|
MALLEUS MALEFICARUM 
Photo © Sonnenhof
Malleus Maleficarumin luonteen mukavuus jakaa selvästi tallityöntekijöiden mielipiteet. Osa pitää Malloa helppona käsitellä, toiset taas eivät saa oriin minkäänlaista kosketusta. Tämä seikka voi johtua yksinkertaisesti siitä syystä, että ori testaa joka ikisen hoitajapiiriinsä kuuluvan hoitajan. Orin kovistelua ei kannata pelästyä, sillä kun Mallon kanssa toimii kuin minkä tahansa muunkin hoidokin kanssa, ei orin kanssa tule jatkossakaan ongelmia. Suuren siittolan kasvattina Mallo on tottunut hälinään ja vilskeeseen, eivätkä sitä pelästytä juuri mitkään tallista kuuluvat äänet - ei edes tuulen voimasta täysiä kiinni paukahtava raskas tallin ovi. Malleus on tottunut tiuhaan tahtiin vaihtuvaan hoitajapiiriin, eikä oria voi siis kutsua yhden ihmisen hevoseksi, sillä melkein kuka tahansa pystyy oria käsittelemään, tietenkin niillä ehdoin että osaa ottaa kommennon itselleen eikä anna orin turhaan pullikoida vastaan.
Vaikeimmillaan Mallo on käsitellä keväisin. Tammojen lähettyville ei ole asiaa, sillä suurikokoinen ori kiskoo kyllä armotta hoitajaansa pitkin tallipihaa, jos sille vain antaa siihen tilaisuuden. Muuten Mallo on samanlainen käsitellä kuin mikä tahansa muukin hevonen, hieman varuillaan saa aina olla orin kanssa tallipihalla liikkuessa, mutta toistaiseksi omalla tallillamme ei herran kanssa mitään suuria haavereita ole sattunut. Orin varustamiseen, pesemiseen tai harjaamiseen ei tarvita mitään erikoisia poppakonsteja, sillä Mallo nauttii päästessään jaloittelemaan, eikä ori harjausta tai pesuakaan kavahda. Pientä kiukuttelua ori saattaa esittää korvien luimistelun muodossa, mutta harvemmin tällä on ollut sen kummempia seurauksia. Kun orin antaa temmeltää ja osoittaa mieltään kaikessa rauhassa, ei se yleensä jaksa jatkaa sirkusteluaan sen kauemmin. Jos taas hoitaja kiinnittää liikaa huomiota Mallon huonohkoon käytökseen, saattaa ori jatkaa temmellystään koko varusteiden laitto-operaation loppuun saakka. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat aina tervettulleita orin seuraan, sillä piikit ja ruiskut eivät saa oria pois tolaltaan. Hieman vaikeasta luonteestaan huolimatta ori on yksi tallin helpoimmista kengitettävistä ja seisoo aina koko toimituksen ajan paikallaan kuin suolapatsas. Ratsastajia ori on nähnyt selässään useamman kuin jotkut oman tallimme vanhimmista ratakaakeista koko elämänsä aikana. Tällä asialla on sekä hyvät että huonot puolensa, sillä paljon ratsastajia nähneenä Mallo pärjää kisatilanteessakin lähes minkä ratsastajan kanssa tahansa, eikä orin suorituskykyyn ole ratsastajanvaihdoksella lähes mitään eroa. Hieman huonompana seikkana voidaankin sitten pitää sitä, että Mallo huomaa helposti ratsastajan, joka ei ole täysillä hommassa mukana. Välillä tuntuu siltä että ori olisi viettänyt lukemattomat vuodet ratsastuskoululla uraa kiertäen ja opetellen miten jostain hommasta pääsee parhaiten lusmuilemaan. Tähän pieneen luonnevikaan ovat apuna ratsastajan rautaiset pohkeet ja yleensä käykin niin, että jos oria jaksaa treenin sekä lämmittelyn alussa tarpeeksi ruoskia, keskittyy Mallokin ratsastajansa apuihin täysillä. Erityisen herkkä orin kanssa ei tarvitse suusta olla, vaikka ei sitä tietystikään suustakaan tarvitse repiä. Perusavuilla ori toimii hyvin, mitään spesiaalia ei siis Mallon ratsastamiseen tarvita. Ori on reipas ratsastettava, eikä Malloa kannata turhan päiten tallissa seisottaa useampaa päivää peräjälkeen, sillä muutaman vapaapäivän jälkeen orin on melko mahdoton tapaus pidätellä kentällä. Tämä seikka tuli todettua orin tullessa meille Saksasta ja vietettyään viikon leppoisasti pienehkössä tarhassa jaloitellen. Ensimmäisellä liikutuskerralla saikin tosissaan pelätä ettei ori vain mene rikkomaan itseään. Tästä viisastuneena Mallo saa liikuntaa jopa oltuaan edellisenä päivänä kisoissa. Hyvin kevyttä jolkottelua kotipihan kentällä tai virkistävän maastolenkin, mistä ori onkin näyttänyt olevansa vain mielissään. Turhan kevyt liikunta saa orin vain kärtyiselle tuulelle, eikä seuraavistakaan treeneistä tahdo sitten tulla mitään kun ori pitäisi saada keskittymään taivutuksiin sun muuhun kouluratsun liikkeisiin. Kilpailutilanteessa Malleus on kuin kala vedessä, sillä suuri väenpaljous ei oria häiritse. Asustettuaan koko ikänsä suuressa siittolassa Mallo on tottunut jos jonkinlaisiin ääniin ja ihmishälinään. Salamavalot eivät vaivaa oria sen suorituksen aikana, vaan ori keskittyy sata prosenttisesti käsillä olevaan tehtävään ja ratsastajansa apuihin.
