman vierellä kyyristelee kimo orivarsa. Joulukuussa syntyneelle varsalle annettiin nimeksi Dead By December PB ja pikkukaveri tulee jäämään omaan talliin ihastuttamaan tyttösiä. Brandonkiksi kutsuttu varsa on kuin ilmetty isänsä ja tässä kohtaa muilla on tuskin asiaan nokan koputtamista. Brandon on kuin täydellinen pienoismalli isästään aina korvakarvoista häntäjouhiin saakka. Konkari tuntuu olevan myös muiden holsteinkasvattajien suosiossa ja saanen epäillä, että Brandonin lisäksi Konkarilla on lähitulevaisuudessa useita hienoja jälkeläisiä. 08.02.2009 - Kovan kisakiireen keskellä Strider ja joukko muita Skurvashin kilpahevosia lastattiin lentokentällä koneeseen, sillä Tropican järjestämiin koulukilpailuihin oli tottakai päästävä mukaan. Pitkän ja uuvuttavan lennon jälkeen kone laskeutui onnellisesti keskelle Brasilian sademetsää. Aluksi tuotti vaikeuksia l&aouml;ytää siittolaa, jonka tiloissa kilpailut järjestettiin, mutta viimein puiden lomasta alkoi häämöttää ihmisasumusta. Silmien eteen avautui näky ränsistyneestä tallirakennuksesta villintyneine laitumineen. Ei hetkonen, väärä osoite. Pienen erehdyksen jälkeen onnistuimme lopulta löytämään oikean Tropican, jossa koulukilpailut oli tarkoitus järjestää. Aina niin rauhallinen Konkarikin alkoi viimein osoittaa merkkejä hermojensa menettämisestä, sillä trooppinen ilmanala ei todellakaan ollut sen mieleen. Kun kilpailut oli käyty ja Konkari napannut taas sijoituksen plakkariinsa, oli aika suunnata takaisin kotiin. Sitä ennen oli kuitenkin käytävä vilkaisemassa erästä Tropicaan juuri syntynyttä varsaa, joka sattui olemaan Striderin jälkikasvua. Jumbie PIC niminen orivarsa tulisi kuitenkin muuttamaan vieroituksen jälkeen Devilish Dressagemastersiin, joten enää ei tarvitsisi uudelleen tunkeutua sademetsään, jotta Konkari pääsisi näkemään kyseistä muksuaan. 25.02.2008 - Konkarin kilpaura on nyt paketissa ja ori pääsee hyvillä mielin ansaitulle kisaeläkkeelle. En tosin ole vielä raaskinut jättää oria vain nurkkaan seisomaan ja viimeksi eilen sorruin karkaamaan orin kanssa maastoilemaan, vaikka tallissa odottaa ainain tusina liikuttamista kaipaavaa kisahevosta. Konkari on kuitenkin rauhallisuutensa vuoksi niin mukava maastohevonen, ettei sitä raaski jättää lojumaan. Sitä paitsi maastovarmalla Konkarilla on paljon mukavampi retkeillä metsässä, kuin joka oksanrasahdusta hötkyilevällä nelivuotiaalla ruutitynnyrillä. Strider saa nyt luvan kanssa vain esitellä itseään tytöille, jotka ovat varmasti innoissaan herrasta. Tallissa kun ei oikein ole kimoja herrasmiehiä, Konkaria itseään ja sen varsaa Brandonia lukuunottamatta, jos holsteineista on puhe. Tulevaisuudessa tämän körilään kanssa tullaan kuitenkin suuntaamaan vielä KRJ:n ja YLA:n laatuarvosteluihin, jotta tyttösillä on vielä enemmän kuolaamisen aihetta. |