CLAUDIUS II
ERJ I
|
Luonnekuvaus
Claudius on täydellinen herrasmies. Ori on kaikkea sitä, mitä uljaalta kisatykiltä voi odottaa. Tämän herran kanssa ei tarvitse piileskellä oman trailerin varjossa peläten orin aiheuttavan kohtauksen, kun kisapaikalle saavutaan. Hetkeen en ole tavannut säyseämpää oria ja tätä herraa esittelen mielelläni ylpeänä koko muulle kansakunnalle. Kimo ori herättää kiinnostusta ja kerää katseita minkä kerkeää aina, kun sen kanssa liikutaan virallisemmissa tapahtumissa. Luojan kiitos tämä katseen vangitsija pysyy tilanteessa kuin tilanteessa hallinnassa ja esiintyy aina edukseen, tuoden samalla hyvää mainetta edutamalleen tallille. Kotopuolessa Claudius on pettämätön treenikaveri, eikä senn kanssa touhutessa tule koskaan epäonnistunut olo, vaikkeivät treenit ihan nappiin menisikään. Claudius on perusluonteeltaan rohkea kaveri, eivätkä lentoon pyrähtävät linnut, liikenne tai muutkaan "oudot" asiat saa tätä kaveria pois raiteiltaan. Ori on kuin luotu esteille, sen näkee tyhmäkin. Claudius ei koskaan kiellä esteellä epävarmankaan ratsastajan kanssa. Ainoastaan, jos este yritetään ylittää täysin mahdottomasta kulmasta, lyö ori jarrut pohjaan. Claudiuksen hypyt ovat tarkkoja, eikä ori turhaan prameile jättämällä hurjaa ilmavaraa itsensä ja esteen väliin. Sekä miehet että naiset pystyvät tasapuolisesti käsittelemään Claudiusta, sillä ori ei koskaan lähde kilpavetoon ohjista ratsastajansa kanssa. Claudius on hieman herkemmänpuoleinen kaveri kyljistään, joten selässä hyllyvät perunasäkkiratsastajat saavat etsiä ratsastettavansa jostain muualta. Vaikka Claudius ei välitä muuten kovista äänistä, ei se siedä huutavaa ihmisääntä, etenkin jos ääni tulee orin selästä. Tämän säyseän luonnekuvauksen perusteella voi olla vaikea uskoa sitä todeksi, mutta Claudius ravistelee selästään uskomattoman tehokkaasti möykkäävät ratsastajat maata kiertävälle radalle. Tallissa tämä kultakimpale käyttäytyy kuten saattaa odottaakin, täydellisen hallitusti ja rauhallisesti. Claudius näyttää jopa hieman veltolta tapaukselta, sillä ori osaa todellakin ottaa omassa karsinassaan rennosti. Harjaukset, pesut ym. hoitotoimenpiteet ovat tämän herran päivän kohokohtia. Ihmisrakas Claudius toivottaa eläinlääkärit, kengittäjät, raspaajat ja kenet tahansa vierailijat tervetulleeksi luokseen lämpimällä hörähdyksellä. Sukutaulu ja -selvitys
i. Claudius on elävän holsteinlegendan Crassiuksen ensimmäinen orijälkeläinen. Niin luonteeltaan kuin ulkoiselta habitukseltaan hyvinkin paljon isäänsä muistuttava Claudius myytiin kolmevuotiaana ennätyksellisen kalliseen hintaan Saksan valtionsiittolaan. 170cm korkea ori läpäisi hyväksytysti viisivuotiaiden 30-päivän testin, keräten ryhmänsä korkeimmat pisteet estekokeesta. Claudiuksen oli suunniteltu seuraavan isänsä jalanjäljissä kansainvälisille kilparadoille, mutta toisin kävi. Seitsenvuotiaana ori oli jo voittanut kotimaassaan lähes kaiken mahdollisen, mutta ori sairastui loppukesästä vakavaan ähkyyn joka vei orin aina leikkauspöydälle asti. Toipumisaika oli pitkä ja suunnitelmat kilpaurasta haudattiin vähin äänin. Vuotta myöhemmin sairastumisestaan toipunut Claudius hyväksyttiin holteinien pääkantakirjaan. Lyhyeksi jääneestä kilpaurasta