Nimi	Shoshone Falls	Syntymäaika	27.03.2015, 14-vuotias (OI)
Rotu	Hannover	Säkäkorkeus	166 cm
Painotuslaji	Kouluratsastus	Koulutustaso	Ko: Grand Prix
Sukupuoli	Tamma	Rekisterinumero	VH16-011-0033
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja	Cerine Falls Stud, Saksa

Shoshone Fallsin tie Redwalliin on ollut enemmän kuin poikkeuksellinen. Cerine Falls Studissa syntynyt Shona menetti emänsä vain viiden päivän iässä ja tallin omistajalle tuli kiire saada pikkutammalle nopeasti sijaisemä. Onneksi hannover-tammamme Jaqueminot oli juuri muutama viikko sitten varsonut, joten Shona kiidätettiin Redwalliin.

Jaqueminot hyväksyi Shonan samoin tein, eikä vastasyntynyt Pearlwhitekaan tuntunut pistävän pahakseen, että sai näin nopealla aikataululla itselleen sisaren. Sanomattakin on varmaan selvää, että Shona ei koskaan lähtenyt Redwallista, vaan ostimme tamman kasvattajaltaan sopuhintaan sen ollessa 6kk.

Varsasta asti nopeaa oppimiskykyä osoittanut Shoshone Falls on tamma, joka tulevaisuudessa tulee varmasti loistamaan koulukentillä. Lempeää ja rauhallista neitokaista on alettu kutsua tuttujen kesken Shonaksi. Tamma tulee erinomaisesti toimeen laidunkavereidensa kanssa, eikä vierasta oudompia tuttavuuksia kaksijalkaistenkaan saralta. Shona onkin yksi ainoista tallin asukeista, jota voi mennä puhuttelemaan kuka vain, sillä vastaanotto on aina yhtä lempeä. Tamma hyväksyy helposti johtajakseen kenet tahansa, jolta löytyy tarpeeksi munaa ryhtyä johtajan roolia vetävään. Siksi Shona onkin helppo hoitaa, sillä se ei kapinoi hoitajaansa vastaan joka käänteessä, eikä hätkähdä kovempiakaan otteita.

Miellyttävästä luonteestaan huolimatta Shona vaatii kuitenkin ratsastajalta jo hieman enemmän osaamista. Samalla tavoin kuin hoitaessakin, tamma ei sävähdä, vaikka pohjeavut olisivatkin hieman ronskimmat, mutta suustaan Shona osaa olla välillä raivostuttavankin tarkka. Liiallinen voimankäyttö pysäytyksiä tehdessä saa tamman nykäisemään päänsä alas, jolloin se yllättää ratsastajan nykäisemällä ohjat tämän käsistä. Sama toistuu myös vauhtia hidastaessa, peruutuksia tai muita koululiikeitä harjoiteltaessa, joissa hevosta pitää kontrolloida ohjista käsin. Pehmeällä kädellä ratsastava henkilö on selvästi Shonan mieleen, sillä tällöin tamma hakeutuu muotoon kuin itsestään.

Suurta väkijoukkoa arkailevaa Shonaa joutuu yleensä rauhoitella ensimmäiset puolituntia, ennen kuin tamma saa koottua itsensä siinä määrin, että se voi alkaa pohtia kilpasuoritusta. Lämmittelyssä rauhallisuus ja itsevarma asenne ovat tämän neidin kanssa tarpeen, sillä huonoista kilpahermoista johtuen Shona jännittää yleensä melko lailla ennen suoritustaan. Kouluaitojen sisään päästyään Shona osaa kyllä asiansa, ratsastajan tehtäväksi jää vain antaa erittäin selkeät ohjeet, joita tamma sitten noudattaa piiruntarkasti.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Shortcut evm mustanruunikko, 167 cm	ii. Samson IV musta, 171 cm	iii. Sauron the Great
		iie. Yvonne
	ie. Blackhall Maya punaruunikko, 161 cm	iei. Man Down
		iee. Kerubi
e. Adriane Falls evm tummanruunikko, 165 cm	ei. Arthur White punaruunikko, 170 cm	eii. Argonath
		eie. Checkmate
	ee. Ghana mustanruunikko, 162 cm	eei. Grenade
		eee. Tabitha

