REDWALL SNOWDROP

ERJ II

Nimi Redwall Snowdrop Syntymäaika 04.04.2015, 14-vuotias (OI)
Rotu Holstein Säkäkorkeus 165 cm
Painotuslaji Esteratsastus Koulutustaso Re: 160cm
Sukupuoli Tamma Rekisterinumero VH15-044-0365
Omistaja VRL-01272, Redwall Kasvattaja Redwall

Luonnekuvaus

Toisen unelma on toisen painajainen. Snowdrop on varsinainen mielipiteiden jakaja, sillä toinen hoitaja rakastaa tamman tuittupäisyyttä ja konstikkuutta, siinä missä toinen hoitaja toivoisi voivansa lähettää tamman seuraavalla junalla Timbuktuun. Vähintäänkin omalaatuisena pidetyn tamman perimmäistä luonnetta voisi kuvailla yhdellä sanalla: tuuliviiri. Soyan mieliala saattaa vaihella päivästä ja minuutista toiseen useaankin otteeseen ja aamutallin aikaan hyväntuulisesti käyttäytyvä tamma saattaa iltapäivään mennessä jo ollakin näykkivä hirviöponi.

Soyan käsitteleminen vaatii ydinfyysikon tarkkuutta ja vastaanottovirkailijan kärsivällisyyttä. Hätäisellä ja nopeatempoisella työskentelytaktiikalla herkän Snowdropin saa vain hermostumaan ja koko Redwallin talliväki tietää, että Soyaa ei kannata hermostuttaa. Aikaavievä ja kiireetön hoitaminen kannattaa, sillä hermostuessaan Soya muuttuu leppoisasta tammamammasta paholaisen oikeaksi kädeksi. Kaikki tamman ulottuvissa hajoaa nanosekunneissa palasiksi, puhumattakaan hoitaja-parasta, joka saa auttamatta osansa Soyan raivonpuuskasta. Soyan hermostuttanut saa usein kipaista ensiavun kautta ja ottaa loppupäivän vapaata, milloin pureman, potkun tai murtuneiden varpaiden johdosta. Rauhallisesti ja kiireettömästi tammaa harjaileva hoitaja saa puolestaan nauttia Soyan ystävällisestä luonteenpuolesta ja touhuta tämän kanssa miten vain mieli tekee.

Aina Soyan kanssa ei tosin auta rauhallinenkaan ote tallitöihin. Selkäänsä tammalle ei voi kääntää hetkeksikään, sillä tallikäytävälle seisomaan jätetty rautias neitokainen näykkäisee kipakasti hoitajaansa takapuolesta, mikäli tämä on erehtynyt tarjoamaan sille helpon maalitaulun. Harjaus ja muu perushuoltaminen Soyan tapauksessa ei tosin suju kuin vesillä kävely, vaikka tamman kanssa tulisikin hyvin toimeen. Jalkojaan Snowdrop ei tahdo nostaa, vaan se testaa turhankin usein hoitajansa auktoriteettia. Nousevalla äänenpainolla ilmoille heitetty "Soya #%&@$!" saa tamman palaamaan takaisin ruotuun ja nostamaan kiltisti kavionsa puhdistusta varten. Soyan hoitajaksi ei yleensä päästä tai valikoiduta, työhön koulutetaan. Kokeneet hoitajat saavat ennen "työnsä" alkua perehdytyksen Soyan käyttäytymisestä, jekuista ja yleisimmistä kaninkoloista, joihin yhteistyö tamman kanssa sattaa kariutua. Tylsäksi hoidettavaksi Narsilia ei siis voi hyvillä mielin sanoa.

Snowdropin ratsastajaksi ei valitettavasti sovellu kuka tahansa, mutta onneksi oman sopivuutensa Soyan satulaan voi testata helposti. Olemme nimittäin huomanneet, että mikäli ratsastaja onnistuu kiristämään tamman satulavyön ilman teatteritemppuja, on Soya hyväksynyt tämän ratsastajakseen. Mikäli jo tarttuminen vyöhön saa Soyassa aikaan ketjureaktiomaisen tapahtumasarjan, joka päätyy satulavyötä kiristäneen henkilön lievään vammautumiseen, on paras pysytellä kaukana rautiaasta. Tosin, Soyan satulaansa kelpuuttamat ratsastajatkaan eivät pääse helpolla, sillä tältä tammalta ei saa mitään ilmaiseksi.

