VIR MVA Ch
ERJ I
KTK III
YLA 2

Tarjolla jalostukseen rajoitetusti
Lue lisää kasvatus -sivulta!

Sijoitukset ERJ: 51 kpl
Sijoitukset MEJ: 6 kpl
ERJ Cup sijoitukset: 0 kpl

Saanen esitellä Skurvashin uusimman hannover orin Caparzon. Orin saapuminen meille ei tapahtunut sitä perinteistä reittiä, sillä tuontihevosemme syynätään yleensä tarkoin läpi jo niiden synnyinmaassa, ennen kuin ne kiikutetaan Skurvashiin. Caparzosta tein kuitenkin ostotarjouksen netin kautta, enkä rehellisesti sanottuna tutkinut orin taustoja kovinkaan perusteellisesti, vaan ryhdyin heti toimeen orin kuvat nähtyäni. Tottahan ori polveutuu hienosta saksalaisesta hyppääjäsuvusta, se oli papereiden mukaan terve ja hyvässä kunnossa. Kilpailunäyttöjä kaverilla ei taas pahemmin ollut, ratsastettavuudesta, hyppylahjoista ja luonteenlaadusta ei oria ostaessa ollut mitään käsitystä. Caparzo kuljetettiin kaiken lisäksi suoraan tallipihaan, jossa tutustuminen oriin vasta alkoi.

Caparzo ristittiin heti ensimmäisenä päivänään Adrianiksi. Jäntevä ori oli heti trailerista päästyään alkanut katsella ympärilleen ja tutkailla uutta kotiaan, sen pahemmin kuitenkaan hämmennystään näyttämättä. Otin orin sitä taluttaneelta kuriirilta ja lähdin viemään uutta tulokasta talliin. Ori käyskenteli säyseästi perässä kuin lammas. Silti takaraivossani naputti varoitteleva ääni, joka epäili vahvasti orista paljastuvan vielä todella karmeita piirteitä...

Karsinassaan Adrian käyttäytyy erinomaisesti, se on hoitaessa helppo nakki, ratsastaessa kuuliainen, reipas ja tempperamenttinen ori, jolta löytyy rutkasti halua miellyttää ratsastajaansa. Tällaisen mainospuheen pitäisin mielelläni Adrianista, kun sitä tarjotaan jalostukseen, jotta orille saataisiin joskus muksuja. Totuus on kuitenkin karua katseltavaa ja useimmiten Caparzon reuhaamista ja kiukuttelua sivusta seuranneena meinaan purskahtaa itkuun elikon mahdottomuuteen väsyneenä. Luonteeltaan Adrian on paljastunut itsenäiseksi ja erittäin päämäärätietoiseksi oriksi. Se, että oria karsinasta hakiessa hommaan tarvitaan vähintään kaksi hoitajaa ei paljon naurata. Ensimmäinen ottaa orin kiinni ja taluttaa hevosen kohteeseen, toinen kävelee vierellä tarkkaavaisena ja tulee apuun, jos Adrian osoittaa kapinoinnin merkkejä. Jos helvetti pääsee irti ja Caparzo saa kyllikseen taluttelusta, ei kaksikaan hoitajaa aina ole tarpeeksi. Kummaksuttavinta orin käyttäytymisessä on se, että toisinaan se tulee taluttajansa perässä kiltisti kuin vanha tuntipolle, toisinaan se taas huvittelee hoitajien kustannuksella retuuttaen näitä perässään kuin räsynukkeja.

Adrianin perushoitaminen onnistuu niin karsinassa kuin tallikäytävälläkin, kunhan ori on kiinnitetty erittäin lyhyeen naruun molemmin puolin. Caparzon harjaus ja varustaminen hoidetaan nopeasti ja rutiininomaisesti, eikä komeaa oria jäädä paapomaan. Adrianilla on sisäinen ajastin, jonka se pistää tikittämään heti, kun harjalaatikko pamautetaan sen turvan alle. Jos hoitotoimenpiteet venyvät liiaksi ja Caparzon myöntämä aselepo loppuu, saakin loppuajan miettiä, kuinka saisi potkivan, alituiseen liikehtivän ja hampaitaan louksuttavan orin takaisin boksiinsa ilman, että joutuu itse siinä sivussa ensihoitoon.

