ERJ I

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 71 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

Salvatore on lähtöisin samalta kasvattajalta, kuin vuosi sitte talliin muuttanut hannover ori Caparzo. Salvatoren tie Skurvashiin on ollut pitkä, ja ori ennätti aloittaa erittäin lupaavan kilpauran Saksassa, ennen kuin se myytiin meille. Salvatore on kisannut tähän saakka menestyksekkäästi kansallisella tasolla ja näyttänyt kyntensä myös puissance -luokissa. Orin saaminen omaan talliin olikin kovan työn takana, eikä kauppoja olisi syntynyt suurestakaan rahasummasta, ellemme olisi tarjonneet orista myöhemmin saatavaksi ilmaista pakastetta. Orin entinen omistaja onnistui lopulta tinkimään (huiman rahasumman lisäksi) pakasteet Salvatoresta ja Grovesta, johon mies kovasti tykästyi.

Salvatore tuotiin tiluksille juuri talven ensimmäisten kovien pakkasten aikaan ja Saksan ilmastoon tottunut ori olikin hieman ihmeissään kylmyydestä. Orin astellessa alas trailerin ramppia saattoi nopealla ensisilmäyksellä arvioida orin vallitsevat luonteenpiirteet. Varma ja hiukan liioiteltu askellus kertoo orin itsevarmuudesta, hörössä pönöttävät korvat taas uteliaisuudesta ja rohkeudesta, ehkäpä myös omapäisyydesta ja säännöistä piittaamattomuudesta. Selvää ainakin on se, että klipatun karvapeitteen alta pullistelevat lihakset kertovat ilman muuta kovasta kunnosta ja ahkerasta kisakenttien kiertelystä.

Rautias ori tottavie on kaikkea sitä, mitä siitä ensisilmäyksellä pääteltiin. Tallissa oman karsinansa kunkku on toki ystävällinen, mutta Salvatoren kuningaskunnassa vierailevan on muistettava kohteliaat käytöstavat ja paikan pomon asettamat ehdot. Liian suurella itsevarmuudella itsensä Salvatoren boksiin saa takuuvarmasti nopeat lähdöt kiukkuisen orin tullessa karsinan perältä hampaat irvessä vastaan. Normaalisti Salvatore kuitenkin toivottaa vierailijat tervetulleiksi ystävällisellä hörähdyksellä ja työntämällä päänsä tulijan kainaloon rapsuttelujen toivossa.

Harjauksen ja varusteiden laiton suhteen kannattaa noudattaa Salvatoren kanssa samaa varovaisuusprotokollaa, kuin orin karsinaankin mennessä. Yleensä ori on leppoisa hoidokki, mutta varminta on kuitenkin ottaa äkkiarvaamaton ori tallikäytävälle, kunnes se on puunattu putipuhtaaksi ja varusteet on saatu viimeistä remmiä myöten kiinni. Arvatenkin Salvatore ei järjestä suitsien tai satulan kanssa sen kummempaa showta, vaan yhteistyöhaluinen ori on aina mielellään lähdössä treeneishin.

Ratsastaessa Salvatore on reipas ratsu, joka jo hyvän fyysisen kuntonsa puolesta asettaa ratsastajalle haasteita. Kuka tahansa kukkakeppi ei noin vai voi kiivetä rautiaan satulaan, vaan selkään on istutettava tyyppi, jolla on homma hanskassa ja ruista ranteessa. Hyvin eteenpäin liikkuva Salvatore vastaa hyvin ratsastajansa apuihin, mutta voimakasta oria on toisinaan hankala saada pysähtymään tai edes hiljentämään vauhtia, jos se sattuu innostumaan. Salvatore on varma ratsu, joka ei pelkää lasten iltasaduissa esiintyviä olemattomia haamuja, eikä orin mieltä saa järkkymään sen puoleen reaalimaailman yllätyksilläkään. Juuri Salvatoren varmuus ja uskaliaisuus ovat sen ehdottomasti hienoinpia piirteitä kilparatsuna.

