ERJ I
YLA 2

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 63 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 1 kpl

István on tähän mennessä ehkä eksoottisin hankinta Skurvashiin ikinä. Venäjältä tuotu ori on syntynyt suuressa, yli satapäisessä, holsteinsiittolassa ja orin sukujuuret ovat tottakai venäläistä parhaimmistoa. Ja kun on kyse venäläisestä ratsusta, ei voi olettaa muuta, kuin että luonteenpiirteisiin ovat jalostuneet ajan myötä itänaapurimme ihannoimia seikkoja. Siksi István onkin tulinen, päättäväinen, mutta kuitenin melko helposti ratsastajansa tahtoon taipuva ratsu.

Istvánin tie Skurvashiin ei ollut helppo ja orista kuulimme ensimmäisen kerran erään vanhan tuttavamme kautta. Koska Venäjä oli meille aivan uusi kohde tuontihevosten suhteen, ei meillä ollut tarvittavia suosituksia ja suhteita orin hankkimiselle. Taistelu Istvánista oli kova, sillä orista oli kiinnostunut useampikin vaikutusvaltainen taho. Orin isä Ivano nimittäin ei ollut siittänyt kuin kaksi orijälkeläistä, joista István oli jälkimmäinen ja viimeinen myynnissä oleva. Pitkän neuvottelun ja tarjoamiskilpailun jälkeen István sai kuitenkin luvan lähteä meidän mukanamme Skurvashiin.

Omalle reviirillemme päästyämme maasturin ja trailerin kera emme voineet muuta kuin iskeä vitoset yläilmoissa ja tuulettaa. Kopissa seisoi yksi hienoimmista hevoshankinnoista piiitkään aikaan ja tyytyväisinä kihisimme siitä, miten aina niin kateudesta vihreänä oleva naapurimme olisi jälleen kerran takalaitumien pajupuskissa kiikarit silmillä tiirailemassa uusinta helmeämme. István oli tietenkin juonessa mukana ja asteli trailerista ulos pärskien ja jalkojaan komeasti nostellen - kuin todellinen showhevonen konsanaan.

Helposti yhteistyöhön hoitajansa kanssa kanssa suostuva István ei vaadi hoitajaltaan ydinfyysikon tutkintoa tai painonnoston SM-kultaa, eikä orin tulon jälkeen hoitajien työlistoja tarvinut tehdä uusiksi kuten moni työntekijä etukäteen jo pelkäsi (meillä on tapana kiikuttaa Skurvashiin oreja, jotka tulevat toimeen vain osan hoitajakaartin kanssa ja nimikkohoidokit vaihtuvat tiuhaan). István ei myöskään ole aggressiivinen, joten se ei eroa niin radikaalisti luonteensa puolesta muutamista tallin veijareista. Sanottakoon kuitenkin, ettei uuden tulokkaan ego antanut periksi Ryssän (Russianredmachine PB) kiljuessa sille uhkauksiaan, vaan István itsekin oli lähdössä tappeluun mukaan, kun sille tilaisuutta tarjottiin. Mainittakoon nyt kuitenkin, että olisin pistänyt rahani likoon Romanovin muksun puolesta, sillä ainakin minun nähdäkseni sen kertoimet ovat korkealla, laitettaisiin sitä vastaan lähes mikä tahansa muu tallin ori.

Tallissa Istvánille pitää seuraa sen oma tallikissa Mörri. Raidallinen kolli nukkuu orin karsinassa, seuraa tätä laitumelle ja ratsastuskentälle (joskus jopa maastoonkin) ja kulkee Istvánin mukana aina, kun sitä lähdetään kuljettamaan trailerilla milloin mihinkin päin maailmaa. Kollikissaa saa toisinaan tosissaan hätistellä pois jaloista, kun Istvánia tullaan laittamaan valmiiksi treenejä varten. Mörriä ei kuitenkaan parane hätistellä pois Istvánin näköetäisyydeltä, sillä kollin kadotessa omille teilleen muuttuu ruunikko aina silmin havaittavasti levottomammaksi. Sanomattakin on selvää, että paikallaan seisovaa ja rauhallista oria on mukavampi puunata valmiiksi, kuin levottomasti jalalta toiselle siirtyilevää ja vispailevaa oria.

Vaikkakin István sai suukopua aikaiseksi tallin alfaorin kanssa heti Skurvashiin muutettuaan, ei se tarkoita sitä, että oria jouduttaisiin pitämään kuin eristyssellien vankeja. Ruunikko tarhataan milloin missäkin on tyhjää tilaa, eikä ori tarvitse vuorokaudenympäristä babysitter -valvontaa osakseen. Ori toki nauttii saadessaan huudattaa samaa sukupuolta edustavia höyrypäitä ja tammoista viriili ori on nyt on aina kiinnostunut. István ei toistaiseksi ole kuitenkaan tuottanut pettymystä loikkaamalla aitojen yli ja siittämällä ei-toivottuja varsoja, vaan ori odottelee aina kiltisti tarhan portilla, kun sitä tullaan hakemaan pois laitumelta.