i. Solarisphere havitteli nuoruusvuosinaan mainetta ja kunniaa kouluratsuna, mutta orin ura ei omistajien mielestä ollut tarpeeksi nousujohteinen, joten Solar siirtyi nopeasti muihin tehtäviin. Ulkomuodoltaan erittäin komea ori pärjäsi kuitenkin erinomaisesti näyttelykehissä ja ori onkin kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Solarin saavutukset näyttelykehissä eivät kuitenkaan täysin hälventäneet pettymyksen tunnetta, sillä orista oli povattu isänsä kaltaista menestyjää kouluradoilla. Nykyään Solarisphere viettää eläepäiviään Lauterbachin sukutilalla saksassa astuen tammojen harva se päivä. ii. Avenger on yksi Tanskan tunnetuimmista kouluratsuista. Suurikokoinen mustanruunikko ylsi parhaina vuosinaan aina olympiatasolle saakka. Avengerin ratsastajana toimi Herman Schreiber, mutta kaksikon tiet erosivat, kun ori myytiin vanhemmalla iällä Ranskaan. Orin kilpailu-ura tyssäsi pahoihin ja toistuviin kaviokuumeisiin, jotka myöhemmin johtivat päätökseen lopettaa Avenger. Jälkeläisiä ori ennätti saamaan parisensataa kappaletta ennen poisnukkumistaan, vaikka Avenger kuolikin kohtalaisen nuorella iällä. iii. Lunarville polveutuu melko tuntemattomasta suvusta, mutta ori osoittautui vanhemmalla iällä melkoiseksi moniosaajaksi. Hieman varttuneemmalla iällä ruunattu Lunarville oli erittäin vaikea käsiteltävä erityisesti tammojen lähettyvillä. Ruunaamisen jälkeen hevosen luonne tasaantui huomattavasti ja Lunaria ratsastanut nuori miehenalku huomasi hevosessa potentiaalia kenttäratsuksi. Rohkeudestaan kiitelty hevonen teki vaikuttavan, mutta lyhyen pyrähdyksen kenttäratsastuksen parissa. Lunarvillen nimeen ei pahemmin törmätä holsteinien sukupuussa, sillä ori sai elinaikanaan ainostaan neljä jälkeläistä. iie. Ever Since asuu edelleen yhdellä Belgian arvostetuimmista kovan tason ratsastuskouluista. Ruunikko tähtipäinen tamma ei kapasiteetiltaan ole varsinainen kisatykki, sillä se on kisannut vain Va A tasoisissa kouluratsastuskisoissa ja esteillä 120cm luokissa. Tammaa on kuitenkin kiitelty yhdeksi parhaista opetusmestareista, sillä ainoastaan täydellisen täsmälliset avut ja kevyt ohjasote saavat tamman toimimaan parhaimmillaan. Esteillä Everin tavaramerkkinä on ollut ravistella ratsastaja selästään raivokkaalla pukkisarjalla, jos selässä istuva matkustaja ei ole ollut täydellisesti hypyssä mukana. Tänäpäivänä tamma viettää leppoisia eläkepäiviä. ie. Hounds Ditch siirtyi esteratsastuksesta kouluratsastuksen pariin, kun tamman jalat eivät enää kestäneet hyppyjen rasitusta. "Uudelleen koulutettu" Hounds menestyi kohtalaisesti Intermediate tasolla, mutta tamman kilpailu-uraa varjostivat jatkuvat jalkavaivat. 