Esteillä ori on voimakas liikkuja, jota on toisinaan hankala hillitä. Ei ole tavatonta nähdä Salvatorea kotona maneenissa treenamassa esteitä, kun satulassa poukkoileva ratsastaja huutaa äänijänteet pinkeällä ja hikikarpalot otsalta valuen, kun Salvatore painaa täyttä höyryä kohti maneesin takaseinää. Useimmiten Salvatore "pitkän suoran" päätteeksi lyö joko jarrut pohjaan tai tekee käsijarrukäännöksen. Molempien tulos on tosin sama: Yksikään ratsastaja ei ole tiettävästi pysynyt Salvatoren kyydissä minuuttia kauempaa, kun ori on ottanut hatkat radalta. Tästä pienestä ongelmapuolesta huolimatta, ylittävät orin tekniset taidot selkeästi pienet haitat. Mikäli ratsastaja saa Salvatoren pysymään radalla, tekee tunnollinen ori varmaa jälkeä esteradalla. Salvatore osaa suhtautua jokaiseen hypättävään esteeseen yksilöllisellä tarkkaavaisuudella, joten jälki radalla on siistiä. Harvoin puomeja alas kopautteleva rautias ori on hieno kisakaveri, ystävä ja pelottava vastus kilparadoilla.

i. Erebos on rautias, 173cm korkea, läsipäinen sukkajalka. Toisin sanoen, ori muistuttaa hyvin paljon poikaansa Salvatorea ja Erebos onkin onnistunut periyttämään jälkeläisilleen lähes poikkeuksetta omia ulkoisia piirteitään. Saksassa vaikuttava ori kilpailee tällä hetkellä kansallisella tasolla 150cm esteradoilla. Ereboksella on tähän mennessä kertynyt mukava määrä sijoituksia tärkeistä Saksassa vuosittain kilpailtavista rataestearvokisoista. Jalostuspuolella kolmetoistavuotias ori on ollut käytössä harkiten, mutta Ereboksen lopettaessa kisauransa, sille povataan hyvää menestystä myös jalostuspuolelta.

ii. Cain's Way sävytti aikanaan estekilpailuja Länsi-Saksan puolella. Suurilaukkainen ori oli monen heppatytön suosikki, sillä orilla on kultaan taittava karvapeite ja täydellinen tasareunainen läsi, joka ulottuu otsalta ylähuuleen saakka. Huolimatta Cain's Wayn keskinkertaisesta menestyksellä kansallisen tason kilparatsuna, se sai paljon huomiota erikoisen taustansa ansiosta. Ori nimittäin pelastettiin aikanaan Unkariin matkalla olleesta teurasautosta, kun se oli reilun vuoden ikäinen. Aliravitusta ja sairastelevasta orivarsasta syntyi kuitenkin yksi oman aikansa seuratuimpia saksalaisia kilpahevosia.

iii. Cain ZM osuudesta Cain's Wayn syntymään ei aluksi oltu varmoja. Cain's Way oli nimittäin täysin suunnittelematon varsa ja isäehdokkaita Euphorialle tarjottiin aina haflingerista hannoveriin. Onneksi Cain ZM paljastui lopulta varsan isäksi verikokein. Onni oli sinänsä myötä, sillä Euphorian omistajalla ei olisi ollut varaa astuttaa tammaansa kantakirjatulla oriilla, joka menestyneenä kilparatsuna ei ollut halvimmasta päästä.

iie. Euphoria päätyi samaan teurasautoon aikanaan viimeisen varsansa Cain's Wayn kanssa. Euphorialla oli tuolloin ikää jo lähes kaksikymmentä vuotta, joten vanhan tamman voimat eivät kestäneet teuraskuljetuksen tuomia rasitteita, vaan se menehtyi parin päivän kuluttua kuljetuksen alkamisesta. Ruunikolla tammalla tiedetään olleen Cain's Waynin lisäksi kaksi tammajälkeläistä, jotka tiettävästi vaikuttavat kumpainenkin sarallaan Saksassa.