Ratsastaessa István muistuttaa hyvinkin paljon urheiluautoa. Kevyt ja helppo ohjaus riittää orin kääntämiseen niin oikealle kuin vasemmallekin, eikä ohjissa tarvitse roikkua ja pohkeita paukuttaa orin kylkiin, jotta sen saisi taipumaan - päinvastoin ori on notkea ja näppärä ja toimii hyvin kevyelä ohjauksella. Istvánin liikehdinnässä ja rakenteessa huomaa kyllä hyvin, mihin venäläiset kasvattajat ovat pyrkineet holsteiniensa kanssa: Luomaan saksalaista vastikettaan kevyemmän tyypin, jolla on tarpeeksi voimaa ja dynamiikkaa suoriutua Grand Prix tason luokista hyvin tuloksin sekä kevyt, mutta vahva runko joka tukee nopeaa ja helppoliikkeistä suorittamista. Ja István on viimeistä vuohiskarvaansa myöten tällainen.

Koeajo Istvánilla ei välttämättä ole mikään autuaaksi tekevä kokemus ja puhuttaessa tästä nimenomaisesta oriista täytyykin todeta, että István on kuin hyvä viinivuosikerta: paranee vanhetessaan. Ensimmäisillä ratsastuskerroilla ruunikko ori testaa hyvin perusteellisesti, millaisen kaksilahkeisen se on satulaansa saanut ja ratsastaja saa tehdä töitä hikikarpalot otsalla saadakseen orin liikkumaan oikeassa temmossa oikeaan suuntaan. Istvánin kanssa on rakennettava suhdetta pala palalta ja useamman vuoden orin kanssa työskennelleet voivat huoletta vaikka lähteä orin kanssa maastoon ilmaan satulaa. Istvánin uudet ratsastajakokelaat puolestaan saavat karvaasti kokea, miltä tuntuu (yrittää) laittaa aisoihin väkivahva ja oman pään omaava ori.

Orin kanssa taisteltiin pitkään kuljetuskoppiin menosta, sillä syystä tai toisesta István ei suostunut astelemaan traileriin ilman kunnon taistelua. Pystyyn pomppiva ja joka ilmansuuntaan ryntailevä ori oli todellinen haaste, kunnes yksi päivä keksimme laittaa Istvánin luotetuimman ystävän, tallikissa Mörrin, orin kanssa traileriin. Nähdessään likaisen harmaaraidallisen ja pullean kollikissan Istvánin rettelöinti loppui kuin seinään ja siitä lähtien kolli ja István ovat matkanneet yhdessä niin kisoihin, näytöksiin kuin eläinlääkärin klinikalle.

Ori on ilman muuta omimmillaan esteradoilla. István on eteenpäinpyrkivä ja siksi ratsastajalla on oltava ruista ranteessaan, jotta saa pideltyä hevosen allaan koko radan ajan. Ensimmäisiä kertoja orilla ratsastaessa on melkeimpä normaalia jäädä tyhjän päälle istumaan, kun ori ampaisee luvan saatuaan kuin täysiverinen lähtöportista Breeder's Cupissa. Istvánin menoa joutuu muutoinkin hillitsemään melko lailla, mutta ainakaan orilta ei puutu motivaatiota työhönsä. Aina, kun Istvánin satulaan kapuaa uusi ratsasataja on tallilla jo melkein traditio, että kaikki tulevat seuraamaan uuden ratsastajan ja Istvánin työskentelyä esteillä. Ori keksii mitä hullunkurisimpia keinoja nöyryyttää ratsasatajaansa ja viimein Istvanin tempaus olikin heittää muhkea pukkisarja heti esteeltä alastulon jälkeen, jolloin uusi ratsastaja pääsi maistamaan ratsastuskentän tomuja. Kestää aikansa, ennen kuin Istvánin testaaminen ja keppostelu loppuu ja yhteinen sävel löytyy, mutta selvää on, että taitava ratsasataja huomaa kyllä, milloin oikuttelvasta orista on tullut kuumahko, mutta taitava esteratsu.