Lukijalle on varmasti jo selvää kuin bläkki, että Caparzoa talutetaan aika orikuolaimella. Tarhaan miekkonen astelee poikkeuksetta kiltisti kuin enkeli, orin hakeminen sieltä pois on tarina erikseen. Kesäisin Adrian jätetään usein yöksi pihamaalle, kun vihreän perään oleva ori ei anna itseään kiinni, vaan juoksuttaa tallihenkilökuntaa ympäriinsä. Muutoin ulkosalla lunkisti ottava Adrian ei vaihda käyntiä vauhdikkaampaan askellajiin, vaan ori laiduntaa kaikessa rauhassa tai makoilee kuumina päivinä tarhassaan olevan vanhan koivun alla.

Eläinlääkäri on päässyt Adrianin käytöksestä päätellen mustalle listalle jo varsa-ajoista lähtien, eikä ori tule koskaan näyttämään valkotakeille vihreää valoa. Piikkikammoinen Adrian seisoo kuitenkin paikallaan kuin naulattuna, kun eläinlääkäri ottaa pakkinsa esille. Tyhmäksi oria ei voi syyttää, ja luulenkin, että piikin pistosta enemmän ori pelkää sitä, että sitä tuikataan väärään paikkaan. Parempi siis pysyä aloillaan, se tuntuisi tuumivan. Kengittäminen sen sijaan oli alkuaikoina Caparzon kohdalla Vietnamin sotaa muistuttava kaaos, ennen kuin huomasimme vapauttaa vakiokengittäjämme vastuusta ja nyt Adrianiin iskee rautakengät oma tallirenkimme. Ori tuntuu pitävän jossain määrin tupakalta haisevalta pitkäletistämme, eikä varsinaisen kengittäjämme hurraahuudot ole vieläkään lakanneet raikumasta tallissa, kun C ei enää odottelekaan jalkahoitoa mieheltä.

Ratsastaessa Adrian osaa olla pahimmanlaatuinen aasi ja kuhnuri. Oria saa potkia liikkeelle (ainakin ensimmäisillä ratsastuskerroilla) surutta niin paljon ja kovaa kuin jaksaa, kannusten ja raipan käyttö ei ole uusi juttu. Adrian tapaa venkoilla ja on kuin löysä ja huonosti kohonnut pullataikina, joka vain vanuu laiskannäköisesti kentän sivulta sivulle. Typerämpikin on jo tässä vaiheessa laskenut piin juuren ja ratkaissut kasvihuoneilmiön keskeisimmät ongelmat ja tullut siihen johtopäätökseen, että ori tarvitsee ratsastajan, joka saa sen liikuttamaan koipiaan oikeassa järjestyksessä oikeaan suuntaan. Laiskojen hevosten kanssa tositoimiin joutunut ratsastaja pärjää kyllä Caparzolle ja saakin orin näyttämään oikealta ratsulta, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii.

Kun orin kanssa ollaan lähdössä kisoihin, ei ukosta ainakaan päälle päin huomaisi sen jännitävän, vaikka se varmasti tietää minne ollaan lähdössä. Adrian on tapansa mukaan oma hurmaava itsensä, joka saa hoitajat repimään hiuksiaan ja juoksemaan tukka putkella tallikäytäviä pitkin, kun se viime minuuteilla ennen lastausta päättää pistää shown pystyyn. Aina, kun Caparzon kanssa ollaan lähdössä liikenteeseen, on varattava vähintään kolminkertainen kertainen aikamäärä normaaliin verrattuna juuri siltä varalta, että orilla on jokin uusi jippo takataskussaan. Useimmiten sovittuun kohteeseen (kuten kilpailupaikalle) ehditään juuri oikeaan aikaan, tai kuten toisinaan, hurjasti etuajassa orin hyvätä käytöksestä johtuen. Adrian ei tunnu pitävän traileriin astelemista sen kummempana, kuin pientä kävelylenkkiä tallista tarhaan, mistä johtuen ori saadaan melko kivuttomasti pakettiin. Ajoneuvon liikkuessa, yllätys yllätys, on Caparzo kuin enkeli. Hoitajat ovatkin pilailleet orin kustannuksella ja miettineet, nauttiiko muutoin niin rauhaton ori todella trailerissa matkustamisesta, vai onko se vain valmistautumista uusiin metkuihin.