huolimatta Claudius oli kuitenkin menestyksekäs jalostusori ja tienasi sadoilla jälkeläisillään erinomaiset tulot valtionsiittolalle. ii. Crassius nousi kansan tietoisuuteen verrattain myöhällä iällä. Nuoruusvuotensa mustankimo, 168cm korkea, ori oli hevosvälitystallia ylläpitävän Marc Otterlyn omistuksessa. Hyväluonteinen, mutta myöhään kypsynyt Crassius säästyi sävyisän luonteensa vuoksi ruunaamiselta ja orista kaavailtiin kilparatsua nuorelle ratsastajalle, joka olisi pian siirtymässä poneista hevosiin. Huonon markkinatilanteen vuoksi Crassius jäi kuitenkin myymättä ja orin löysi vasta vuosia myöhemmin kilparatsastaja Franke Heinsen. Crassius debytoi kansainvälisellä tasolla ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Kimon vahva ja teknisesti hyvä hyppytyyli sekä tottakai tasainen luonne olivat seikkoja, jotka auttoivat sitä kehittymään nopeasti urallaan. Crassius lopetti aktiiviuransa esteillä kuusitoistavuotiaana, mutta näiden kolmen vuoden aikana ori oli tahkonnut omistajalleen useiden satojen tuhansien eurojen ansiot. ie. Odetta kuului valmennustalli Jordanin luotettavimpiin ja tuottavimpiin ratsuihin vuosikaudet. Rautias piirtopäinen Odetta oli luonteeltaan tempperamenttinen ja usein kiivastunut tamma riepotteli kokemattomampia ratsastajia ympäri kenttää oman mielensä mukaan. Vaikka useat Jordanin tallilla valmentautumassa käyneet kirosivatkin pippurisen tamman, tunnustettiin Odetta useimmiten kuitenkin loistavana opettajana. Taitavan käsittelijän otteessa Odettasta kuoriutui todellinen tähti esteradoilla ja tamma voitti monet aluetason mittelöt. Tulinen Odetta taipui ratsatsajansa tahtoon vain, mikäli se havaitsi tämän olevan määrätietoinen, taitava ja suuremman auktoriteetin omaava, kuin tamma itse. Odetta kouli nuoria ratsastajia aina kuusitoistavuotiaaksi asti, jonka jälkeen se astutettiin muutamaan kertaan. Odetta kuoli aortan repeytymään saattaessaan viimeisintä jälkeläistään maailmaan. e. Jinglebell on hyvän estesuvun vesa ja tammasta kaavailtiin heti sen synnyttyä tulevaisuuden nimeä esteradoille. Punarautias Jinglebell osoitti kiinnostustaan hyppäämiseen jo emänsä kupeessa viihtyessään, sillä se tapasi pomppia kivien, kantojen ja pudonneiden oksien yli juostessaan emänsä kintereillä. Luonteeltaan nöyrä ja kuuliainen Jinglebell kehittyi ratsuna nopeasti ja tamma debytoi kansallisella tasolla 7-vuotiaana. Erinomaisella hyppytekniikalla varustettu Jinglebell voitti (tai keräsi erinomaisia sijoituksia) monia tärkeitä kilpailuja Ivan Druegerin ratsuna. Eräässä tiedotustilaisuudessa Drueger ilmoitti, että Jinglebellistä tulisi hänen seuraava kansainvälisen tason huippuratsu, jolla hän aikoisi ottaa osaa maailman cupeihin, ehkä myöhemmin jopa Olympialaisiin. Jinglebellin vakava loukkaantuminen kahdenkanvuotiaana katkaisi kuitenkin haaveet kaikilta näiltä suunnitelmilta ja pysyvästi jaloistaan vammautunut Jinglebell siirrettiin pitkän toipumisajan jälkeen siitostamman tehtäviin. ei. Jack Frostin omistaa eräs saksalainen miljonääri, joka omistaa useita Saksan tälläkin hetkellä menestyksekkäimpiä kilpahevosia. Tummanrautiaan Jack Frostin ratsastajaksi päätyi lopulta hollantilainen Andreas Benhaak, joka kilpaili orilla kansainvälisellä tasolla