Kisapaikalla ihmispaljoutta kaula pitkällä napittava István on kuin luotu elämään kilpailuiden kiihkeää ja hektistä tunnelmaa. Oria ei voi kisa-aamuna koskaan huijata, vaan ruunikko tietää aina, milloin sillä on kisapäivä edessään. Jo kotona alkava innostunut steppaus ja puuskutus jatkuu niin kauan, kunnes István saadaan kisapaikalle ja tuupataan ratsastajansa kera kohti lämmittelyaluetta. Pingottunut hermokimppu saa itsensä rentoutettua vasta, kun sille tarjoillaan harjoitusesteitä kokeiltravaksi ja parin hypyn jälkeen alkaa orin liikkeessä ja olemuksessa olla selvästi rennompi ote.

Istvánin hermoilemista kisapäivänä en välttämättä pidä niinkään huonona asiana, sillä olen todennut että mitä enemmän ruunikko häärää, tepsuttaa ja seuraa ihmismassoja, sitä keskittyneempi siitä tulee, kun itse suoritus alkaa. On jännää, miten niinkin kiihkeässä tilassa olleesta orista voikin ykskaks tulla rauhallinen, rohkea ja päämäärätietoinen kisakumppani, mutta juuri sellainen István vain on. Tottahan István on tyylilleen uskollinen esteradallakin ja painelisi radan läpi kiihdytellen ominaiseen tapaansa nollasta sataan -periaattella, mikäli ratsastaja ei olisi kontrolloimassa orin tempauksia. Istvánia ei voi kuitenkaan syyttää huonosta työmoraalista, sillä rohkea ori hyppää ratsastajansa pyynnöstä esteen kuin esteen eikä epäröi hetkeäkään, piilotteleeko esimerkiksi sapelihammastiikeri tiilimuuriksi naamioidun esteen takana.

i. Ivano on musta, 164cm korkea, holstein ori. Ivano on yksi tämän hetken kuumimmista jalostusoreista kotimaassaan Venäjällä, missä orin jälkeläisistä ollaan tarjottu hirvittäviä summia. Syynä Ivanon jälkikasvun suosioon on orin oma, harvinainen sukulinja, joka oli jo kadota kokonaan venäläisistä sukulinjoista. Ponevin holsteinsiittolassa syntynyt ja ikänsä elänyt Ivano herätti huomiota jo nuorena: ori menestyi loistavasti 3-vuotistesteissä, keräten kaikkien aikojen korkeimmat pisteet. Rataesteillä Ivano on puolestaan kunnostautunut kotimaansarjassa 160cm luokissa, hyvällä menestyksellä tottakai. Kilpaura jäi kuitenkin kesken orin sairastuttua äkillisesti aggessiiviseen suolistopöpöön, joka lopulta vei tuolloin 7-vuotiaan oriin hengen. Valitettavasti Ivano jätti vain kaksi orijälkeläistä jälkeensä, joista toinen on kovalla työllä Skurvashiin hankittu István.

ii. Imperial Navy on venäjällä syntynyt isokokoinen mustanruunikko ori. Orin englantilainen nimi johtuu siitä, että sen omistaa puoliksi venäläinen ja amerikkalainen taho. Imperial Navy asui koko ikänsä Venäjällä, kilpaillen rataesteillä 160cm luokissa, menestyen kansallisella tasolla hyvin tuloksin. Oritesteissä Imperial Navy sai hyvät pisteet kaikista kolmesta askellajistaan, joilla se kompesoi muita hieman heikommiksi jääneitä osa-alueita. orin siirryttyä jalostukseen sen amerikkalainen omistaja puuttui vanhvasti orin käyttöön ja lopulta riitaantuneet omistajat päättivät, että Imperial Navy astuu ainoastaan venäläisiä ja amerikkalaisia tammoja. Valtaosa Imperial Navyn jälkikasvusta päätyi kuitenkin loppujen lopuksi Yhdysvaltoihin, jossa siihen aikaan hevosmarkkinat olivat paremmalla tolalla.

iii.Rough Minded on alkujaan saksasta lähtöisin oleva ori, joka myytiin kuitenkin jo varsana venäläiseen suursiittola Kopreviin. Mustanruunikon läsipään hinta olisi todellisuudessa ollut satojatuhansia ruplia, mutta toisen maailmansodan aiheuttaman inflaation vuoksi ori lähti saksalaiskasvattajaltaan lähes pilkkahintaan. Roughin suku on harvinainen, sillä juurikin maailmansotien takia sen verisukulaiset kuolivat nuorina, tai myytiin sodan tuomien rahaongelmien vuoksi paperittomina eteenpäin. Siitä huolimatta ori on arvokas yksilö, sillä sen lähisukulaisista löytyy erittäin menestyneitä rataestetaitureita. Rough itse loi oman uransa lopulta Venäjällä, menestyen vanhempiensa tavoin Grand Prix tason esteradoilla. Jättiläiseksikin kutsuttu, huimat 174cm korkea, ori kuoli kuitenkin kohtalaisen nuorena, eikä jättänyt kuin kymmenkunta jälkeläistä sukuaan jatkamaan.