Tie oikukkaan Soyan armoa tuntemattomaan sydämeen on pitkä ja kivinen, mutta varmasti kaiken tuskan ja kyyneleiden arvoinen. Tamma ei ole täysin mahdoton tapaus, mutta ratsastajan ja ratsun kemioiden on pelattava yhteen, jotta tuloksia saadaan aikaan. Pukittavasta, jäykästä ja vastaantaistelevasta Soyasta kuoriutuu oikeissa käsissä tasapainoinen, tarkka ja lahjakas ratsu, joka työskentelee rintarinnan ratsastajansa kanssa saavuttaakseen halutun päämärän. Sanomatta selvää ei kuitenkaan ole se, etteikö Snowdrop jokus innostuisi kippaamaan satulastaan ratsastajaa, jonkka kanssa se tulee hyvin toimeen. Soyan kanssa ei voi olla koskaan täysin varma, mitä seuraavaksi on luvassa ja juuri siksi osa tallin ratsastajista on auttamatta rakastunut oikukkaaseen, mutta taitavaan rataestehyppääjään.

Esteradalla taistelulaivan lailla liikkuva hevonen ei voi olla kukaan muu, kuin Snowdrop. Tamma on loppumattoman energinen ja tapaa suorittaa esteradat nopealla tahdilla (koska valitettavan usein selässä oleva ratsastaja väsyy kiskomaan ohjista). Soyan hyppytyyli on puhdas ja teknillisesti oikeaoppinen. Ainut ongelmakohta Natun tapauksessa on tamman taipumus rynniä esteeltä toiselle ja usein täysin estoitta. Ylimääräisen vauhtin kun saa tiputettua pois, Soya on lähestulkoon täydellinen paketti. Vahvarunkoinen, aavistuksen jopa orimainenkin, Soya jaksaa painaa samalla tahdilla esteeltä toiselle, mutta ratsastajan on saatava kitkettyä turha kaahailu pois hyvien tulosten aikaansaamiseksi.

Sukutaulu ja -selvitys
i. Malfoy GER
ERJ II
ii. Malefico I
punaruunikko, 175 cm
iii. Maleficous
iie. Romana
ie. White Pearl
rautiaankimo, 163 cm
iei. Whitterson
iee. Samsara
e. Shades of Grey
ERJ I
ei. Secrets of Shell
punaruunikko, 170 cm
eii. Sheldon Eye
eie. Avinion Beate
ee. Qarth's Shining
mustanruunikko, 165 cm
eei. Chastain
eee. Forevermore

ii. Malefico I alotti aikanaan lupaavasti esteratsun uraansa viisivuotiaiden sarjassa, jossa se menestyi hyvin metrin luokissa. Valitettavasti Maleficon etujalan rasitusmurtuma katkaisi orin lupaavan uran, eikä siitä ollut enää myöhemmin kilpakentille. Nopea kisaeläkkeelle siirtyminen voidaan laittaa orin silloisen omistaja Helmut Quirrin syyksi, sillä huhupuheiden mukaan mies treenasi oria tappotahtiin epäurheilijamaisin keinoin, mistä epäillään myös orin jalkavamman syntyneen. Malefico ei valitettavasti sopeutunut kovinkaan hyvin seisojan rooliinsa, vaan vuosien mittaan se muuttui aggressiiviseksi ja menetti jalostuslupansa, myöhemmin sitä odotti ruunaus.

iii. Maleficous muistetaan Saksassa menestyksekkäänä valjakkohevosena, jonka jälkeläiset ovat menestyneet useissa eri lajeissa, pääasiassa kuitenkin valjakossa. Maly oli koko elämänsä ajan Watersin siittolan omistuksessa, sillä ori oli viimeisin emänsä jälkeläinen ja siksi ori haluttiin jättää kotitalliin. Luonteeltaan Maleficousia on kuvailtu sähäkäksi, mutta yhteistyöhaluiseksi oriksi. Valitettavasti nämä luonteenpiirteet eivät pahemmin ole tulleet esille sen orijälkeläisissä.