13-vuotiaana eläinlääkärin tuomio tammalle oli jyrkkä: Kisaaminen oli lopetettäva kokonaan. Hounds pysyi, yllättävää kyllä, koko elinikänsä saman omistajan nimissä. Tamma siirrettiin kevyeen ratsastuskäyttöön ja siitostamman tehtäviin. Tamma menehtyi varsomisen yhteydessä 18-vuotiaana. iei. Mortlakea luonnehdittiin aikanaan "kiivasluonteiseksi oriksi", mikä sinänsä on melkoisen nätisti sanottu tästä kaverista. On täysi mysteeri, miksei orin omistaja halunnut ruunata hevostaan, tai miksi mies ylipäätään halusi käyttää näinkin hirveää luontokappaletta jalostuksessa. Todettakoon, että täysiveriverta eivät Mortlaken jälkeläiset tarvitse, sillä tempperamenttia ja sisua ne ovat perineen isäukoltaan aivan riittämiin. Yönmusta ori yllätti myöhemmin kaikki periyttäjän kyvyillään, sillä noin puolet Mortlaken jälkeläisistä on onnistunut saavuttamaan tasapainoisen ja menestyksekkään uran este- tai kouluradoilla, näyttelykehiä unohtamatta. Toinen puolisko orin siittämistä varsoista on taasen perinyt ehkä hieman liikaa isäukkonsa luonteenlaatua. iee. Maniacal Renderings on suvultaan huippuluokan jalostuksen tulos, mutta kilpailu tilanteessa täydellinen alisuoriutuja. Tamma kiersi pitkään markkinoita ja vaihtoi omistajaa useaan otteeseen. Tunnusomaista Mandyn kaupanteossa oli korkea hinta, mistä syystä kesti pitkään, ennenkuin tamma löysi itselleen sopivan kodin. Mandy kotiutui Länsi-Saksaan pienelle ja kotoisalle Houndsville nimiselle tilalle. Kaunis punaruunikko tamma toimi tilan omistajan tyttären ratsuna ja hyvän sukupuunsa ansiosta Mandy varsoi muutaman kerran hyvistä oreista. e. Liquefy ei pahemmin ole kisakenttiä nähnyt ja tamma onkin toiminut lähes koko elämänsä siitoshevosen virassa. Kuvankaunis piirtopäinen tamma kiersi muutamia kertoja näyttelykehissä, yltäen muutaman kerran serteillekin. Malleus Maleficarum on tamman viimeisin jälkeläinen eikä tammaa enää varsoteta eläinlääkärin suosituksesta. Luonteeltaan Liquefya on kuvattu sosiaaliseksi ja säyseäksi hevoseksi. ei. Twist Of Fate on hevonen, joka kannattaa painaa mieleen, kun Mallon sukupuusta etsitään kovan tason koulusuorittajia. Ori on saavuttanut urallaan lähes kaiken: Se on kisannut GP-tason kouluohjelmia aina olympiatasolla saakka. Ulkomuotonsa puolesta ori ei myöskään jätä yhtään toivomisen varaa, sillä lihaksikas ja tiivisrunkoinen suurikokoinen ruunikko ori on valloittanut näyttelykehien tuomarit useaan otteeseen puolelleen. Twist of Fate myytiin muutama vuosi takaperin huimasta summasta Hollantiin. Kauppa on kuitenkin kannattanut, sillä Fate on ollut erittäin suosittu jalostusori ja sen vanhimmat jälkeläiset ovat jo näyttäneet kyntensä kouluradoilla menestyen keskitasoa paremmin. eii. Dramaraman nimi esiintyy lähinnä esteille suuntautuneiden holsteinien sukupuissa. Ori on niittänyt mainetta myös koulukentillä, mutta jostain syystä sen jälkeläiset ovat pärjänneet paremmin ratakettuina. Rakenteeltaan kimo ja hieman hinteläkin Dramarama ei ole mikään kedon kaunein kukkanen, mutta orin pienet rakennevirheet eivät ole estäneet sen menestymistä Intermediate tason kouluradoilla. Ori menehtyi Birchwoodin maaliskuussa 2010 pahaan ähkyyn. Jälkeläisiä orilla kertyi viitisenkymmentä kappaletta, joista lähes puolet on suuren siittolan omista tammoista. eie. Cheyenne oli tunnettu huonoista kisahermoistaan. Tammaa voisi perusolemukseltaankin luonnehtia heikkokermoksi arkajalaksi, joka säikkyi miltei omaa varjoaankin. Punaruunikko, 163cm korkea Cheyenne menestyi kuitenkin vioistaan huolimatta hyvin kouluradoilla, mutta suurin kiitos tamman menestyksestä kuuluu