iie. Eagle Wing on Quinn Jungin omistuksessa ollut tamma, joka tuli tunnetuksi 60-luvulla edustettuaan Saksaa Olympiajoukkueessa rataesteillä. Tamman ja tämän ratsastajan Tom Frein valinta joukkueeseen oli yllätys, mutta siitä huolimatta kaksikko oli ehdoton piristysruiske muuten huonosti menestyneeseen joukkueeseen. Nimenomaan Olympialaisten jälkeen Eagle teki itsensä tunnetuksi maailmalla ja tummanruunikko tamma sai paljon huomiota osakseen. Eagle Wingin omistaja käyttikin julkisuuskortin välittömästi hyväkseen ja vaatimattomasta suvusta lähtöisin oleva tamma tuotti jälkeläisiä vain huippuoreista. Kaikkiaan Eagle varsoi kaksitoista kertaa ja useimmat sen jälkeläisistä ovat menestyneet myöhemmin kansainvälisellä tasolla.

ie. Glafira on ihastuttava rautias sukkajalka, joka niin ikään on venäläisen Ponevin siittolan asukkeja. Glafira hankittiin siittolaan sen ollessa jo 16-vuotias ja tamma on toiminut viimeiset vuotensa siitoshevosen tehtävissä. Glafira on varsonut Ponevissa viisi kertaa, aikasempia varsoja tammalla ei ole. 163cm korkea tamma kisasi esteillä kansallisella tasolla, ollen tasavarma suorittaja ja joka muistetaan erityisesti sen kauniista ja tasapainoisesta suorittamisesta. Kansainvälinen läpimurto jäi toki tekemättä, mutta siitä huolimatta venäläiset osaavat antaa arvoa Glafiran nimelle hevostensa sukutauluissa.

iei. Razumin tuli tunnetuksi kotimaansa Venäjän ulkopuolella jo nuorena. Drakur nimisen siittolan omistuksessa ollut punarautias Razumin lähti koulutettavaksi arvostetulle hollantilaiselle hevosmiehelle, joka saikin koulittua tuliluontoisesta Razuminista todellisen tähden. Koulutuksensa jälkeen Razumin siirtyi kilpailemaan Euroopan sarjassa, menestyen hyvin viisi- ja kuusivuotiskautensa. Venäjälle palattuaan 7-vuotiaasta Razuminista alettiin leipoa jalostushevosta. Vuoden yrittämisen jälkeen onnisti ja ori sai jalostusluvan ja papereihinsa kantakirja II merkinnän. Orille yritettiin saada jalostuslupaa myös Eurooppaan, missä sille oli kovasti kysyntää, mutta valitettavasti Razumin ei läpäillyt vaadittavia terveystarkastuksia. Venäjällä puolestaan orilla on kaikkiaan kuusisataa rekisteröityä jälkeläistä.

iee. Gandaza on ikänsä siitostammana toiminut mustanruunikko, 159cm korkea, holsteintamma. Ensimmäisen kerran Gandaza varsoi viisi vuotiaana ja nyt 26-vuotiaalla tammalla on kaikkiaan 13 jälkeläistä. Viimeisen kerran Gandaza on varsonut 21-vuotiaana, minkä jälkeen se ansaitusti pääsi eläkkeelle. Tamman omistama olisi toki varmasti varsottanut tätä vielä muutaman kerran, mutta tamman oma terveydentila esti lopulta aikeet. Luonteeltaan Gandaza on täydellinen vastakohta tuliselle Razuminille, sillä tamma on lempeä, rauhallinen ja helppo käsitellä. Lisäpisteitä Gandaza on saanut myös kauniista liikkeistään ja suurin osa tamman jälkeläisistä onkin menestynyt kouluradoilla.

e. Belgukovna on Dimitri Kraponevin omistama punaruunikko siitostamma. Belaksi kutsuttu tamma on menestynyt loistavasti näyttelykehissä, ollen lähes joka kerta luokkansa voittaja ja palkittu lähes yhtä useasti rotunsa parhaana edustajana ja kilpailuiden parhaana tammana. Kraponev onkin markkinoinut Belgukovnaa tämän hyvällä rakenteella ja tituleerannut tammaansa mm. "rakenteeltaan täysin virheettömäksi" ja "rotunsa esimerkilliseksi edustajaksi". Puheissa on toki perääkin ja hyvän rakenteen lisäksi 161cm korkeaa tammaa on siunattu myös erinomaisella luonteella. Bela on tällä hetkellä varsonut kaikkiaan 5 kertaa ja sen vanhin jälkeläinen on nyt 6-vuotias.