iie. Romana tulee hienosta estesuvusta, mutta tamma myytiin varsavuosinaan yksityiselle omistajalle, joka käytti sitä pääasiassa harrasteratsuna. Romana päätyi loppujen lopuksi eräälle pienikokoiselle ratsastuskoululle, jossa se toimi tuntiratsuna, tietysti vain valikoiduille kokeneille ratsastajille. Kyseisen tallin omistuksessa Romana varsoi kaikkiaan viisi kertaa, oreiksi tammalle valittiin lähialueen laadukkaita jalostusoreja, joista yksi oli Maleficous. Romana olikin tuntiratsun ja siinä sivussa pienimuotoisesti siitostamman roolissa koko ikänsä.

ie. White Pearl säpäkkä pikkutamma loi uraansa esteillä 130cm luokissa Leipzigissa ja sen lähialueella. Tamma tunnetaan hevospiireissä parhaiten vuoden -98 kansallisista, joissa Pearl oli 120cm luokan todellinen musta hevonen, sijoittuen kovassa kisassa toiseksi. Muutoin pippurisen tamman meriittilista on melko kalpea.

iei. Whitterson komealla nimellä ristitty tummanruunikko ori, jonka ulkoista habitusta koristavat tummanpuhuvan värityksen lisäksi symmetrinen piirto ja korkeat sukat joka jalassa. Whittersonista odotettiin mitä ilmeisimmin menestyvää jalostushevosta, koska orin sukulinjat ovat vähintäänkin aateliset, mutta orin jalostusluvat sattuivat olemaan voimassa harmillisesti juuri lamavuosien aikaan, joten tammakaarti jäi laihaksi. Omistajilleen Whitterson oli selvä pettymys, mutta orin jälkeläiset ovat olleet kohtuullisen tasokkaita ratsuja, jos eivät kilpamenestyksestään, niin ainakin luonteensa puolesta.

iee. Samsara rautiaankimo tamma on Malfoyn sukutaulun todellinen kruununjalokivi. Tamma löi itsensä läpi vuoden 1999 kansallisissa esteratsastuskilpailuissa, joissa se sijoittui palkintosijoille 140cm ja 150cm luokissa. Samalla tamman ratsastaja Kevin Bach tienasi paikkansa Saksan estemaajoukkueessa ja parivaljakon kansainvälinen ura sai hienon lähdön. Samsara kilpaili urallaan mm. Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa tienaten sievoisen summan sijoittuen suurtapahtumissa lähes joka kerta kymmenen parhaan joukkoon.

ei. Secrets of Shell on ikävä kyllä niittänyt suurempaa mainetta nimenomaan keljun luonteensa vuoksi, kuin saavutettujen kisatulosten osalta. Secrets of Shellin ikävää luonnetta on selitelty pitkälti sen kokemalla huonolla kohtelulla nuoruusvuosien aikana, joka on eittämättä vaikuttanut siihen, että suuri punaruunikko ori on luonteeltaan arvaamaton ja epäluuloinen. Secrets of Shell päätyi lopulta kymmenvuotiaana Erika Brunnerin omistukseen ja naisen onnistui koulia hankalasta orista menestynyt kisahevonen. 150cm tason esteitä parhaillaan kisannut Secrets of Shell oli haastava kilpakumppani ja orin kenkkuilusta johtuen sen kisatulokset olivat ailahtelevia. Osaamista, taitoa ja lahjakkuutta orilta ei kuitenkaan puuttunut, mikä on vaikuttanut myös siihen, että Secrets of Shelliä on myös käytetty kohtuudella siitokseen.

eii. Sheldon Eyen sukujuuret ovat peräisin Brittein saarilta. Punaruunikko ori syntyi Walesissa Whitefencen siittolassa, josta se myytiin kolmevuotiaana Hollantiin ja pian sieltä Saksaan. Hyväsukuinen, vahvasti esteille painottuva Sheldon Eye oli loppujen lopuksi kaikkea muuta, kuin sen uusi omistaja toivoi. 168cm korkea ori pärjäsi kisaradoilla hädin tuskin 130cm radoilla, vaikka sitä oltiin myynnin yhteydessä mainostettu kansainvälisen tason kilparatsuksi. Sheldon Eyen huono kilpamenestys vaikutti lopulta myös sen siitosorin uraan ja tumma ori astui vaivaiset kahdeksan tammaa elämänsä aikana.

