KRJ I, YLA 2

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset KRJ: 71 kpl
KRJ Cup sijoitukset: 2 kpl

Ringwraith ei jostain kumman syystä kuulu hoitajiemme suosikkihevosiin, vaikkakin ori on ulkomuodoltaan erittäin komea yksilö. Jos hoitajat valitsisvat hoidokkejaan ulkoisiin apuihin katsoen, olisi Ringo ensimmäisten joukossa valittu hoitohevoseksi, mutta kun orin luonne ei ole mallikkaimmasta päästä, karttavat hoitajat Ringoa kuin spitaalista. Nyt luulet tietysti, että Ringwraith on hullu takakarsinan tappajakaakki, joka syö kaksijalkaisia elävältä ja on luotu tuhoamaan kaikki mikä osoittaa pienimpiäkin elon merkkejä. Tässä kohtaa joudun tuottamaan ikävän pettymyksen, sillä loppujen lopuksi Ringo on yksi hurmaavimmista persoonista, mitä Skurvashista löytyy. Orilla on vain valitettavan raisut otteet ja kun se ryhtyy leikkiin hoitaja saa usein tahattomasti melko väkivaltaista kohtelua osakseen.

Ringolla on tapana tervehtiä karsinaansa vierailemaan tulevia ystävällisellä hörähdyksellä ja jos ori on sattunut olemaan vähemmällä huomiolla, se tunkee oitis päänsä tulijan syliin. Kaikki on yleensä tähän asti hyvin, kunnes ori aloittaa tökkimisen päällään ja levottoman liikehtimisen ympäri karsinaansa. Hitaampi hölmö jää tässä kohtaa jo auttamattomasti Ringon jalkoihin, saaden iänikuiset traumat orista. Fiksumpi ja orin tavat tietävä osaa sitoa orin heti kiinni karsinaan tullessaan, jolloin haavereilta vältytään. Ringo ei tarkoita pahaa, vaikka se saattaisikin talloa jonkun onnettoman jalkoihinsa, ori vain ei ymmärrä, miten joku on jo ennättänyt puruja halailemaan.

Ruokinnassa tämän vekkulin kanssa kannattaa toteuttaa hyväksi opittua tekniikkaa, jolla saa ruuan orin nenän eteen joutumatta sullotuksi karsinan seinää vasten. Oven nopea ravottaminen ja kurottaminen ruoka-astialle, sapuskat nopealla liikkeellä kippoon ja ovi säppiin. Hitaammin toimiva ruoan jakaja alkaa yleensä huudella toisia apuun siinä vaiheessa, kun Ringo on lytistänyt tämän vahingossa itsensä ja seinän väliin. Ori keskittyy ruokailuunsa, eikä tajua päästää nalkkiin jäänyttä henkilöä pois ennen kuin ruokatunti on loppunut.

Kaikenlainen kikkailu Ringon kanssa onnistuu kunhan on muistanut laittaa orin tiukasti kiinni. Nappisilmää saa puunata päästä varpaisiin jos jonkinlaisella härvelillä: Kumisuat, pölyharjat ja täydelle voimalle väännetty puutarhaletku käyvät kaikki Ringolle ja erityisesti ori nauttiikin juuri kuumina kesäpäivinä viilentävistä suihkuista pihamaalla. Laitumella ollessaan jos Ringo huomaa jonkun käyttävän letkua, juoksee ori samantien tarhan portille suihkun toivossa. Toisinaan kukkia kasteleva talliapulainen suuntaakin viilentävän suihkun oria päin, joka kiljuu onnesta, kun karvapeite kastuu.