ei. Lukyan on piinkova kilparatsu. Venäjällä uraansa tehnyt punaruunikko "pikkuori" on voittanut maansa mestaruuden kaikkiaan kolme kertaa ja kerännyt kaikkien aikojen kovimman pistesaldon kotimaansa rankingissa 9-vuotiskaudellaan. Jalostuspuolella ori on ollut pettymys: sen 300 jälkeläisestä alle puolet on löytänyt tiensä kansalliselle tasolle asti kilpailemaan. Jalostuksessa Lukyanin periyttämiskyvyt näkyvätkin oikeastaan vasta toisessa polvessa sen tammajälkeläisten varsoissa, isälinjan periyttämiskyky on ollut heikkoa.

eii. Luka XV syntyi saksalaiseen suursiittolaan vuonna 1970. Ruunikosta orista tuli heti sen kilpauran alettua yksi seuratuimmista ratsuista, sillä sen isänä on yksi legendaarisimmista saksalaisoreista Lucan II. Luka täytti kaikki odotukset ollen menestynein esteratsu vuonna -77, vuotta myöhemmin ori ylsi palkinnoille Olympialaisissa, ja Saksan mestaruuden se voitti kertaalleen. Erityisesti Luka on saanut kehuja hyppytekniikastaan, sillä ori on eteenpäinpyrkivä ja etujalkojen tekniikka on nopea ja varma. Siitospuolelle siirryttyään Luka sai välittömästi jalostusoikeudet Euroopan laajuisesti ja sen jälkeläisiä löytyy kourallinen myös rapakon takaa.

eie. Jarohna on temperamenttinen venäläistamma. Holsteiniksi pienikokoinen, vain 154cm korkea, Jarohna ei koskaan täyttänyt odotuksia kilparadoilla, vaan se starttasi vain muutamaan otteseen metrisissä luokissa, sijoittuen poikkeuksetta jumbosijoille. Huolimatta omasta floppauksestaan kilpakentillä, tuli tummanrautiaasta tammasta kuitenkin yllättäen erinomainen siitosratsu. Osasyynä on varmasti Jarohnan astuneet laadukkaat jalostusorit, joita olivat mm. saksalaiset Luka XV ja Quintus, sekä Venäjän omat tähtioriit Yamir, Ruben II ja Voronfin. Nimenomaan näiden oriiden jälkeläiset ovat menestyneet kansallisissa ja kansainvälisissä kilpailuissa, mutta Jarohnan jälkeläisistä löytyy myös muutamia emänsä kaltaisia pettymyksiä.

ee. Belukhan omistaa kuuluisaa venäläistä hevosmyyntitallia pitävä Alex Kalin. Tummanruunikon Belukhan piti aluksi tulla tallille vain kunnonkotokseen ja lopulta myyntiin, mutta toisin kävi. Kalin ihastui totaalisesti Belukhan atleettiseen olemukseen ja energiseen luonteeseen. Kun tamma oli vieläpä täydellinen ratsastettava, oli päätös syntynyt. Kalin ei tosin koskaan kilpailuttanut lempitammaansa, mutta myyntitallissa asuvan tamman piti jotenkin tienata elantonsa. Belukhasta tehtiin siitostamma ja Kalinin omistuksessa se varsoi kaikkiaan kymmenen kertaa onnistuneesti. Kun tamman omistaja piti vielä huolen orien hyvästä laadusta, teki Belukha omistajalleen monta arvokasta kisaratsun alkua myytäväksi.

eei. Vyacheslav ei kuulu kotimaansa tähtihevosiin, vaan mustanruunikko ori on pikemminkin ollut tasaisen varma perusratojen suorittaja. Vyacheslav kilpaili useassa eri lajissa ja orin kisaura kesti kaikkiaan viisi vuotta. Atleettinen ori osoitti olevansa vahvimmillaan koulu- ja esteradoilla: Elegantti, hyvässä ryhdissä ja kevyesti liikkuva ori keräsi hyvät pisteet kouluradoilta, esteradoilla jaloistaan tarkka ja tasaisen varma suorittaja menestyi hyvin aluetasolla. Vyacheslav sai jalostusoikeudet kausille -74 ja -78 ja ori astui kaikkiaan satakunta tammaa.

eee. Bezruchka muistetaan erityisesti loistavana siitostammana. Tamman tunnetuimpia jälkeläisiä ovat Saksassa vaikuttavat Gottmud (voittanut vuoden holstein tittelin v. 1992, sijoittunut maansa esterankingissa kolmena perättäisenä vuotena viiden parhaan joukkoon), Asmar (kansainvälisen tason esteratsu, useita arvokisavoittoja) ja Calimaroth (suorittanut menestyksekkäästi 30-päivän testit huippupistein, 2.sija stallion performance testissa). Tamman omat rajoittuvat kantakirjaukseen v. 1975. Irtohypityksessä tamma on ylittänyt 130cm esteitä, hyvällä tekniikalla.