ie. Lux Aeterna on sähäkkä rataesteitä kilpaillut tamma, joka myytiin kovasta summasta viime vuoden lopulla Tanskaan jalostushevoseksi. Musta, 166cm korkea, Lux kilpaili aktiiviuransa aikana 140cm esteradoilla, kouluradoilla tamma nappasi muutamia voittoja Helppo A tasolta. Luxin sanotaankin olleen kaunisliikkeinen hevonen, joka teki varsinaisia balettiesityksiä esteradoilla, niin kauniisti tamman kerrotaan liikehtineen. Ennen Tanskaan muuttoaan Lux varsoi kaksi kertaa, toinen varsoista on kukas muukaan kuin Erebos.

iei. Hexagonyn reviiriä tänä päivänäkin on Saksalaisen huippusiittolan, Brembenin, suuret laitumet. Musta ja rungoltaan massiivinen ori muistetaan nuoruusvuosiltaan tappelijan maineestaan, josta Hexagony on vieläkin varsin tunnettu. Orilla oli tapana jopa karkailla aidasta, jos se halusi haastaa kaksintaisteluun toisen oriin ja siitä syystä Hexagonyn tarha on poikkeuksellisen korkea. Ori kilpaili kohtuullisella menestyksellä kansallisella tasolla, tosin orin runsaat testosteronitasot tuntuivat joskus haittaavan orin keskittymistä kilpatilanteessa.

iee. Trinity Moons on Hexagonyn lailla Brembenin asukkeja. Ruunikko 160cm korkean Trinityn kerrotaan olevan luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, miksi uskonkin sen varsoneen niin usein kuin peräti neljästi Hexagonyn jälkeläisen. Trinity ei ole kiertänyt koskaan kilparatoja, mutta se todisti neljävuotistestissä olevansa lahjakas yksilö. Trinity niittasi tapahtumasta korkeat pisteet ja lisäksi tamma on menestynyt näyttelykehissä, ollen pariinkin kertaan Best in Show -voittaja.

e. Verte Sonreir on kasvattajansa Michael Wolfin yksi menestyneimmistä suojateista. Musta tamma teki läpimurtonsa kansainvälisillä kilpakentillä viitisen vuotta takaperin, jolloin tamma edusti ratsasatajansa Edward Weitzin kanssa Saksan maajoukkuetta Belgiassa käytävässä vuosittaisessa Cup-tapahtumassa. Tuolloin Verte Sonreir oli kierroksensa paras ratsu ja Saksa sijoittui joukkuekisassa toiseksi. 160cm esteitä kilpaileva Sonreir on tällä hetkellä uransa huipulla, joten jalostukseen tamman odotetaan antavan panostuksensa vasta muutaman vuoden kuluttua.

ei. Gorextasy on mustanruunikko hannoverilainen, joka on ollut usean eri hevosharrastajan omistuksessa. Goren myytiin ensimmäisen kerran yksivuotiaiden hevoshuutokaupassa Berliinissä, jossa sen osti lupaava nuori kilparatsasataja. Ratsukoulutuksen saatuaan Gore starttasi muutamaan kertaan esteradoilla, mutta yllättäen nuori nainen laittoi lupaavan oriinsa myyntiin. Seuraavaksi ori matkasi tunnetulle saksalaiselle hevoskauppiaalle, jonka hoteissa ori oli vajaan vuoden verran, ennen kuin se myytiin taas. Goren historiaa värittääkin näin ollen puolentusinaa omistajaa, mistä johtuen myös orin kilpaura esteillä on ollut takkuista ja menestys vaihtelevaa. Parhaillaan orin on nähty kisaavan 140cm rataesteitä.

eii. Gormann on komea mustanruunikko hannoverilainen, jolta koko löytyy peräti 176cm. Gormann on tunnetun saksalaissiittolan asukki ja kasvatti ja valitettavasti ori on jäänyt vähälle huomiolle juuri siksi, että hienon siittolan karsinat ovat olleet pullollaan toinen toistaan arvokkaampia jalostuseläimiä. Gormann on ollut pienimuotoisesti kisakäytössä, orilla on starttailtu kouluradoilla Va B tasolla saakka ja rataesteillä parhaimmaksi saavutukseksi on jäänyt toinen sija 130cm radalta. Suurikokoinen, mutta rakenteeltaan yllättävän sopusuhtainen ori on pärjännyt vuosittaisilla oripäivillä hyvin ja jalostuksessa se on pärjännyt kiitettävästi, vaikka kotitallissaan Gormann ei juuri edukseen joukosta erotukaan.