Ratsastuskuntoon ori varustetaan luonnollisesti tallikäytävällä. Ringo on kuitenkin tässä kohtaa piece of cake, koska ori malttaa odotella rauhassa paikoillaan, eikä ala terrorisoimaan varusteita laittavia hoitajia. Orilla ei ole tapana heittäytyä hankalaksi, kun kuolaimia tungetaan sen suupielestä sisään, vaan ori ottaa rautaa suuhunsa nätisi turhia kitisemättä. Ringon kanssa lähdetäänkin mielellään kentälle touhuamaan, mutta kuten tallissakin, jo ennen kentälle pääsyä Ringwraithin kanssa noudatetaan muutamia varotoimenpiteitä. Satulaan noustaan heti, kun ovesta päästään ulos ja mitä pidempää matkaa oria joutuu taluttelemaan, sen viisaampaa on nousta jo hyvissä ajoin satulaan. Ringo on valitettavan uteliasta sorttia ja ori saattaa lähteä omin nokkinensa seikkailemaan, jolloin taluttaja jää ikävästi raahautumaan orin perään. Ringon saadessa painoa selkäänsä se ymmärtää, että nyt ollaan lähdössä treenaamaan ja ori jättää tutkimusmatkailunsa toiseen kertaan.

Ringwraith on lapsenmielinen ori, joka pelkää mörököllejä joita saattaa piileskellä tallialueen lähimaastossa. Ori ei siis ole pomminvarma maastoratsu, päinvastoin. Muutaman kauhukokemuksen jälkeen oria ei enää olla viemässä maastoon, eikä ori sinne haluakaan. Jokaista rasahdusta säikkyvä ori ottaa jalat alleen alta aikayksikön, jos siitä tuntuu, että puskassa vaanii sapelihammastiikeri. Ringo tuntuu stressaavaan tallipihasta lähtöä niin paljon, että sitä ei saa toisinaan poistumaan pihasta edes silloin, kun sitä osoitetaan haulikon piipulla otsaan. Toisaalta ori tuskin ymmärtääkään, että liipaisimesta painaminen saattaisi tuoda sille hautapaikan tunkiolta, mutta ori ei takuulla ole metsään menossa jos se niin päättää. Ringo viihtyykin kotikentällä oikein hyvin, eikä se kaipaa maiseman vaihdosta muutoin, kuin kisoihin lähdettäessä.

Ratsastuskentälle Ringo tulee yleensä ratsastaja selässään. Tallilta löytyy vain muutama miespuolinen hoitaja, jotka ovat saaneet ison pojan talutettua siististi ratsastuskentälle, kun muut ovat aina jossain vaiheessa hännystelleet oria tannerta pitkin raahautuen. Ratsastaessa Ringwraith on reipas poika, joka on aina alkutunnista hommassa mukana reippaillen niin kovasti, että ori yleensä ohittelee alkukäyntien aikana useita ratsukoita kentällä. Kuten jo ratsujen ohittelusta voi päätellä, ei vielä lapsen maailmassa elävä Ringo haasta riitaa, vaikka kentällä pörräisikin toinen ori eikä kaveri sen kummemmin noteeraa tammojakaan.

Ringon energisyydellä ja innokkuudella ratsastuskentällä on kuitenkin hintansa: Ori alkaa yleensä jossain vaiheessa tuntia puuhailemaan omiaan ja ratsastaja saakin käyttää kaiken taitonsa, hermonsa ja itsehillintänsä, jotta saisi Ringon keskittymään siltä vaadittuihin asioihin. Orille on järjestettävä koko ajan muuta ajateltavaa pienten harjoitusten merkeissä, mikäli siinä kohtaa tuntia ei ole suunniteltu mitään suurempaa hiomisen aihetta, vaan aika olisi tarkoitettu pieneen hengähdystaukoon. Ringo nyt vain sattuu olemaan sellainen kaveri, joka ei voi kävellä yhtä pitkää sivua tekemättä sen ihmeempiä, kuin vain kävellä, kun ori jo päättää aloittaa oman ohjelmanumeronsa. Siinä missä muut ratsukot löntystelevät kymmenminuuttisensa täydessä rauhassa, joutuu Ringon ratsastaja tekemään pysähdyksiä, peruutuksia, väistöjä... kaikkea mitä vain ikinä keksikään, ellei halua istua vieterin lailla pomppivan orin satulassa.

Häseltäjämäinen Ringwraith ei oikein ymmärrä esteradan hienouksien päälle, sen näkee välittömästi, kun ori aloittaa radan suorittamisen. Tekniikassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta orin ryntäily, hätäily ja poukkoilu saa yleensä aikaan sen verran hävitystä radalla, ettei Ringoa sen pahemmin kehtaa näyttää esteiden kanssa samalla kentällä. Osaavan ja kokeneen ratsastajan kanssa Ringon on tosin nähty tekevän jopa muutamaan otteeseen täysin puhtaita metrin luokkaa olevia ratoja mutta orin koulaaminen esteratsuksi tekisi kouluttajan hulluksi alta viikon, joten Ringo onkin painottunut selvästi vahvempaan lajiinsa vanhempiensa jalanjälkiä seuraten.

