KRJ II

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset KRJ: 65 kpl
KRJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Indis Rocaille muistuttaa ulkomuodoltaan hyvin paljon isäänsä Voltairea, mutta ori on perinyt tältä myös aimo annoksen mitä eriskummallisimpia luonteenpiirteitä. Oman Voltaire Juniorimme ei voida sanoa olevan käytökseltään kaikkein kahelimmasta päästä, mutta jos ori pitäisi luonteesa perusteella pudottaa hyvin käyttäytyvän hevosen ja täysin sekopäisen hevosen väliin, kallistuisi Cola kaikesta kaunistelusta huolimatta sekopäähevosen puolelle. Asuttuuaan kuitenkin koko pienen ikänsä Skurvashissa Colan kanssa on oppinut pärjäämään, eikä ori enää pysty järjestämään mitään tajunnanräjäyttävän ilkeitä tempauksia. Cola ei ole rauhoittunut varsa-ajoista sitten lainkaan, mutta orin arvaamaton käyttäytyminen on jo niin arkipäiväistä ettei sen tempauksiin enää edes kiinnitä sen kummempaa huomiota. Rocaillen kanssa on ollut alusta asti erittäin tärkeää asettaa selvät rajat siinä kuka määrää ja milloin ori menee liiallisuuksiin. Colan luonteeseen ei tosin voi koulutuksellakaan loputtomiin vaikuttaa, mutta melko varmaa on, että jo pienellä osaamattomuudella tästä vekkulista orista olisi voitu leipoa katastrofaalinen tapaus.

Yleisesti hoitotilanteissa ori on rauhaton. Colan karsinaan ei kenelläkään ole asiaa mennä pistäytymään kauemmaksi aikaa kuin mitä kaurojen nakkaamisessa laariin kestää. Tästä voimmekin oivasti myös päätellä, että orin harjaus karsinassa on sula mahdottomuus. Colalla on tapana kiertää karsinassaan ympyrää, mikäli hälinätaso tallissa yltyy sen mielestä liiallisiin sfääreihin. Alkujaan ori piti majaa lähinnä ulko-ovea olevassa karsinassa, mutta orin rauhattomuuden takia se siirrettiin tallin peräkarsinaan, minkä lähimaastossa hoitajat eivät ravaa yhtenään. Äkäinen Cola voi olla pelottavakin näky napsutellessaan hampaitaan yhteen ja tosiasiassa orin kanssa saakin olla varuillaan, sillä Colan uhkailu ei aina jää pelkäksi uhoamiseksi vaan ori voi äkillisesti iskeä hampaansa kiinni hoitajaparan lihaan. Älykkääksi oria voisi kehaista siinä suhteessa että se ei koskaan ole tarrannut kiinni omaan henkilökohtaiseen hoitajaansa eikä niihin ihmisiin jotka ovat olleet Colan elämässä aivan sen alkumetreiltä lähtien.

Tallipihassa narun päässä reuhtova Indis Rocaille ei ole kenellekkään Skurvashin tilalla paljon liikkuvalle outo ilmestys. Yllättävää kyllä, Cola tottelee varsin hyvin ääntä ja äreä käsky saa orin joskus jopa asettumaan aloilleen. Jos ori kulkee muuten aivan säädyllisesti narun nokassa, eivät tammat tai muutkaan lajitoverit aiheuta lisähaasteita. Cola viihtyy tarhassakin omissa oloissaan, eikä sitä ole koskaan kiinnostanut kukkoilla oritovereilleen tai esitellä itseään tammoille.

Ratsastaessa Cola on suorastaan räjähtävän energinen. Oria on lähes mahdotonta saada keskittymään mihinkään vaativampaan treeniin jos Cola on viettänyt yhdenkin vapaapäivän ratsastuksesta. Orin viikko-ohjelmaan otettiinkin mukaan esteharjoitukset alkujaan siitä syystä että Colalla tuntui olevan mahdottomasti ylimääräistä energiaa. Vaikka Cola onkin suvultaan täysi kouluratsu ja kisaakin GP tasolla menestyksekkäästi on se myös näppärä esteratsu 120cm tasoisissa luokissa. Colan keskittymiskyky ei ole parhain mahdollinen jos ori laitetaan tekemään hyvin rutiininomaista treeniä useaan otteeseen ja siksi Rocaillelle onkin suunniteltu hieman spontaanimpi treeniohjelma jota muutetaan aivan orin kehittymisen ja senhetkisen mielentilan mukaan. Kouluradalla Cola on elementissään, mutta työtä orin kanssa saa tehdä selkä hiestä märkänä, sillä ori ei anna ratsastuksessa mitään ilmaiseksi. Energisyytensä takia Colan kanssa on oltava tarkkana vauhdin kanssa, sillä ratsastus alkaa pian muistuttaa jotain aivan muuta kuin klassisen kaunista kouluratsastusta jos Colalle antaa likaa löysää.