Selvistä esteratsun lahjoistaan huolimatta Caparzosta tuntuu olevan ratkiriemukasta saada ratsastaja vaatimaan siltä parastaan. Ori ilman muuta rakastaa hyppäämistä ja voittaminen on sillä verissä, mutta lähes yhtä suurta nautintoa Adrianille tuottaa ratsastajansa kiusaaminen. Caparzo on maltillinen radan suorittaja, joka ei höntäile kuin päätön kana, mutta vauhdin takominen oriin jää satulassa istuvan vastuulle. Notkea ori kääntyy vaikka kolikon päällä ympäri ja tästä ominaisuudesta Adriania useimmiten kiitellääkin, kun kyseessä on uusintaradan sekunnin sadasosien päässä oleva voitto. Ori ylittää esteen kuin esteen kulmasta kuin kulmasta, eikä ongelmia tuota liioin esteen korkeus tai leveys, Caparzo hoitaa kyllä homman kotiin. Ellei se päätä lyödä hommaa lekkeriksi ja keikaroida valokeilassa nolaten ratsastajansa totaalisesti.

i. Anthems I on atleettinen saksalaisori, joka on niittänyt mainetta muunmuassa Saksan hevospäivillä vuonna 2002. Tummanruunikko ori on luonteeltaan hieman säyseämpi versio omasta Caparzostamme, mutta tästä huolimatta orin kanssa on ollut vaikeuksia, eikä tästä syystä Anthemsin kilpaura ole koskaan ottanut tuulta siipiensä alle. Tähän mennessä Anthemsilla on tietokannassa jälkeläisiä merkattuna viisikymmentäseitsämän kappaletta ja näiden menestys esteradoilla on ollut enemmän kuin vaihtelevaa. Tästä johtuen viime vuosina suurikokoisen orin suosio jalostusmarkkinoilla onkin ollut laskusuhdanteessa.

ii. Warzone alotti aikanaan lupaavasti esteratsun uraansa viisivuotiaiden sarjassa, jossa se menestyi hyvin metrin luokissa. Valitettavasti Warzonen etujalan rasitusmurtuma katkaisi orin lupaavan uran, eikä siitä ollut enää myöhemmin kilpakentille. Nopea kisaeläkkeelle siirtyminen voidaan laittaa orin silloisen omistaja Helmut Quirrin syyksi, sillä huhupuheiden mukaan mies treenasi oria tappotahtiin epäurheilijamaisin keinoin, mistä epäillään myös Warzonen jalkavamman syntyneen. Ori ei valitettavasti sopeutunut kovinkaan hyvin seisojan rooliinsa, vaan vuosien mittaan se muuttui aggressiiviseksi ja menetti jalostuslupansa, myöhemmin Warzonea odotti ruunaus.

iii. Dark Waterfalls muistetaan Saksassa menestyksekkäänä valjakkohevosena, jonka jälkeläiset ovat menestyneet useissa eri lajeissa, pääasiassa kuitenkin valjakossa. Darky oli koko elämänsä ajan Watersin siittolan omistuksessa, sillä ori oli viimeisin emänsä jälkeläinen ja siksi ori haluttiin jättää kotitalliin. Luonteeltaan Dark Waterfallsia on kuvailtu sähäkäksi, mutta yhteistyöhaluiseksi oriksi. Valitettavasti nämä luonteenpiirteet eivät pahemmin ole tulleet esille sen orijälkeläisissä.

iie. Eroica tulee hienosta estesuvusta, mutta tamma myytiin varsavuosinaan yksityiselle omistajalle, joka käytti sitä pääasiassa harrasteratsuna. Eroica päätyi loppujen lopuksi eräälle pienikokoiselle ratsastuskoululle, jossa se toimi tuntiratsuna, tietysti vain valikoiduille kokeneille ratsastajille. Kyseisen tallin omistuksessa Eroica varsoi kaikkiaan viisi kertaa, oreiksi tammalle valittiin lähialueen laadukkaita jalostusoreja, joista yksi oli Dark Waterfalls. Eroica olikin tuntiratsun ja siinä sivussa pienimuotoisesti siitostamman roolissa koko ikänsä.

ie. Sinhisteria, säpäkkä pikkutamma loi uraansa esteillä 130cm luokissa Leipzigissa ja sen lähialueella. Tamma tunnetaan hevospiireissä parhaiten vuoden -98 kansallisista, joissa Sinhisteria oli 120cm luokan todellinen musta hevonen, sijoittuen kovassa kisassa toiseksi. Muutoin pippurisen tamman meriittilista on melko kalpea.