Ori on aina perillä siitä, milloin on kisa-aamu. Ringo tuntuu napsivan ilman sähköisyydestä tietoa, kuin parhaassa kunnossa oleva radiolähetin konsanaan. Toisin kuin useimpien muiden hevosten kanssa, ei Ringon laittaminen lähtövalmiiksi ole häseltämistä ja sotkemista aikataulujen, varusteiden sun muun pikkujutun suhteen, sillä kilpailuja edeltävinä tunteina Ringo käyttäytyy hieman pelottavankin rauhallisesti. Trailerin nähdessään ori ei saa hepulikohtausta, sillä se on yksi varmimmista lastattavista ja kuljetettavista hevosista, joita olen eläissäni nähnyt. Ringwraith ei valita matkaseurastaan, vaan orin kanssa samaan kärryyn voi tunkea kaikkea hevosesta villisikaan. Yksin matkustaminen onnistuu myös ja Ringon hermot riittävät hyvin trailerin kyydissä pidempiäkin matkoja, kunhan sen perustarpeista on huolehdittu.

Ringwraith on kieltämättä komea näky kouluradoilla. Mustan orin askel on ilmava ja sen liikehdinnässä on tiettyä eleganttiutta, joka yleensä myös edesauttaa oria napsimaan ylimääräisiä lisäpisteitä koulutuomareilta. Ringon keskittyminen kouluradalla on ensiluokkaista ja ori kuuntelee loistavasti ratsastajaansa. Askellaji vaihtuu sekunnin murto-osassa siitä, kun ratsastaja on antanut merkin, samoin kuin ori siirtyy ravatessaan uraa pitkin pohkeenväistöön jo pelkästään asettamalla ja ratsastajan siirtäessä painoaan oikeaan pisteeseen. Kilpailutilanteen paineet eivät vaikuta Ringon suoritukseen aivan kuten ei toisten hevosten huutelu lämmittelyalueelta tai väkijoukon paljous ja salamavalojen räiskekään. Pomminvarmana kilparatsuna Ringo tuleekin hyvin toimeen ratsastajan kuin ratsastajan kanssa, mikäli tämä vain on perillä siitä, kuinka Ringosta saadaan esiin sen parhaat puolet.

i. Nazgûl tuotiin Romaniasta helmikuussa 2008. Ori asusteli alkuunsa Brotherhood of the Hand nimisellä pienellä oriasemalla, josta se siirrettiin myöhemmässä vaiheessa Skurvashiin. Zaneksi kutsutun orin menestys jalostuspuolella on ollut kiitettävää. Sen jälkeläiset ovat menneet erinomaisesti kaupaksi, syynä ehkäpä orin itsensä lunastamat meriitit näyttelykehissä ja kantakirjassa. Tummanpuhuvan orin kahdeksasta jälkeläisestä Ringwraith on sen ainut orijälkeläinen ja manttelin perijä.

ii. Witch-King on suurikokoinen musta ori joka on kilpaillut kotimaassaan Romaniassa vaativia koululuokkia toisinaan hyvin, toisinaan taas hieman heikommin tuloksin. Ori on luonteeltaan tulinen ja sukset ovat menneet usein ristiin ratsastajan kanssa myös kilpatilanteessa, mikä osaltaan selittää Witch-Kingin toisinaan heikkoja kilpatuloksia. Liikkeissä ei ole moittimista ja orilta löytyy selvästi halua ja osaamista huipulle asti, mutta periksiantamattomuus mitättömissä kiistatilanteissa on ollut orin kompastuskivenä. Jalostus puolella Witch-King ei ole ollut kotimaansa suosituimpia oreja, koska kaveri on tuntunut periyttävän huonoimpia ominaisuuksiaan melkoisen hyvin.

