Nimi	Shades of Grey	Syntymäaika	30.06.2014, 10-vuotias (VARL)
Rotu	Holstein	Säkäkorkeus	166 cm
Painotuslaji	Esteratsastus	Koulutustaso	Re: 160cm
Sukupuoli	Tamma	Rekisterinumero	VH15-044-0362
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja	Erika Brunner

Shades of Grey on saanut tallihenkilökunnan kesken pilkkanimen Shades of Black tamman ehdottoman luonteen vuoksi. Shana on tallin tärkeilijä ja se tulee huonosti toimeen muiden hevosten kanssa mikä näkyy mm. Shanan käytöksestä laitumella. Tamma pompottelee heikompiaan jatkuvalla syötöllä ajaen nämä pois ruoka-apajilta tai juoksuttamalla näitä muuten vain ympäri tiluksia. Ratsastuskentällä ruunikon kavio nousee vikkelään, jos joku uhkarohkea uskaltaa liian lähelle. Edellä kulkevaa ratsua tamma taas näykkii lautasille kerjäten samalla itsekin turpaansa. Shana ei tämän vuoksi sovellu maastoratsuksi ainakaan, jos mukaan tulee toinen nelijalkainen. Samoin kisatilanteissa ja julkisissa tilaisuuksissa tamman häntää koristaa aina punainen rusetti varoituksena muille siitä, ettei Shanan läheisyyteen kannata tuppautua.

Vastapainoksi lajitoverien kärsimälle kohtalolle Shades of Grey on puolestaan ihmisten parissa säyseä ja miellyttävä hevonen, joka on helppo hoitaa, varustaa, kuljettaa, taluttaa jne. Shanan miinuspuoliin kuuluu tosin sen ainainen kiire ja hätä, sillä tamman on saatava kaikki heti valmiina ja mahdollisimman nopeasti. Aamukaurat on jaettava neidille ensimmäisenä, samoin varusteiden laitoin jälkeen sitä ei voi seisottaa paikallaan, vaan kentälle on lähdettävä saman tien tekemään töitä.

Ratsuna Shana on ihanteellisen herkkä ja vastaanottavainen. Tamma on kympin oppilas, joka oppii nopeasti uutta, eikä toista samoja virheitä kentällä. Shanan kanssa pärjää hyvin jokainen riittävän pehmeän käden omaava ratsastaja, tamma kun ei pullikoi missään tilanteessa vastaan. Shades of Greyn liikkeet ovat kuin kouluratsulle luotuja: näyttäviä, suurelkeisiä ja riittävää dramatiikkaa tarjoavia. Neitokaisen parhaat puolet tulevat tosin esteillä esiin, missä Shana on tarkka, nopea ja varma suorittaja. Tosin ratsastajallehan Shanan näyttävästä liikehdinnästä on vain plussaa, sillä tamma todellakin kerää kisakentillä ihailevia katseita osakseen ja tamma on poikkeuksetta pikkutyttöjen lempi kuvauskohde julkisilla paikoilla.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Secrets of Shell evm punaruunikko, 170 cm	ii. Sheldon Eye punaruunikko, 168 cm	iii. Shame on Me
		iie. Lavinia
	ie. Avinion Beate musta, 169 cm	iei. Bretagne X
		iee. Wallnut Taiga
e. Qarth's Shining evm mustanruunikko, 165 cm	ei. Chastain tummanrautias, 176 cm	eii. Chains Ever After
		eie. Once Before
	ee. Forevermore rautiaankimo, 161 cm	eei. Nevermore
		eee. Fiorella Dark

i. Secrets of Shell on ikävä kyllä niittänyt suurempaa mainetta nimenomaan keljun luonteensa vuoksi, kuin saavutettujen kisatulosten osalta. Secrets of Shellin ikävää luonnetta on selitelty pitkälti sen kokemalla huonolla kohtelulla nuoruusvuosien aikana, joka on eittämättä vaikuttanut siihen, että suuri punaruunikko ori on luonteeltaan arvaamaton ja epäluuloinen. Secrets of Shell päätyi lopulta kymmenvuotiaana Erika Brunnerin omistukseen ja naisen onnistui koulia hankalasta orista menestynyt kisahevonen. 150cm tason esteitä parhaillaan kisannut Secrets of Shell oli haastava kilpakumppani ja orin kenkkuilusta johtuen sen kisatulokset olivat ailahtelevia. Osaamista, taitoa ja lahjakkuutta orilta ei kuitenkaan puuttunut, mikä on vaikuttanut myös siihen, että Secrets of Shelliä on myös käytetty kohtuudella siitokseen.

