Nimi	Euphoreon	Syntymäaika	14.02.2014, 14-vuotias (VARL)
Rotu	Holstein	Säkäkorkeus	167 cm
Painotuslaji	Esteratsastus	Koulutustaso	Re: 160cm
Sukupuoli	Ori	Rekisterinumero	VH15-044-0060
Omistaja	VRL-01272, Redwall	Kasvattaja	Maike Müller

Ensilumi ei vielä ollut laskeutunut Saksaan, vaan hyistä vettä vihmoi auton tuulilasia vasten, kun ajelin ruostuneella vuokra-autollani kohti Maike Müllerin pientä hevostilaa. Olin menossa katsomaan nuorta holsteinoria, josta olin kuullut tuttavani kautta muutama viikko sitten. Kyseessä oli huhupuheiden mukaan mielenkiintoisella suvulla varustettu temperamenttinen ori, josta voisi oikealla koulutuksella saada itselleen huippuluokan kilparatsun.

Maike odotteli minua keltaisessa sadetakissaan tallin räystään alla, kun paukautin kirskuvan auton oven kiinni ja kiiruhdin sateelta suojaan. Sisällä tallissa oli miellyttävän lämmintä ja Maike ohjasi minut suorinta tietä Euphoreonin karsinalle. Olin silminnähden vaikuttunut nähdessäni mustan orin ensimmäisen kerran, enkä voinut kuvitellakaan lähteväni Maiken luota ilman tuota komistusta. Maiken suupielet nytkähtelivät, kun toljotin Euphoreonia ja nainen ehdotti, että joisimme kahvit ja keskustelisimme orista sillä välin, kun tallitytöt valmistelisivat Euphoreonin koeratsastusta varten. Vaikka ensimmäinen ratsastuskokemus Euphoreonin satulassa oli yksi karmeimpia kokemuksiani, lähdin siitä huolimatta Maiken luota nimi orin kauppakitjassa.

Ori, jonka varpaille (tai tässä tapauksessa kavioille) ei astuta. Euhoreon on luonteeltaan oikea mielensäpahoittaja, joka nostaa metelin sillä sekunnilla, kun jokin asia ei mene sen mielen mukaan. Tässä kohtaa ei kannata ymmärtää väärin, sillä hallitessaan oikean tekniikan Hornyn kanssa tulee kyllä toimeen ja ori on oikea nallekarhu. Orin ikävämmän puoleinen lempinimi kuvastaa kuitenkin hevosen niitä piirteitä, jotka puskevat esiin, mikäli herraa käsittelee liian kovakouraisesti tai esimerkiksi kiiressä yrittää runnoa sille kuolaimia väkisin suuhun. Mokan sattuessa on viisainta ottaa jalat alleen, sillä Horny tulee takuuvarmasti päälle.

Uskaliaimmat tallityöntekijät tapaavat aamutuimaan viedä Hornyn ruuan oikeaoppisesti ja tyylikkäästi suoraan sen ruoka-astiaan. Viisaammat ja hyvän itsesuojeluvaiston omaavat henkilöt taasen nakkaavat kauhallisen vähän sinne päin, eikä olkien seasta aamukaurojaan metsästävä Horny ole kenellekään tuntematon näky. Euphoreon on nimittäin hevonen, joka nousee poikkeuksetta väärällä kaviolla ja vasta saatuaan aamumurkinansa, uskaltaa karsinaan mennä ilman, että on vaarana saada kaviosta. Euphoreon on melkoinen tuuliviiri hoidettava ja juuri orin vaihtelevat mielialat tekevätkin siitä niin mielenkiintoisen. Parhaimmillaan Horny on rapsutuksia kerjäävä hellyyttävä otus, joka nauttii jokaisesta hoitotoimenpiteestä (jopa kengityksestä ja eläinlääkärin käsittelystä), mutta paljastaessaan nurjemman puolensa, ei kukaan tervejärkinen mene orin lähelle edes seitsemän metrin seipään kanssa.

Euphoreonia käsitellään kuin kukkaa kämmenellä ja näin tehdään myös silloin, kun kivutaan orin satulaan. Horny on ori, jonka on vaikea antaa ratsastajalleen anteeksi liian kovaa ohjasotetta tai vääräaikaista pakaroiden puristusta. Tämän vuoksi Hornylla ei ratsasteta koskaan ilman satulaa, sillä paljas peppu Hornyn selkää vasten ei ole asia, mistä orin pahemmin välittää. Vääränlainen istunsa saa hevosen nakkelemaan takalistoaan taivaan tuuliin ja mikäli se ei tehoa ratsastajan alas saamiseksi kyllä keuliminenkin tältä kaverilta onnistuu. Satulan kanssa Euphoreon on huomattavasti helpompi hallita ja oikean tekniikan löytyessä Horny on osaava ja miellyttävän herkkä ratsu.

