Nimi	Redwall Wintergreen	Syntymäaika	11.04.2015, 18-vuotias (VHKR)
Rotu	Hannover	Säkäkorkeus	163 cm
Painotuslaji	Kouluratsastus	Koulutustaso	Ko: Grand Prix
Sukupuoli	Tamma	Rekisterinumero	VH15-011-0485
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja	Redwall

Wintergreen kuuluu ehdottomasti ja aivan ansaitusti Redwallin prinsessahevososastoon. Musta Ives jakaa tallityöntekijöiden mielipiteet niin puolesta kuin vastaakin, sillä osa pitää pippurista tammaa viehättävänä persoonana, kun taas osa laittaisi näykkivän hirviön makkaratehtaalle ensimmäisen tilaisuuden tultua. Wintergreen on iso hevospersoona, joka joko pieleen menneestä tapakasvatuksesta tai synnynnäisen vian vuoksi on melko arvaamaton kaveri. Toisinaan Ives käyttäytyy kuin enkeli, mutta huonon päivän sattuessa kohdalle hoitajat saavat tarkkaan varjella niin tallin omaisuutta kuin omia ruumiinosiaan Ivesin mieliteoilta.

Ratsastaessa Ives käyttäytyy hyvin pitkälle samaan tapaan kuin tallissa. Toisinaan Wintergreen on kuin mikä tahansa ratsastuskoulun hevosautomaatti varustettuna melkoisilla turbo-osilla, toisinaan taas Ives tyytyy esittämään pukittavaa rodeoratsua. Tietty kaava toistuu Ivesin käytöksessä tiettyjen tallityöntekijöiden kohdalla, josta voidaankin todeta, että Wintergreen valitsee käytöksensä pärstäkertoimen perusteella. Tiettyä sukupuolirasismia Ivesin käytöksessä selvästi on, sillä Redwallin kuudesta mieshoitajasta ainoastaan yksi saa käsitellä ja ratsastaa tammalla ilman, että se keksii ylimääräisiä ohjelmanumeroita.

Kun Ivesin selkään on löytynyt ratsastaja jonka tamma hyväksyy, sujuu työskentely kentällä saumattomasti. Ives on osaava ratsu, joka kuitenkin on hyvin tarkka siitä kuka ja miten sitä ratsastetaan. Väärä asento satulassa tai liian tiukka ohjasote saa tamman näkemään nopeasti punaista, jolloin yhteistyö Ivesin kanssa loppuu kuin seinään. Toisinaan tuntuu, että ratsastaminen Wintergreenillä on yhtä nuoralla kävelemistä, mutta osa tallihenkilökunnasta rakastaa tammaa juuri tästä syystä. Joka kerta, kun Ives suorittaa treeneissä täydellisen harjoitusohjelman, voi selässä istuva ratsastaja onnitella itseään hyvästä suorituksesta.

Paukkuarkana tunnettu Ives aiheutta toisinaan sydämmentykytyksiä kilpatilanteessa, kun kovaäänisestä särähtää yllättäen meteliä, mutta muutoin tamman on kylmän viileä kisaratsu, joka rakastaa esiintyä suurelle yleisölle. Kovia ääniä säikkyvän tamman kanssa on saatu tehdä kovasti töitä pelkojen voittamiseksi ja alkuun kisamatkat Ivesin kanssa menivät usein täysin plörinäksi. Nykyään Wintergreen on jo tottunut megafoniin ja yleisön aiheuttamaan meteliin, mutta tätä hevosta en silti veisi vapaaehtoisesti katsomaan uudenvuoden tulitusta.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Wolfgang II KRJ I, KTK II	ii. Wolfgang I tummanruunikko, 172 cm	iii. Wolfmind
		iie. Eisgren
	ie. Rosenrot ruunikko, 168 cm	iei. Rosandro I
		iee. Crystal Gold
e. Gwynevere KRJ I	ei. Damascus III kimo, 172 cm	eii. Dracrare
		eie. Decuella
	ee. Arda's Gwyneth ruunikko, 168 cm	eei. Olympos IV
		eee. Rosebay