eie. Avinion Beate oli yksi harvoista yhdeksänkymmentäluvulla vaikuttaneista tammoista, jotka pystyivät ponnistamaan puoliverikasvattajien tietoisuuteen vaatimattomista oloista. Verrattain tuntemattomasta suvusta polveutuva musta, 169cm korkea, tamma kisasi aluetasolla niin kenttää, koulua kuin esteitäkin, menestyen parhaiten juuri viimeksi mainitussa. Suuren, mutta hyväluonteisen tamman kisaura ei ollut hätkähdyttävän hyvä, mutta pienellä onnenkantamoisella Beate päätyi kolmetoistavuotiaana Saksan valtionsiittolaan, jossa se varsoi kaikkiaan kahdeksan kertaa. Beaten jälkeläiset olivat kaikkien yllätyksesti hyvälaatuisia ja peräti viisi näistä hyväksyttiin hannoverien kantakirjaan ensi yrittämällä. Beate on saavuttanut tähän päivään mennessä kasvattajien keskuudessa arvostusta hyvänä periyttäjänä.

ee. Qarth's Shining myytiin kolmevuotiaana sen nykyiselle omistajalle Ken Wittenbergille. Tamma oli myynnissä kauan, sillä varsana ruipelo ja romuluisen näköinen mustanruunikko tamma ei herättänyt ostajissa suurtakaan mielenkiintoa. Wittenberg ostikin Shiningin suoraan sen kasvattajalta lähes pilkkahintaan. Alunperin Shinysta suunniteltiin kouluratsua, mutta tamman osoittaessa suurempaa lahjakkuutta esteiden parissa, siirtyi Wittenberg tuolloin kahdeksanvuotiaan tamman kanssa täysin rataesteiden pariin. Kaksikko ylsi lopulta kansalliselle tasolle saakka ja Qarth's Shiningin parhaana tuloksena pidetään Saksan mestaruuskisojen viidettä sijaa.

eei. Chastain oli italialaislähtöinen ori, joka muutti Saksaan kaksitoistavuotiaana. Tätä ennen tummanrautias, rakenteeltaan massiivinen ja suurikokoinen ori oli kilpaillut metrisissä esteluokissa ja vaativan tason kouluratsastusluokissa. Luonteeltaan Chastain oli ystävällinen, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, eli toisinsanoen oriksi hyvin ruunamainen. Hyvästä sukulinjastaan huolimatta Chastain ei Saksaan muutettuaan onnistunut kohentamaan asemiaan kilparatsuna ja muutaman tamman astuttuaan Credalschin siittolassa, Chastain ruunattiin ja myytiin nuorelle junioriratsatajalle ensimmäiseksi kilpahevoseksi.

eee. Forevermore ostettiin saksalaiseen Qarthin siittolaan tamman ollessa kymmenenvuotias. Sitä ennen pienikokoinen ja sirorakenteinen rautiaankimo tamma kisasi hyvällä menestyksellä ratsastajansa Maike Weisserin kanssa Va A tason kouluratsastusluokissa. Forevermorea kehuttiin erityisesti sen liidokkaasta, tasapainoisesta askelluksesta hyvistä ajoituksista. Weisserin mukaan "Fanni" olikin yksi hänen parhaita ratsujaan, sillä tammalla oli lempeä luonne ja se kuunteli hyvin ratsastajaansa. Qarthissa Fanni varsoi kuusi kertaa ja lisäksi kaksi yritystä saada tamma kantavaksi päätyi sikiön luomiseen. Forevermoren jälkeläiset ovat menestyneet erityisesti rataesteillä, vaikka tamma itse oli huomattavasti lahjakkaampi kouluratsu. Fanni lopetettiin iän tuomien vaivojen vuoksi vuonna -02.


Jälkeläiset
Syntynyt Nimi Isä
tamma 08.05.2015 Redwall Snapdragons ERJ I, KTK II Absintheur PB
tamma 01.09.2015 Redwall Catmint Crucifix PB


NJ näyttelyt (vain sertit)
Pvm. Paikka Laji / Jaos Tuomari Sijoitus
00.00.0000 paikka NJ tuomari serti