Esteradalla tämä kaveri vaati kisatoveriltaan täsmällisyyttä, tarkkuutta ja hyvää ajatustenlukutaitoa. Euphoreonille on tyypillistä kieltää esteellä, mikäli ratsastaja ei ole tilanteen tasalla tai satulassa istuu henkilö, joka ei kuulu orin top-10 listalle. Horny on varovainen suorittaja, jota ennemmin ajetaan eteen, kuin roikutaan ohjissa jarruttaen sen menoa. Euphoreonin hyppytekniikka on melko omalaatuinen ja ratsastajan on annettava joka esteellä reilusti ohjaa, jottei jäisi roikkumaan Hornyn suupieliin. Kisahermoiltaan Horny on ensiluokkainen ja ratasuoritukset harvoin, jos koskaan, epäonnistuvat hevosen jännittämisen takia. Avain menestykseen Euhoreonin kanssa onkin löytää ratsastaja, jonka kemiat kohtaavat tämän paljon vaativan GP-tykin kanssa.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Erebor I evm musta, 170 cm	ii. Eragon Cruz mustanruunikko, 171 cm	iii. Ecuador
		iie. Myelisandre
	ie. Cherise Me tummanruunikko, 164 cm	iei. Cortez
		iee. Flanagan Marigold
e. Notre Dame evm rautias, 163 cm	ei. Notorius One punarautias, 166 cm	eii. North Remembers
		eie. Summer Wine
	ee. African Star musta, 166 cm	eei. Arcadia
		eee. Everita

i. Erebor I on atleettinen saksalaisori, joka on niittänyt mainetta muunmuassa Saksan hevospäivillä vuonna 2002. Musta ori on luonteeltaan hieman säyseämpi versio pojastaan Euphoreonista, mutta tästä huolimatta orin kanssa on ollut vaikeuksia, eikä tästä syystä Ereborin kilpaura ole koskaan ottanut tuulta siipiensä alle. Tähän mennessä Ereborilla on tietokannassa jälkeläisiä merkattuna viisikymmentäseitsämän kappaletta ja näiden menestys esteradoilla on ollut enemmän kuin vaihtelevaa. Tästä johtuen viime vuosina suurikokoisen orin suosio jalostusmarkkinoilla onkin ollut laskusuhdanteessa.

ii. Eragon Cruz alotti aikanaan lupaavasti esteratsun uraansa viisivuotiaiden sarjassa, jossa se menestyi hyvin metrin luokissa. Valitettavasti Eragonin etujalan rasitusmurtuma katkaisi orin lupaavan uran, eikä siitä ollut enää myöhemmin kilpakentille. Nopea kisaeläkkeelle siirtyminen voidaan laittaa orin silloisen omistaja Hans Gerbelin syyksi, sillä huhupuheiden mukaan mies treenasi oria tappotahtiin epäurheilijamaisin keinoin, mistä epäillään myös Eragonin jalkavamman syntyneen. Ori ei valitettavasti sopeutunut kovinkaan hyvin seisojan rooliinsa, vaan vuosien mittaan se muuttui aggressiiviseksi ja menetti jalostuslupansa, myöhemmin Eragonia odotti ruunaus.

iii. Ecuador muistetaan Saksassa menestyksekkäänä valjakkohevosena, jonka jälkeläiset ovat menestyneet useissa eri lajeissa, pääasiassa kuitenkin valjakossa. Ecuador oli koko elämänsä ajan Farenluftin siittolan omistuksessa, sillä ori oli viimeisin emänsä jälkeläinen ja siksi punaruunikko piirtopää haluttiin jättää kotitalliin. Luonteeltaan Ecuadoria on kuvailtu sähäkäksi, mutta yhteistyöhaluiseksi oriksi. Valitettavasti nämä luonteenpiirteet eivät pahemmin ole tulleet esille sen orijälkeläisissä.

iie. Myelisandre tulee hienosta estesuvusta, mutta tamma myytiin varsavuosinaan yksityiselle omistajalle, joka käytti sitä pääasiassa harrasteratsuna. Sandraksi kutsuttu rautias tamma päätyi loppujen lopuksi eräälle pienikokoiselle ratsastuskoululle, jossa se toimi tuntiratsuna, tietysti vain valikoiduille kokeneille ratsastajille. Kyseisen tallin omistuksessa Sandra varsoi kaikkiaan viisi kertaa, oreiksi tammalle valittiin lähialueen laadukkaita jalostusoreja, joista yksi oli tietenkin Ecuador. Sandra olikin tuntiratsun ja siinä sivussa pienimuotoisesti siitostamman roolissa koko ikänsä.