eie. Pathfinder on saman tallin suojatteja, kuin Gormannkin. Pathfinder on tummanrautias sukkajalka, jonka säkäkorkeudeksi on mitattu 160cm. Tamma on toiminut puhtaasti jalostushevosen hommissa, lukuunottamatta muutamia tammavarsa näyttelyitä, joissa Pathfinder on ollut mukana. Tamman viimeiseksi varsaksi jäi Gorextasy, sillä pian varsomisen jälkeen Pathfinder sairastui influenssaan, jota ei saatu taltutettua. Kaikkiaan tamma varsoi peräti yhdeksän kertaa.

ee. October Maiden on tanskalaissyntyinen tamma, joka kuitenkin myytiin jo nuorena Saksaan Tom Hemmingway nimiselle kilparatsastajalle. Luonteeltaan punarautias October on ailahtelevainen, sillä muutoin tasaisesta tammasta on sanottu kiimojen aikaan muuttuvan varsinaiseksi seinähulluksi. Hemmingway keksi ongelmaan kuitenkin ratkaisun ja kisautti Octoberia vain "varmoina päivinä", jolloin tulokset esteradoilla olivat hyviä. Tomin ja Octoberin yhteinen taival oli pitkä, sillä parivaljakko viihtyi saksalaisradoilla yhdessä seitsemän vuotta. Takanaan parivaljakolla on useita voittoja ja arvokkaita sijoituksia Grand Prix radoilta.

eei. Divinity&Despair on tanskassa vaikuttava jalostusori, joka aikanaan kilpaili uransa alkutaipaleen rataesteillä, josta se ikää ja kokemusta tullessa lisää siirtyi kenttäratsastuksen pariin. DD:n kapasiteetti esteillä riitti mainiosti 150cm ratojen suorittamiseen ja esteuraltaan tanskalaiset muistavat rautiaan oriin sen nopeista ja erittäin viihdyttävistä uusintaradoista. Omalaatuisella tekniikalla hypännyt ori hyppäsi myös monen tammanomistajan sydämiin ja DD kuuluu näin ollen suosituimpien jalostuksessa käytettyjen tanskalaisorien joukkoon.

eee. Jasmuz on pienikokoinen maatiastamma, jolla ei ole kokemusta kilparadoilta. Tamma tosin sattui olemaan varsin varakkaan tanskalaisrouvan sunnuntairatsu, joten rouvan halutessa Jasmuzille jälkikasvua, ei mikä tahansa ori kelvannutkaan, vaan parasta oli saatava. Niimpä Jasmuz astutettiin tuolloin uransa huipulla olleella Divinity&Despairilla ja yhdistelmästä syntyi menestyksekäs October Maiden, joka myytiin lopulta Saksaan, melko kovaan hintaan.

Päiväkirja

07.12.2010 - Olimme innolla odottaneet uusinta hankintaamme saapuvaksi. Salvatorea kuljettava henkilöauto trailereineen kaarsikin puolilta päivin tallipihaan ja koko silloin työvuorossa ollut henkilökunta riensi oria vastaan. Auton parkkeerattua paikoilleen odotimme henkeä pidätellen, kun ramppi avattiin ja kuljettaja nousi pienen matkan oria hakemaan. Pian ramppia alas astelikin komea rautias ori, joka nosteli jalkojaan korkealle ilmaan ja antoi katseensa kiertää meissä jokaisessa, ennen kuin se päästi ilmoille matalan hirnahduksen, johon tottakai vastattiin oritallista välittömästi. Oria taluttanut mies työnsi riimunnarun käteeni ja pyysi vielä allekirjoittamaan siirtopaperit. Puumerkkini laitettuani, ori oli täysin minun, viimeistä turpakarvaansa myöten.