iii. Pelennor, toisin kuin Witch-King, ei ole machoilevaa ja omapäistä tyyppiä oleva ori. Pelennor on kilpaillut niin koulua, kenttää kuin esteitäkin, mutta kilpaura jäi lyhyeksi, kun ori siirrettiin täysin varoittamatta kokopäiväiseksi siitosoriksi sen ollessa vasta seitsemän vuotias. Pelennor on rakenteeltaan sopusuhtainen, vaikkakin hieman liian vanttera trakehneriksi. Pelennorin erinomainen terveydentila, kaikenkestävä runko ja helppo luonne ovat olleet markkinoinnin keinoja, jolla ori on saanut nimeä jalostuspuolella ja tammoja astuttavakseen.

iie. Minas Ithil on ärhäkkäluonteinen tamma, joka on perinyt piirteensä sukulaisiltaan, siirtäen niitä myös jälkipolville. Ithil ei ole alkuperäinen romanialainen hevonen, vaan tamma tuotiin Saksasta jalostushevoseksi. Ithilillä ei ole plakkarissaan kilpatuloksia, vaan tamma on toiminut treenikaverina ja ajanvieteratsuna kotimaassaan. Ithililtä onnistuvat niin esteet kuin helpot koululiikkeet mutta tammasta ei todellakaan ole suurten luokkien kiintotähdeksi. Ithiliä on käytetty Romaniassa jalostuspuolella tuomaan kilpahevosiin pienen ripauksen tulisutta, mutta toisinaan tulisuutta on havaittu periytyvän valitettavan paljon.

ie. Evil Faction on asunut kuuluisassa Nine Warmbloodsissa koko ikänsä. Ringon osalta juuri isänemän suku on se, joka todellakin on tuijottelemisen arvoinen, sillä juuri Evilissä yhdistyy Ninen pitkäjänteinen ja hieno jalostustyö. Pienikokoinen mustanruunikko Evil Faction toimii oikeastaan vain siitostammana, mutta Evilillä on puhtaat liikkeet, sävyisä luonne ja hieno sukupuu, jota kehtaa esitellä. Josmuutoin suvusta puuttuu edes yksikin todellinen Grand Prix tason koulutaituri, Evilin vanhemmista sellainenkin löytyy, vaikka tamma itse ei ole kouluradoilla hurmannutkaan.

iei. Carn Dûm ostettiin Nine Warmbloodsiin yksivuotiaiden huutokaupassa mikä todella kannatti. Orista paljastui myöhemässä vaiheessa todellinen kilpatykki, ja juuri Carn on yksi niistä Ninen hevosista, josta siittola on tullut tutuksi. Grand Prix luokissa loistavasti menestynyt hieman harmittavankin pienikokoinen mustanruunikko ori kuuluu ehdottomasti kotimaansa arvostetuimpiin kilpahevosiin. Luonteeltaan oria on kuvailtu määrätietoiseksi, ehkä jopa hieman dominoivaksi, mutta näistä vallitsevista piirteistä huolimatta Carn kykenee tekemään saumatonta yhteistyötä ratsastajansa kanssa, mikä on kiistatta näkynyt myös kilpatuloksissa.

iee. Arthedainin kohtalo päätettiin jo heti tamman synnyttyä, sillä neitokainen edustaa Nine Warmbloodsin pitäjänteistä jalostustyötä, jonka vuoksi tamma sai jäädä kotiin. Rakenteeltaan Arthedain on aivan toista luokkaa, kuin kevytrakenteinen ja pienikokoinen Carn Dûm, kun tamma on selvästi suurikokoisempi ja rungoltaan raskaampi, kuin edellä mainittu ori. Arthedain on toiminut siitostamman tehtävissä ja nyt melko iäkkäällä mammalla on jälkeläisiä yhteensä viisi kappaletta. Määrä on pieni koko ikänsä jalostushevosena toimineelle tammalle, mutta siittolan omistajat ovat halunneet säästää upeaa tammaansa ja välttää turhaa rasitusta. Arthedain on startannut muutamissa koulukilpailuissa nuoruusvuosinaan, mutta varsinainen koulutustaso tammalla on mitätön helppo A. Artedainilla on kuitenkin selvästi vanhemmiltaan perityt kyvykkään kouluratsun liikkeet ja elkeet, joita se on onnistunut periyttämään kohtuullisen hyvin jälkipolvillekin.

