ERJ I

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 63 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Lapsenomainen ja jatkuvasti kädestä pitäen ohjattava. Näillä sanoilla voisi kuvailla Scylla Holmesia, joka ostettiin Chaolta helmi-maaliskuun vaihteessa 2013. Tamma vaikutti erittäin lupaavalta yksilöltä, jonka sukupuu oli juuri sen verran erikoinen, kuin olimme etsineetkin. Valitettavasti tamman karakteeri paljastui meille liian myöhään ja nyt saamme kestää pikkumaisen Scyllan edesottamuksia. Mikäli tammalta kysyttäisiin, sen motto olisi varmaankin "Äiti, täytyykö mun?!" Älkääkä edes kysykö miksi...

Karsinansa puolioven yli suurilla silmillään pällistelevä Scylla on hellyyttävä näky, mutta tamman edesvastuuton ja toisinaan ylitseraivostuttavan typerä käytös saa kenen tahansa niskavillat nousemaan pystyyn. Scyllan ollessa irti karsinassaan, ei oikeastaan kenelläkään ole asiaa boksiin. Kyse ei ole siitä, etteikö Scylla olisi kiltti, mutta tamman jatkuva vatkaaminen karsinassa käy kenen tahansa hermoille alta minuutin. Harjaaminen, kavioiden putsaus tai varusteiden kinnaaminen tamman ylle ei onnistu, mikäli pikkuteini ei ole hirtetty kiinni molemmilta puolilta. Jopa kiinni ollessaan Scyllan takapää vispaa alituiseen ja joskus pelkän satulan nakkaaminen tamman selkään tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta. Arvaattekin varmaan, ettei Scyllalle koskaan laiteta pinteleitä jalkaan, vaan suojiksi on valittu nopeasti kietaistavat tarrakiinnitteiset härpäkkeet.

Matka ratsatuskentälle ottaa toisinaan hermoon toden teolla. Scylla on jatkuvasti pongahtamassa sivuun kurssissa, milloin havaittuaan herkullisen näköisen ruohotuppaan, millloin kiinnostuessaan aidan päällä pällistelevästä tallikissasta. Kun tammanketale on viimein saatu kiskottua kentälle, alkaa haastava satulavyön kiristäminen ja akrobatiaa muistuttava temppuilu, jonka tarkoituksena on päästä oikein päin pyörivän tamman satulaan. Jännin piirre Scyllan käytöksessä on se, että tuntiessaan ratsastajan painon selässään, poukkoilu loppuu siihen ja tamma seisoo paikallaan kuin suolapatsas. Eikä se aina lähde liikkeelle ensimmäisestä kehotuksesta. Scyllan tapoihin kuuluu kääntää päätään ja tuijottaa ratsastajaansa, kuin kysyäkseen, onko todellakin pakko liikkua ja tähän suuntaan. Sopivan kiukkuinen ratsastaja saa tosin laiskuriin liikettä napakoilla otteilla ja muutamalla hyvin valitulla kirosanalla.

Häntäänsä ärhäkän oloisesti pyörittävä Scylla ei tee elettäkään lähestyäkseen kentälle pystytettyä estettä, ellei ratsastaja sen selässä anna muuta vaihtoehtoa. Laiskasti laukkaava Scylla osaa hypätä, mutta tamma ei rynni rataa läpi riemusta kiljuen, vaan etenee askel kerrallaan vain ja ainoastaan siksi, että sen kylkiin naputetaan tasaisen tehokkaasti merkiksi siitä, että suunta on eteenpäin. Kentän laidalta katsottuna Scyllan esiintyminen esteillä näyttää harmoniselta ja tasapainoiselta suorittamiselta, kun elastinen tamma hyppää esteen toisensa jälkeen tyylipuhtaasti yli. Todellisuudessa Scylla on ratsastajan pahin painajainen, jota täytyy opastaa, käskyttää, ohjata ja komentaa joka nanosekunti, että liikkuminen radalla ylipäätään olisi mahdollista.

18.03.2013 - Scylla Holmesin saapumista Skurvashiin oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Olimme tehneet varsasta varauksen jo ennen sen syntymää, kun vanha tuttavamme Chao oli julkaissut siittolansa nettisivuilla listan syntyvistä varsoista. Scyllassa meitä viehätti ennen kaikkea tamman erikoisempi sukupuu, joten väliä ei ollut sillä, mitä sukupuolta syntyvä varsa edustaisi. Onneksemme Scylla tupsahti maailmaan kuitenkin tammana, sillä uuden orin ottaminen jo ennestään räjähdyspisteessä olevaan oritalliin olisi ollut huono idea.

Chao oli lähettänyt meille kasoittain kuvia Scyllasta heti syntymästä asti ja koko talliväli oli täysin hullaantunut tammaan jo ennen kuin se oli edes vilauttanut turpakarvojaan Skurvashin tiluksilla. Ihastus vaihtui kuitenkin hoitajienkin keskuudessa nopeasti turhautuneisuuden tuntemuksiin, kun Scyllan häseltävä luonteenlaatu alkoi paljastua. Alkuun kuvittelimme, että vieroitusikäisen tamman koheltaminen kuului vain sen varsa-aikaan, mutta ikää kertyessä lisää alkoi ikävä totuus paljastua. Toisaalta, Scylla on mukava väriläiskä omintakeisella luonteellaan Skurvashin suureen hevosjoukkoon.

Estevalmennus - Ensimmäinen estevalmennuksemme Scyllan kanssa oli käsillä. Meitä valmentamaan oli lupautunut Skurvashin luottovalmentaja Frank, joka oli koulinut vuosien saatossa kymmenittäin Skurvashin hevosia. Olimme Scyllan kanssa jo lämmittelyn loppuvaiheessa, kun saksalaismies viimein saapui maneesiin. Mies kehotti meitä jatkamaan lämmittelyä ja kokosi meille sillä välin pari matalaa harjoitusestettä.