ie. Cherise Me, kipakka pikkutamma loi uraansa esteillä 130cm luokissa Hampurissa ja sen lähialueella. Tamma tunnetaan hevospiireissä parhaiten vuoden -98 kansallisista, joissa Cherise Me oli 120cm luokan todellinen musta hevonen, sijoittuen kovassa kisassa toiseksi. Muutoin pippurisen tamman meriittilista on melko kalpea. Kilpauransa päätteeksi Cherise Me matkasi Hampurin lähettyvillä sijaitsevalle piensiittolalle, jossa tamma varsoi kaikkiaan viisi kertaa.

iei. Cortez, komealla nimellä ristitty mustanruunikko ori, jonka ulkoista habitusta koristavat tummanpuhuvan värityksen lisäksi symmetrinen piirto ja korkeat sukat joka jalassa. Cortezista odotettiin mitä ilmeisimmin menestyvää jalostushevosta, koska orin sukulinjat ovat vähintäänkin aateliset, mutta orin jalostusluvat sattuivat olemaan voimassa harmillisesti juuri lamavuosien aikaan, joten tammakaarti jäi laihaksi. Omistajilleen Cortez oli selvä pettymys, mutta orin jälkeläiset ovat olleet kohtuullisen tasokkaita ratsuja, jos eivät kilpamenestyksestään, niin ainakin luonteensa puolesta.

iee. Flanagan Marigold on kenttää pienimuotoisesti kisannut moniosaaja, jonka taidot kilpakentillä eivät kuitenkaan koskaan riittäneet aluekisoja edemmäs. Perusmukava tamma on kaunisliikkeinen ja sävyisä ratsu, jälkeläisiä Marigoldista ei omistajastaan johtuen jäänyt kuin kaksi kappaletta. Tunnetusta Flanaganin siittolasta lähtöisin oleva punaruunikko Marigold olisi ollut toki arvokas siitoshevonen ja tamman harvinaiseksi jäänyt linja onkin nostanut arvoaan vuosien saatossa.

e. Notre Dame oli lupaava esteratsu, joka kaikeksi harmiksi myytiin parhaassa kisaiässään rikkaan kauppaneuvostyttären kilpahevoseksi. Tuliluonteinen tamma ja hemmoteltu teinityttö eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä kisaratojen seuraavaksi tähtiratsukoksi, josta johtuen rautiaan Notre Damen menestys kilparadoilla jäi laimeaksi. Nuori ratsastajatar onnistui pilaamaan tamman siinä määrin, että kun se myytiin kolmetoistavuotiaana Maike Müllerille, ei tammasta enää saatu kisakentillä mitään irti. Notre Dame asuu kuitenkin edelleen Müllerin tiluksilla toimien siitostamman roolissa.

ei. Notorius One on kiertänyt usealla eri omistajalla elämänsä aikana, syynä ei kuitenkaan ole ollut orin huono luonne, päinvastoin, vaan yksinkertaisesti huono tuuri omistajien suhteen. Orin ensimmäinen omistaja kärsi suurista rahavaikeuksista, jonka vuoksi Notorius myytiin hyvään hintaan yksityiselle henkilölle. Uudessa kodissaan kahdeksanvuotias ori kokeili onneaan niin koulu- kuin estekentilläkin, menestyen He A ja 130cm tasoisilla radoilla. Erittäin kaunisliikkeinen ori ei kuitenkaan ehtinyt kauaa nauttia kilpahevosen urasta, sillä ori vaihtoi vielä kaksi kertaa omistajaa, ennen kuin se päätyi nykyiselle omistajalleen. Notorius One ottaa nykyään harvakseltaan tammoja vastaan, mutta orin pakasteita ei ole myyty ulkomaille, vaikka kysyntää on ollut.

eii. North Remembers on koko sukutaulun jokerikortti, sillä orista ei ole herunut pahemmin tietoja. Kuulopuheiden mukaan tummanruunikko, kookas ja massava ori on asunut Saksan eteläosissa nuoruudessaan, jälkeläisiä on muutama ja ori on ruunattu kuuden vuoden ikäisenä. North Remembersin omat jälkeläiset eivät ole olleet kilpakentillä menestyksekkäitä, mutta orin nimi löytyy Sveitsissä tunnetun rataesteratsun North From Heren sukutaulun toisesta polvesta.