Päiväkirja

24.04.2015 - Wintergreen oli varsonut jo kertaalleen onnistuneesti omasta oristamme Redwall Galedeepista. Nyt etsimme Ivesille kuitenkin tallin ulkopuolista oria ja kun omat etsintäni eivät tuntuneet tuottaneen tulosta turvauduin vanhaan kunnon foorumietsintään. Ivesille tarjoutuikin mukava määrä oreja, mutta kriteerini Ivesin seuraavan varsan isälle olivat korkeat ja niimpä suurin osa isäehdokkaista rajautui jo pois vaihtoehdoista hyvin aikaisessa vaiheessa.

Muutaman päivän mietinnän jälkeen päädyin viimen vanhan tuttuni Kidan hienoon oriin Mikado Cliffiin. Muun muassa KTK I ja KRJ II palkinnoilla varustettu ori teki minuun suuren vaikutuksen. Alkuun olin toki epäröinyt Mikadon valintaa, sillä orilla oli jo hyvä määrä jälkeläisiä ja olin haaveillut tuntemattomammasta sukulinjasta. Menestynyt ja suvultaan harvinainen ori ei kuitenkaan ollut se helpoin löydettävä ja minun oli tyytyminen joko jompaan kumpaan. Joko menestykseen tai harvinaisuuteen ja tällä kertaa menestys vei voiton. Wintergreen päätettiin astuttaa Mikadolla.

31.12.2016 - Uudenvuoden aatto ei Redwallissa näkynyt oikeastaan mitenkään. Tai no, jos laskettiin luvuista se, että tallihenkilökunta oli päästetty puolen päivän jälkeen kotiin juhlimaan uutta vuotta ja hikoilin yksin iltatallin päätökseen, voitiin päivää pitää ihan tavallisena. Saatuani hevoset ruokittua, tallin siistittyä ja paperityöt öoppuvuoden osalta suurin piirtein järkevälle mallille ilta oli jo tullut ja pihalla valoa loi ainoastaan täysiikuu.

Useat hevosista tarvitsisivat vielä liikuntaa tälle päivälle, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut enää vuoden viimeisenä päivänä huhkia yömyöhälle treenaten puolen tusinaa hevosta, joten hain Ivesin varusteet satulahuoneesta aikomuksenani lähteä tamman kanssa pienelle maastoretkelle.

Musta tamma oli nopeasti lähtövalmiina. Kello oli jo yli kuuden, mikä tarkoitti sitä, että hätäisimmät alkaisivat pian paukutella raketteja. Suuntasin paukkuaran tammani kanssa tämän vuoksi kohti tallin vieressä avautuvaa metsää, mikä olisi varmasti tarpeeksi rauhallinen paikka lyhyelle jaloittelulle. Olimme ennättäneet ehkä noin parin kilometrin päähän tallilta, kun lähettyvillä olevan metsästysmökin pihasta suhahti taivaalle kirkkaanpunainen raketti. Kovia ääniä pelkäävä Ives otti siinä samassa jalat alleen ja ennen kuin ennätin kissaa sanoa, oli tamma suunnannut menonsa kohti kotia.

Vauhkoontunut Ives pysähtyi vasta päästyään tallin oven eteen. En ollut saanut tamma pysäytettyä aiemmin, joten olin tyytynyt vain roikkumaan menossa mukana ja toivonut, ettei tamma teloisi jalkojaan lumisessa maastossa. Siirryin jäähdyttelemään Ivesin maneesin turvaan ja samalla tarkistin, että tamma oli kunnossa. Onneksemme Wintergreenissä ei ollut naarmuakaan ja olimme selviytyneet retkestämme pelkällä säikähdyksellä.