Tahmeasti liikkuva Scylla tuntui käsissäni jo valmennuksen alettua tapansa mukaan nihkeältä ja haluttomalta ottamaan yhtäkään ylimääräistä askelta eteenpäin. Asiaa ei auttanut se, että Frank käski minun laukata tammalla suurta kahdeksikkoa kentän ympäri. Tarkoituksena oli ilmeisesti esitellä Scyllan laukanvaihtoja, joille Frank nyökyttelikin hyväksyvästi, vaikka vauhtimme ei aivan oppikirjan mukainen ollutkaan. Itse sain kuitenkin moitteita liian kireästä istunnastani: hartiat pitäisi vetää kunnolla taakse, jotta muuhun kroppaan tulisi tarvittavaa rentoutta. Scyllan pullikointi aiheutti kuitenkin sen, ettei istuntani parantunut kentän laidalla huutavan miehen käskyistä huolimatta.

Scylla oli Frankille aivan uusi tuttavuus, joten valmennuksen tarkoitus oli lähinnä kartoittaa miehelle tamman luonnetta ja osaamista. Sanomattakin oli selvää se, ettei Frankille jäänyt epäilystäkään siitä, kuinka "apukuuro" ja laiska ratsu tammani oli. Kentän keskelle oli pystytetty kaksi n. 80cm korkuista perusestettä, jotka Frank käski minun ylittää. Ensimmäisellä yrittämällä tyyli oli vapaa ja niimpä nostin Scyllalla reippaan ja tahdikkaan laukan, jonka sain ylläpidettyä rummuttamalla aktiivisesti Scyllan tunnottomia kylkiä. Esteet ylittyivät ripeässä tahdissa Scyllan suoriutuessa teknisesti moitteettomasti. Frank tuntui kuitenkin tietävän tuskani tamman tahmeudesta ja käski samantien ottaa kaksi kierrosta laukkaa kentän ympäri ja lähestyä esteitä niin, että keskijakajalla vaihtaisin oikean laukan vasempaan ja ajaisin tammaa samalla voimakkaasti eteen. Tapojensa mukaan Scylla vastasi hitaasti apuhini ja vauhdin lisääminen oli ongelmallista. Scylla vaihtoi laukan merkistäni, mutta laukka oli vasemman sijaan ristilaukkaa, esteet kuitenkin ylitettiin puhtaasti. Valmennuksen jälkeen Frank totesi, että joutuisi mitä ilmeisimmin vierailemaan Skurvashissa odotettua useammin, juurikin Scyllan takia.

Estevalmennus - Valmennuksemme teemana oli tällä kertaa askeletäisyys. Olin lämmitellyt Scyllaa jo puolisen tuntia ja aloin jo hermostua jokakertaiseen Frankin odotteluun. Vaikka olimme sopineet valmennuksen alkavan klo 14, mies oli aina puoli tuntia myöhässä, vähintään. Kentällä ollut pikkueste sai toimia minun ja Scyllan harjoituskappaleena, sillä me molemmat olimme lopen kyllästyneitä miehen odottamiseen. Olimme hypänneet esteen jo lähes jokaisesta kulmasta, kun Frank viimein saapui. Kipakoista katseistani huolimatta mies tapansa mukaan vaikeni myöhästymisestään ja käski meidän siirtyä hetkeksi kaviouralle.

Scylla askelsi melko reippaasti uralla, vilkuillen välillä Frankia, joka pakersi esteiden parissa. Tamma oli kehittynyt huimasti sitten viime valmennuksen, eikä se enää pullikoinut temponlisäämistä vastaan kuten aikaisemmin. Parin kierroksen jälkeen Frank käski nostaa kulmasta laukan ja ohjata tamma ensimmäiselle esteelle. Innostunut Scylla nytkähti allani ja vaikka yllätyinkin hieman tamman sähäkkyydestä, reagoin sen liikkeeseen samantien ja sain hillittyä ystäväni pysymään rauhallisessa, jokin reipaassa laukassa. Esteen ylityksen jälkeen Frank osoitti seuraavaan puomikasan. Helpottuneena matalasta estekorkeudesta en ollut keskittynyt suoritukseen kunnolla ja lähestyminen kakkosesteelle meni pipariksi. Scylla pääsi yli, mutta vain hädintuskin. Frank käski meidän pysähtyä ja mies antoi palautetta siitä, mikä oli mennyt pieleen. Minun olisi pitänyt joko lyhentää tai pidentää Scyllan askelta riippuen siitä, monellako laukka-askeleella halusin esteelle lähestyä.

Kolmen vartin ajan harjoittelimme lähestymisiä ja askeletäisyyksiä. Suoriuduimme Scyllan kanssa mielestäni hyvin, lukuunottamatta kaksoissarjaa, jonka Frank oli taiteillut viimeiseksi haasteeksi. Ensimmäiselle esteelle arvioin etäisyyden mielestäni oikein, mutta huomasin virheen, kun sarjan jälkimmäinen osa kohosi edessämme. Tilaa esteiden välissä oli vähän, joten minun olisi pitänyt ponnistaa jo ensimmäiselle esteelle askelta "liian aikaisin". Nyt Scylla ponnisti jo suoraan kakkosesteeltä, eikä ylitys voinut mitenkään mennä puhtaasti. Frank totesi lopputunnista, että yksikään hänen treenattavansa ei ole ylittänyt kyseistä kompaestettä ja kehui lopulta suoritustamme kaikenkaikkiaan hyväksi. Scylla sai miehen taskusta löytyneen nahistuneen porkkananpalan.