i. Shortcutista povattiin varsaiällä uutta kouluratojen supertähteä, sillä nuorella orilla katsottiin olevan erittäin näyttävät liikkeet. Ori joutui ratsukoulutuksensa loppuvaiheessa liikenneonnettomuuteen, joka jätti siihen pysyvän matkustuskammon, vaikka Shortcut itse ei rytäkässä loukkaantunutkaan. Koska Shortcutin kuljettaminen osoittautui vastaisuudessa lähes mahdottomaksi tehtäväksi, myytiin ori Saksalaiseen vähemmän tunnettuun siittolaan. Matalasta astutushinnasta johtuen ori osoittautui kuitenkin melko suosituksi oriksi tammanomistajien keskuudessa. Shortcutin jälkeläiset ovat kisanneet kohtalaisella tai hyvällä menestyksellä kouluratsastuksessa.

ii. Samson IV muistetaan ennenkaikkea rauhallisesta luonteestaan ja hyvästä käsiteltävyydestä. Tämä suurikokoinen pikimusta ori kisasi kouluradoilla Va A tasolla Carolyne Ehrenburgin ratsastamana. Kaksikko menestyi hyvin tasollaan, mutta Samsonin ura kouluratsuna loppui lyhyeen Carolynen siirtyessä kisaamaan luokissa, joihin Samsonin kapasiteetti ei riittänyt. Ori myytiin Wiedemannin sukutilalle, jossa hannoverkasvatusta on harjoitettu useamman sukupolven verran. Samsonilla on viimeisimpien tietojen mukaan jälkeläisiä 25 kappaletta.

ie. Blackhall Maya kilpaili nuoruusvuosinaan Itävallassa menestyen hyvin Intermediate II tasolla. Maya siirtyi pysyvästi pois kisaradoilta 13 vuotiaana lievän loukkaantumisen seurauksena. Tamma myytiin suureen saksalaiseen siittolaan, jossa tamma on tähän mennessä varsonut 3 kertaa. Maya toimii tilalla harrasteratsuna ja siitostamman tehtävissä.

e. Adriane Falls kisasi Julie Kirschin ratsastamana kouluradoilla GP-tasolla. Tamma vetäytyi hetkellisesti pois kouluradoilta vuosien -11 ja -12 väliseksi ajaksi lievän loukkaantumisen vuoksi. Tamman kisauran katkeaminen pitkittyi tamman omistajan päätettyä astuttaa Adrianen Shortcut nimisellä orilla. Tästä yhdistelmästä syntyi Redwallissa nykyisin asuva tamma Shoshone Falls. Valitettavasti Adriane menehtyi vain viisi päivää Shoshonen syntymän jälkeen varsomisesta johtuneisiin komplikaatioihin.

ei. Arthur White ei luonteensa puolesta ole mikään hoitajan unelma, mutta ori on eittämättä todistanut lahjansa niin koulu- kuin kenttäratojen kuninkaana. Arthur on ulkomuodoltaan massiivinen ja lihaksikas läsipäinen ori, joka on vaihtanut uransa aikana niin ratsastajaa kuin omistajaakin useampaan otteeseen. Tobler Farmilla nykyisin majaa pitävä ori on ottanut tasaisen kiihtyvällä vauhdilla vastaan tammoja ja jälkeläisiä 16 vuotiaalle orille on kertynyttähän mennessä 27 kappaletta.

ee. Ghana ei ole kansainvälisen tason kilparatsu tai edes sukunsa puolesta mikään helmi, mutta tamma on varsonut kymmenkunta jälkeläistä sitäkin menestyneemmistä oreista. Tamman omistaja on Margareta Wertheim niminen perijätär, joka kisasi itse harrastusmielessä tamman kanssa aluetason kisoissa. Ghanalla on kehuttu olevan liikettä He A vaativimpiinkin luokkiin, mutta tamman tätiratsastajan halutessa kisata vain helpoissa luokissa ei tammakaan koskaan päässyt kehittymään mahdollisesti vaativimmille tasoille kouluratsuna.

30.08.2015 - Huokaisin syvään tehdessäni tarkastusta iltatallilla. Hoitajat olivat jo hakeneet hevoset sisään, mutta kaksi karsinaa oli tyhjillään. Olisihan se pitänyt arvata, että kaverukset Shona ja Pearlwhite olivat taas oletetusti laitumen kaukaisimmassa nurkassa, eikä niillä ollut aikomustakaan tulla omin nokin iltakauralle.