iei. Lord's Dawn, komealla nimellä ristitty mustanruunikko ori, jonka ulkoista habitusta koristavat tummanpuhuvan värityksen lisäksi symmetrinen piirto ja korkeat sukat joka jalassa. Lord's Dawnista odotettiin mitä ilmeisimmin menestyvää jalostushevosta, koska orin sukulinjat ovat vähintäänkin aateliset, mutta Dawnin jalostusluvat sattuivat olemaan voimassa harmillisesti juuri lamavuosien aikaan, joten tammakaarti jäi laihaksi. Omistajilleen ori oli selvä pettymys, mutta orin jälkeläiset ovat olleet kohtuullisen tasokkaita ratsuja, jos eivät kilpamenestyksestään, niin ainakin luonteensa puolesta.

iee. Little Riddles on kenttää pienimuotoisesti kisannut moniosaaja, jonka taidot kilpakentillä rivät kuitenkaan koskaan riittäneet aluekisoja edemmäs. Perusmukava tamma on kaunisliikkeinen ja sävyisä ratsu, jälkeläisiä Little Riddlesistä ei omistajastaan johtuen jäänyt kuin kaksi kappaletta.

e. Clonetwigs oli lupaava esteratsu, joka kaikeksi harmiksi myytiin parhaassa kisaiässään rikkaan kauppaneuvostyttären kilpahevoseksi. Tuliluonteinen tamma ja hemmoteltu teinityttö eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä kisaratojen seuraavaksi tähtiratsukoksi, josta johtuen mustan Clonetwingsin menestys kilparasoilla jäi laimeaksi. Nuori ratsastajatar onnistui pilaamaan tamman siinä määrin, että kun se myytiin kolmetoista vuotiaana Michael Wolfille, ei tammasta enää saatu kisakentillä mitään irti. Clonetwings asuu kuitenkin edelleen Wolfin tiluksilla toimien siitostamman roolissa.

ei. Skinhead on kiertänyt usealla eri omistajalla elämänsä aikana, syynä ei kuitenkaan ole ollut orin huono luonne, päinvastoin, vaan yksinkertaisesti huono tuuri omistajien suhteen. Orin ensimmäinen omistaja kärsi suurista rahavaikeuksista, jonka vuoksi Skinhead myytiin hyvään hintaan yksityiselle henkilölle. Uudessa kodissaan kahdeksan vuotias ori kokeili onneaan niin koulu- kuin estekentilläkin, menestyen He A ja 130cm tasoisilla radoilla. Erittäin kaunisliikkeinen ori ei kuitenkaan ehtinyt kauaa nauttia kilpahevosen urasta, sillä ori vaihtoi vielä kaksi kertaa omistajaa, ennen kuin se päätyi nykyiselle omistajalleen. Skinhead ottaa nykyään harvakseltaan tammoja vastaan, mutta orin pakasteita ei ole myyty ulkomaille, vaikka kysyntää on ollut.

eii. Squeeze on Caparzon sukutaulun jokerikortti, sillä orista ei ole herunut pahemmin tietoja. Kuulopuheiden mukaan tummanruunikko, kookas ja massava ori on asunut Saksan eteläosissa nuoruudessaan, jälkeläisiä on muutama ja ori on ruunattu kuuden vuoden ikäisenä.

eie. Re-Active on harrasteratsun leiman saanut punaruunikko pikkutamma, joka on kiertänyt mm. kyläläisten järjestämiä talvilaukkoja, ollut kärryhevosena erilaisissa tapahtumissa ja vetänyt häävaunuja, jolla tamman omistaja on pyörittänyt pienimuotoista bisnestä.

ee. Seven Sins, punarautias tähtipäinen tamma on Caparzon sukutaulun todellinen kruununjalokivi. Tamma löi itsensä läpi vuoden 1995 kansallisissa esteratsastuskilpailuissa, joissa se sijoittui palkintosijoille 140cm ja 150cm luokissa. Samalla tamman ratsastaja Kevin Bach tienasi paikkansa Saksan estemaajoukkueessa ja parivaljakon kansainvälinen ura sai hienon lähdön. Seven Sins kilpaili urallaan mm. Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa tienaten sievoisen summan sijoittuen suurtapahtumissa lähes joka kerta kymmenen parhaan joukkoon.