e. Cherri's Chick löysi tiensä Skurvashiin aikanaan erään hyvän tuttavamme Maryan kautta. Nainen oli tuonut Tipin aikanaan Thesrouceen, mistä tamma lopulta löysikin tiensä meille. Cherri's Chick varsoi meillä ollessaan kaikkiaan viisi kertaa ja Ringwraith on tamman kuopus. Ruunikon tamman saavutuksiin kuuluu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelusta saatu kolmospalkinto, kouluradoilla tamma puolestaan taipui Grand Prix luokissa saakka.

ei. Fiderglaube on musta, 172cm korkea, saksalaisori, joka on kilpaillut vaativissa kouluratsastusluokissa yhdessä omistajansa Timo Fischerin kanssa. Kaksikko on saanut nimeä paikallisissa hevospiireissä, mitä kautta myös Fiderglauben jalostusorin ura on lähtenyt käyntiin. Tällä hetkellä läsipäisellä sukkajalalla on yhteensä parisenkymmentä jälkeläistä, mikä on hyvä saavutus, kun ottaa huomioon Fiderglauben taustat yksityisomistajuudessa ja kantakirjauksen puuttumisen.

eii. Furst Fahble on rakenteeltaan selvästi täysiverityyppinen, sillä onhan mustan orin veressä yli viisikymmentä prosenttiä englantilaista täysiveristä. 166cm korkean Fahblen luonnekin on selvästi jälkipolviaan tulisempi, arvaamattomampi ja herkempi reagoimaan. Kuten jo arvata saattaa, ei Fahble ole koskaan ollut kilparatojen kiintotähti, mutta se on ollut suosittu jalostuksessa juuri korkean täysiveriprosenttinsa ansiosta. Jälkipolvilleen ori on periyttänyt lähes sataprosenttisesti oman värityksensä, suurehkot pään merkit ja kevyen rakenteen.

eie. Rendela on ruunikko tamma, joka on luonteeltaan tasainen ja helppo. Juuri rauhallisen luonteensa vuoksi Rendelalle valittiinkin oriksi Furst Fahble useampaan kertaan ja Ringwraithin sukupuussakin komeileva Fiderglaube on yhdistelmän ainut orijälkeläinen. Rendela on startannut ainoastaan helpoissa kouluratsastusluokissa, mutta siitä huolimatta tammalla on kauniit ja ilmavat liikkeet.

ee. Duellmodell on nimensä mukaan oikea kouluratojen diiva. Mustanruunikko tamma rakastaa esiintymistä ja se myös näkyy tamman ilman kevyissä liikkeissä, kun herkkä tamma liitelee läpi kansallisen tason kouluohjelmaa. Duellmodell onkin saanut käytöksestään johtuen lempinimekseen Diivan, jolla tamma tunnetaankin Saksassa ehkäpä jopa paremmin, kuin sen oikealla nimellä. 161cm korkea Diiva on periyttänyt vahvasti luonnettaan myös jälkipolvilleen, mikä näkyy erittäin hyvin esimerkiksi omistamani Cherri's Chickin olemuksessa.

eei. Duellant on Ringwraithin suvun kolmanen polven helmi. Grand Prix tasoinen punaruunikko ori on menestynyt kansainvälisestikin ratsastajansa Mariell Hoffnerin kanssa ja orin palkintokaappia koristaakin jos jonkinmoinen pysti arvokisoista. Duellant oli kultavuosinaan kotimaansa Saksan luottohevosiin lukeutuva ori, joka edusti useampana vuonna peräkkäin maataan arvokisoissa, menestyen tottakai erinomaisesti. Nykyään jo pariakymmentä ikävuotta lähentelevä ori on ansaitulla eläkkeellä, tehden satunnaisia jalostusorin hommia.

eee. Ramona on ehdottomasti jatkoa (tai pikemminkin alkua) vahvalle emälinjalle, joka Ringwraithin sukupuussa komeilee. Ruunikko tähtipäinen tamma on kilpaillut Saksassa Intermediate tason luokissa ja tamma on saanut moneen otteeseen kiitosta ja ihailuja osakseen sen erittäin kauniista ja tasapainoisesta liikehdinnästä johtuen. Kuten useimmat sen jälkeläiset, myös Ramona on aikanaan ollut salamavaloja rakastava kouluratojen tähti. Tamma on myös ollut ihailtavan yhteistyöhaluinen ratsu, joka osaltaan on myös nostattanut sen jalostusarvoa, hyvän näyttelymenestyksen lisäksi.