Nappasin taskuuni muutaman omenanviipaleen ja suunnistin varsalaitumelle. Tiesin jo kysymättäkin, että Perla oli säikytellyt uuden tallitytön tiehensä ja kaveristaan riippuvainen Shona ei ollut suostunut lähtemään tytön mukaan. Tämä kaksikko aiheutti minulle päänvaivaa tempauksillaan harva se päivä, mutten raaskinut erottaa niitä toisistaan, sillä ne olivat olleet kimpassa varsasta saakka.

Ikuisuudelta tuntuneen kävelyn jälkeen lähestyin viimein tammakaksikkoa. Perla odotetusti nosti päätään ruohotuppaasta ja pörisi siihen malliin, ettei ollut ainakaan tulossa takaisin talliin. Mitään välittämättä Perlasta suuntasin suoraan Shonan luo. Se on tammoista säyseämpi ja erittäin perso omenoille. Shonan nappaamiseen ei turhaantunut aikaa juuri lainkaan ja lähdin taluttamaan tammaa kohti talleja. Selvästi näreissään ollut Perla seurasi perässä. Shona sen sijaan tuntui olevan jo väsynyt päivän seikkailuihin ja sitä puolestaan kiinnosti huomattavasti tutkailla taskujani, josko sinne olisi jäänyt vielä yksi omenanviipale matkaevääksi.

20.11.2015 - Kello alkoi jo hiljalleen lähestyä puoltayötä. Olin tallilla päivystämässä, sillä Shonan oli tarkoitus varsoa hetkenä minä hyvänsä tai niin ainakin olin luullut. Menin hakemaan lisää kahvia ja haukottelin makeasti toimistossa. Olin valvonut edellisillasta saakka ja tarkkaillut tamman vointia. Eläinlääkäri oli käynyt tarkastamassa Shonan voinnin tänään aamulla ja kaikki näytti olevan kunnossa, enää varsa vain puuttui.

Ryystin kahvikupin tyhjäksi ja suuntasin takaisin varsomiskarsinaa kohti. Shonaa ei näkynyt, joten tiesin jo ennen kuin näin tamman, että se oli pistänyt makuulle. Merkistä tiesin, että enää ei tarvinnut odottaa kauaa ja pian pääsisin kääntelemään peittoja omaan sänkyyn. Tamma vaikutti kaikin puolin rauhalliselta ja hyvinvoivalta ja mistään ei olisi voinut aavistaa, että kyseessä oli Shonan ensimmäinen varsominen.

Puoli tuntia myöhemmin kaikki oli jo ohi. Shona hoivasi vastasyntynyttä pienokaistaan kuin olisi tehnyt niin aina. Orivarsa oli jo jaloillaan ja hamuili emänsä vatsan alle. Hetken katseltua kaksikon touhuja laitoin viestin päivystävälle hoitajalle, joka saapuisi parin tunnin päästä valmistelemaan aamutallia. Luotuani viimeisen vilauksen Shonaan ja pieneen Juniperiin suuntasin askeleeni kohti kotia.

30.04.2016 - Pitelin käsissäni Shoshonen uunituoretta kantakirja-arvostelua. Olin erittäin tyytyväinen tulokseen, sillä Shonaa esittäessäni tuomaristolle, tamma oli säikyllä tuulella ja alkuun koko showsta meinasi tulla täysi katastrofi. Maneesin ovensuulla makasi toimettomana vanha pressu, joka piti ääntä tuulen liikutellessa sitä hiljalleen. Tästähän Shona riemastui ja puolittaisen pystyynnousun ja täydellisen pohkeenväistön (ilman ratsastajaa selässä, hah hah) jälkeen luulin jo korttimme olleen pelatut. Sain kuitenkin tuomaristolta luvan hetken rauhoitella nuorta tammaa ja onneksi niin. Shona sai kuin saikin koottua itsensä ja vaikka tamman liikehdintä oli kehässä melkoisen jäykkää, emme olisi mielestäni voineet suoriutua tilanteesta paremmin. Onneksi tuomaristosta löytyi ymmärrystä Shonan käytökselle, muussa tapauksessa uskon, että kantakirjapapereissa lukisi tällä hetkellä hylätty.