10.12.2010 - Kirpeänä joulukuun aamuna odotettu traileri viimein kaartoi tallipihaan. Tallipiha oli täyttynyt alta aika yksikön työnetkijöistämme, kun trailerin kantamat äänet olivat kiirineet ihmisten korviin ja nyt kaikki odottivat malttamattomina uutta tulokasta. Venäjältä saatu paketti kuulosti rauhalliselta ja toiveikkaana laitoin sormet ristiin selkäni takana, jottei tälläkin kertaa talliin oltaisi hankkimassa hullua, aggressiivista ja matkustuskammoista kaakkia. Yllätyin kuitenkin iloisesti, kun trailerin ramppia asteli pärskähtevä kiiltävänruunikko István, joka näytti olevan elämänsä kunnossa. Pelon ja vihamielisyyden sijasta orin silmistä paistoi silkka uteliaisuus, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Allekirjoitukset saatuaan hevoskuljetusauto poistui kuin huomaamatta paikalta, sillä kaikki olivat jääneet tapittamaan uutta tulokasta. Havahduimmekin vasta, kun kehonrakennusta harrastava tallipoikamme kiikutti naapuriamme niskavilloista paikalle. Poika oli löytänyt tämän uteliaan naapurimme nuuskimasta paikkoja ja käsissään olevista kiikareista päätellen hän oli seurannut tiiviisti uuden tulokkaamme saapumista. Vaikka todellisuudessa kihisin riemusta ja vahingonilosta, tyydyin huokaamaan syvään ja käskemään tallipoikaa saattamaan naapuri pois mailtaimme. Nyt utelias ja aina meitä kadehtiva naapurimmekin oli nähnyt talliimme saapuneen uuden helmen, Istvánin.

20.12.2010 - Hetki sitten Skurvashiin muuttanut István on kotiunut hienosti. Uskaltauduimme orin satulaan jo muutama päivä sen jälkeen, kun se muutti meille, mutta huolimatta orin hienosta luonteesta ei kaikki kuitenkaan ole mennyt ihan nappiin. Aamutallin jälkeen olin viemässä uutta veijaria tarhailemaan, kun rautias holsteinilaisemme Ryssä äkkäsi uuden tulokkaan omasta aitauksestaan. Rautias oli jo aikaisemminkin lähettänyt Istvánille kaksintaisteluhaasteita, joista uutukaisemme ei ollut piitannut sen kummemmin tähän asti. Nyt kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä István kuitenkin päätti tarttua heitettyyn haasteeseen ja tempaisi itsensä oteestani ja paineli viivana Ryssän tarhalle. Orit haistelivat hetken toisiaan ja pidättelin hengitystäni maatessani routaisessa maassa. Silmänräpäyksen kuluttua Ryssä kiljaisi korvia vihlovasti ja oli tulla aitojensa läpi, mutta mitä tekikään István! Olin ollut täysin varma, että ruunikko hyppää samaan tarhaan Ryssän kanssa tappelemaan, mutta ei. Tumma ori ottikin takapakkia sellainen ilme pärställään, etten voinut muuta kuin nauraa. István oli tahallaan halunnut härnätä Ryssää, eikä sillä ollut pienintäkään halua haastaa punaista tappeluun. István antoikin minun ottaa itsensä kiinni helposti ja kiikutin orin suorinta teitä tarhaan, joka oli mahdollisimman kaukana rautiaan omasta ja missä kaksikolla ei ollut näköyhteyttä toisiinsa.

21.12.2010 - Olimme saapuneet eilen Ruotsiin, Älvdalenin kuntaan, missä István ottaisi osaa ensimmäisiin esteratsastuskilpailuihinsa. Svärjadessa käytävässä kisassa Istvánin oli tarkoitus ottaa osaa 100cm luokkaan, sillä en halunnut orin aloittavan kilpauraansa välittömästi GP-luokista, vaan hakisimme kaikessa rauhassa tuntumaa hieman helpommista luokista. Paikalla olijoista valtaosa oli tullut kisaamaan poneilla: Russeja, nyffejä, ratsuponeja ja connemaroja vain vilisi silmissä, mutta osuipa näkökenttääni myös muutama kotimainen suomenhevonenkin. István sen sijaan edusti yksinäisesti oman luokkansa puoliveriosastoa, mutta se ei haitannut tippaakaan. Nyt haettiin orille onnistumisia, ei tasokkaita arvokisoja.