10.09.2008 - Trakehner ori Nazgûlin toinen jälkeläinen syntyi tänään Skurvashissa. Tällä kertaa kyseessä oli komea musta orivarsa, joka ilman muuta tulisi jäämään meille kasvamaan. Olimmekin haaveilleet Nazgûlin orijälkeläisestä jo tovin ja nyt kun sellainen oli käsissämme, emme edes ajatelleet laittavamme varsaa myyntiin. Pikkuiselle oli ollut nimi tiedossa jo pitkään ja varsa saikin ristimänimensä jo ensimmäisenä elinpäivänään. Ringwraith PB, isänsä mukaan nimetty tottakai.

20.09.2008 - Syyskuun sateessa ja tuulessa kasvanut Ringo tarpoo vielä tiukasti emänsä Cherri's Chickin kupeessa. Ori on vielä hieman ujo tapaus ja kun oudompi hoitaja koittaa puhutella sitä, se painautuu tiukasti emänsä kylkeen kiinni piilottaen päänsä tamman mahan alle. Tipi ei ole moksiskaan siitä, että Ringoa käydään puhuttelemassa, mutta varsa itse ujostelee vielä melkoisesti. Koska Ringo sattui syntymään vasta kesän loputtua, olemme päättäneet, että sen vieroitus ei ole vielä hetkeen ajankohtainen, vaan Ringo saa taapertaa hiukan pidempään emänsä turvissa, kuin muut varsat meillä normaalisti. Menettely on tosin herättänyt pientä keskustelua henkilökunnan keskuudessa, sillä osan mielestä oria lellitään jo nyt liikaa ja on vain ajan kysymys milloin kokoa kasvava aikapommi nimeltään Ringwraith räjähtää käsiin.

14.11.2008 - Ringo on viimein erotettu emäästään Tipistä. Ori laiduntaa nyt ikätoveriensa kanssa tiukasti paketoituna sadeloimeen, joka ikävä kyllä ei tunnu pysyvän orin päällä viittä minuuttia kauempaa. Tiedä onko kyseessä Ringon laiduntoverit vai ori itse, mutta tarhaan laskun jälkeen kuluu yleensä vain hetki, kun Ringo on portilla vinkumassa revityn loimensa kanssa kylmästä täristen. Näistä ikävistä tempauksista johtuen Ringo on kurjimpien säiden aikaan "ulkoillut" maneesissa, jonne sille on tuotu heinää ja vettä sen parin tunnin ajaksi, kun ori ollut tarhailemassa. Orille on kuitenkin tärkeää, että se oppisi lauman tavoille, joten puoliksi päällä roikkuvista loimista huolimatta Ringoa on pyritty ulkoiluttamaan tarhassa aina säiden vähänkään salliessa.

01.01.2009 - Ori on päässyt jo jokin aika sitten eroon varsa-ajan ujoudestaan ja huimasti kokoa kasvanut ori alkaa olla hankala käsitellä. Ringo on jo totutettu suitsiin ja oria on taluteltu paljon kentällä, jotta se oppisi tavoille. Orilla on kuitenkin melkoisen raisut otteet ja monet hoitajat ovat ensimmäisen talutuskokemuksen jälkeen kieltäytyneet enää liikuttamasta oria muutoin kuin liinassa. Sen lisäksi, että Ringo ei osaa käyttäytyä kovinkaan mallikelpoisesti taluttajan otteessa, se tuntuu hankaavan joka kerta vastaan, kun ollaan lähdössä pois tallipihasta. Muutamaan kertaan ori on tehnyt täysstopin, kun olen yrittänyt käyttää sitä pienen matkan tallin ympäri kulkevalla maastopolulla. Pitkän tappelun, jankkaamisen ja manailun jälkeen Ringo on kuin onkin vienyt erävoiton ja se on päässyt tallustelemaan turvalliseen ympristöön aidatulle kentälle.