eei. Dragonchaser tunnetaan ennen kaikkea hienoista, esteradoilla menestyneistä jälkeläisitään, joista tunnetuin on ehdottomasti Seven Sins. Chaser itse ei pahemmin kisaradoilla viihtynyt huonoista hermoistaan johtuen, mutta kotikentällä orin kerrotaan ylittäneet tyylillä 160cm esteratoja. Ori löikin itsensä jalostuspuolella läpi juuri komean ulkonäkönsä ja hyvien hyppääjälahjojensa ansiosta.

eee. Ases Death kuoli valitettavasti muutama vuosi takaperin rauhallisesti omalla laitumellaan. Tamma eli yli puolet elämästään Gretchenin suursiittolassa Frankfurtin kupeessa. Aikaisemmin Demiksi kutsuttu tamma oli kilpaillut yhdeksän- ja kymmenvuotis kautensa kansallisella tasolla, menestyen 140cm luokissa melko hyvin. Siitostamman uransa tamma aloitti heti kilpauransa päätyttyä ja ennätti varsoa kaikkiaan seitsemän kertaa, ennen kuin menehtyi kahdenkymmenen vuoden iässä.

Päiväkirja

18.06.2009
Omistaja: Tallihenkilökunta odotti jännityksellä uutta oria saapuvaksi tallipihassa. Olin hankkinut orin netistä, selaten läpi sen tiedoista vain kuvat ja sukutaulun. Kenelläkään ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen Caparzo olisi. Hetken odottelun jälkeen kuriiri kurvasi pihaan ja vielä toisen pienen hetken jälkeen uusi tulokas talutettiin ramppia alas. Trailerin varjoista tuli esiin lihaksikas ruunikko ori, joka tasamaalle päästyään loi pitkän katseen pihapiirin läpi. Se ei tuntunut olevan moksiskaan näkemästään, mutta yleisö pihalla huokaili. Caparzo tuntui huomaavan tämän ja tanssahteli kokeeksi sukkajalkojaan kauniisti nostellen. Kuitattuani lopulliset omistajan paperit otin orin kuriirilta ja lähdin taluttamaan uusinta leikkikaluani sen uuteen boksiin tallin viileyteen.

Caparzo: Vihdoin tämä kottero tuntuu hidastavan vauhtiaan. Liian monta tuntia trailerissa seisomista ei tee jaloille hyvää. Polvia kolottaa. Kuljettajani on varsinainen luupää, vain yksi hätäinen pysähdys koko matkalla. No, olen kuitenkin onnistunut jättämään terveiseni ja ukolla kestää aikansa siivota boksi. Jos vielä hieman levittäisi noita kikkareita... Noin. Eiköhän ala olla valmista. Kappas, auto pysähtyy. Katsahdan taakseni, kun ramppi lasketaan ja se sama hapannaamainen ukko tulee nenää nyrpistäen päästämään minut. Terveiset ovat menneet siis perille. Laskeudun ramppia alas ja teen nopean vilkaisun uuteen kotiini. Ihan kiva, ainakin viihtyisämpi, kuin se saksalainen vanha navetan laho. Porukkaakin on tullut töllistelemään. Antaa tuijottaa. Jammailen hetken ja väkijoukko tuijottaa taas. Ai että näytän hyvältä. Nyt nainen on saanut paperit valmiiksi ottaa minut hoiviinsa. Pääsen viimein tallin hämärään ja viileyteen.

20.07.2009
Omistaja: Tallille on tulossa jälleen uusi ratsuttaja kokelas. Olen vastaanottanut tällä viikolla useamman ehdokkaan, eikä kukaan tunnu olevan tarpeeksi taitava. Tytön CV näyttää kieltämättä lupaavalta ja sen perusteella voisin palkata hänet vaikka heti. Vaistoni sanoo kuitenkin toista ja päätän antaa tytöll kokeeksi Caparzon ratsastettavaksi. Vielä papereita selatessani vaalea tyttö puikahtaa oven raosta. Nopean tervehdyksen jälkeen suuntaamme valmiina odottavan Caparzon luo, nappaamme orin mukaan ja lähdemme kentälle.