Oman vuoromme koittaessa István tuntui hyvältä allani. Ori oli rauhallinen, eikä se tuntunut piittaavaan ympärillään olevasta hälinästä, minkä paninkin helpottuneena merkille. Lähtömerkin saatuamme annoin Istvánille pohjetta ja ori ampaisi matkaan. Vauhtia oli heti aivan liikaa ja innostunut ori pudottikin huolimattomuuksissaan ensimmäisen esteen. Kevyt näpäytys raipalla, puolipidätteiden sarja ja hetken tiivis satulassa istuminen saivat kuitenkin ruunikon hereillä. Näitä merkkejä olimme harjoitelleet kotonakin ja István ymmärsi heti, että se oli ampunut lähdössä ylitse. Loppurata suoritettiinkin rauhallisessa temmossa, vaikka pari puomia lisää kolisikin alas. Loppusijoituksemme näissä karkeloissa oli seitsemäs, joka juuri ja juuri riitti pistesijoille. Muutamista virheistä huolimatta olin kuitenkin tyytyväinen Istvánin debytointiin esteradoilla. Kokemuksen karttuessa orista tulisi varmasti loistava ratakettu.

01.04.2011 - Istuin toimiston tietokoneella pyöritellen papereita näpytellen välillä jotakin koneelle samalla, kun maksettujen laskujen pino kasvoi tasaiseen tahtiin vierelläni. Vielä viimeiset klikkaukset ja valmis. Olin jättänyt viimeiseksi hommakseni lähettää omat osallistujalistani huhtikuun ERJ Cupiin, jonne olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa myös Istvánin. Huokaisin syvään ja nojasin tuolilla taaksepäin. Koska István osallistui Cupiin ensimmäistä kertaa, sen täytyi suorittaa muutamia testejä puhtain paperein, ennen kuin se olisi kelvollinen kisaamaan rankassa, kuukausittain pidettävä suurtapahtumassa. Minun olisi tilattava orille kengittäjä, sillä talven jäljiltä orin rautakengistä ei ollut paljonkaan jäljellä ja hankittava Istvánille kisalisenssi, joka oikeuttaisi sen ottamaan osaa tapahtumaan. Viimeisenä tottakai Istvánin inhoama eläinlääkäri, joka tarkistaisi orin terveydentilan ja antaisi samalla muutamia rokotteita. Saatoin kuvitella mielessäni tilanteen, kun ori pullioisi vastaan jokaista eläinlääkärin yritystä kajota sen nahkaan. Rokotteiden laitto olisi luultavasti sula mahdottomuus ilman rauhoittavaa, joten siinäkin olisi tiedossa taas yksi ylimääräinen menoerä. Sulkiessani toimiston oven en voinut kuin ajatella, että jos ori selviäisi eläinlääkärin käsittelystä, ei minun kunnianhimoinen tavoitteeni kisata orilla 150cm luokassa ERJ Cupissa olisi edes mahdoton temppu.

30.04.2011 - Huhtikuun ERJ Cup oli ollut täydessä vauhdissa aamusta alkaen. Olimme olleet hyvissä ajoin kisapaikalla seuraamassa ratsukoita radalla ja tottakai valmistautumassa itsekin kisakoitokeen. István oli puunattu täydelliseen tällinkiin: musta harja komeaksi palmikoituna, karva kiilsi kuin euron kolikko ja viimeisen silauksen antoivat upouudet tummasta nahasta valmistetut varusteet sekä öljytyt kaviot. 140cm luokka oli juuri saatu päätökseen, joten meidän luokkamme oli seuraava vuorossa. Starttaisimme kisaan porukan keskivaiheilta, joten meillä oli vielä hyvin aikaa hioa taktiikkaa tallitiimin kanssa. István tuntui hyvältä lämmittelyssä, ori ei pullikoinut tai painanut ohjille, vaan kuunteli tarkkaavaisena jokaista saamaansa ohjetta. Toivoin, että ori olisi yhtä terävänä myös oman vuoromme koittaessa.

Odotusaika oli kulunut nopeasti, sillä ennen kuin huomasinkaan olimme jo lähestymässä ensimmäistä estettä. István painoi tapansa mukaan ohjille, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan yrittänyt ryöstää kuten sillä toisinaan oli tapana, vaan se tyytyi lyhyeen ohjaan ja hitaampaan tempoon. Olin aloittanut radan varovasti, sillä kaikken eniten pelkäsin juuri Istvánin reaktiota sen saadessa enemmän ohjaa. Puolivälissä rataa olin kuitenkin jo rentounut siinä määrin, että uskalsin löysätä ohjia pykälän verran. István nykäisi saman tien isomman vaihteen silmään, mutta ori pysyi kuitenkin hyvin alla. Alkurata oli ollut meiltä molemmilta viulunkireää suorittamista, mutta ohjien löysäämisen jälkeen huomasin Istvánissakin tapahtuneen muutoksen. Ori hyppäsi esteen toisensa jälkeen reippaassa tahdissa, mutta suoritus oli siitä huolimatta tarkkaa ja ennen kaikkea ori tuntui rentouneen. Viimeisen esteen jälkeen saatoin vain nostaa kädet ilmaan ja tuulettaa, sillä olimme suoituneet 150cm cup luokan puhtain paperein.