eittämättä sen rautahermoiselle ratsastajalle Joan Bergmannille. Tamma ei ollut suosittu siitoshevonen ja varsoikin ainoastaan kaksi kertaa. Toinen varsoista (o. Twist of Fate) luotsasi myöhemmin tiensä kouluratsujen kirkkaimpien tähtien kaartiin. ee. Manhunt on "kuuluisuus" ainoastaan kotikulmillaan pienessä saksalaisessa syrjäkylässä. Muunmuassa kyläläisten järjestämissä leikkimielisissä laukkakisoissa Manhunt oli voittamaton ja moni epäilikin tamman vetävän vertoja lyhyillä matkoilla ihan oikeille laukkaratsuillekin. Luonteeltaan tamma on myös yhtä temperamenttinen kuin puhdas täysierihevonenkin ja tamman reaktiokyky on suorastaan räjähtävä. Manhunt on kisannut paikallisissa kisoissa aluetasolla, eikä tamman hyppytyylissä todella ole moittimisen varaa. Koska tamma ei polveudu saksalaisista supernimistä, on se päätynyt lahjoihinsa nähden turhan heikon ratsastajan käsiin. Ammattilaisen ratsastamana tammalla saattaisi olla rahkeita kansallisella tasollakin. Manhunt on ollut koko elämänsä Ina Zieglerin omistuksessa ja tähän mennessä tamma on varsonut kolme kertaa. eei. Martyrdom on Suomeen Saksasta muuttanut punarautias holstein ori. Martyrdom on kisannut kansallisella tasolla kouluratsastuksessa siitä saakka, kun se vuonna -01 tuotiin Suomen maaperälle. Nykyisin eläkepäiviään viettävä ori dominoi vahvasti kärkitilastoja, erityisesti vuosina 2001-2006. Nelinkertainen SM-mitalisti on ollut suomessa erittäin suosittu siitosori, mutta ulkomailla Martyrdomin menekki on ollut heikompaa. eee. Zonda muistetaan kuvankauniista ulkomuodostaan ja helposta käsiteltävyydestään. Sirokokoinen savunharmaa 163cm korkea tamma omasi näyttävät liikkeet, mutta tästä huolimatta Zonda ei pahemmin ole kouluradoilla viihtynyt. Zonda on menestynyt kaikissa kilpailuissaan keskitasoa paremmin tai erinomaisesti. Tamma kuitenkin kärsi pahasta kuljetuskammosta, mistä johtuivat tamman vähäiset näyttäytymiset kouluarenoilla. Siksi tamma siirtyikin melko nuorella iällä täysipäiväiseksi siitostammaksi Ruotsiin. Zonda menehtyi varsomisen yhteydessä vuonna 2009. Zondan vastasyntynyt varsa seurasi emäänsä vain muutama tunti Zondan poismenon jälkeen.
NJ näyttelyt (vain sertit)
KRJ Kisat (68 sijoitusta)
Hejdin kouluvalmennus (nuorille ratsukoille) Tropicassa 10.01.2009 Mallo oli vähän laiskemman oloinen herra, eikä alkulämmittelynne meno vaikuttanut kouluratsastukselta lainkaan, pikemminkin päättömältä karjunta- ja vetokisalta, jossa olit itse aika heikoilla... Anyway, yllättävää kyllä, ratsusi työskentely parani hyvin nopeasti ensimmäisten harjoitusten aikana, jolloin pystyit myöskin itse keskittymään enemmän niihin tehtäviin sekä omaan ratsastukseesi, ja aloitte olla loistava pari! Muista kuitenkin olla vielä vähän tarkempana orin laiskottelun kanssa silloinkin, kun kaikki tuntuu menevän hyvin, sillä huomaamattasi se vähän poikitti, jätti taipumiset puolitiehen sekä jäi takasillansa paljon jälkeen muusta kropasta. Loppujen lopuksi suorituksenne oli oikein hyvä, varsinkin loppuvalmennuksesta Mallo toimi erittäin hyvin ja valmentaja vain tuijotti teitä hämmentynyt lahna-ilme kasvoillansa... |