Alkulämmittelyissä ei ilmene ongelmia ja toivoni herää blondin suhteen. Caparzo on vielä raaka, eikä sillä ole aloitettu kisaamista ja tämä on orille hyvää harjoitusta. Tiedän, että Adrianissa on ainesta hyppääjäksi, mutta samassa mieleni perukoilla vilahtaa muisto ensimmäinen ratsastuskertani orilla. Täysi fiasko. Työnnän ajatukset pois mielestäni ja keskityn ratsukkoon. On aika siirtyä raviin. Suljen peloissani silmäni ja avaan ne. Kaikki näyttää hyvältä ja Caparzo on vieläkin kuosissa, jopa ravaa. En kuitenkaan ennätä edes huokaista, kun show alkaa. Ori vetää jarrut pohjaan ja jumittaa keskelle kenttää kesken lävistäjän. Tyttö potkii oria hetken ja saa sen liikkeelle. Caparzo kulkee kuin täi tervassa, hyvä kun ravaa. Hikinen ja naamaltaan punakka tyttö nakuttaa orin kylkiä, eikä muutosta tapahdu. Huudan kokeilemaan laukkaa ja tyttö nakuttelee taas. Caparzo on päättänyt, ettei se liiku enää yhtään kovempaa ja jatkuva kylkiin potkiminen käy sen hermoille. Loikka sivulle ja blondi on maassa. Huokaan syvään ja vedän jälleen uuden nimen yli listassani.

Caparzo: Tuntuu, kuin olisin seisonut tallikäytävällä iäisyyden. Kiusasin aikani kuluksi hoitajia, kun ne polot laittoivat minua valmiiksi, mutta nyt nekin ovat poissa. Vain tyhjä talli, kaikki ovat pihalla. Hetki vielä ja kuulen askelia. Taas. Tämä on jo ties kuinka mones kerta tällä viikolla, kun naiseni tuo uutta typyä näytille. Muistelen huvittuneena meidän, siis minun ja omistajani, ensimmäistä yhteistä ratsastuskertaa. Vein tuota pajunvitsaa kuin pässiä narussa, mutta naisessani on sisua. Alan jo pikkuhiljaa pitää hänestä, enkä välitä kenkkuilla niin paljoa. Hassua. Käännän katseeni uuteen blondiin ja killitän tätä suurilla sydämenmurskaajan silmilläni. Hah, ei voi vastustaa, vaan jää töllöttämään takaisin. Nyt mennään.

Olen miettinyt sotasuunnitelmani viimeistä piirtoa vaille valmiiksi, kun pääsemme kentälle ja naiseni sulkee portin takanaan. Uusi tyttö kapuaa satulaan ja haistan jonkin imelän. Hyi, käyttää liikaa hajusteita. Blondi pyytää liikkeelle ja tottelen kiltisti. Alkuun pieniä pysäytyksiä, voltteja, aina tätä samaa. Kyllästyttää. Tekisi mieli huutaa naiselleni "osaan jo!", mutta eihän se tajua. Hetki vielä ja sitten räjähtää potti. Laitetaan lisää kaasua. Blondi on kyllä hyvä, mutta jotenkin liian jotain. Lisäksi minua laiskottaa ja haluan takaisin tarhaan oman koivuni alle makoilemaan. Hidastan vauhtia, kun en jaksa. Nakutus alkaa heti. Likkahan on kuin singerin ompelukone, helvetti. Nyt se kukkainenkin huutaa jotain. Ai että laukkaa? Kissan viikset. Teen jo aikoja sitten oppimani pomppu-väistö-kaasu-jarru -kikkani ja tyttö lentää kuin katapultti. Kiitos, minulle riittää tältä päivältä.