04.02.2009 - Ringon kanssa ensimmäistä kertaa maastoon. Orin nimikkohoitaja oli laittanut sen valmiiksi retkeämme varten ja Ringon jalassa komeilevat upouudet punaiset pintelit saivat hymyn huulilleni. Emme suinkaan olleet lähdössä retkellemme kahden, vaan Abyss oli luvannut lähteä mukaamme vanhemmalla ja kokeneemmalla hannover tammallamme Envyllä. Ringo tuntui pingottuneelta jo siinä vaiheessa, kun ori tajusi, että emme olleetkaan menossa ratsastuskentälle vaan suuntasimme kohti lähellä pauhaavaa merenrantaa. Emme päässeet kovinkaan pitkälle, oikeastaan vain sen matkaa, että tallirakennus katosi näkyvistä. Samantien, kun tuttu kotitalli katosi orin näköpiiristä, se löi jarrut pohjaat eikä suostunut enää liikahtamaankaan. Hetken paikallaan tutistuaan ja kyllästyttyään kylkiinsä paukuttaviin pohkeisiinsa Ringo päätti ottaa jalat alleen ja suunnata kaasu pohjassa kotiin. Abyss oli tikahtua nauruun, kun katseli ratsunsa selästä roikkumistani Ringon ohjissa ja niinhän siinä kävi, kun ori kaarsi tallipihaan putosin satulasta rättiväsyynenä ohjien kiskomisesta. Ringolla tuskin ollaan hetkeen menosssa uudestaan maastoon.

08.03.2012 - Hikoilin auton ratissa ajaessani kohti Luxus Poniesin tiluksia, jossa pidettäisiin pienet kouluratsastuskisat. Olin vääntänyt lämmöt kaakkoon vanhassa autossani, jonka lämmityslaite toimi vain kahdella vaiheella eli paahtaen tulikuumaa ilmaa kuten nyt tai ei päällä ollenkaan, jolloin hyttiin saattoi talvisin jäätyä. Tuskastuneena kuumuuteen heitin päälläni olleen toppatakin pelkääjän paikalla retkottavan astianpesukoneen päälle. Mokoma rakkine oli mennyt rikki aamulla ja tarkoitukseni oli viedä romu huoltoon heti kisojen jälkeen.

Olin ajanut jo ikuisuudelta tuntuneen ajan ja viimeisistä liikennevaloistakin oli jo parisen tuntia aikaa tai siltä ainakin tuntui. Ainut valonpilkahdus koko reissussa tuntui olevan se, että aurinko tuli vihdoin pois piilostaan pilven takaa. Kauan en kuitenkaan jaksanut riemuita asiasta, sillä keltainen pallo taivaalla häikäisi ikävästi, enkä ollut muistanut ottaa aurinkolaseja mukaani. Tai olin muistanut, mutta olin aamun tohinassa napannut mukaani vanhan silmälasikoteloni ja aurinkolasit olivat jääneet iloisesti makaamaan tallin ikkunalaudalle.

Vihdoin ja viimein pöheikön keskeltä löytyi kulunut kyltti, joka opasti kääntymään vasemmalle. Kisapaikalle ei siis enää ollut pitkä matka ja hyvä niin, sillä trailerissa oleva matkustaja alkoi selvästi jo hermostua. Sain kuunnella koko loppu matkan kiljuntaa ja seinien pauketta, mutta en voinut siltikään olla vihainen kopissa kiukuttelevalle orille, se kun tuntui olevan yhtä täynnä koko reissua kuin ratsastajansakin.

Kyltin opastamalta tieltä ei tosiaan ollut pitkä matka tallille. Kaarsin idyllisen ponitallin pihaan, jonne oli jo muutama kilpasisko ratsuinen saapunut. Parkkeerattuania auton kiiruhdin ensi töikseni päästämään hermoromahduksen partaalla olevan orin pois trailerin uumenista. Ringo peruuttikin ramppia alas kaasu pohjassa ja minä olin jäädä siinä rytäkässä jalkoihin, vaikka tiesinkin vanhan orin ottavan mielellään rampista vauhtia. Olin varannut mukaani granaattiomenan, jonka tarkoitus oli olla palkinto kisojen jälkeen orille, mutta työnsin nahistuneen hedelmän muitta mutkitta herran turvan eteen. Toivon sen rauhoittavan edes hiukan kuumaksi käynyttä kaveriani, sillä kisapäivä oli vasta aluillaan.