Kilpailukalenteri (40 sijoitusta)
Pvm. Paikka Laji / Jaos Luokka Sijoitus
20.05.2015 Piikuja ERJ 150cm 5/30
21.05.2015 Piikuja ERJ 150cm 3/30
22.05.2015 Redwall Equine Estate ERJ 160cm 1/30
02.06.2015 Redwall Equine Estate ERJ 160cm 4/30
05.06.2015 Redwall Equine Estate ERJ 160cm 5/30
07.06.2015 Eldesten ERJ 110cm 1/30
07.06.2015 Redwall Equine Estate ERJ 160cm 5/30
10.06.2015 Redwall Equine Estate ERJ 160cm 1/30
15.06.2015 Redwall Equine Estate ERJ 150cm 5/30
02.07.2015 Hazard ERJ 160cm 3/14
04.07.2015 Hazard ERJ 160cm 2/14
05.07.2015 Hazard ERJ 160cm 1/14
05.07.2015 Allim's Sporthorses ERJ 160cm 3/30
09.07.2015 Allim's Sporthorses ERJ 160cm 2/30
10.12.2015 Petäjävaara ERJ 150cm 3/30
12.12.2015 Navelina ERJ 160cm 1/30
12.12.2015 Filmur ERJ 150cm 1/30
14.12.2015 Navelina ERJ 160cm 2/30
14.12.2015 Filmur ERJ 150cm 5/30
15.12.2015 Navelina ERJ 160cm 1/30
16.12.2015 Rêve de Haussea ERJ 160cm 5/30
18.12.2015 Filmur ERJ 160cm 4/30
20.12.2015 Navelina ERJ 160cm 2/30
17.12.2015 Edelsten ERJ 120cm 1/30
25.12.2015 Edelsten ERJ 120cm 4/30
25.12.2015 Turmeltaja ERJ 110cm 5/30
25.12.2015 Filmur ERJ 150cm 4/30
28.12.2015 Filmur ERJ 150cm 3/30
04.01.2016 Filmur ERJ 150cm 1/30
06.01.2016 Filmur ERJ 160cm 2/30
07.01.2016 Filmur ERJ 150cm 4/30
08.01.2016 Filmur ERJ 160cm 3/30
10.01.2016 Filmur ERJ 150cm 1/30
17.01.2016 Filmur ERJ 150cm 1/30
21.01.2016 Filmur ERJ 150cm 2/30
21.01.2016 Filmur ERJ 160cm 5/30
22.01.2016 Filmur ERJ 160cm 1/30
24.01.2016 Filmur ERJ 160cm 3/30
25.01.2016 Filmur ERJ 160cm 1/30
28.01.2016 Filmur ERJ 150cm 4/30

Päiväkirja

30.04.2015 - Soyan kasvettua täyteen mittaansa olin lievästi pettynyt. Rautias tamma oli romuluisen näköinen, pitkät jalat ja hento kaula eivät tuntuneet istuvan millään muutoin vankkaan runkoon. Kun tammaa alettiin koulimaan ratsuksi, saimme pian huomata, että käsissämme oli varsin omalaatuinen tapaus. Jo ratsun alkeita opetellessaan Soyalla oli tapana viskoa epämiellyttävät ratsastajat selästään ja muussa tapauksessa rautias käyttäytyi kuin mikäkin hirviö. Keskustelimme tallihenkilökunnan kanssa jo tamman myymisestä, mikä olisi taas edellyttänyt sitä, että neitokaisen luonteenlaadusta ei olisi saanut hiiskua, mutta Soyan alkaessa näyttää kehittymisen merkkejä, pyörsimme päätöksen.

Soyan kanssa päästiin samalle aaltopituudelle vasta siinä vaiheessa, kun koulutus esteillä alkoi. Rankasti ohjille painava tankkeri jyräsi alkuunsa kavaletit ja muut matalat esteet tieltään kieltäytyen nostamaan jalkojaan tarpeeksi korkealle. Eräänä erityisen kehnona treenipäivänä, tunnin jyystämisen jälkeen, kokosin viimein metrisen esteen kenkkuilevan tamman eteen. En edes pahemmin jaksanut pidättää ohjille painavaa tammaa, vaan annoin sen juosta estotta esteelle, olettaen sen juoksevan puomien läpi. Ihmeekseni Soya kuitenkin hyppäsi tyylikkäästi esteen. Tamma oli lunastanut lippunsa Redwallin kisakalustoon.

