Luonnekuvaus Päivä ykkösestä alkaen Nightingale on ollut erittäin suosittu asukki tallissamme. Lisäksi että tamma on ulkomuodoltaan erittäin kaunis, on se myös käytöstavoiltaan suoranainen helmi. Kisahoitajia tammalla riittää yllin kyllin ja on melkein mahdotonta nähdä tamman karsinan edustaa tyhjillään, niin suosittu neitokainen on. Kaikeksi onneksi Gale ei hermostu ympärillään parveilevista hoitaja nuorista vaan nauttii täysin rinnoin paijauksista, rapsutuksista ja hellistä sanoista mitä sen korvaan kuiskutellaan. Jollei Galella olisi kykyjä kouluratsuna ja sillä ei olisi siitosarvoa, olisi tammalla ehdottomasti ura ratsastuskoulun opetusmestarina. Nightingale on loputtoman kärsivällinen ja rauhallinen. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat myös muitta mutkitta tutkia ja kopeloida tammaa. Jokainen hoitaja on pätevä hoitamaan tälle neitokaiselle varusteet niskaan, kunhan vain on kärryillä siitä kuinka suitsiminen ja satuloiminen tapahtuu. Gale ei niskuroi epävarmoille ihmisille sen kummemmin kuin ikänsä hevosia käsitelleille hevosmiehillekään. Pienenä miinuspuolena tammassa on se, että kova tuuli saa sen hieman säikyksi. Tarhausta ei tuulisina päivinä kannata edes harkita ja ratsastaminenkin kannattaa hoitaa maneesissa, mikäli ratsastajalla on halua selviytyä koettelemuksesta yhtenä kappaleena. Ratsuna Nightingale ei ole herkimmästä päästä, mutta avut menevät kyllä perille ihan normaali tasolla. Ratsastajan täytyy olla johdonmukainen ja jämäkkä. On ollut hauskaa huomata, että miesratsastajat ovat pääsääntöisesti saaneet tammasta enemmän irti ratsuna, kuin naispuoliset kollegansa. Liikkeiltään Gale on elastinen ja lennokas. Oikea ratsastaja unelma, kunhan ratsastaja vain ensin saa ratsustaan irtoamaan kaiken sen kapasiteetin, jonka tamma omistaa. Lastauksessa ei vielä toistaiseksi ole koettu minkään sortin ongelmia. Tamma kävelee varmasti ramppia ylös traileriin asti, matkusti se sitten yksin tai seuranaan toinen hevonen. Kisapaikalla tamma ei arastele mekkalaa ja suurta ihmisjoukkoa ja Gale onkin melko samanlainen ratsastettava ja hoidettava niin kotona kuin kisapaikoillakin. Mikäli lämmittely alue kuhisee muita ratsukoita on Nightingalen kanssa syytä olla silmät ja korvat auki, vaikka tamma tuskin mitään ikimuistoista draamakohtausta järjestäisikään. Erityisesti jos Galea ratsastetaan liian lähellä muita tammoja, saattaa neito äityä äreäksi potkuponiksi. Punainen rusetti häntään siis kaiken varalta, kun kotikentältä poistutaan. Sukutaulu ja -selvitys
i. Royston K on tehnyt Euroopassa menestyksekkään uran kouluratsuna. Etenkin viime vuosina ori on ollut paljon tapetilla hyvien kilpailusuoritustensa ansiosta. Pikimusta piirtopäinen ori on herättänyt paljon ihastusta kansainvälisillä kouluradoilla, sillä Roystonilla on erinomaiset, irtonaiset liikkeet. Tämän lisäksi Roystonin rauhallisuus ja hyvät kisahermot ovat saaneet kehuja osakseen. Jalostuksen osalta orista ei toistaiseksi ole paljoa kerrottavaa, sillä sen jälkeläiset ovat kohtalaisen nuoria, eivätkä ne ole vielä kilpakentille saakka ennättäneet. ii. Langham syntyi Saksan valtionsiittolassa, josta ori myytiin kaksivuotiaiden huutokaupassa ranskalaiselle liikemiehelle. Loistavasta kouluhevossuvusta polveutuva Langham kisasi aikanaan vaativissa kouluratsastusluokissa, mutta valitettavasti orin liikkeet eivät riittäneet kansainväliselle tasolle saakka. Langhamin ratsastaja Jean Auvity on kuvaillut oria haastavaksi ratsastaa, sillä orilla oli tapana etenkin kisatilanteissa kuumua, jolloin orin hallittavuus ei ollut kovinkaan helppoa. ie. Cwenburgilla ei ole plakkarissaan mainittavia saavutuksia kilparadoilta, sillä tamma on aloittanut siitostamman tehtävät kuusivuotiaana. Näyttelykehissä menestynyt ruunikko tamma on palkittu muotovalio arvonimellä ja Cwenburg hyväksyttiin holsteinien kantakirjaan viisivuotiaana. Vaikka Cwenburg ei ole pahemmin antanut kilpanäyttöjä kisakentillä, sen jälkeläiset on myyty erittäin kovaan hintaan, sillä tamma polveutuu kansainvälisestä koulutähdestä Coulbournesta. Nuorella iällä ruunatulla Coulbournella on ainoastaan viisi jälkeläistä, joista Cwenburg on ainoa tamma. e. Jolenta oli aikanaan lupaava kouluratsu, joka eteni omistajansa Leon Maurerin kanssa nopeasti kansalliselle tasolle kouluratsastuksessa. Valitettavan