15.03.2012 - Edellisen illan rankan työrupeaman jälkeen olin ollut niin väsynyt, että joka päiväisiin rutiineihini kuuluva pikasuihku oli jäänyt väliin. Niinpä olin päättänyt hemmotella itseäni aamutuimaan pujahtamalla vanhaan kylpyammeseeni kunnon vaahtokylpyyn. Olin juuri saanut kuorrutettua itseni vaahdolla, kun pihamaalta alkoi kuulua metakkaa. Aluksi en jaksanut välittää moisesta, vaan hautauduin nenänpäätäni myöten kupliin. Huutojen yltyessä nousin kylvystä, jotta näkisin kurkistaa suihkutilan pienestä ikkunasta, mitä pihalla oikein tapahtui.

Silmäni olivat pullistua päästä ja leukani loksahti auki, kun näin mitä oli meneillään. Pitkin pihoja laukkasi irti päässyt ykkösorini Ringwraith, jonka huolimaton hoitaja oli päästänyt otteestaan taluttaessaan kenkkua oria tarhaan. Hevonen oli kyllä kieltämättä hulvaton näky, sillä se kirmaili pihalla edestakaisin, kuin nuoruudenpäiviään viettävä varsa. Kun halvausoireeni alkoivat viimein hellittää, kiskoin sadatellen kylpytakin niskaani luistellen kohti ulko-ovea edelleen yltä päältä saippuavaahdon peitossa.

Pihalla oli tietenkin täysi hulina päällä, kun ennätin paikalle. Nuori hoitaja-tyttö, jonka nimeä en sen hetkisessä raivonpuuskassani jaksanut muistaa, kipitti hätääntyneenä orin perässä koittaen saada sitä kiinni. Katseltuani hetken touhua huokaisin harmistuneena ja kiiruhdin hakemaan tallista porkkanoita, joista tiesin Ringwraithin pitävän erityisen paljon. Kuten olin arvellutkin Ringon kiinni saaminen oli helppo nakki orin huomatessa kädessäni olevat aurinkoisen väriset herkut. Nappasin riimunnarun salamannopeasti käteeni, kun ori tunki päätään kohti herkkuja ja hetkeä myöhemmin olin jo teljennyt karkurin turvallisesti omaan karsinaansa.

Nuori hoitaja oli tullut perässämme talliin vapisten kuin haavan lehti ilmeisesti arvaten, että oli saamassa kunnon läksytyksen. Käännyin tyttöön päin kädet lanteilla ja raivosta täristen. En voinut ymmärtää, kuinka lahopäinen tämä uusi hupakko saattoi olla, kun Ringon karsinan ovea koristavat muistilaput ilmaisivat kyllä tarpeeksi selvästi orin huonoista tavoista ja etenkin tavasta riistäytyä taluttaessa käsistä.

Läksytin likkaa oikein olan takaa ilmaisten samalla hyvin selvästi, että tästä edespäin hänen työnkuvaansa kuului ainoastaan karsinoiden siisteydestä huolehtiminen. Avautumiseni jälkeen tyttö näytti todella säikähtäneeltä ja oli ilmeisesti purskahtamaisillaan itkuun. Toisaalta en voinut syyttää häntä, sillä minun täytyi näyttää melko mielipuoliselta kirkuessani sylki suusta roiskuen pelkkä kylpytakki päälläni. Lopetettuani huutamisen säikähtänyt tyttö lähti juoksujalkaa tallista, ilmeisestikin lapioimaan lantaa karsinoista. Rauhoituttuani tarkistin vielä Ringwraithin jalat, jotka onneksi olivat kunnossa pienestä tallipihan romun keskellä poukkoilemisesta huolimatta. Samalla lisäsin karsinan oveen vielä yhden lapun, jossa muistutin orin huomisista kouluratsastuskilpailuista ja ettei kenelläkään olisi asiaa karsinaan ennen kuin kilpailuissa oli käyty.