ii. Sheldon Eyen sukujuuret ovat peräisin Brittein saarilta. Punaruunikko ori syntyi Walesissa Whitefencen siittolassa, josta se myytiin kolmevuotiaana Hollantiin ja pian sieltä Saksaan. Hyväsukuinen, vahvasti esteille painottuva Sheldon Eye oli loppujen lopuksi kaikkea muuta, kuin sen uusi omistaja toivoi. 168cm korkea ori pärjäsi kisaradoilla hädin tuskin 130cm radoilla, vaikka sitä oltiin myynnin yhteydessä mainostettu kansainvälisen tason kilparatsuksi. Sheldon Eyen huono kilpamenestys vaikutti lopulta myös sen siitosorin uraan ja tumma ori astui vaivaiset kahdeksan tammaa elämänsä aikana.

ie. Avinion Beate oli yksi harvoista yhdeksänkymmentäluvulla vaikuttaneista tammoista, jotka pystyivät ponnistamaan puoliverikasvattajien tietoisuuteen vaatimattomista oloista. Verrattain tuntemattomasta suvusta polveutuva musta, 169cm korkea, tamma kisasi aluetasolla niin kenttää, koulua kuin esteitäkin, menestyen parhaiten juuri viimeksi mainitussa. Suuren, mutta hyväluonteisen tamman kisaura ei ollut hätkähdyttävän hyvä, mutta pienellä onnenkantamoisella Beate päätyi kolmetoistavuotiaana Saksan valtionsiittolaan, jossa se varsoi kaikkiaan kahdeksan kertaa. Beaten jälkeläiset olivat kaikkien yllätyksesti hyvälaatuisia ja peräti viisi näistä hyväksyttiin hannoverien kantakirjaan ensi yrittämällä. Beate on saavuttanut tähän päivään mennessä kasvattajien keskuudessa arvostusta hyvänä periyttäjänä.

e. Qarth's Shining myytiin kolmevuotiaana sen nykyiselle omistajalle Ken Wittenbergille. Tamma oli myynnissä kauan, sillä varsana ruipelo ja romuluisen näköinen mustanruunikko tamma ei herättänyt ostajissa suurtakaan mielenkiintoa. Wittenberg ostikin Shiningin suoraan sen kasvattajalta lähes pilkkahintaan. Alunperin Shinysta suunniteltiin kouluratsua, mutta tamman osoittaessa suurempaa lahjakkuutta esteiden parissa, siirtyi Wittenberg tuolloin kahdeksanvuotiaan tamman kanssa täysin rataesteiden pariin. Kaksikko ylsi lopulta kansalliselle tasolle saakka ja Qarth's Shiningin parhaana tuloksena pidetään Saksan mestaruuskisojen viidettä sijaa.

ei. Chastain oli italialaislähtöinen ori, joka muutti Saksaan kaksitoistavuotiaana. Tätä ennen tummanrautias, rakenteeltaan massiivinen ja suurikokoinen ori oli kilpaillut metrisissä esteluokissa ja vaativan tason kouluratsastusluokissa. Luonteeltaan Chastain oli ystävällinen, nöyrä ja miellyttämisenhaluinen, eli toisinsanoen oriksi hyvin ruunamainen. Hyvästä sukulinjastaan huolimatta Chastain ei Saksaan muutettuaan onnistunut kohentamaan asemiaan kilparatsuna ja muutaman tamman astuttuaan Credalschin siittolassa, Chastain ruunattiin ja myytiin nuorelle junioriratsatajalle ensimmäiseksi kilpahevoseksi.

ee. Forevermore ostettiin saksalaiseen Qarthin siittolaan tamman ollessa kymmenenvuotias. Sitä ennen pienikokoinen ja sirorakenteinen rautiaankimo tamma kisasi hyvällä menestyksellä ratsastajansa Maike Weisserin kanssa Va A tason kouluratsastusluokissa. Forevermorea kehuttiin erityisesti sen liidokkaasta, tasapainoisesta askelluksesta hyvistä ajoituksista. Weisserin mukaan "Fanni" olikin yksi hänen parhaita ratsujaan, sillä tammalla oli lempeä luonne ja se kuunteli hyvin ratsastajaansa. Qarthissa Fanni varsoi kuusi kertaa ja lisäksi kaksi yritystä saada tamma kantavaksi päätyi sikiön luomiseen. Forevermoren jälkeläiset ovat menestyneet erityisesti rataesteillä, vaikka tamma itse oli huomattavasti lahjakkaampi kouluratsu. Fanni lopetettiin iän tuomien vaivojen vuoksi vuonna -02.

01.03.2015 - Shades of Grey osui tielleni ollessani tällä kertaa (ja kerrankin!) kylpylälomalla Saksan Berliinissä. Lilluessani porealtaassa erittäin alkoholipitoinen drinkki kädessäni altaaseen pulahti seurakseni kaksi saksalaisnaista. Yleensä en rupea juttusille ventovieraiden kanssa, mutta kenties liiallinen alkoholin nauttiminen sai kielenkantani heltiämään siinä kohtaa, kun kuulin naisten puhuvan hevosista.