30.07.2009
Omistaja: Caparzon kanssa on editstytty koulutuksen osalta huimasti siitä, mitä orin oli Skurvashiin tullessaan. Toki ori on vieläkin junttura, eikä tahdo liikkua kentällä ellei sitä tosissaa patista. Nyt kun on heinäkuun loppu, on joka kuukausittaisen eläinlääkärin kierron aika. Adrian on tarkastettu viimeksi myynnin yhteydessä Saksassa ja nyt sen olisi saatava muutamat rokotteet. En tiedä, miten ori reagoi eläinlääkäriin, mutta kohta se nähdään. Mika on jo paikalla pakki mukanaan, Caparzo odottaa käytävällä tiukasti kiinni ketjuttuna. Vaihdan miehen kanssa muutaman sanan ja vilkaisen sitten oria tarkemmin. Meinaan purskahtaa nauruun Adrianin ilmeen nähdessäni. Ori seisoo jähmetyneenä paikalleen, pää korkealla ja epäluuloinen ilme turvallaan. Taputan oria lavalle ja lupaan, ettei toimenpide vie kauaa. Olin odottanut Adrianin pistävän härdellin pystyyn ja olen melkoisen yllättynyt reaktiosta. Mikakin vilkaisee oria, mutta ei kommentoi elikkoa sen enempää vaan alkaa kaivella ruiskuja ja neuloja. Ensimmäisen pistoksen jälkeen Adrianilta pääsee pientä yninää, ihan kuin pieneltä kissanpennulta, joka kerjää emänsä turvaan. Homma hoidetaan nopeasti ja Mikakin taputtelee lopuksi Caparzoa kiitokseksi. Viimein ori liikahtaa väistääkseen kättä ja tuumaan, että ori palaa pian ennalleen. Hieman sääliä tuntien irroitan orin vien sen lohdutukseksi laiduntamaan tarhaansa loppupäiväksi.

Caparzo: Tiesin, että tämä päivä on tulossa, mutta että näin pian! Jos olisin kissa, niskakarvani olisivat pörröllä ja häntäni, kuin salamaniskun suoristamana kohti kattoa. Ei, ei, EI! Vihaan noita valkotakkeja. Olen piikkikammoinen ja voisin vaikka pyörtyä tällä sekunnilla. Pahus, tallissa on yleisöä ja muut urokset kurkkivat karsinoistaan, mitä on meneillään. Katson hädissäni naistani, joka taputtelee minua ja vielä kaiken päälle naureskelee pelolleni. Tämä kostetaan. Nyt se pirulainen kaivelee jo pakkiaan. Elättelen toiveita kumihanskoista ja pelkästä hampaiden raspaamisesta, mutta odotan selvästi liikoja. Sieltä se piikki tulee. Ja vielä toinen. Tiedän, ei se satu, mutta ensimmäisen jälkeen turvastani pääsee pientä pihinää. Naiseni vain katsoo, ei tule apuun, vaan antaa tuon miehen tehdä kalliiseen nahkaani reikiä. En minä mikään neulatyyny ole, hyvänen aika! Lääkäri hyörii kimpussani vuosisadalta tuntuvan ajan ennen kuin piinani loppuu. Saan viimein jäseniini liikettä, kun salkku suljetaan. Et kyllä enää koske. Mulkaisen miestä, mutta en ennätä perehtyä riidanhaastamiseen, kun naiseni kiikuttaa minua jo ulos. Onneksi sillä on tilannetajua. Teen mittavan poikkeuksen tarhatapoihini, kun pääsen portilla irti ja kaahaan suoraa päätä kauimmaiseen nurkkaan, kun ei ruokakaan maistu. Pysyn täällä ainakin viikon tästä hyvästä.

14.09.2010
Omistaja: Caparzolla on tänään edessään rankka päivä, sillä ori on jo aikaisemmi ilmoitettu mukaan Dark Side Trakehnersin estekilpailuihin. Rankan päiästä tekee se, että ilmoitin orin mukaan kahteen 160cm luokkaan. Toisaalta, päivästä tulee rankka myös minulle, sillä en saanut ketään muuta kisaamaan orilla. Viralliseen lähtöaikaan on aikaa kolmisen tuntia, mutta tallissa hommat on jo hyvässä vauhdissa. Adrian on saatu karsinastaan ulos ja hoitajat tekevät sille pikaisen siistimisen, ennen kuljetussuojien laittoa. Ori katsoo minua kirkkailla silmillään ja sekuntia myöhemmin yksi hoitajista saa kipeän puraisun takalistoonsa. Ori ei ole muuttunut tippaakaan.

Yllättävää kyllä, Adrian käyttäytyi sen verran mallikkaasti, että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin liikkeelle kohti kisapaikkaa. Ori on jo turvallisesti autossa ja voin itse tarkistaa vielä muutaman viime hetken jutun, ennen lähtöä. Kilpailupaikalle päästessämme ori on edelleen rauhallinen ja siksi käytän tavallista enemmän aikaa Adrianin laittamiseen. Lämmittelyssä ori liikkuu tahmeasti ja pieni häpeän puna nousee poskilleni, kun eräs komea miesratsastaja neuoo minua minua vaihtamaan oikeaan kilpahevoseen. Onneksi kohta päästään jo radalle.