12.12.2010 - Salvatore on kotiutunut hyvin Skurvashiin ja orin treenaaminen kilpailukauteen on aloitettu. Tähän saakka olemme treenailleet vain sileällä ja Salvatorea on pidetty kuin kukkaa kämmenellä, eikä orilta ole vaadittu paljon. Nyt kuitenkin ori saa luvan näyttää taitonsa esteillä. Olen ollut jo kukonlaulun aikaan ylhäällä ja Salvaroten treenejä varten kävin muutama tunti takaperin valmistamassa pienen harjoitusesteradan. Esteillä ei ole korkeutta kuin 80cm, mutta tarkoituksena ei olekaan mittailla Salvatoren kapasiteettia, vaan katsoa, miten rautias käyttäytyy esteillä ja luoda sitä kautta kilparatsukon suhdetta eteenpäin.

15.12.2010 - Orin kanssa on tapeltu nyt pari päivää esteillä ja viimein, kaiken itkun ja hampaan puremisen jälkeen alkaa yhteinen sävel löytyä. Ensimmäisen kerran, kun meidän oli tarkoitus kokeilla esteitä, päättyi koko yritys täysfiaskoon. Olin pystyttänyt maneesiin pienen esteradan, jonka jokainen este oli alle metrin korkuinen. Alkulämmittelyt sujuivat hyvin, vaikkakin huomasin Salvatoren pureskelevan levottomana kuolainta ja ori oli selvästi pingottuneen oloinen. Lämmittelyiden jälkeen nostin kulmasta laukan ja intoa täynnä oleva Salvatore ponkaisi laukalle sinä silmänräpäyksenä, kun se sai merkin. Suuntasin orin ensimmäiselle esteelle, enkä osannut aavistaa, että ori oli jo täysin karannut otteestani. Ensimmäisen puomikasan jälkeen Salvatore painoi kaasun pohjaan ja laukkasi suoraan kohti maneesin seinää. En ennättänyt reagoida millään Salvatoren tekemään äkkijarrutukseen, vaan lensin katapultin lailla satulasta. Tuloksena siis aivotärähdys ja lääkärin määrämä kolmen päivän ratsastuskielto.

17.12.2010 - Windsorissa järjestettäviin esteratsastuskilpailuihin oli ilmoitettu iso kasa Skurvashin hevosia. Tänään myös Salvatore aloittaisi kilpailemisen Skurvashin väreissä ja pakko myöntää, että vatsassa velloi iso kasa perhosia, kun ajattelin tulevaa koitosta. Salvatoren kanssa treenit kotona ovat menneet kerta kerralta paremmin. Enää ori ei ryntäile, vaan rata mennään läpi hillityssä vauhdissa ilman pudotuksia. Siltikin minua jännittää, kuinka nuori suhtautuu kisayleisöön, outoon ympäristöön ja kovaan meluun. Huoleni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä saatuamme luvan tuomaristolta, Salvatore lähti kotona opitusti etenemään radalla hillitysti. Olinkin pudota satulasta silkasta onnesta ja hämmennyksestä, sillä selviydyimme orin ensi kasteesta kisaradalla ehjin nahoin. Tuloksena luokka voitto 150cm radalta.

31.12.2010 - Uudenvuoden aatto oli koko Skurvashin kilpaheskatraalle pyhitetty lepopäivä. Salvatore oli startannut toissapäivänä vuoden viimeisessä kisassaan pärjäten kohtalaisen hyvin helpolla radalla ja nyt ori oli jaloittelemassa tarhassa. Salvatore oli ollut pihalla aamun ensisätestä asti, mutta iltapäivällä sää muuttui niin ikäväksi, että päätimme ottaa kaikki hevoset sisälle. Hyytävässä tuiskeessa seisoskelevat hevoset odottivat malttamattomina pääsyään tallin lämpöön, niin myös Salvatore. Ori oli parkkeerannut portille, jossa se käyskenteli edes takaisin levottoman näköisesti. Kun tammat oli viety sisälle, oli Salvatoren vuoro. Rautias melkein juoksi ylitseni, kun avasin portin, mutta sain sen kuitenkin ehjin nahoin talliin.