Pian minulle selvisi, että tummahiuksinen nainen oli nimeltään Erika Brunner ja hän pyöritti naapuripitäjässä pientä kilpahevostallia. Sattumoisin hänellä oli vielä myynnissä nuori ja lupaava holsteinilaistamma Shades of Grey, joka Erikan mukaan polveutui kyvykkäästä hyppääjäsuvusta. Muutamaa drinkkiä myöhemmin olimmekin jo alustavasti sopineet, että tulisin katsomaan Shanaa ja mikäli tamma tuntui itselleni sopivaksi, saisin viedä sen menojani, kun olin viettänyt hermolomani loppuun.

10.08.2015 - Shana oli jokin aika sitten saanut kisakauden kesän osalta päätökseen ja nyt tamma oli ansaitulla lomalla ennen hallikauden alkua. Elokuinen päivä oli harvinaisen lämmin, eikä minua liiemmin kiinnostanut lähteä Shanan kanssa hikoilemaan ratsastuskentälle. Kaunis sää ei puolestaan houkutellut maneesin viileydessä pakertamiseen, joten olin päättänyt lähteä tamman kanssa maastoilemaan.

Samaan aikaan, kun olin tekemässä lähtöä Shanan kanssa, eräs ratsuttajista oli lähdössä Verveinen kanssa treeneihin. Ehdotin tytölle, että kentällä pakertamisen sijaan hän lähtisi seurakseni pitkälle maastoreissulle. Idea oli kuolleena syntynyt ja olisihan minun pitänyt se tajuta. Yksinäisyydestä nauttiva ja toisia hevosia inhoava Shana sai ensimmäisen hepulikohtauksensa, ennen kuin ennätimme edes pois tallipihasta. Tyttö oli ratsastanut Verveinellä viereemme ja vaikka hevosten välissä oli erinomainen hajurako, ei Shanalle tuntunut sopivan, että toinen hevonen tuli niin lähelle. Verveine-parka ennätti saada Shanalta hampaista ennen kuin sain kiskottua tammani kauemmas.

Shanan rauhoitteluun kului hetki. Tyttö ennätti jo tiedustella, pitäisikö hänen sittenkin vain lähteä Verveinen kanssa takaisin kentälle. Tyrmäsin ajatuksen ja ehdotin, että likka menisi Verveinen kanssa edeltä ja tulisin Shanan kanssa perästä, koska vierellä kulkeminen ei selvästikään kiukkupussille sopimus. Muuten hyvä, mutta Shana päätti ryntäillä Verveinen takalistoon kiinni ja onnistui jälleen kerran upottaa hampaansa vanhan tamman lihaan. Viimeisenä keinona yritin mennä Shanan kanssa keulassa, mutta mikäli tamma ei yltänyt potkimaan kauempana tulevaa Verveineä, se pysähtyi, eikä liikahtanut ennen kuin Verveine oli jälleen iskuetäisyydellä. Apeana totesin, että minun olisi sittenkin parasta lähteä maastoon yksin Shanan kanssa.

05.12.2015 - Redwallin hevoset starttaisivat hallikautensa ylihuomenna Suomessa Petäjävaaran rataestekisoissa. Tallilla riittikin tästä syystä hulinaa, sillä hevosia valmisteltiin hartiavoimin lähtöön. Pesukarsina oli ollut kovalla käytöllä viimeiset kaksi päivää ja hoitajat manailivat, kun viimeksi kesällä tarvittuja kuljetussuojia ei tahtonut löytyä tallista kaikille hevosille.

Olin ottanut omalle vastuulleni Shanan valmistelemisen illalla lähtevää kuljetusta varten. Shana on kiltti hevonen, mutta tällaisissa tilanteissa se ei kumma kyllä yllä hoitajien suosioon. Kiire ja tarkka hevoshuolto yhdistettynä Shanan hätäiseen luonteeseen ovat yhdistelmä, joka saa Redwallin hoitajat perääntymään Shanan hoidosta välittömästi. Hotajia en tosin voinut syyttää, sillä omat hermoni olivat jo täysin riekaleina, kun olin viettänyt tamman seurassa viimeiset pari tuntia.

Pesukarsinassa tamma oli onnistunut hääräämään niin, että olin saanut pestyä tamman lisäksi myös itseni. Hoitotoimenpiteiden aikana Shana oli onnistunut polkaisemaan muutamaan otteeseen jaloilleni ja epäilinkin, että tamma oli onnistunut murtamaan oikeasta jalastani varpaan tai pari. Kuljetussuojien laitossa menetin viimein hermoni, kun viidennellä yrittämällä en ollut saanut edes ensimmäistä suojaa Shanan kintun ympärille. Pyysin tallimestarin pitelemään tammaa ja syöttämään sille herkkuja, jotta elikko pysyisi paikallaan sen aikaa, että saisin suojat paikalleen. Onneksi tamman kisaura oli jo puolessa välissä, tuumailin itsekseni, kun sain kolme tuntia kestäneen urakan päätteeksi Shanan viimein survottua kuljetusautoon. Luojalle kiitos siitä, että hätäisyydestään huolimatta Shana ei olisi se hevonen, joka aiheuttaa bolemiikkia kuljetusautossa matkalla Suomeen.