Ensimmäinen luokka sujui meiltä hienosti, vaikka meitä molempia jäikin kirvelemään täpärälle jäänyt kakkossija. Caparzokin tuntuu tulistuneen niukasta häviöstä, mutta loppujenlopuksi syy oli minun - minun olisi pitänyt valita lähestymiset tarkemmin. Nyt edessä on kuitenkin uusi rata ja kun kello soi, annan Caparzolle luvan lähteä liikkeelle. Ori tuntuu kerrankin liikkuvan sujuvasti hyvässä temmossa, eikä minun omaksi hämmästyksekseni tarvitse patistaa oria eteenpäin. Rata suoritetaan oppikirjamaisen hyvin ja kuten myöhemmin käy ilmi, ei kukaan pystynyt yhtä hyvään suoritukseen, vaan voitto tuli kotiin. Palkitojenjaossa huomaan saman miesratsastajan jääneen hopealle ja huikkaan hänelle, josko jonkun muunkin pitäisi vaihtaa oikeaan kilpahevoseen.

Caparzo: "Tänään on se päivä..." Juu juu niin on. Taas tuo inhoamani tallityttö on töissä, sen kuulee jo musiikkivalinnasta, joka pauhaa talliradista. Huomenta vain. Seison tallikäytävällä ja odotan, että minut laitetaan kuljetusta varten valmiiksi. Olen siis lähdössä kisaamaan ja huomautettkoon tähän väliin vielä, että olen ollut varsin kiltillä tuulella. Aamusesta tokin liiskasin tuon samaisen tytön hellästi karsinani seinää vasten, kun se tuli hakemaan minua tähän, pois aamukaurojeni luota. En oikeastaan jaksa stressata kisoista, jätän sen näille kaksijalkaisille... Kas, sieltä naiseni tulee, kohta siis mennään.

Kilpailupaikalla on ilinää kerrakseen. Olen lämmittelyaluella ja naiseni tuntuu hermostuvan laiskaan liikkumiseeni. Kyllä se tietää, etten ole alkuunsa mikään reippailija ja tykkään mennä siitä, mistä aita on matalin. Olemme taas siirtyneet käyntiin (minun toiveestani!), kun joku miekkonen tunkee hevosensa kanssa kylkeen. Olkoon, että ukolla on otsaa. Se katsoo minua kieroon ja tokaisee naiselleni jotain, mikä saa hänet liikauttamaan pakaroitaan satulassa vaivaantuneesti. Ilmeisesti kyse on minusta. Päätän, että venkoiluni lämmittelyalueella loppuu tältä päivältä.

"Kisapäivä, pistän koko paskan sileeks..." Kellon pirahtamista on kiusallista odottaa. Tämä on oikeastaan se hetki, kun ainoastaan voin hermoilla kilpailuissa ja siksi lähtisin mieluusti liikkelle jo paljon ennen lupaa. Kellon pirahtaessa naiseni ei aikaile, vaan antaa luvan lähteä liikkeelle. Tänään on siitä erikoinen päivä (miesratsastajalla ja hänen kommentillaan saattaa olla tässä osansa), että liikun radalla kuin rasvattuna, eikä satulasta käsin tarvitse antaa lisävauhtia. hyppy toisensa jälkeen, tämä menee ihan rutiinilla. Minulle on jäänyt ikävä päähänpinttymä puolustaa omaa ja naiseni kunniaa, joten radasta on tehtävä nopea. Sydämmeni hypähtää kurkkuun viimeisellä estellä, kun kaahaan hirmuista vauhtia paikalle ja joudun ponnistamaan ison esteen yli pystysuorassa kulmassa liian lähelle ajauduttuani. Kuulen hiekan rapisevan puomeille, mutta ne pysyvät paikallaan. Huhh, olisi ollut noloa pudottaa viimeinen. Palkintojen jaossa ratsastajamies on yllättävän hiljainen ja kihisen tyytyväisenä, kun naiseni näpäyttää takaisin. En pahemmin ymmärrä mistä keskustellaan, mutta uskon naisen terävän kielen keksineen oikein nasevan vastaiskun.