Luonnekuvaus "Toisille pelkkä muru, mutta Redwallin väelle koko Pulla." Cabryllaa kuvaa ehkä parhaiten sanonta moni kakku päältä kaunis, sillä juuri sitä Pulla todellakin on. Hauskan näköinen tamma on hurmannut monet hoitajista ja jos Cabrylla olisi ollut ratsastuskoulun tuntiratsu, olisivat ratsastamaan tulleet tuntilaiset tapelleet Pullasta kynsin ja hampain, niin hurmaavan näköinen pakkaus on kyseessä. Todellisuudessa Cabrylla on tallitavoiltaan sikamainen neiti, joka on luonteenlaadultaan erittäin ailahtelevainen ja näin ollen arvaamaton. Karsinassaan tamma tuntuu ajattelevan olevansa pomo, ja liian varomaton hoitaja onkin Pullan kanssa kusessa nopeammin kuin ennättää sanoa "hupsis". Cabryllalla onkin tapana nakittaa hoitaja nurkkaan heti tämän astuttua karsinaan tekemällä nopean ja erittäin sulavan liikkeen, joka aiheuttaa sen, että hoitaja on nalkissa tamman karsinan perällä. Oven välissä seisoo Pulla. Tammaa perus hoidetaan tästä syystä useimmiten tallikäytävällä tai vaihtoehtoiesti karsinassaan, mikäli neiti on saatu sidottua kiinni. Kiinni ollessaan Pulla käyttäytyy useimmiten siivosti, mutta huonolla tuulella ollessaan saa hoitaja tosissaan varoa varvassarjansa joutumista tamman kavioiden alle murskatuiksi. Ratsastaessa Cabrylla on hyvin paljon samantyyppinen kuin tallitavoiltaakin. Aina mennään sen mukaan, millä tuulella ollaan, mikä toisaalta aiheuttaa sen, ettei tamman kanssa kentällä vääntäminen ole koskaan yksitoikkoista, tai samoja kaavoja noudattelevia rutiinitapahtumia. Ollessaan asiassa mukana Pulla osaa käyttäytyä, kuin mahdottomimmistakin toiveunista peräisin oleva unelmaratsu: siirtymiset ovat niin täsmällisiä kuin ratsastaja osaa ne antaa, Pulla kuuntelee johtajaansa ja tekee asiat ohjeiden mukaan sen kummempaa miettimisaikaa tarvitsematta. Tamma myös kulkee kuolaimella, toimii höyhenenkevyillä avuilla (tai jopa melkein ajatuksen voimalla!) ja askeltaa juuri niin ylväästi ja oikeaoppisesti, kuin huipputason kouluratsun kuuluukin. Vastapainona Pullan täydellisyydelle löytyy taas sitten niistä huonoista päivistä... Talliväki on toki pistänyt merkille, että Cabryllan huonot päivä (siis todellakin sellaiset huonot päivät, jolloin tamman kanssa ei pärjää yksinkertaisesti kukaan, millään konsteilla) sijoittuvat yleensä samaan aikaan neitokaisen kiiman kanssa. Täydellistä piaffea askeltavasta huippukilparatsusta tulee kuin nappia painamalla kouluttamaton, villi, omapäinen ja mielenvikainen jukuriratsu, jota kukaan ei halua katsella kymmentä sekuntia pidempään, ratsastamisesta puhumattakaan. Kun jonkun on pakko tämäkin mennä tekemään, lähtee Cabrylla kehään raskaasti varustettuna: tavallisen nivelkuolaimen sijaan suuhun tungetaan olympiat, vipuvoima tottakai maksimitasolle säädettynä. Martingaali messiin ihan vain siltä varalta, että neiti keksii pyörittää päätään kuin karusellihevonen konsanaan. Ratsastaja ottaa tietenkin raipan ja kannukset omiksi erityisaseikseen. Jaa niin miksi? Kun tamma nyt kerta kaikkiaan osaa heittäytyä niin mahdottomaksi muuliksi, että normaalista herkästä apuihin reagoinnista ei ole tietoakaan, eikä tammalle tunnu uppoavan pääkoppaan edes mitä tarkoittaa koottu ravi. Pullan ollessa kiimassa se jätetäänkin yleensä kokonaan ratsastamatta tai vaihtoehtoisesti joku hullu, uhkarohkea ja kuolemanhaluinen kaveri päästetään Pullan selkään, jolloin tamma saa viilettää kentällä oman päänsä mukaan. Tässä mielentilassa ollessaan neitokaista ei edes yritetä treenata. Sanomattakin taitaa jo olla selvää, ettei kisaamista edes harkita kenkkupäivinä. Sukutaulu ja -selvitys
i. Jakson II oli oman ikäluokkansa lupaavimpia saksalaisoreja, joka kuusivuotiaana voitti nuorten hevosten Saksan mestaruuden. Valitettavasti Jakson alkoi kärsiä jatkuvista jalkaongelmista juuri, kun sen oli tarkoitus siirtyä kansainvälisiin Grand Prix luokkiin ja pian kävi selväksi, että orin kilpaura oli lopullisesti ohi. Siitospuolella Jakson on laihoista kilpatuloksista huolimatta ollut suosittu, sillä massiivisella orilla on varsinaiset lehmän hermot ja se on aina ollut säyseä niin tallitavoiltaan kuin ratsastaessakin. ii. Graysen on saksalainen menestysori, joka on kilpaillut kansallisella tasolla loistavalla menestyksellä. Ori kuitenkin vaihtoi omistajaansa ollessaan 