08.05.2015 - Toukokuun koittaessa jännitys Redwallissa oli huipussaan. Soyan vatsa oli repeämispisteessä, tamman oli siis tarkoitus varsoa pian. Vaikka koko talliväki odotti innolla varsomista alkavaksi, huoli Soyasta kasvoi kuitenkin päivä päivältä. Tamman ensimmäinen varsominen ei nimittäin ollut sujunut mutkitta, vaan eläinlääkäri oli jouduttu kutsumaan paikalle ja auttamaan Soyaa synnytyksessä. Lopulta varsomiskarsinan lattialle lätkähti tumma tammavarsa, joka oli ollut perätilassa kohdussa. Hankalaksi varsomisen oli ilmeisesti tehnyt myös varsan suuri koko. Daella oli ollut melkoinen vonkale.

Tamma kääntyli karsinassaan levottomasti ja tiesin ajan olevan lähellä. Seurasin Soyaa karsinan ulkopuolelta, sillä halusin antaa sille rauhaa varsomista varten. Eläinlääkäri olisi vain puhelinsoiton päässä, mikäli jokin menisi taas vikaan. Ennen tätä Snowdrop oli yritetty astuttaa kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran yhteistyötallimme Skurvashin konkarioriila Rothchildilla, mutta Soya oli luonut varsan. Toisella kertaa yritimme oman tallimme orilla Absintheurilla ja pitkän yrityksen jälkeen Soya tuli viimein kantavaksi. Käännyin taas vilkaisemaan rautiasta, joka oli nyt makuullaan ja keskittyi selvästi työntämään uutta elämää maailmaan. En ennättänyt edes pahemmin hermostua, kun jo varsan jalat putkahtivat näkyviin ja hetkeä myöhemmin koko varsa oli mykkyrällä oljilla.

09.07.2015 - Istuin tukevasti rautiaan tamman satulassa ja odottelin, koska meidät pyydettäisiin radalle. Kyseessä olivat Allim Sporthorsesin järjestämät GP-tason estekisat ja samalla kyseessä oli Soyan kesäkauden viimeinen startti, jonka halusin onnistuvan tottakai hyvin. Tamma oli käyttäytynyt lämmittelyalueella hyvin, mitä nyt puolessa välissä lämmittelyohjelmaa tamma oli testannut tarkkaavaisuuttani heittämällä komean pukkisarjan juuri ennen harjoitusestettä. Kuulin kentän laitamilla pikkutyttöjen huokaavan ihastuksesta ja kauhusta, kun roikuin epäkunnioitettavan näköisesti Soyan kaulalla. Onneksi en sentään ollut pudonnut ja menettänyt kasvojani totaalisesti. Kotioloissa olisin juoksuttanut tammaa ympäri kenttää ja antanut kunnon kurinpalautuksen moisesta tempusta, mutta tällaisen väkijoukon keskellä en voinut niin tehdä. Ylpeyteni niellen kaarsin uudelleen harjoitusesteelle ja tällä kertaa este ylitettiin oppikirjamaisella tarkkuudella. Palasin ajatuksissani takaisin nykyhetkeen ja huomasin, että vuoromme olisi seuraavaksi. Soya kurkotteli kaulaansa, sillä se oli varmastikin aistinut hermostukseni. Kokosin ohjia paremmin käteeni, asettelin jalustimet oikeille kohdilleen. Kovaäänisistä kajahti seuraavan ratsukon nimi. Nyt se alkaa.

Oma luottamukseni Soyaan ei ollut sataprosenttinen tamman tehtyä temppunsa lämmittelyalueella. Tästä johtuen otin jokaisen esteen Soyan kanssa tarkasti ja varmistelin, ettei tamma varmasti kieltäydy yhteltäkään esteeltä. Taktiikka osoittautui hyväksi, sillä suoritimme perusradan puhtaasti ja tie uusintaan oli selvitetty. Uusinnassa valitsin esteille mahdollisimman suorat tiet ja pyrin taas omalla tekemiselläni ehkäisemään Soyan metkut. Rata oli haasteellinen ja useimmat ratsukot sortuivatkin kisaamaan aikaa vastaan ja näin ollen puomeja kolahteli alas tuon tuosta. Oman hyvän suorituksemme ja kanssakilpailijoiden epäonnen siivittäminä pokasimme Soyan kanssa toisen sijan.



virtuaalihevonen - a sim-game horse
Kuvat © BK Horses