26.06.2011 - Reilu kuukausi sitten kisaeläkkeelle siirtynyttä Istvánia odottavat nyt täysin uudet haasteet. Tarkoituksenani oli alkaa mainostaa oria heti, kun se olisi saanut kisauransa päätökseen, mutta siitä huolimatta István on saanut laiduntaa koko kesän täysin rauhassa, ilman sen suurempaa tammaryntäystä. Katselin tallin varjosta kuparikolikon lailla kiiltelevää Istvánia, joka siirtyi hiljalleen ruokailemaan kohti vanhaa käppyräistä koivua. Pian orin paras ystävä, tallikissa Mörri, kirmasi ruohikon poikki ja haki koivusta vauhtia ponnahtaessaan Istvánin selkään matkustamaan. Vanha kissa oli raapinut kesän aikana orin selän aika pahankin näköisille naarmuille, mutta ori ei tuntunut siitä piittaavan. Seurasin vielä hetken vanhojen kaverusten touhuja ja lopulta päätin, että István oli totisesti lomansa ansainnut ja jalostusorin uraa voisi katsoa uudelleen syksymmällä.

30.07.2012 - Hiemon kesäaamun kunniaksi päätin palkita itseni ja jättää nuoret koulutuksessa olevat raakileet muiden niskoille ja sen sijaan lähteä maastoilemaan vanhan Istvánin kanssa. Ori ei laidunlomastaan huolimatta ollut pääsyt pulskistumaan, joten satulavyökin upposi hyvin vielä vanhoihin reikiinsä. Ori vaikutti pirteältä ja se puhisi innostuneesti tajutessaan pääsevänsä maastoon ja hetken herkuttelin jopa ajatuksella, että rentouttavan maastolenkin sijaan kävin pomppimassa Istvánin kanssa esteitä. Hetken haaveiltuani kipusin kuitenkin satulaan ja suunnistin alkuperäisten suunnitelmieni mukaisesti metsäpolulle. Istvánin paras kaveri, tallikissa Mörri, loikki hetken aikaa vierellämme, mutta vanha kollikissa päätti pian jättäytyä seurasta. Epäilemättä se suunnistaisi Istánin laitumelle odottamaan orin paluuta.

Metsässä oli mukavan viileää ja István tuntui piristyvän sitä mukaa, mitä pidemmäs polulla etenimme. Matkamme taittui rauhallisissa merkeissä, lukuunottamatta pientä selkkausta, joka aiheutui siitä, kun pelästynyt rusakko pinkaisi karkuun lähipuskasta. István kavahti pelästyneenä kauemmas ja teutaroi hetken paikoillaan. Jotenkin minusta tuntuu, että vanha ori veti pelästymisensä päälle myös pientä showta vanhojen tapojensa mukaan. Reilun tunnin retkeilymme jälkeen palasimme kuitenkin takaisin tallille, sillä minulla oli jo kiire hoitamaan päivän juoksevia asioita. Ratsastin orilla suoraan tarhalle ja riisutin sen siellä. Sulkiessani portin varusteet sylissä István oli suunnistamassa Mörrin luo. Epäilemättä kaksikko jäisi loikoilemaan koivun varjoon, päivästi oli tulossa kuuma.

25.09.2012 - Istvánin uralla saavutettiin jälleen uusi virstanpylväs, kun ori kävi pokkaamassa ERJ:n laatuarvostelutilaisuudesta I-palkinnon. Ruunikko orimme keräsi tilaisuudesta toiseksi eniten pisteitä ja olimme tottakai tulokseen erittäin tyytyväisiä. Huolimatta hyvästä tuloksesta laatuarvostelutilaisuudessa, en voi kuitenkaan olla täysin hyvillä mielin. Orilla on tällä hetkellä neljä jälkeläistä ja kaikki ovat tammoja. Olin toivonut, että toukokuussa syntynyt oma kasvattimme Isilya olisi ollut ori, jotta olisimme saaneet Istvánille jälkeläisen, joka jatkaisi isälinjaa. Vielä ei kuitenkaan ole onnistanut, mutta toivon, että tulevaisuudessa István saisi vielä ainakin yhden orijälkeläisen.