liikenneonnettomuuden seurauksena tuolloin kahdeksanvuotiaan Jolentan selkä vioittui niin pahasti, että tamman kisaura katkesi siihen. Pitkän kuntouttamisen jälkeen Jolenta siirtyi jalostushevosen tehtäviin, mutta kahden varsan jälkeen Jolentan selän ei todettu kestävän lisää varsomisia ja tamma on tänä päivänä täysipäiväinen eläkeläinen. Vammastaan ja kroonisista kivuistaan huolimatta Jolenta on säilynyt luonteelleen tyypillisenä ihmisystävällisenä ja rauhallisena hevosena. Epäilemättä Maurer olisi päätynyt Jolentan kanssa toisenlaiseen ratkaisuun eläkepäivien sijaan, mikäli tammasta olisi loukkaantumisen myötä tullut hankala käsiteltävä. ei. Wothington myytiin yhdeksänvuotiaana varakkaalle Hammerin perhellee. Jo ennen myyntiä ruunattu Wothington oli aluksi Hammerin perheen äidin harrasteratsu, jolloin ruunalla kisattiin vaativissa kouluratsastusluokissa satunnaisesti kohtalaisella menestyksellä. Perheen tyttären Milan aloitettua hevosharrastuksen tuolloin jo viisitoistavuotias Wothington siirtyi tyttären opetusratsuksi ja kaksikko kilpaili muutaman vuoden helpoissa kouluratsastusluokissa ja starttasivat muutamaan otteseen metrisissä rataesteluokissa. Ennen ruunaustaan Wothington oli astunut kaksi tammaa. ee. Lovedaia on arvostettu siitostamma Dammenhofin siittolassa. Lumivalkea tamma on periyttänyt jälkeläisilleen erityisesti ennakkoluulotonta ja rohkeaa luonnetaan ja Lovedaian jälkeläisiä onkin kehuttu laajalti hyvästä ratsastettavuudestaan. Kaikkiaan yhdeksän kertaa varsonut Lovedaia on tuottanut laadukkaita jälkeläisiä, joista tunnetuimmat ovat ehdottomasti kansainvälisilläkin kilparadoilla nähdyt orit Lovex ja Omen II Jälkeläiset
NJ & VSN näyttelyt (vain sertit)
Kilpailukalenteri (67 sijoitusta)
Päiväkirja 01.12.2010 - Nightingale saapui Saksasta suoraan kasvattajaltaan Leon Maurerilta Skurvashiin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Lunta oli pyryttänyt sankasti aamusta alkaen ja trailerin saaminen yhtenä kappaleena tallipihaan oli työn ja tuskan takana surkean ajokelin vuoksi. Trailerissa matkustava holstein tamma Gale oli kuitenkin koko matkan rauhallinen, vaikka ajotunteja olikin kertynyt huomattavasti enemmän kuin mitä alunperin oli suunniteltu. Kun tamma viimein saatiin ulos trailerista, haukkoivat tallipihaan uutta asukasta vastaan tulleet tallillaiset henkeään. Huonosta valaistuksesta huolimatta tamman suloinen olemus sulatti välittömästi jokaisen hoitajan sydämen. Nightingalelle oli jo edellisenä päivänä valmisteltu oma karsina valmiiksi ja uusi tamma vietiinkin aikailematta suojaan tuulelta ja tuiskeelta sisälle jouluiseksi koristellun tallin lämpöön. 23.12.2010 - Huonoa säätä oli jatkunut koko joulukuun ajan, tai siltä minusta ainakin tuntui. Lunta oli pyryttänyt metritolkulla ja Skurvashin maneesi oli ollut kovassa käytössä, ketään kun ei oikein kiinnostanut lähteä treenaamaan hevosia kylmään viimaan. Gale oli kotiutunut vajaan kuukauden aikana Skurvashiin hyvin ja tamma oli jo nyt hoitajien suosikki. Rauhallisella ja ystävällisellä luonteella oli varmasti ollut osansa Galen saamaan suosioon ja olihan tummanpuhuva tamma kieltämättä myös harvinaisen komea ilmestys. Valitettavasti Galestakin paljastui yksi erittäin ikävä piirre melko pian sen jälkeen, kun tamma oli muuttanut Skurvashiin. Tuulista säätä inhoava tamma pelkäsi tuulen vinkunaa rakennusten välissä ja kovien tuulenpuuskien aiheuttama pauke ja outojen äänien kantautuminen viiman mukana saivat Galen selvästi hermostumaan. Tänä aamuna yksin tammatallin taakse tarhattu Gale oli tuulta pelästyessään rynnännyt tarhan lankkuaidasta läpi. Oli ollut onni onnettomuudessa, ettei Gale ollut saanut katkeavista laudanpätkistä itselleen haavoja ja tamman onnistui murtautua ulos tarhasta ehjin nahoin. Nightingalen pyydystämisessä menikin sitten lähes koko aamupäivä, sillä hermostunut tamma ei antanut kiinni edes melassiämpäriä tarjonneelle hoitajalle, vaan tamma ravasi ympäri tallipihaa päättömästi. Lopulta keksimme avata heinäladon oven ja saarroimme Galen niin, että sille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi paeta tuulta ladon hämärään. Ladosta Gale oli lopulta helppo poimia talteen, mutta nyt olimme uudenlaisen ongelman edessä. Minne aidoista läpi juokseva tamma jatkossa tarhattaisiin tuulisella säällä?
virtuaalihevonen - a sim-game horse |