eie. Summer Wine on harrasteratsun leiman saanut tummanruunikko, aavistuksen massava tamma, joka on kiertänyt mm. kyläläisten järjestämiä talvilaukkoja, ollut kärryhevosena erilaisissa tapahtumissa ja vetänyt häävaunuja, jolla tamman omistaja on pyörittänyt pienimuotoista bisnestä.

ee. African Star, vaikuttavan näköinen hiilenmusta tamma on Euphoreonin sukutaulun todellinen kruununjalokivi. Tamma löi itsensä läpi vuoden 1996 kansallisissa esteratsastuskilpailuissa, joissa se sijoittui palkintosijoille 140cm ja 150cm luokissa. Samalla tamman ratsastaja Kevin Bach tienasi paikkansa Saksan estemaajoukkueessa ja parivaljakon kansainvälinen ura sai hienon lähdön. African Star kilpaili urallaan mm. Tanskassa, Ruotsissa ja Hollannissa tienaten sievoisen summan sijoittuen suurtapahtumissa lähes joka kerta kymmenen parhaan joukkoon.

eei. Arcadia tunnetaan ennen kaikkea hienoista, esteradoilla menestyneistä jälkeläisitään, joista tunnetuin on ehdottomasti African Star. Arcadia itse ei pahemmin kisaradoilla viihtynyt huonoista hermoistaan johtuen, mutta kotikentällä orin kerrotaan ylittäneet tyylillä 160cm esteratoja. Ori löikin itsensä jalostuspuolella läpi juuri komean ulkonäkönsä ja hyvien hyppääjälahjojensa ansiosta. Saksassa ori on hyväksytty muun muassa holsteinien, hannoverien ja reininhevosten kantakirjoihin.

eee. Everita kuoli valitettavasti muutama vuosi takaperin rauhallisesti omalla laitumellaan. Tamma eli yli puolet elämästään Gretchenin suursiittolassa Frankfurtin kupeessa. Aikaisemmin Eveksi kutsuttu tamma oli kilpaillut yhdeksän- ja kymmenvuotis kautensa kansallisella tasolla, menestyen 140cm luokissa melko hyvin. Siitostamman uransa tamma aloitti heti kilpauransa päätyttyä ja ennätti varsoa kaikkiaan seitsemän kertaa, ennen kuin menehtyi kahdenkymmenen vuoden iässä.

02.11.2014 - Euphoreon oli saapunut muutama päivä sitten talliin, enkä rehellisesti sanottuna ollut asiasta kovinkaan mielissäni. Tumma ori oli laittanut saman tien koko pakan sekaisin, alkaen mahdottomista aamutalleista, josta siirryttiinkin sujuvasti kinkkisiin hoitotoimenpiteisiin ja helvetillisiin ratsutuksiin. Kolme päivää Euphoreonin satulassa ja jokainen lihakseni oli kuin tulessa ja tuntui, kun käsivarteni olisi revitty sijoiltaan. Orin karmea käytös oli myös innoittanut tallityöntekijöitä keksimään Euphoreonille mitä värikkäämpiä lempinimiä. Lievimmästä päästä olivat sellaiset ehdotukset kuten Devil tai Skunky, mutta olipa joltain livahtanut suupielestään sellaisiakin ehdotuksia kuten kakkapää tai p*ska-aivo.

Olin juuri jäähdyttelemässä Rubicantea maneesissa, kun eräs tallipojista tuli kutsumaan minut toimistolle. Menossa oli kuulemma Euphoreonin lempinimen äänestys, johon minut haluttiin mukaan. Vein Rubicanten nopeasti karsinaansa ja nakkelin orin varusteet minkä mihinkin ja kiiruhdin kuulemaan äänestyksen tuloksia. Toivoin mielessäni, että törkeimmät ehdotukset olisi jätetty äänestyksestä ulos. Toimistolle saavuttuani pieni koppi oli täynnä hihkuvia tallityöntekijöitä ja kuulin jonkun heistä kimittävän kirkkaalla äänellä Euphoreonin uudeksi lempinimeksi tulleen Horny. Luojan kiitos, mietin mielessäni ja palasin palauttamaan Rubicanten hujan hajan jääneet varusteet oikeille paikoilleen.