11-vuotias, eikä uusi omistaja ollut kiinnostunut Graysenin kehittämisestä eteenpäin. Niinpä lähes tyhjänpanttina ollut ori päätyi tästä muutama vuosi eteenpäin baijerilaiselle oriasemalle, jossa Graysen astui kolmen kauden aikana kaikkiaan kaksikymmentäviisi tammaa. ie. Tesanee on tanskalaissukuinen tamma, joka on varsinainen monitoimiosaaja. Kenttäratsuna uraa tehnyt Tesanee on pienestä koostaan huolimatta ollut varsinainen voimanpesä, jolta totuttiin näkemään vauhdikkaita suorituksia maasto-osuudella ja toisaalta taas taianomaista liikehdintää koulukokeessa. Tesaneen omistaja Marlene Fischer on kuvaillut Tesaneeta ikuiseksi ilopilleriksi, jonka seurassa tulee aina hyvälle mielelle. Tesanee on varsonut neljä kertaa ja sen varsoista ainoastaan Jakson II on menestynyt kouluratsastuksessa. e. Caressa on yksi pitkäaikaisimmista Pyrene Warmbloodsin asukeista. Nyt jo vanhuuttaan potevaa tammaa kutsutaan tallihenkilökunnan keskuudessa vain Ämmäksi, minkä kyllä ymmärrän täysin, kun tapasin tamman vieraillessani siittolassa. Caressa on melko happaman oloinen rouva, joka ei takuulla anna mitään ilmaiseksi ratsastajalleen. Tamman rotuleima on kuitenkin erinomainen, eikä liikkeitäkään voi haukkua huonoiksi. Caressa on kuitenkin ollut pääasiassa siitospuolella, joten osaamistaan se ei pahemmin ole päässyt näyttämään kilparadoilla. Caressa on varsonut kaikkiaan seitsemän kertaa ja Cabrylla tulee jäämään hyvin todennäköisesti jo 23-vuotiaan tamman viimeiseksi. ei. Newland on yksi kolmesta Pyrene Warmbloodsin omista oreista. Kuusi vuotta sitten ähkyyn menehtynyt ori oli luonteeltaan melko häijy ja ratsastaessa räjähdysherkkä. Valitettavasti Newland on myös periyttänyt näitä luonteenpiirteitään myös jälkeläisilleen, mutta toisaalta Newlandin jälkikasvua omistaneet ovat todenneet, että "mitä hankalampi Newlandilainen, sitä parempi kouluratsu". Ori teki pitkän ja ailahtelevan uran GP-radoilla, mutta vaihtelevista tuloksista huolimatta se on muun muassa kaksinkertainen Saksan mestari. ee. Yazmin tulee menestyksekkäästä kouluratsusuvusta, sillä sen isä Mai Tai polveutuu legendaarisesta Mai Chinasta. Yönmusta Yazmin kilpaili kaksitoistavuotiaaksi asti vaativissa koululuokissa yhdessä amatööriratsastaja Katlin Brunnin kanssa, kunnes kaksikon tiet erkanivat Katlinin aloitettua yliopisto-opinnot. Tässä vaiheessa Yazmin myytiin kohtuulliseen hintaan Pyrenen siittolaan, jossa se varsoi viisi kertaa. Yazminia on kuvailtu helpoksi ratsuksi, jolla on ollut aina hyvä päivä. Jälkeläiset
NJ & VSN näyttelyt (vain sertit)
Kilpailukalenteri, KRJ (44 sijoitusta)
27.09.2021 - Pullan kanssa elettiin taas "yhtä niistä päivistä". Olinkin jo ihmetellyt, miksi tamma oli edeltävänä päivänä alisuoriutunut Breawan kisoissa, sillä olimme osallistuneet "vain" Intermediate-luokkaan. Syy selvisi seuraavana päivänä kun ähersin aamutallissa ja näin Pullan naaman. Tammalle pukkasi kiimaa päälle täydellä voimalla ja harmikseni tiesin jo mitä se tarkoitti; kisakalenteri olisi tyhjättävä parilta tulevalta viikolta, sillä kukaan ei haluaisi koskea tammaan saatikka istua sen satulaan, kun se oli tuolla päällä. Olin jättänyt Pullan viimeiseksi karsinaansa ja laskenut jo muut hevoset laitumelle, ennen kuin suuntasin kohti äkäpussin boksia. Pulla oli ilmeisesti kerännyt sillä välin vielä lisää kiukkua, sillä se puhisi ja puhkui kun lähestyin sen karsinaa. Ilmeisesti tamma oli pahoittanut mielensä siitä, että se päästettäisiin pihalle viimeisenä. Avasin varovasti karsinan ovea ja yritin kurkottaa Pullan päätä kohti. Pulla nosti päätään ja käänsi sinä siunaamana takalistonsa kohti karsinan ovea. Ei puhettakaan, että yrittäisin tuon hullun karsinaan, kun ämmä näytti persettä. Suljin karsinan oven, kävin hakemassa porkkanoita, joilla toivon mukaan saisin maaniteltua tamman kääntymään oikein päin karsinassa ja että saisin vietyä Pullan pihalle muiden kanssa. Kymmenenminuutin maanittelun jälkeen Pulla ilmeisesti tuumasi, että ulkona olisi hauskempaa, kuin nököttää hämärässä karsinassa koko päivän. Huokaisin helpotuksesta, sillä en missään nimessä halunnut jättää Pulla paukuttamaan karsinan seiniä. Myös Pulla huomasi, että luulin taistelun olevan ohi ja se runttasi varpaani tarkoin tähdätyllä kaviolla, kun lähdin taluttamaan sitä pihalle. |