useita vuosia. Eräässä tiedotustilaisuudessa Benhaak vastaili toimittajien kysymyksiin ja kertoi orista seuraavaa: "En ole koskaan ratsastanut näin hyvällä hevosella, jonka satulassa istuminen on yhtä helvettiä". Kommentillaan mies viittasi Jack Frostin karmeaan liikehdintään, sillä ori liikkui kuin hämähäkki, nykien ravissa ja kinnasi lyhyttä, töksähtelevää laukkaa. Pää ylhäällä hyppäävä 172cm korkea Jack Frost osasi kuitenkin asiansa esteradoilla ja tekeminen oli aina piiruntarkkaa.Viisitoistavuotiaana Jack Frost siirtyi useiden arvokisavoittojen jälkeen takaisin Saksaan ja orilla on kaikkiaan toistasataa jälkeläistä. Osa niistä on perinyt isänsä karmean askellustyypin ja arviolta noin viidesosa on luonut menestyksekästä uraa esteradoilla. ee. Tigerbell syntyi ja eli koko elämänsä Gretschen Spizin siittolassa. Hienoperuksi haukuttu punarautias Tingerbell kieltäytyi usein astelemasta sateiseen ilmaan ilman paksua villalointa ja kentällä tamma väisteli suureleisesti muiden hevosten jättämiä jätöksiä. Tingerbellin käsittelyyn kirjattiin myöhemmässä vaiheessa "ohjekirja", sillä diivamainen tamma sai aina hepulin, mikäli hoitotoimenpiteitä ei suoritettu tietyn kaavan mukaan. Hyväsukuinen Tingerbell ei päässyt näyttämään osaamistaan kilparadoilla, vaan sen tehtäväksi jäi tuottaa paljon hyviä jälkeläisiä Gretschen Spizin siittolalle. Kaikkiaan kolmetoista varsaa maailmaan saattanut Tingerbell olikin siitostammana menestynyt, sillä sen jälkikasvu menestyi myöhemmin este- ja kenttäradoilla. Jälkeläiset
NJ näyttelyt (vain sertit)
Kilpailukalenteri (52 sijoitusta)
Päiväkirja03.06.2015 - Vanha tuttavani Gretschen oli ottanut minuun yhteyttä muutama viikko sitten ja kertonut, että hänellä olisi minulle myynnissä ori, josta olisin varmasti kiinnostunut. Joitakin päiviä mietittyäni asiaa, päätin suunnata Saksaan ja mennä katsomaan, miltä tämä lupaava neljävuotias huippuori oikein näyttää.Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, en suunnannutkaan Gretschenin tallille, vaan sen lähettyvillä sijaitsevalla kilpatallille, jossa pidettiin esteratsastuskilpailut. Gretschen oli ilmoittanut Claudiuksen 80cm luokkaan, jotta pääsisin näkemään nuoren orin tositoimissa. Olin kieltämättä vaikuttunut nähtyäni orin suorituksen radalla. Isolla laukalla etenevä Claudius oli nuoresta iästään huolimatta vakuuttavan ja varman oloinen radalla, vastasi hyvin ratsastajansa apuihin ja hyppytekniikka oli kieltämättä loistava. Claudiuksen edetessä radalla este toisensa jälkeen puhtaasti ylitettynä Gretschen puhua pulputti orista minkä ennätti. Olin niin keskittynyt kimon orin suoritukseen, että puolet naisen puheesta meni minulta täysin ohi ja olin jo täysin valmis tekemään orista kaupat. Kisasuorituksen jälkeen Gretschen vei minut varikkoalueelle ja pääsin tutustumaan Claudiukseen lähietäisyydeltä. Ori tutkiskeli kättäni pelottomasti ja tarjoamani porkkananpala teki kauppansa salamannopeasti. Olin vaikuttunut orin rennosta olemuksesta, sillä Claudiuksella oli kokemusta vasta vähän, mutta ori tuntui olevan täysin sinut vieraassa paikassa väen ja hevospaljouden keskellä. Kun Gretschen kertoi minulle hinnan, mitä oli orista ajatellut, polveni notkahtivat. Hinta oli lähellä parhaassa kisaiässä olevaa kansallisen tason ratsua, mutta tiesin jo, etten voinut kieltäytyä tarjouksesta, vaan Claudius tulisi muuttamaan Skurvahsiin. 