KTK III
YLA 3
KRJ I

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset KRJ: 57 kpl
KRJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Machira PB tai Make, kuten talliväki oria kutsuu, on veikeä ja pirteä oripoika. Menevää laatua oleva ja herrasmiehen käytöstavoilla varsutettu ori on oikea päivänpaiste. Machiran kanssa ei koskaan kyllästy puuhailemaan, sillä vaikka ori osaa välillä olla hankalahko, se on silti aina hallittavissa, oltiin sitten maassa tai orin selässä. Hoitaessa Makella ei juurikaan ole huonoja tapoja, sillä kasvatuskodissaan ori on oppinut käyttäytymään ihmisystävällisesti ja kunnioittaa kahdella jalalla tallustavia ystäviään. Pientä säpinää ori saattaa silloin tällöin aiheuttaa, mutta tällaiset temput ovat yleensä vain leikkimielistä kiusantekoa ja rajojen kokeilemista. Epävarmaa hoitajaa Make osaa taitavasti jujuttaa, esimerkiksi kääntämällä takalistonsa kohti karsinan ovea hoitajan tullessa hakemaan herraa ulos, tai luimimalla ja irvistelemällä harjauspaikalla.

Kunnioitusta tässä kaverissa herättää ilman muuta eläinlääkäri, joka on Maken silmään sellainen näky, mitä ei välttämättä haluaisi tuijotella päivästä toiseen. Kun lekuri on paikalla tekemässä rutiinitarkastusta tai pistelemässä piikkejä, Machira seisoo kuin suolapatsas paikoillaan. Tallityöntekijät ovat vitsailleet orin kustannuksella ja väittävät tämän olevan kiltisti paikoillaan vain siksi, ettei ori muka uskaltaisi liikutta eväänsäkään kun eläinlääkäri on visiitillä.

Uskokaa tai älkää, mutta Machira rakastaa vettä kaikissa sen olomuodoissa. Sateisena päivänä kukaan ei ole halukas viemään oria tarhaan, sillä lätäköistä riemastunut ori läiskyttelee kuraa ympäriinsä ja on hetkessä yltä päältä liassa. Samoin on ratsastaessa, sillä Make läiskyttelee mielellään vesiputtien yli ja joskus vettä roiskuu siinä määrin, että ratsastajakin saa siitä tuntuvan osan. Pesupaikalle päästessään Machira ottaa kaiken ilon irti. Ori seisoo aloillaan kun vettä ruutataan sen päälle, yleensä silmät painuvat kiinni ja ori tuhahtelee tyytyväisenä.

Traileriin meno saattaa joskus Machiran kanssa ottaa koville, sillä orilla on päiviä, jolloin koppiin asteleminen ei tule kysymykseenkään. Näitä päiviä ei onneksi ole esiintynyt pahemmin silloin, kun ollaan lähdössä kilpailuihin, mutta tämän herran kanssa varataan tästä huolimatta aina ylimääräistä aikaa lastaukseen. Make suostuu matkustamaan yksin tai muiden hevosten kanssa, eikä järjestä kohtausta, jos joutuu kykkimään trailerissa pidempiäkin aikoja.

Machira on ehdottomasti pomminvarma ratsu niin turvallisella kotikentällä kuin vieraassa maastossakin. Vaikka Makella on tapana keljuilla metsäreissuilla ja tehdä hieman hurjankin näköisiä tempauksia, ei se koskaan ole aiheuttanut todellisia vaaratilanteita. Nämä piirteet vain kuuluvat sen iloiseen ja veikeään luonteenlaatuun. Pitkät ja ironaiset liikkeet ovat Maken valtti, ja ori on ässä tekemään laukanvaihtoja. Lisäksi Machira pyöräyttelee vaivattoman näköisesti puolipiruetteja laukassa. Ratsastajan mielipide orista on tähän mennessä ollut positiivinen, ja tallillamme vierailleet ja Maken selässä käyneet kokeneet kouluratsastajat ovat kehuneet orin liikkeitä ja kevyttä liikkumista mainioiksi. Keskittyminen kisoissa Makella on aina lähes sataprosenttista, mikä tekee orin kanssa työskentelyn erittän mieluisaksi. Parhaita puolia Machirassa on juuri se, että orin kanssa unohtaa jopa koulukentällä tylsiä harjoituksia tehdessä tekevänsä todella töitä.

06.11.2010 - Edellisenä päivä tuttavamme Milja oli laittanut sähköpostitse viestiä ja ilmoittanut, että hänen täytyy luopua muutamasta omistamastaan kasvatistamme. Hevosten joukossa oli myös trakehnerori Machira, joka kuuluu suosikkikasvatteihini kautta aikojen. Milja oli pitänyt orista erittäin hyvää huolta, sillä ori oli jo ennättänyt saada jälkikasvua ja lisäksi ori oli käyty kantakirjaamassa vuosi takaperin. Machiran kohtaloa ei tarvinut miettiä hetkeäkään, vaan pyysin Miljaa tukkimaan orin ensimmäiseen lähtevään koneeseen ja laittamaan osoitteeksi Skurvashin tilukset. Seuraavana päivänä juuri aamutallin kiireiden laannuttua pihaan kurvasi tuliterä hevoskuljetusauto, jonka kyydissä Machira oli.

Ori ei ollut muuttunut piiruakaan siitä, kun olin nähnyt sen edellisenä kesänä eräissä kouluratsastuskilpailuissa. Make tuntui olevan aluksi hieman pyörällä päästään, mutta taluttaessani oria talliin ja sen vanhaan karsinaan, tuntui se käsittävän, minne se oli tullut. Olin tyytyväinen Maken mielenlaadun muutokseen, sillä orin rauhoittuminen kieli siitä, ettei meidän tarvitsisi tuhlata aikaa yrittämällä sopeuttaa hevosta vanhaan kotitalliinsa.