Ori ei omista teräksisiä hermoja joten maastoillessa ja kisatilanteessa ratsastajan on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristöön. Cola on pidettävä mieluusti hyvän matkan päässä lajitovereistaan jotta se ei keksi ottaa lähempää kontaktia ikävin seurauksin. Kisatilanteessa ratsastajan on huolehdittava Colan keskittymisestä olennaiseen, sillä vaikka orilla on osaamista vaikka muille jakaa ja silmiä hivelevän jumalaiset kouluratsun liikkeet, näiden lahjojen ulosanti ei aina ole Colalla parasta mahdollista.

20.10.2009 - Inids Rocaille muutti meille Skurvashiin heti vieroituksen jälkeen. Olin jo pitkään ihaillut Colan isää Voltairea, joten kun Indis Villains pisti Rocaillen markkinoille, teimme siitä oitis ostotarjouksen. Luonteeltaan Cola ei ole mikään helppo hoidokki ja alkuun orin kanssa oli pieniä vastoinkäymisiä. Saapuessaan lokakuun lopussa Skurvashiin ori kiinnitti heti tallihenkilökunnan jakamattoman huomion tehdessään mitä dramaattisimman trailerista poistumisen. Tallipoikamme Jacob ei ole sen koommin Colan kanssa ollut tekemisissä, sillä ori riepotteli poikaparkaa ympäri tallipihaa melkoisen tovin, ennenkuin apuun rientäneet hoitajat saivat orin kuriin. Loppuviimein Cola kuitenkin saatiin kotiutettua Skurvashiin.

17.11.2009 - Tallillemme saapui tänään vieraileva valmentaja Saksasta saakka. Rocaillen oli määrä olla treeneissä mukana yhtenä valmennettavista hevosista. Alkuun kaikki sujui mainiosti ja Cola näytti nauttivan treenistä täysin rinnoin. Frank kehui orin liikettä ja kuuliaisuutta ja oman pääkoppani sisällä rukoilin joka hetki ettei ori yhtäkkiä kyllästyisi treeneihin ja nakkaisi hanskoja tiskiin. Onneksi treenit olivat jo loppumaan päin kun Cola viimein kyllästyi totaalisesti leikkimään kilttiä kouluratsua. Olin viimeisen vartin työskennellyt kuumeisesti saaden orin näyttämään jotenkuten kunnolliselta tapaukselta, mutta kokemuksesta tiesin illuusion kestävän vain hetken. Poistuimme Rocaillen kanssa vartin ennen varsinaista lopetusta minun pahoitellessani Frankille orin käytöstä.

24.12.2009 - Jouluaaton kunniaksi olin päättänyt viedän Colan maastoon rentoutumaan, sillä ori oli viimeiaikoina käyttäytynyt mitä mainioimmin. Lisäksi orin menestys oli ollut mitä hienointa kouluradoilla, joten Cola oli totisesti ansainnut pienen palkkion. Metsän siimeksessä Colakaan ei jaksanut pistää pystyyn tavanomaista sirkus showtaan vaan ori pärskytteli tyytyväisenä ravatessamme lumisia polkuja pitkin. Takana oli ollut askas kisakausi, joten en raaskinut revitellä orilla, vaikka luminen metsämaasto siihen houkuttelikin. Malttamattomana kääntymään tallille päin retkemme venyi paljon pidemmäksi, kuin olin alunperin suunnitellut. Rocaille ei tuntunut pistävän sitä pahakseen, joten parin tunnin seikkailun jälkeen selvisimme viimein tallipihaan.