29.12.2015 - Edellisenä päivänä hevoskuljetusauto oli kaartanut pihaan lumi renkaista pöllyten ja tuonut mukanaan Skurvashin uunituoreen asukin. Mahtipontisin elkein ramppia alas astellut Claudius näytti juuri samalta, kuin mitä viimeksi olin oria nähnyt. Treenatut lihakset pullistelivat orin hopeanhohtoisen karvapeitteen alla ja Claudius katseli valppaan oloisena ympärilleen. Muutaman näyttävän pyörähdyksen jälkeen ori asettui aloilleen taluttajansa vierelle. Olin valmistellut orin tuloa aamusta asti ja karsina oli jo tunteja sitten ollut valmiina vastaanottamaan asukkinsa. Innostuksissani olin lapioinut hieman liikaa puruja karsinan lattialle, mistä hilpeät tallirengit naureskellen minulle ilmoittivat. Olin kuitenkin niin lumoissani Claudiuksesta, että vähät piittasin takaani kuuluvista hihittelyistä. Claudius tuntui olevan myös kiinnostunut näkemään uuden asuntonsa, joten talutin tärisevin käsin upean orin tallin suojaan. Karsinan oven teljettyäni jäin hetkeksi tuijottelemaan orin puuhia. Claudius tarkasteli karsinan läpi tuuma tuumalta ja kierroksen tehtyään se näytti hyväksyvän karsinansa. Kun ori alkoi mutustella tuoreita heiniään, lähdin viimein hinautumaan kohti toimistoa.07.01.2016 - Uusin hankintamme Claudius oli rauhassa saanut tutustua uuteen kotiinsa ja tänään oli tiedossa se päivä, kun orin kanssa ruvettaisiin tositoimiin. Claudius ei ollut ollut täysin toimettomana, vaan hoitajat olivat juoksuttaneet oria liinassa joka aamu noin puolisen tuntia, mutta tänään oli ensimmäinen kerta, kun kukaan istui satulaan Skurvashissa. Puoli tuntia myöhemmin olin jo täysin myyty. Claudius oli mitä helpoin ratsastaa, ori vastasi hyvin apuihin ja oli koko ajan kuulolla, odottaen ratsastajalta seuraavaa käskyä. Mielestäni harvinainen piirre orissa, sillä yleensä orit olivat kovempia testaamaan ratsastajaansa ja osoittamaan mieltään. Claudius ei tuntunut olevan moksiskaan siitä, että sen selässä istui täysin ventovieras ihminen ja nautin siitä, kuinka vastasi apuihini silmänräpäyksessä. En voinut olla kehumatta itseäni hiljaa mielessäni, sillä Claudius tuntui jo nyt vuosisadan ostokselta. 04.03.2017 - Kello lähestyi jo pikkuhiljaa iltaseitsemää ja manasin mielessäni, sillä iltatallin teko oli auttamatta myöhässä. Claudius oli oreista viimeinen, joka oli vielä tarhassa, joten suuntasin kohti kimon aitausta. Heti portille päästyäni tiesin, että jotain oli vialla. Normaalisti Claudius on jo tähän aikaan portilla vastassa ja yleensä se myös ilmaisee närkästyksensä pärskimällä kärsimättömästi. Nyt ori kuitenkin seistä tönötti tarhan oikeassa kulmauksessa päätään riiputtaen. Pujahdin lautojen välistä Claudiuksen tarhaan. Lähestyin oria varovasti takaviistosta ja ennen kuin pääsin kosketusetäisyydelle näin, mikä oria vaivasi. Se oli jotenkin onnistunut telomaan itsensä niin, että oikeaa etujalkaa komisti nyt pitkä pystysuora viiltohaava. Claudius ei kaikeksi onneksi näyttänyt ontuvan jalkaansa ja talutin orin hiljalleen sisälle talliin.
virtuaalihevonen - a sim-game horse | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