01.02.2015 - Euphoreon sekä muutama muu tallin hevoskalustosta oli ilmoitettu mukaan Stableyardissa pidettäviin näyttelyihin. Näyttelypäivän aamu oli tavanomaiseen tapaan yhtä kaaosta hoitajien juostessa sinne tänne ja etsien milloin harjoja ja milloin kuljetussuojia hoidokeilleen. Euphoreon oli lisäksi ollut tavanomaiseen tapaansa kiukkua täynnä aamusta asti, mutta yhtä kaikki ori oli valmiina siinä missä muutkin matkaan lähtevät hevoset. Toki Euphoreonin tapaus oli vaatinut yhden mustan silmän, kun hoitaja oli näykkivää oria väistäessään lyönyt silmänsä hyllynkulmaan sekä yhdet tallotut varpaat Hornyn osuttua kohteeseensa.

Stableyardin parkkialue oli täynnä eri kokoisia ja värisiä hevosia, kun saavuimme paikalle. Olimme juuttuneet ruuhkaan ja viivytyksestä johtuen olimme pahasti aikataulusta jäljessä. Hyvä puoli asiassa oli se, etten ehtinyt hermoilla Euphoreonin käytöstä hevosentäyteisellä piha-alueella, vaan suin orin harjan ja karvan pikaisesti ja lähdimme kohti kehää. Euphoreon käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja kehässä ori näytti selvästi parasta itseään. Tuomareiden ilmeistäkin päätellen Euphoreon oli tehnyt positiivisen vaikutuksen. Hyvät aavistukseni saivat päivän päätteeksi vahvistuksen, kun Euphoreon valittiin ensin luokkansa parhaaksi ja BIS-kehässä ori ylsi neljännelle sijalle ansaiten ensimmäisen MVA-sertinsä.

10.12.2015 - Viime viikolla holsteintammamme Absinthiana varsoi kauan odotetun talvivarsan Euphoreonista. Kaunis tammavarsa ristittiin Redwall Ambrosiaksi ja varsa tullaan hyvin todennäköisesti myyään jossain vaiheessa. Ambrosialta voidaan odottaa tulevaisuudessa menestystä, sillä Euphoreonin aikaisemmat varsat Polarfuchs ja Everfrost ovat menestyneet hyvin rataesteillä vaativissa luokissa ja tämän lisäksi Skurvashissa asuva Polarfuchs palkittiin viime kesänä ERJ:n laatuarvostelussa II palkinnolla.

Valmennukset

Estevalmennus 10.11.2014, valmentajana Kevin Smith - Euphoreon lämmitteli parhaillaan ratsastajansa kanssa kaviouralla, kun kasasin ratsukolle monimutkaista jumppasarjaa. Saatuani työn valmiiksi, katselin hetken aikaa ratsukkoa, joka ravaili parhaillaan suurella pääty-ympyrällä ja pyysin sitten ratsukkoa töihin. Euphoreon vaikutti jännittyneeltä ja suuri ori pyöritteli häntäänsä ärtyneen oloisesti, kun kaksikko ravasi jumppasarjalle. Sarja oli helposti selvitettävissä, mutta ori painoi selvästi kuolaimelle ja selässä istuva nainen sai käyttää kaiken taitonsa, että hevonen pysyi käsissä.

Toinen kerta sujui jo aavistuksen paremmin ja pyysinkin sarjan jälkeen naista ravaamaan maneesin takapäädyssä pitkin ohjin sillä aikaa, kun siirtelin puomeja laukka-askelille sopiviksi. Uuden sarjan juju piili siinä, että kolmen ensimmäisen puomin jälkeen hevosen olisi venytettävä askeltaan neljännelle puomille ja tämän jälkeen lyennettävä askelta viimeiselle puomille ja kavaletille. Euphoreon näytti jo paljon rennommalta, vaikkakin se viskeli päätään aika ajoin kuin protestoidakseen valmennukselle.

Ratsukko suoriutui laukkasarjasta lähes samaan tapaan kuin, ensimmäisestä jumppasarjasta. Ratsastajan ohjasote oli hyvin tiukka, vaikkakin oikeaoppinen ja näytti selvästi siltä, kuin alla oleva hevonen olisi väen vängällä puristettu tiukkaan pakettiin. Toiselle yrittämälle käskin ratsastajan höllätä reilusti ohjasotetta ja ohjaamaan orin askelpituutta kevyillä puolipidätteillä ja painoavuilla. Naisen kasvoilta paistoi epäusko saamilleen ohjeille, mutta tämä teki kuitenkin työtä käskettyä. Kolme ensimmäistä jumppasarjaa sujui melkoisessa kaaoksessa, mutta Euphoreon tuntui selvästi sopeutuvan tähän uudenlaiseen tyyliin ja neljäs yritys sarjalla olikin kuin suoraan oppikirjasta. Vielä toinen onnistunut yritys vastakkaisesta suunnasta jumppasarjalla ja ratsukko sai siirtyä jäähdyttelemään.