STONEGARDEN GER
Photos © www.elitewarmbloods.com
Stonrgarden raijattiin Skurvashiin ehkä suurimman koskaan olleen holsteinbuumin aikaan. Tamma matkasi meille suoraan Saksasta, missä Gillianiksi nimitetty tamma oli ennättänyt aloittaa lupaavasti kilpauraansa. Niinpä tamma pääsikin suoraan meille tultuaan aloittamaan kilpailemisen. Kauppoja tehdessämme emme vain tienneet, millainen luonne Gillian todellisuudessa oli. Tammaa kuvaa ehkä parhaiten sanonta moni kakku päälä kaunis, sillä juuri sitä Gillian todellakin on. Hauskan näköinen tamma on hurmannut monet hoitajista ja jos Gillian olisi ollut ratsastuskoulun tuntiratsu, olisivat ratsastamaan tulleet tuntilaiset tapelleet Gillianista kynsin ja hampain, niin hurmaavan näköinen pakkaus on kyseessä. Todellisuudessa Stonegarden GER on tallitavoiltaan sikamainen neiti, joka on luonteenlaadultaan erittäin ailahtelevainen ja näin ollen arvaamaton. Karsinassaan tamma tuntuu ajattelevan olevansa pomo, ja liian varomaton hoitaja onkin Gillianin kanssa kusessa nopeammin kuin ennättää sanoa "hupsis". Stonegardenilla onkin tapana nakittaa hoitaja heti tämän astuttua karsinaan tekemällä nopean ja erittäin sulavan liikkeen, joka aiheuttaa sen, että hoitaja on nalkissa tamman karsinan peällä. Oven välissä seisoo Gillian. Tammaa perushoidetaan tästä syystä useimmiten tallikäytävällä tai vaihtoehtoiesti karsinassaan, mikäli neiti on saatu sidottua kiinni. Kiinni ollessaan Gillian käyttäytyy useimmiten siivosti, mutta huonolla tuulella ollessaan saa hoitaja tosissaan varoa varvassarjansa joutumista tamman kavioiden alle murskatuiksi. Ratsastaessa Gillian on hyvin paljon samantyyppinen kuin tallitavoiltaakin. Aina mennään sen mukaan, millä tuulella ollaan, mikä toisaalta aiheuttaa sen, ettei tamman kanssa kentällïä vääntäminen ole koskaan yksitoikkoista, tai samoja kaavoja noudattelevia rutiinitapahtumia. Ollessaan asiassa mukana Gillian osaa käyttäyä, kuin mahdottomimmistakin toiveunista peräisin oleva unelmaratsu: siirtymiset ovat niin täsmällisiä kuin ratsastaja osaa ne antaa, Gillian kuuntelee johtajaansa ja tekee asiat ohjeiden mukaan sen kummempaa miettimisaikaa tarvitsematta. Tamma myös kulkee kuolaimella, toimii höyhenenkevyillä avuilla (tai jopa melkein ajatuksen voimalla!) ja askeltaa juuri niin ylväästi ja oikeaoppisesti, kuin huipputason kouluratsun kuuluukin. Vastapainona Gillianin täydellisyydelle löytyy taas sitten niistä huonoista päivistä... Talliväki on toki pistänyt merkille, että Stonegardenin huonot päivä (siis todellakin sellaiset huonot päivät, jolloin tamman kanssa ei pärjïää yksinkertaisesti kukaan, millään konsteilla) sijoittuvat yleensä samaan aikaan neitokaisen kiiman kanssa. Täydellistä piaffea askeltavasta huippuilparatsusta tulee kuin nappia painamalla kouluttamaton, villi, omapäinen ja mielenvikainen jukuriratsu, jota kukaan ei halua katsella kymmentä sekuntia pidempään, ratsastamisesta puhumattakaan. Kun jonkun on pakko tämäkin mennä tekemään, lähtee Stonegarden kehään raskaasti varustettuna: tavallisen nivelkuolaimen sijaan suuhun tungetaan olympiat, vipuvoima tottakai maksimitasolle säädettynä. Martingaali messiin ihan vain siltä varalta, että neiti keksii pyörittää päätään kuin karusellihevonen konsanaan. Ratsastaja ottaa tietenkin raipan ja kannukset omiksi eityisaseikseen. Jaa niin miksi? Kun tamma nyt kertakaikkiaan osaa heittäytyä niin mahdottomaksi muuliksi, että normaalista herkästä apuihin reagoinnista ei ole tietoakaan, eikä tammalle tunnu uppoavan pääkoppaan edes mitä tarkoittaa koottu ravi. Gillianin ollessa kiimassa se jätetäänkin yleensä kokonaan ratsastamatta tai vaihtoehtoisesti joku hullu, uhkarohkea ja kuolemanhakuinen kaveri päästetään Gillianin selkään, jolloin tamma saa viilettää kentällä oman päänsä mukaan. Tässä mielentilassa ollessaan neitokaista ei edes yritetä treenata. Sanomattakin taitaa jo olla selvää, ettei kisaamista edes harkita kenkkupäivinä.
NJ näyttelyt (vain sertit)
KRJ Kisat (61 sijoitusta)
|